torstai 22. joulukuuta 2011

Patchcoat-liivi


Esittelyssä hieno treeniliivini kasvattajan uutukaisella logolla, jossa komeilee Chilan isomummu Unelma. :)


 


 


Lisäyksenä vielä kuva yhdistyksen kimppatilauksessa tilaamastani paidasta. Paita itse on hyvä, kerrankin sain mittoja tutkimalla valita riittävän pitkän mallin. Kukaan ei vaan kertonut, että tuota logoa ei kannata laittaa kuin ainoastaan mustalle pohjalle. Melkoinen pettymys toi brodeeraus. Voishan sitä tietysti kuva-arvoituksena käyttää...


sunnuntai 18. joulukuuta 2011

OMG lapsia Chilan reviirillä


Perjantaina viiletimme Kanavan agiepiksissä Chilan kanssa oikein tasapainoisesti. Eli minä mokailin ekan radan ja Chila tokan. :) Minimölleissä Chila olisi mennyt ihan huippuradan varmaan ilman välipalkkojakin, mutta itse jäin ihmettelemään ja sähelsin. Koira oli kuitenkin ihan mahtava, tuhatta ja sataa esteeltä toiselle, sikäli kun vain osoitin sille mihin piti mennä. Vauhdista huolimatta se teki A:lla ja puomilla hyvät kontaktit. Välissä Chila katseli katsomossa muiden menoa ja keräsi painetta. Kun se pääsi toisen kerran radalle, se painoi tuhatta ja sataa ihan mihin suuntaan ja mille esteelle vain, korvat jäivät matkasta täysin. Eipä se mitään, tiedänpähän nyt että sitä ei kannata pitää katsomossa jos mielii vielä radalle. Ainoa harmitus oli, että Chila karkasi myös keinulle, jonka olin suunnitellut ehittavani. Se hyppäri keinulta kesken pois, kun huomasi, ettei olekaan puomilla. Tein episten loputtua keinuharjoituksia Savikon neuvbomaan malliin ja sain onneksi palautettua Chilan hyvin siihen treenivaiheeseen, mihin olimme jääneet. Ryhmänohjaajamme myös lupasi että otamme keinua tiistaina, jotta Chila ei jää jumiin liian kauaksi yhteen treenivaiheeseen. Onneksi se ei pelkää ääntä eikä täräystä, tarvitsee vain kärsivällisyyttä hommaan.


Lauantaina tuli ihmisiä pitkin päivää hieman juhlistamaan maanantaina olleita synttäreitäni. Päivällä kylässä oli ystäväperheeni Mikkelistä. Menin heitä vastaan ulos ja pikkutytöt 5 ja 3v heittelivät Chilalle lumipalloja, minkä jälkeen Chila hyväksyi, että lapset tulivat sisäänkin. Chila makasi hieman kärsivän näköisenä jaloissani miltei koko vierailun ajan, mutta sieti tyttöjen silitykset, eikä murissut. Onneksi Inksu tykkää lapsista ja tytöt saivat keskittyä enemmän kissaan. Vierailun lopuksi vanhempi tyttö sanoikin, että hän haluaa tällaisen kissan heille, "isä koska hankitaan se?" Illalla tuli sitten lisää vieraita, tällä kertaa viisi aikuista, yksi 1,5v tyttö ja yksi pieni hauska koira. Chila oli innoissaan, kunnes lapsi heräsi päikkäreiltään ja itki. Sen jälkeen Chila joko murisi lapselle ja koirakaverilleen tai makasi kärsien jaloissani. Kun Chila alkoi komentaa leikkiin haastavaa pikkukoiraa ja pöhistä vähän kaikelle, pistin sen makkariin jäähylle. Sen jälkeen se oli kiltisti, mutta makasi lähinnä omalla paikallaan, jonne emme päästäneet lasta. Kyllä oli väsynyt pieni aussie illan päätteeksi! Pitäisi vaan saada lapsia kylään useammin, niin Chila tottuisi. Julkisilla paikoilla se hyväksyy lapset iloisesti, joten ei tuo mikään paha ongelma ole onneksi.


Blondikaverukset poseeraa (Micke ja Inksu):


                      

 

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Demo-agia


Tänään pääsimme Seppo Savikon agikouluttajien koulutukseen demokoirakoksi. Siellä oli kouluttajia Päijät-Hämeen alueelta ja demoamassa oli pääasiassa nuoria koiria erilaisten esteongelmien kanssa. Chilalla ei ole mitään ongelmia, mutta emme ole keinua vielä oikeastaan opetelleet, joten ilmoitin sen meidän esteeksemme. Keinu oli aiheena suurimmalla osalla muillakin ja saimme tosi perusteellisen ja hyvän opastuksen siihen, miten keinu opetetaan vaihe vaiheelta koirien erilaiset taipumukset ja pelot huomioiden. Seppo näytti koirillamme, kuinka homma tehdään. Chilan piti näyttää hieman edistyneempää vaihetta, mutta se jännitti liukasta keinua ja etenkin vierasta miestä, eikä päässyt ykkösvaiheesta eteenpäin Sepon kanssa. Siinä se siis vain paukautteli tassulla n. 10cm koholla olevaa keinun päätä. Chila tarjosi kaikkea muuta ja hyppelehti keinun yli. Sitten katsoimme miten homma etenee ja tauon aikana tein itse keinua Sepon ohjeilla. Chila meni heti paukuttelemaan keinua ja etenin siihen asti, että se hyppää vaakatasossa olevan keinun päälle, laskeutuu keinun mukana alas ja tekee kontaktin. (Sepon ohjeessa tähän ei kuulu tehdä kontaktia, koska siinä harjoitellaan vasta epävarmuuden poistoa äänestä ja täräyksestä, mutta koska Chila ei oikeasti pelännyt ääntä yhtään, varoi vain täräystä hieman, en halunnut hienoa kontaktia kieltääkään.) Chila oli aivan innoissaan ja olisi keinutellut varmaan loppupäivän. Tein vähän muitakin esteitä itsenäisesti ja Chila toimi loistavasti. Se ei välittänyt ihmisistä tai muista koirista tuon taivaallista päästessään hommiin. Vieraat kepit se teki yhtä hienosti kuin "omatkin".


