Kaikenlaista

Torstaina Chila treenaili noutoa ja vähän muutakin sateessa ratsastuskentällä. Ei ollut noutaminen helppoa, jäi kapulan luo katsomaan, että onko pakko. Toi kuitenkin ja paransi koko ajan.

Perjantaina lähdimme Väinö-hepan, sen omistajan Heidin ja Chilan kera Nummi-Pusulaan viikonlopuksi. Inksu meni vanhemmilleni lellittäväksi. Perille päästyämme satoi ja oli pilkkopimeää. Heidi lähti silti viiden kilometrin juoksulenkille ja Chila pääsi mukaan. Se käyttäytyi mallikelpoisesti eikä pöhissyt mitään. Itse ratsastin sillä välin. Yöksi menimme pieneen omakotitaloon, josta Chila tykkäsi kovasti.

Lauantaina ja sunnuntaina oli eversti Carden kurssi. Kurssi oli aivan huippu ja eversti on maailman ehdotonta huippua hevosten koulutuksessa ja ratsastuksessa. Hän on jo iäkäs ja ehtinyt urallaan ratsastaa, valmentaa ja tuomaroida olympialaisissa. Hän on edelleen aktiivinen ratsastajana ja kiertää maailmaa opettamassa vanhaa ranskalaista klassista ratsastustaitoa, joka valitettavasti on ollut katoamassa. Hänen kouluttamansa hevoset menevät GP-liikkeitä suu rennosti kiinni, häntä ei viuhdo, eikä turpa ole koskaan luotilinjan takana. (Pakko hehkuttaa hieman, vaikka tämä onkin koiratreeniblogi.) Tulkkasin everstin puhetta suurimman osan päivää ja Chila makasi maneesin nurkassa saaden välillä rapsutuksia yleisöltä. Tauoilla se pääsi vetämään parit hepuliringit maneesissa tai pihalla ja sillä tuntui olevan kivaa. Eversti kommentoi Chilaa, että fiksu koira, hänellä on aina ollut myös koiria. Olimme samaa mieltä, että niiden koulutus ei juurikaan eroa hevosten koulutuksesta. Ratsastin Väinöllä viimeisenä molempina päivinä ja sain aivan valtavasti inspiraatiota, neuvoja ja kotiläksyjä everstiltä.

Treenatessa ei ole pakko näyttää kauniilta, kunhan tekee oikein. Tässä nostetaan Väinön etuosaa ja autetaan takajalkoja astumaan alle.

Maanantaina treenasimme hakua Mukkulassa Tanjan, Aijan ja Mirjan kanssa. Chilalla oli liikkuvat maalimiehet, neljä siis. Kahdessa ensimmäisessä oli taputukset ääniapuina ja ukot olivat syvällä, molemmin puolin oli rinne alaspäin. Ensimmäisellä Chila oli tajunnut maalimiehen olevan Tanja ja into löytää hänet oli niin valtava, että se nuuskutti ihan epätoivoisena lähistöllä ees taas. En nähny yhtään rinteeseen ja luulin kuulleeni Tanjan kehuvan, joten lähdin sinne ja tulin paikalle juuri kun Chila löysi Tanjan. Olin sitten kuullut omiani. Toiselle irtosi suoraan ja syvälle, palasi hieman takaisin ja löysi nopeasti ukon. Kolmannelle hienosti suoraan ja syvälle ilman ääniapua. Neljäs oli kaikkein syvimmällä (70m?) ja Chila jäi sahaamaan 50 metriin. Kutsuin pois ja lähetin uudelleen maalimiehen annettua ääniavun. Nyt meni hienosti. Hyvä treeni. "Loppuverkat" edelleen hyvin energinen aussie pääsi tekemään Ahtialassa maastolenkillä Väinön kanssa, joka tarvitsi palauttavan pitkän kävelyn rankan viikonlopun jälkeen.

Tiistaina oli tietenkin agilityharkat. Maija oli tuonut radan A.Oreniuksen koulutuksesta ja Nina koulutti. Aluksi meinasin vaipua epätoivoon, mutta tein teknisesti hyvin haastavaa rataa pätkissä. Alun niistopersjättö meni ok, kunhan taas muistin pitää kyynerpään lähellä kroppaa. Perään kepit haastavassa kulmassa, Chila suoritti ne loistavasti ja joka kerta loppuun asti. Sitten harjoittelimme valssi-viski-yhdistelmää (en ole edelleenkään ihan varma mikä osa oli viski). Samaan kohtaan olisi voinut tehdä japanilaisen, eli tuplapersjätön, mutta en suostunut masentamaan itseäni sillä. Perjättöjä tuli useampaan kohtaan muutenkin. Keinu meni hienosti. Lopussa oli niistopersjättö toisinpäin, ja oikeakätinen oli ihan pulassa, sitten piti juosta takaperin ja samalla ohjailla koiraa hyppimään, argh. No sujuihan se lopulta, eikä ollutkaan niin kamalaa, kun tajusin, ettei minulla ole mikään hirveä kiire. Ehdin kyllä, kun teen kuviot fiksusti. Huh. Hyvä mieli jäi treeneistä kyllä, on sellainen olo että edistymme.

Agilityn jälkeen otimme hieman tokoa maneesissa, alkuun paikkamakuu kaikkien ohjaajien mennessä piiloon. Chila meni lonkalleen ja kävin korjaamassa. Ajan loputtua se oli juuri menemäisillään toiselle lonkalle, tähän täytyy nyt päästä puuttumaan jatkossakin. Otin perusasentoon tuloja. Chila muisti vain, että kaksi viikkoa sitten opettelimme takaa kiertäen sivulle tuloa, ja tarjosi sitä. En palkannut ja lyhyen epävarmuus-angstikohtauksen (meinasi ettei tule anää ollenkaan sivulle) jälkeen homma pautui normaaliksi. Teimme tietenkin myös noutoa ja kapulaan tarttuminen on jatkuvasti se ongelmakohta. Nina neuvoi jättämään koiran istumaan, kapula n. 10m koiran eteen ja minä tarpeeksi kauan kapulan sivulle rintamasuunta kapulaa kohti, ei koiraa. Siitä tuo-käsky ja heti kun ottaa, lähden juoksemaan karkuun ja kapulan saa tiputtaa. Tämä toimikin, kunhan Chila tajusi idean. Se todella tarttui kerralla kapulaan! Loppuun otin seuruuharjoituksia kapula suussa. Oli melkoisen haastavaa, mutta monen yrityksen, kehujen ja auttamisen jälkeen (Chila jätätti pahasti ja kantoi kapulaa onnettoman näköisenä ja välillä tiputti) se lopulta seurasi iloisesti ja kontaktissa kapula suussa! Voittajafiilis. Lihapullia kului ja lelua revitettiin joka välissä, kaikkia keinoja yhdistelemällä ja vuorottelemalla ja pätkimällä harjoituksia osiksi homma alkaa vihdoin näyttää lupaavalta.