maanantai 10. kesäkuuta 2013

Hakupäivitystä

Vihdoin alkaa edistystä tapahtua myös haun osalta. Pääsimme uuteen hakuporukkaan mukaan, jossa on osaavia ihmisiä. Mehän olemme päässeet treenaamaan tosi epäsäännöllisesti ja pääosin tutuilla maalimiehillä. Uudessa porukassa Chila ensimmäisellä kerralla ei mennytkään täysin vieraalle maalimiehelle, mutta onneksi tämä korjaantui jo kerrasta. Nyt olemme treenanneet noin kerran viikossa toukokuun puolivälistä asti.

Chila on tajunnut irtorullan, mutta meni sekaisin siitä, kun ei tiennyt koska tehdään etsintään ja koska ilmaisua. Nyt ilmaisu on siirretty metsään ja tällä hetkellä teemme helppoja pistoja irtorullan kanssa. Ensimmäinen maalimies on näkyvillä, toinen piilossa mutta melko lähellä ja kolmas jo vähän kauempana piilossa. Viimeksi oli pitkästä aikaa mies maalimiehenä. Annoin Chilan tervehtiä häntä autoilla, jolloin tulikin pieni mörköhuudahdus, mutta metsässä meni maalimiehelle epäröimättä.

Minun pitää nyt keskittyä liikkumaan itse. Sain noottia, kun ei ole alusta asti opetettu Chilalle, että sen ollessa maalimiehellä ohjaaja liikkuu keskilinjaa eteenpäin. Nykyisissä treeneissämme ei saa mennä koiran perässä suoraan piilolle (jos muita koiria tulee vielä tekemään etsintää), eikä saa koiran ja maalimiehen kanssa poistua suoraan piilolta keskilinjalle, ettei jää hajuvanoja.

Esineruutu on hyvällä mallilla ja Chila tekee innokkaasti töitä. Se tuo hyvin esineet, paitsi jos esineenä on Crocs-kenkä (kamalan törkeää ottaa ihmisten kenkiä) tai jonkun koiran pahasti kuolaama esim. lompakko (yäk). Näitä siis pitää treenata enemmän, mutta en ole huolissani.

Olemme hieman aloittaneet jäljen tekoa, mutta itse olen tosi laiska tekemään niitä, joten pitäisi tsempata enemmän. Chila tykkää kyllä ja nenä toimii. Kepitkin otettiin miltei heti mukaan.




Esineen luovutus joko näin tai kauniisti eteen istuen. Tällä hetkellä molemmat kelpaavat minulle hyvin.

Palkkana Crocsin tuonnista esineellä saa leikkiä.
Kuvat otti Riikka Viinikka.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Kakkosluokkalainen

Nyt kun tietokoneongelmani ovat ainakin osittain ratkenneet, voi taas päivittää blogiakin. Yritän tedä jonkinlaista kertausta viime viikoista, tässä agilityn osalta.

Ihanaa kun kesä on tullut ja voi treenata ja kisata paljon. Agilityssä olemme selvästi edistyneet ja kisoissakin on käyty. P-Haun kisoissa satoi vettä ihan reilusti ja minua jännitti tietysti kamalasti. Kolmas virallinen kisamme ja edellisestä oli aikaa ainakin puoli vuotta. Muotkan radoilla oli ykkösillekin vähän källejä, ei ehkä kivimpia ratoja. Chila katseli huolestuneena minua, että mikähän hätätilanne meillä on, kun mamma on ihan outo. Hitaasti mentiin ja keinulta joku ihme tasajalkapomppuräpellys. Ihme kyllä pysyimme ajassa, joten heltisi toinen sija ja LUVA. Toisella radalla jatkoimme yltyvässä sateessa räpeltämistä (keinu hiivittiin nyt tooosi hiljaa) ja siitä tuli yliaikanolla ja toinen sija. Muistin kuitenkin radat!

Samalla viikolla kävimme Heinolassakin kisaamassa. Ensimmäinen rata oli aika kiva ja sujuva. Aurinko paistoi, jännitykseni ei ollut yhtä paha kuin Orimattilassa ja Chilalla oli hyvä fiilis. Nolla, kolmas sija ja SERT! Siihen loppui siis kisat siltä päivältä, koska Heinolassa ei ollut kakkosluokkaa. Sain nauttia treenikavereiden loistosuorituksista ja oli mahtava fiilis, kun porukka, jonka kanssa olen pitkään treenannut, napsi miltei kaikki maksi-sijoitukset ja keräsi luvia ja sertejä. Jee!