Sain paljon oppia koulutuksesta, etenkin osuudesta, jossa kouluttajat harjoittelivat omien koiriensa kanssa niiden ongelmakohtia (yleensä kontakteja). Porukassa sitten ehdotettiin eri ratkaisumalleja ja pilkottiin syyt ja seuraukset, se oli mielenkiintoista. Oli myös hieman negatiivinen yllätys tajuta, kuinka harva kouluttajista tiesi mitään operantista kouluttamisesta. Onneksi oma agikoutsimme ei kuulu heihin. Itselleni on selvä asia, että koiran on tajuttava tarkalleen mitä siltä halutaan ja kehu/naksu/palkka on osattava kohdistaa täsmällisesti, muuten menee pieleen. Aika iso osa koirien ongelmista esteillä johtui kuitenkin siitä, että ne olivat saaneet palkan ihan jostain muusta kuin siitä mistä ohjaaja halusi sen antaa.




Chilan hieno Englannista tuomani Mastan loimi. :)




Lopuksi vielä kuva otusteni ilta-aktiviteeteista. Niihin kuuluu olennaisena osana, että Inksu nuolee Chilan jalkoja, roikkuu niissä ja lopuksi yleensä puree jotain jalkaa, minkä jälkeen se kiitää karkuun itsetyytyväisenä. Chila ei pistä sitä kovin pahakseen, koska menee usein itse seisomaan Inksun ylle, jos vaikka Inksua huvittaisi roikkua sen jaloissa. ;)

 

tiistai 6. joulukuuta 2011

Christa Enqvistin koulutuksessa


Pääsin yllättäen peruutuspaikalle HOT:in toko-päivään, vetäjänä Christa Enqvist. Itsenäisyyspäivän aamuna siis putsasin autoa ensilumesta ja Chila hepuloi ympäri pihaa, kunnes pakkasin sen autoon ja ajoin Korkeavireelle.


Sain paljon hyvää oppia katselemalla muita ja Chilan kanssa teimme oman osamme kahdessa pätkässä. Ensin otimme sivulletuloa ja seuruuta. Chila tuli sivulle mistä kulmasta tahansa reippaasti oikeaan paikkaan, ilmeisesti eilinen oma treenimme oli hyvin mielessä. Se sai kehuja myös seuraamisen paikasta ja intensiteetistä, mutta ne lentävät etujalat... Sain ohjeeksi jättää namin kädestä pois, palkitsen vain sivulletulosta. Liikkeelle lähtiessä pidän käden lonkan kohdalla kuin siinä olisi nami, sitten häivytän käden sivulle roikkumaan ja kannustan suullisesti Chilan jatkamaan kontaktissa. Toimi hyvin, jalat lensivät paljon vähemmän. Muutaman askeleen jälkeen naksu ja palkka taskusta. Chila hieman ihmetteli uutta toimintamallia, mutta alkoi jo tajuta jujun ja oppii tämän varmasti nopeasti.


Pieni pätkä seuraamisharjoituksen lopusta:

 


Toisella jaksolla otimme noutoa. Olen ollut melko epävarma sen kanssa ja pelännyt pilaavani koko noudon, koska alku oli todella hankalaa. Nyt kuitenkin Chilan omistushalua hyödyntämällä olemme päässeet jo hyvään alkuun ja sain jatko-ohjeita Christalta. Paljon vauhtinoutoa niin että palkka tulee aina eri etäisyydeltä. Palkkana on jalallinen vinkupallo, kova vingutus on ainoa millä Chila tiputtaa kapulan. Viritän vielä narun vinkuleluun, ettei sitä tarvitse aina heittää. Chila epäröi kapulan nostoa, joten paljon myös harjoituksia, joissa Chila saa palkan heti kapulan nostettuaan, eli lyhyt kapulan heitto, sitten saa tarrata vinkuun, sitten taas nostaa kapulan jne, jolloin sille tulee vauhtia koko hommaan. Riskinä on, että koira saa kapulan jaloilleen, joten harkitusti painavamman kapulan kanssa, mutta oppivat kuulemma hyppäämään suustaan tippuvan kapulan yli. Täytyy ottaa käyttöön myös metalli, sitä en ole juurikaan ottanut.


Kaikkien koirakoiden saatua treenivuoronsa otimme lopuksi paikkamakuun rivissä ja Chila toimi valtavan hienosti, tapitti minua makuulta koko ajan. Olin n. 7:n metrin päässä siitä. Totesin vain, että Chila alkaa tarjoamaan kaikkea, kun liikkuri huutaa "käsky", joten pakko löytää joku liikkuriksi treeneissä jatkossa. Miltei heti perään otimme paikallaolon istuen, mikä meni myös hyvin. Sitä en ole juurikaan harjoitellut, mutta jouduin käydä vain kerran nostamassa Chilan takaisin istumaan.


Viimeiseksi otin vielä itsenäisesti tokohyppyä ja Chila osasi hienosti toteuttaa seis-käskyn myös tässä. Tein monta toistoa esteen lähellä, eikä kertaakaan yrittänyt hypätä luvatta takaisin esteen yli. Alkuun nami odotti maassa esteen toisella puolella, sitten heitin sen Chilan pysähdyttyä.


Loistotreenit kaiken kaikkiaan! Kotimatkalla pysähdyin Vesijärven rantaan katsomaan ilotulitusta Chilan kanssa. Pauke ja räiske oli valtava ja se kaikui järvestä ja Salpausselästä, mutta Chila vain heilutti häntää ja bongaili naapureita ihmisjoukosta...


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Vuosiraportti


Uskomatonta, mutta Chila täytti jo vuoden. Synttärinään sillä oli melko tylsä päivä, mutta seuraavana päivänä sentään pääsi katsomaan toko-mallia HOTin koulutuksesta ja illalla agiliitämään vapaavuorolle.




Chila kylmän maneesin katsomossa ylen tyytyväisenä.



CHILA 1v osaa:


- käyttäytyä hyvin arjessa, kulkea vetämättä hihnassa ja vielä paremmin ilman hihnaa rinnalla

- olla nätisti yksin (ainoat tuhot on olleet seinien maistelua, eikä sitäkään enää viime aikoina)

- kulkea hevosen ja pyörän rinnalla

- leikkiä hyvin; tykkää jahdata palloa ja repiä, mutta kaikkein paras palkka on ahneelle pennulle nami

- osaa käydä lepäämään käskystä, toimii missä vain

AGI:

- tekee pieniä rada pätkiä, harjoittelee tiukkoja käännöksiä

- estekorkeus mini, juuri aloitettu nostamaan vinopuomeilla

- osaa 2on2off-kontaktit, seuraavaksi pitäisi kokeilla pysyykö, jos juoksen ohi

- puomi ja A ok, keinuakaan ei pelkää yhtään, mutta sitä ei ole juuri tehty

- rengas harjoiteltu minikorkeudella ja viime treeneissä otettiin maxina, meni loistavasti

- rakastaa agia ja on hyvin kuulolla siellä myös

TOKO/tottis:

- tulee sivulle oikeaan paikkaan, mutta hyvin vaihtelevalla vauhdilla ja korjailee asentoaan usein (jos pyydän sivulle agimaneesin lähellä, tulee täysillä heti oikeaan paikkaan)

- seuraa ihan kunnon pätkiä käännöksineen nami mun lonkan korkeudella ja liikkeelle lähdettäessä nami suun kohdalla

- pallon kanssa edistää seuruussa pahasti, mutta sitä tehdään välillä vireen kohottamiseksi

- osaa periaatteessa jäävät, mutta ottaa pienen askeleen eteen, joten olemme aloittaneet ne alusta uusilla ohjeilla emmekä tee nyt kokonaisena liikkeenä

- osaa käskyn stop, kun juoksee kohti

- tulee luokse täysiä

- osaa luoksetulon eri asennot, ei olla vielä yhdistetty

- kaukot myös aloitettu alusta uudestaan, hissitreeniä kovasti tällä hetkellä

- pitää kapulaa olkkaritreenissä jo hyvin, pitoaikoja pidennetään pikkuhiljaa (tämä on ollut vaikeaa)

- hakee kapulan kun heitän, ei halua luovuttaa sitä ja joudun todella hihkumaan ja juoksemaan lelun kanssa, että tiputtaisi kapulan

- on hienosti paikkamakuussa häiriössäkin, en ole tehnyt vielä yli minuuttia

Paimennus:

- kokeiltu muutamaan otteeseen lampailla, syttyi hyvin

PK-haku:

- tykkää kovasti, mutta olemme päässeet harjoittelemaan sitä valitettavan vähän, koska täällä ei ole juurikaan ryhmiä tarjolla

- lähtee maalimiehelle täysiä, mutta tarvitsisi tuulitreeniä, koska etsii välillä katseella, välillä nenällä

Esineruutu:

- tehty vain muutamaan kertaan, mutta nostaa esineet (kuljen vähän sen jäljessä kun etsii) ja juoksee mun kanssa kilpaa viivalle esine suussa

Jälki:

- aloitettu vähän ja Chila tykkäsi valtavasti, itse en ole niin innostunut (jos olisi treeniryhmä, tilanne olisi varmaan eri, mutta en jaksa yksinäni opetella ihan kaikkea)


Chila on kaiken kaikkiaan kiltti ja helposti koulutettava, ohjaajapehmeä, muttei kuitenkaan mikään lapanen. Se on nopea ja ketterä, ja sen kropan hallinta on ollut todella hyvää pienestä asti. Vahtiviettiä on reilusti, mutta se on hallittavissa ja kohdistuu etenkin tuttuihin paikkoihin ja pihoihin. Chila tykkää kaikista koirista ja saa yleensä kaikki leikkimään kanssaan, sellaisetkin jotka eivät yleensä vieraiden kanssa leiki. Paras leikki on jahtaus, mieluiten niin että Chila juoksee edellä, mutta jos on saanut juosta tarpeeksi, on kivaa myös painia. Vieraita ihmisiä kohtaa Chila on ensin hieman varautunut, eikä välitä lenkillä vastaantulijoista. Varautuneisuus ei kestä kuin hetken, jos luvassa on rapsutuksia tms. Tuttuja tervehditään mieluiten syliin kiipeämällä, mutta pikkuhiljaa opetellaan malttia.


Korkeutta Chilalla on oman mittaukseni mukaan n. 50cm ja painoa 17,5kg.