Jotta ramppikuumeeni ei ehtisi kasvaa järkyttäviin mittoihin, päätin lähteä kisoihin vähän pidemmällekin ja onneksi Riikka lähti mukaan Velmu-valkkarin kanssa Lohjalle. Ihana kisakenttä järven rannalla, aurinkoa ja Chilalla innokas mieli. Agiradalta nolla virhepistettä ja olin tosi tyytyväinen rataan! Oikeasti siellä tuli kyllä paha lentokeinu, mikä esiintyy vain ja ainoastaan virallisissa kisoissa, johtuu siis jännityksestäni. Jostain syystä tuomari ja tuomariharjoittelija eivät sakottaneet siitä. Aika oli meille ihan hyvä, mutta LUVA jäi saamatta, koska edelle menivät supernopea aussie, bortsu ja maksi-kokoinen sheltti. Hyppärillä mokasin yhden hankalan kohdan, koska kutsuin Chilan pois kun se oli juuri ponnistamassa. Se on niin kiltti ja kokematon, että sehän kääntyi heti, eikä vasta hypyn jälkeen. Onnistuin jatkamaan hämääntymättä ja rata meni hyvin loppuun. Kymppi tuli siinä yhdellä esteellä pyörimisestä, mutta muuten hieno rata, olin tyytyväinen. Lopuksi nautimme Chilan kanssa grillimakkaran ja sitten kuvasin valkkaripentujen leikkiä rantanurtsilla. Nice.

Treenipuolella on nyt muutosta tapahtumassa. Siirryn Kanavalta VAU:lle, koska muutenkin toimin aktiivisesti VAU:n jutuissa (mm. hallituksessa) ja uusi halli on minua huomattavasti lähempänä kuin Asikkalan maneesi. Koska seurojen kaudet loppuvat eri aikaan, minulla on pari kuukautta päällekkäiset treenipaikat. Tietysti ne sattuivat myös samalle päivälle, eikä minulla ole kuin yksi koira. Halusin kuitenkin hyödyntää mahdollisuuden oppia lisää, ja ihme kyllä useampikin ihminen oli valmis lainaamaan minulle koiraansa! Pari kertaa olen ehtinyt VAU:n treeneihin, molemmilla kerroilla olen tehnyt tekniikkaharjoituksia Onnin kanssa. Onni on 8-vuotias kelpie-bc-risteytys, kisaa kolmosissa omistajansa Sarin kanssa. Onni on ihan mahtava, irtoaa erittäin hyvin, on nopea, mutta silti seuraa koko ajan ohjaajaa. Olen ollut ihan pulassa irtoavan koiran kanssa, mutta tekee todella hyvää opetella olemaan varmistelematta liikaa, liikkua itse rivakammin ja luottaa, että koira ihan varmasti tekee. Superhauskaa, ja Onnillakin oli kivaa. Tokalla kerralla se jo ulisi mut nähdessään, että nyt pääsee aksaamaan! Tuntui todella hullulta ohjata takaaleikkauksilla kaukana edellä kiitävää koiraa, mutta onnistuihan se lopulta.

Chila saa treenata vanhassa ryhmässämme kesäkuun loppuun asti Kanavalla. Vähän haikeaa on, kun sieltä muuttaa miltei koko ryhmämme eri suuntiin nyt, osa on jo muuttanutkin. Onneksi koiratapahtumissa varmasti törmäillään.

Lauantaina oli pienimuotoinen Patchcoat-agility-miitti Lahdessa. Hanna ystävällisesti lupautui kouluttamaan minua, Maridaa ja Maijaa agilityssä. Rata oli loppujen lopuksi tosi hauska, vaikka ensin kauhistelinkin. Pääsimme testaamaan outoa ohjauskuviota (8-11), jolla on voitettu maailmanmestaruus. Se sujui kaikilta lopulta ja kylläpä tunsimme olomme taitaviksi. Lisäksi sain taas hieman varmuutta lisää japanilaiseen, eli tuplapersjättöön (3-4). Chila oli onnesta mykkyrällä kun näki Hannan, eikä alkuun meinannut kyetä tekemään rataa. Kykeni se sitten ja pysyi hyvällä fiiliksellä loppuun asti. Se halusi selvästi näyttää Hannallekin, kuinka taitava se on. Sanoinkin, että tilaan Hannan meille virittelyksi kaikkiin tokokokeisiimme, niin ihan varmasti tulisi hyvää tulosta.

Vertti oli jo lähtenyt kotiin, mutta neidit pääsivät heinikkoon poseeraamaan: siskokset Hali ja Chila, sekä Roosa-täti
Chila vaanii

Roosa

Kuvaaminen heinikossa oli vähän haastavaa.