 

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Iso tyttö, melkein 1v


Perjantaina hain Chilan kesken päivän kotoa ja lähdimme oppilaiden kanssa metsäkävelylle. Chila juoksenteli eestaas, eikä arastellut yhtään vieraista lapsista koostuvaa uutta laumaansa. Pojilla on metsässä maja ja he menivät sinne jo vähän edeltä. Käskin Chilan mennä katsomaan, ja se juoksi innoissaan rohkeasti katsomaan majaa. Kun lapset ottivat keppejä käteensä, Chila kävi pöllimässä niitä ja juoksi onnellisena saaliineen karkuun. Lopuksi lapset halusivat leikkiä hippaa sen kanssa nurmikolla. Chila alkoi paimentaa heitä ihan tosissaan, lähti kaartamaan laumaa kasaan ja haukkui jos joku yritti karara laumasta. Sitä leikkiä en antanut kauaa jatkaa, mutta oli mielenkiintoista nähdä Chilan yhtäkkiä kasvanut ego, nyt kun juoksu on loppunut. Se kyllä tuli välittömästi kun kutsuin ja muutenkin käyttäytyi tosi mallikelpoisesti.


Chila näyttää vähän pikkuiselta, Väinö on vaatimattomat 180cm korkea. :)


Chila pääsi eilen ensimmäistä kertaa mukaan metsälenkille Väinö-hepan kanssa. En ole ottanut sitä aiemmin, koska metsään päästäkseen pitää mennä puoli kilometriä hiekkatietä, jossa mökkiläiset kaahaavat. Nyt kun neiti tuntuu saaneen lisää itseluottamusta, otin sen mukaan ja päätin taluttaa jos on tarvis. No eipä ollut, kun Chila pysyi käskystä Väinön ja ojan välissä (Väinön oikealla puolella huom!) ja autojen mennessä pysähdyimme odottamaan. Lisähaastetta tuli, kun naapurin kaksi valkoista ponia tulivat ihan peräämme. Väinö vähän tuijotteli niitä (valkoiset ponit voivat olla epäilyttäviä) ja Chila pyöri muutaman kerran Väinöä ympäri. Sain sen komennettua takaisin reunaan ja Väinökin lopetti tuijottelunsa, joten jatkoimme hienosti metsään saakka, ponien tullessa perässä. Metsässä Chila sitten saikin hepuleita, se oli niin onnesta sekaisin kun ei ollut Venlan lähdön jälkeen päässyt oikealle maastolenkille. Takaisin tulimme vähintään yhtä mallikkaasti kuin mennessä, olin tosi ylpeä pienoisestani.


keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Aussie Open


Sunnuntaina pakkasimme Annin kanssa autoon kaksi aussielapsukaista ja suuntasimme kohti Lohjaa. Chila ja Luca (Glenhouse's XL) olivat tosi kiltisti omissa häkeissään, eivätkä edes päässeet leikkimään koko matkan aikana, kun en ollut täysin vakuuttunut Chilan juoksun loppumisesta. Tuomarina openissa oli saksalainen ASCA-tuomari Angela Kleinhans. Hän taisi tykätä showpuuhkista, eikä hän kysynyt koirien ikää tai kommentoinut niitä mitenkään. Lucalla meni hienosti ja se oli pm urosten II, mutta Chilalla ei ollut mitään mahdollisuuksia, en kyllä odottanutkaan sillä olevan. Tärkeintä oi kuitenkin, että Chila käyttäytyi loistavasti. Se seisoi kuin patsas ja näytti korvat koko ajan, eikä edes painanut häntää pahasti koipien väliin.  Se myös juoksi kiltisti ravaten ja antoi tuomarin roplata.




Kuva: Matti Nenonen


"Nice neck & top line. Good earset. Good head. Needs more substance. Would like to see better front & rear." Eli kehuja tuli ylälinjasta, päästä ja korvista, mutta tarvitsee lisää substanssia ja on liian kapea edestä ja takaa tuomarin mielestä. Tuota substanssia tarvitsisi kuulemma muutkin Patchcoat-koirat, kukaan ei vaan tiennyt mistä sitä saa ostaa...




Kuva: Anni Kormano


Ulkona pidimme ihan oman kasvattajaryhmän, eikä siitä liikettä puuttunut:




Valo, Chila, Lina ja Hali


Emme olekaan pahemmin treenanneet viime aikoina, mitä nyt tokoilleet kotona. Kapulaharjoituksemme tenevät lupaavasti, eli Chila pitää kapulaa jo suht kiltisti suussaan, ilmekin on jo hieman piristynyt. vauhtinoutoa olemme tehneet tosi vähän, mutta siinäkin on edistystä havaittavissa. Kapula vain hajoaa jatkuvasti, nyt siinä on pitkät ruuvit jotka toivottavasti pitävät. Metallikapulaakin otimme kerran ja Chila otti sen muutaman kerran suuhunsa ja kantoi pari metriä. Sisällä olemme myös tehneet kaukoliikkeiden liikeratatreeniä, Chila on tajunnut aika hyvin jujun pitää takajalat paikoillaan. Toistoja tarvitaan kuitenkin edelleen paljon. Eilen pääsimme taas agilityyn ja Chila oli ratketa onnesta. Se keskittyi hienosti ja oli tosi hyvin kuulolla, kun opettelimme uusia ohjauskuvioita ja esteiden merkkausta ja "jarrua", eli pientä käsimerkkiä ennen estettä, mistä koira tietää että nyt pitää vähän koota, esteen jälkeen on luvassa tiukka käännös. Chila toimi hienosti, itse meinasin välillä esittää jotain balettipyörähdyksiä kun pohdin pihin suuntaan olin menossa. Nina sanoi, että Chila on saanut vähän massaa ja lihaksia kuukauden poissaolomme aikana.


 

torstai 3. marraskuuta 2011

Mamman murut palasivat hoidosta


Ei paljoa raportoitavaa, me olemme lomailleet ja vähän tokoilleet. Chilalla on juoksut, mutta ei se kummoisesti ole muuttunut - vähän enemmän vahtii. Hoitojaksokin oli mennyt hyvin ja Mai oli alkumurinoiden jälkeen hyväksynyt lapsen takaisin laumaan. Myös kissan hoitoaika oli mennyt erinomaisesti ja se oli saanut uuden sydänystävän Micke-hauvasta. Kuvia lauantailta, olin hakemassa Chilaa Hannalta ja Hannan lähtiessä työjuttuihin pääsin lenkittämään hauskaa nelikkoa ihanassa aurongonpaisteessa. :)




Kaikki tottelivat hienosti, joten oli hauskaa olla vaihteeksi neljän hihnan toisessa päässä.




Pellolla on kivaa leikkiä hippaa; Chila & Hali.




Yltiöonnellinen Chila ja sen tyyppi-ilme "Mulla on superhauskaa ja kohta sinkoan jonnekin."

perjantai 21. lokakuuta 2011

"Omat" agiepikset


Meidän treeniporukalla oli tiistain agiepiksissä työvuoro, mutta osallistuakin sai. Osallistujissa oli myös mm. Chilan täti Roosa. Menimme Chilan kanssa ensin mini-mölliradan, pienissä pätkissä ja palkaten. Chila oli pakahtua intoonsa, mutta meni hienosti ja kuunteli, sekä teki superhienot ja rauhalliset kontaktit A:lla ja puomilla. Otin ne varman päälle ja tein samoin kuin treeneissä ja jäin Chilan jälkeen, ettei se juokse kilpaa kanssani, ja hienosti meni! Välillä menin itse sekaisin suunnasta, mutta hauskaa oli. Päätin sitten mennä myös mini-kisaavien radan ja se meni vielä paremmin, sähelsin vähän vähemmän, vaikka ohjaukseni onkin melkoista räpeltämistä. Kontaktit tietysti taas "irrallisina", oli tosi hieno! Kylläpä olinkin ylpeä siitä, tuosta on hyvä lähteä treenitauolle. Treenitauko taas tulee siitä, että neidillä alkoi menkat tänään, eli ensimmäinen juoksu. Kaikilla siskoilla onkin juoksut jo olleet.


Kiitokset videosta Maijalle ja Sandralle:



 


Ensi viikon Chila viettää Hannan ja emonsa hellässä huomassa, ja onhan siellä kavereina Hali-sisko ja Pinjakin. Lähden käymään reissussa, mutta on helppoa jättää hauva noin hyvään hoitoon. Inksukin pääsee tuttuun hoitopaikkaan ihmettelemään sinne ilmestynyttä coton mix-pentua...



Metsälenkillä kavereiden kera.


keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Kisavire-koulutus


15.10. lauantaina olimme Chilan kanssa Pennalassa Korrien koulutuksessa. Olin Pekan ryhmässä ja päätin ottaa ensin ihan seuruuta. Sainkin hyviä ohjeita ja kokeilimme eri palkkaustapoja. Kotiläksyksi tuli harjoitella 80-prosenttisesti namiseuruuta ja naksautella aina kun ei pompi tai heittele etujalkojaan (Chila on täysin vakuuttunut, että siitä tulee isona kouluratsu). Tällä koulutan Chilalle oikeaa tekniikkaa ja virittelyksi riittää että se saa haistaa namia. 20% tulee olla palloseuruuta, jolle on oma virettelysanansa, enkä naksauta. Sillä haetaan virettä ja intoa, ja pätkät saavat olla tosi lyhyitä.


Toisella kierroksella otimme tokohypyn alkeita, sitähän Chila ei ole oikeastaa ikinä tehnyt. Palkkio nameilla, jotta pysyy rauhallisena. Chila jää istumaan esteen taakse (melko lähelle estettä), minä menen esteen yli viemään namin toiselle puolelle. Palaan esteen yli Chilan luo ja lähetän sen hyppyyn. Menen itse perässä (esteen yli, jottei se opi kirtämään estettä ikinä) ja teen saman harjoituksen toiseen suuntaan. Kun Chila osaa kunnolla seiso-käskyn (vielä emme ole niin pitkällä), käsken sen seistä heti kun se on ottanut namin suuhunsa ja autan sitä kaikin tavoin, elein ja kehumalla, jäämään seisomaan. Esteen korkeutta tulee vaihdella joka harjoituksella, esim. 40-60-40-75-40-50cm jne, jotta koira oppii keskittymään ja katsomaan hyppyä, eikä vain roiskaise kiireellä yli, koska PK-kokeissa sen pitää hypätä metrin hyppy noutoineen.


Chila sai paljon kehuja tapahtumassa ja moni kyseli, mistä olen tuollaisen löytänyt. Osa yllättyi vastauksesta, kun odotti kuulevansa bortsukasvattajan nimen. Osa oli pohtinut pitkään, että onko se aussie vai bordercollie ja lähetti sitten yhden porukasta kysymään minulta asiaa.


Olin todella tyytyväinen saamiini neuvoihin ja lopuksi Pekka piti vielä reilusti yli tunnin kestäneen luennon, jonka ainoa huono puoli oli, että jäädyin totaalisesti. Yritän purkaa hieman paperilapulle tekemiäni raapustuksia.

- Koiralle on hyvä opettaa tunnetiloja, esim. ilahtumaan pelkästä kehusta (palkkaus tai koira-ohjaaja suhteeseen perustuva)

- Virittelysanat mielialoille

  >paikkamakuuseen rento ja rauhallinen (esim. treeneissä pitkiä paikkamakuuaikoja, ei palkkaa lopuksi, vaan suoraan autoon treenien lopussa)

  >pallopalkka esim. eteenmenossa (tietty virittely, odottaa palloa ja innostuu)

- Monipuoliset treenit motivoivat:

  ALO:n lisäksi opettaa uusia juttuja, esim. ruutua, tunnaria, kaukoja, hyppynoutoa, temppuratoja

  >yritteliäisyys säilyy, uudet asiat eivät lamaannuta vaan innostavat

- Paljon kisatreeniä!

  Kisat eivät saa erota treeneistä, jotta voi mennä ALO-kokeeseen, sen pitää olla normitekemistä.

  >esim. joka sunnuntai menee hallille, jättää namit ja lelut ovelle. Tekee läpi liikkeet, ei välttämättä tarvitse täysimittaisina. Lopuksi juostaan ovelle ja palkataan. Treeneissä voi toki kehua!

  >ma-la "tempputreenit" ja palkkaus

  >palkattomuuden pitäisi saada koira yrittämään enemmän ->virheen jälkeen esim. näyttää lelua, sanoo oho ja laittaa lelun pois ->uusi yritys

- Kuumuville koirille (stressaantuville):

  - Jokainen siirtyminen opeteltava, ei yllätyksiä, aina käskyn alla (etenkin radalle meno, jotta alkaa hyvin)

  - Runsas palkka; tarpeeksi leikkiä, ettei jää kipinää ja koira on tyytyväinen palkkaan

   (Laiska koira päinvastoin, ei ikinä tarpeeksi palkkaa, jotta nälkä jää.)

  - Yleensä vinkuminen on tahaton stressireaktio ->pitää miettiä miten stressin saa vähennettyä. Kielto toimii vain, jos koira on tietoisesti päättänyt alkaa vinkua.


 


Tokokärpänen puri sen verran pahasti, että painelin sunnuntaiaamuna klo 9 kentälle treenaamaan, joskin loistava treeniseura vaikutti asiaan. Sain Huotarin Oililta lisää mahtavia neuvoja miten tulee edetä ja kuulin myös mitä kaikkea olen tehnyt väärin (niitäkin riitti :)). Nyt pitää harjoitella vauhdista pysähdys pallon kanssa, jumpata alusta uusiksi kaukot, vahvistaa häiriössä makaamista, seisomista ja istumista ja vaikka mitä muuta. Chila ei ikinä ollut tehnyt paikalla istumista tms. niin että joku häiritsee sitä aivan vieressä. Alkuun se totteli kiltisti vierestä tulevia maahan-käskyjä (minä kielsin ja käskin takaisin istumaan), mutta tajusi sitten jujun, että vain minua pitää katsoa ja totella. Se teki superisti, istui ja katsoi minua, vaikka Oili kutsui sitä namin kanssa ihan vierestä ja käski maahan. Kokeilimme samaa myös makuulla, tajusi siinäkin hetken päästä idean. Hieno Chila!! Kerroin lopuksi,että meillä on kapulaongelma, kun Chila ei suostu tuomaan sitä tai juurikaan edes ottamaan suuhunsa. No se siitä kapulan inhoamisesta, Oili tajusi heti että Chila rakastaa kapulaa yli kaiken, eikä hae sitä, koska pelkää joutuvansa luovuttamaan sen minulle! Hetsasin siis kapulalla, heitin ja päästin Chilan kapulan vielä pomppiessa. Kun Chila otti kapulan, lähdin lelun kanssa juoksemaan karkuun, kehuin ja riemuitsin. Chila juoksi perässä kapula suussa ja minun piti saada se itse pudottamaan kapula. Siinä tuli tosi hiki, Chilahan ei vaihda ikinä suussaan olevaa lelua edes samanlaiseen... Minä sitten juoksin pitkin kenttää ja hihkuin lelun kanssa pennun juostessa häntä heiluen perässä, kapula tiukasti suussa... Lopulta se pudotti kapulan ja leikimme narupallolla, sitten sama harjoitus pari kertaa uudestaan. Minulle ei ole ikinä tullut yhtä hiki edes agitreeneissä! Hyvä mieli tuli kyllä, koska oikeastaahan meillä ei ole siis mitään ongelmaa. Oli myös hienoa katsella toisten treeniä, oliva niin valtavan taitavia.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Kana-areenalla


Oletko hankkinut kanankin, kysyi kaveri. No en onneksi, vaan olimme eilen Längelmäen Kana-areenalla kaverini Tiinan ja lapparipentu Meten kanssa Lotta Vuorelan agitreeneissä. Aivan loistava reissu kaiken kaikkiaan. Chila ja Mette painivat auton takaluukussa mennessä ja malttoivat sitten yllättävän hyvin olla hallissa häkeissään, vaikka se oli niille uusi juttu. Kahden tunnin kurssin aikana niitä otettiin ja laitettiin häkkeihin monta kertaa, joten sitäkin treeniä tuli hyvin. Alkuun Chila vinkui muutaman kerran, mutta rauhoittui nopeasti. Teimme putkia ja hyppyjä ja harjoittelimme ohjauskuvioita, lähinnä takaakiertoa ja twistiä. Lotta on hyvä kouluttaja, minusta on hienoa että asiat tehdään todella konkreettisiksi, ohjeet ovat selkeitä ja sessiot lyhyitä. Tiedän myös ainakin pari kuviota nyt, joita uskallan harjoitella omin päinkin. Loppuun vielä eteenlähetys namialustalle putkesta parin hypyn yli, mikä oli piristävä lopetus vähän jo väsähtäneelle Chilalle ja sille jäi innokas mieli.




Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt...




Ei haittaa sammalikko vauhtia...




Kaksi pöljää metsässä.



Takaisin tullessa pysäytimme kauniille paikalle metsän laitaan ja päästimme Chilan ja Meten leikkimään. Ne ottivatkin ilon irti ja kävivät aina välillä kahlaamassa ja juomassa isoissa lammikoissa. Ilma oli upea ja löysimme jopa avoinna olevan pubin Kuhmoisista, missä saimme ruokittua itsemmekin. Kyllä piristi ja toi treeni-intoa tämä reissu!


 

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Tästä se agi-ura urkenee!


Tiistai-treeneissä Chila oli taas pätevänä, erityisesti puomilla, jonka se meni kuin vanha tekijä. Itse palkkasin hypyillä koska sattuu, Nina-parka saa harmaita hiuksia mun kanssa...


Tänään Korkeavireellä oli agiepikset, joissa Chila korkkasi kisauransa pentuluokassa. Siinä oli 8 estettä (maapuomit) jotka sai posottaa melko suoraan, vain yhdellä putkella piti kiepauttaa. Chila tärisi innosta lähdössä ja kiiti täysillä. Hienosti se kuitenkin otti kontaktia, eikä lähtenyt sooloilemaan. Otimme radan kaksi kertaa ja toisella kerralla ohjasin selkeämmin, mutta pienoinen oli niin sekaisen onnesta, että hyppäsi putkensuun yli, kun piti mennä putken sisään. Muuten meni upeasti. Paikalla oli myös makkaransyöntikisa, jossa Chila veti kovan ajan. Isommat ahmatit veivät kuitenkin voiton. Lopuksi Chila pääsi vielä riehumaan kolmen kaverin kanssa läheiselle hiekkakentälle ja oppi uuden taidon: miten kaivetaan hiekkaan niin iso monttu että sinne mahtuu itse. Minä en ollut tästä opista ihan niin onnelllinen, mutta Chila veti hiekkamonttuhepuleita hyvin iloisena.

 



 



 



Jetta-valkkari, Chila montussaan ja Kida-aussie, joka Chilan perehdytti montunkaivuun jaloon taitoon.

torstai 22. syyskuuta 2011

Tilkkuturkkeja Vesivehmaalla


Sunnuntaina oli Patchcoat-treffit Vesivehmaalla. Chila oli edellisenä päivänä avustanut isääni puuhommissa syömällä ilmeisesti mahdollisimman paljon kaarnaa yms, joten sain aloittaa aamun siivoamalla ripuleja pitkin kämppää. Pääsimme kuintenkin lopulta Asikkalaan ja esineruutuun. Chilalle laitettiin kolme esinettä kaistaleelle ja lähetin sen etsimään. Kävelin itse kohti esineitä ja avustin sitä siten oikeaan suuntaan. Kun se löysi esineen, juoksimme kilpaa linjalle ja Chila kantoi vieraat esineet hienosti! Vähän leikkiä esineellä ja uusi lähetys. Kaikki kolme esinettä onnistuivat yhtä hyvin. Välissä pentupainia, joskaan kaikki eivät päässeet kerralla, kun Halilla ja Linalla oli juoksut. Chila onkin nyt siskoistaan ainoa jolla ne aivät vielä ole alkaneet ja siksi se sai painia kaikkien kanssa.


Jenkkapirtin parkkipaikalla oli tottisksen vuoro. Sain nauvoja, miten Chilaa saisi motivoutua noutokapulaan ja harjoittelimme vähän ihmisryhmää. Sain myös noottia, kun olen opettanut epämääräisiä kaukokäskymerkkejä Chilalle, niiden korjausta siis luvassa... Oli todella mukavaa nähdä muita tilkkuturkkeja omistajineen!


 



Vertti, Roosa (C:n täti), Pepsi, Chila, Pinja, Mai (emo), Hali (sisko) ja Lina (sisko)


 


Viime viikon tiistaina Chila leikki tallilla rhodesialaisen ystävänsä Dumbon kanssa. Dumbo painaa puolet enemmän kuin Chila ja sen jalka osui painin tuoksinassa Chilan selkään pahasti. Chila ulvahti ja alkoi ontua. Otin sen heti lepoon, vaikka se olisi itse halunnut vain juosta jo minuutin päästä. Onneksi tallille saapui melkein samantien Aimo Koskinen, joka hoitaa hevosia, ihmisiä ja koiria akupunktiolla ja on myös hermoratahieroja. Aimo tarkisti Chilan ja totesi sen reagoivan voimakkaasti lonkista. Se hoidettiin laserilla ja onneksi neiti on superkiltti, kääntyili vain terävästi katsomaan, että mitä sille oikein tehdään. Kun hoito alkoi purra nopeasti, Chila rentoutui. Laserilla hoidettiin koko selkä ja kun se osui lapojen kohdalle, Chila reagoi erittäin voimakkaasti samaan kohtaan, johon sitä keväällä potkaisi hevonen. Onneksi laser puri siihenkin ja koira tuli täysin kuntoon. Chila kävi sen jälkeen pissillä kuusi kertaa ja oli valtavan tyytyväinen ja energinen. Se on liikkunut erittäin letkeästi siitä lähtien. Leikkiminen Dumbon kanssa on nyt rajoitettua.


Tiistaisin olemme edelleen agiliitäneet ja harjoittelen kroppani suuntaamista oikein, on se vaikeaa. Chila toimii älyttömän hyvin ja korjaa kyllä jos huidon viime hetkellä, että tuonne sun pitikin mennä, mutta toivon mukaan opin joskus ohjaamaan vähän selkeämmin. Nina kyllä sanoi että kehitystä on tapahtunut. Viime viikolla Enni oli ohjaamassa ja teimme vain vähän maapuomeilla ja putkilla, ettei Chila rasitu. Tällä viikolla Chila teki A-estettä tokaa kertaa elämässään ja otimme hihnan tueksi. Ei se mitään hihnaa tarvinnut, se hallitsee kroppansa ihan täysin. Alkuun se meni tuhatta ja sataa, mutta kun tajusimme sen juoksevan mun kanssa kilpaa, jäin tahallani siitä jälkeen ja neitipä jarrutteli alastulossa vauhtinsa oikein sopivaksi ja kontaktikin onnistui. On se vaan äärettömän taitava. Vaikea sen on malttaa odottaa lupaa suorittaa esteet, mutta kyllä se silti kuuntelee minua ihan riittävästi.


Yhtenä päivänä keksin, miten liikuttaa hömelö aussie kiireessä... Ratsastin Väinöllä ympäri kenttää käynnissä ja ravissa suuntaa vaihdellen, ja Chila juoksi aivan intona edellä. Hieman muut tallilaiset naureskelivat yltiö-innokkaana kentällä sinkoilevalle aussielle. Kun aloin laukata, käskin sen  kentän laidalla ruohoon makaamaan ja siinä se kiltisti odotti loppuratsastuksen. Se on jo muutaman kerran ollut mukana alku- ja loppukäynneillä poluilla tai pihatiellä ja välissä odottanut kentän laidalla. Olin unelmoinut, että pääsen näin pitkälle sen kanssa joskus parivuotiaana, mutta fiksu aussiepa toimii jo 9-kuisena. Se jopa makaa ruohossa, vaikka Dumbo-kaverikin liikuskelee pihassa, kunhan Dumbo ei tule haastamaan leikkiin.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Syksyä pukkaa


Kelit eivät enää ole ihan kesäiset, mutta viimeinen kesäviikonloppu vietettiin elukoiden kanssa mökillä. Chila tykkäsi soutuveneilystä, hyvä ettei hypännyt laidan yli välillä kun seurasi innolla kalojen loikkia tyynessä vedessä. Se on nyt melko kuikula, karvaa lähtee ja ilme muuttuu pikkuhiljaa aikuismaisemmaksi.



Viime agi-treeneissä meitä koulutti Enni, teimme ekaa kertaa nyt niin että pallo oli Ennillä kädessä ja minä lähetin koiran matkaan. Toimi tosi hyvin, Chila ampaisi repimään palloa vieraaltakin ihmiseltä! Ainut että korvat katosivat välillä, piti komentaa kunnolla että pikkuneiti odotti lupaa lähteä suorittamaan.  Alkuun kolmoissarjaa eteenlähetyksenä, meni loistavasti. Sitten harjoiteltiin nopeaa kääntymistä putken jälkeen, mikä on vaikeaa, mutta Chila alkoi selkeästi tajuta, että putken jälkeen ei ihan aina kiidetäkään suoraan eteenpäin. Lopuksi otettiin puomia, edelleen hihna turvana, koska neiti menee aikas lujaa. Kontaktissa on yli-innokkuutta, hieman hassun näköinen se on välillä kun laittaa varmuudeksi kyynärätkin maahan pupun ollessa pystyssä... Muutaman kontaktiharjoituksen jälkeen kyllä malttaa tehdä ihan niinkuin pitääkin, takajalat puomilla ja etujalat maassa, nokka maassa.


Torstaina treenailtiin tokoa, vieraalla kentällä missä oli kauempana toinenkin koira treenaamassa. Chila seurasi intensiivisesti ja melko hyvin, ihanaa kun oli Tiina katsomassa onko vino. Pysyy suorassa jos on oikealla paikalla, mutta edistäessään poikittaa samalla. Teimme myös pari luoksetuloa ja liikkeestä maahanmenoja. Ne menivät hienosti, Chilahan tekee kaiken sata lasissa jos vaan tietää mitä tehdä. Loppuun paikkamakuu ensimmäistä kertaa vieraassa paikassa, mutta ilman häiriötä. Odotin ehkä puoli minuuttia 20 metrin päässä ja hienosti pysyi. Kotona on tehty pidempiäkin, mutta halusin ottaa varman päälle. Lopuksi olimme häiriönä 8kk vanhalle Mette-lapparille ja sitten pennut pääsivät pitkälle metsälenkille riehumaan.


keskiviikko 24. elokuuta 2011

Agitreenit


Tänään oli tosi hyvät treenit ja Chila oli aivan intona, siis vielä enemmän kuin aiemmin. Se taisteli narupallostakin ihan täysillä ja tappoi sitä, mitä ei ole ennen tehnyt kuin kotona. Ensin otettiin puomia pitkästä aikaa ja kesti hetki että Chila muisti mistä on kyse, mutta sitten meni hyvin, hihna apuna. Yli-intoisena se kävi aina maahan kontaktille, mutta alkoi rauhoittua ja muisti lopulta jäädä seisomaan (nokka maassa ja silmät päässä pyörien ;)). Sitten vähän putkia erilaisilla sisäänsyötöillä ja sit kahdella 45 asteen kulmassa toisiinsa nähden olevalla esteellä (minirimat) ohjaustreeniä. Lopuksi meni tosi hienosti, etenkin takaakierrot, kun luotin siihen että se menee enkä enää hyökkinyt itse liian lähelle. Lopuksi keppejä, jotka menivätkin jo tosi sujuvasti oikealta ohjattuna. Vasemmalla mun pitää vähän vielä saada omaa koordinaatiota paremmaksi. Palkkaan välillä alussa, välillä keskellä ja aina lopussa ja teen peruuttaen. Lopuksi Chila sai leikkiä vähän kavereiden kanssa. Intoa riitti vielä hyvin pyöräilyynkin. Olen tällä viikolla autoton ja palautettuani vanhempieni auton pyöräilin Chilan kanssa kotiin vajaan pari kilsaa (alkuverrana oli sama toiseen suuntaan). Neiti jolkottaa tosi hienosti rinnalla ja opetan sille samalla käännyttäessä käskyjä oikea ja vasen. Heppalenkeillä se oppi käskyn reunaan, joten ajan enimmäkseen jalkakäytävän reunaa hitaasti, jolloin Chila saa hölkätä pientareella.


 


Lisään tähän samaan treenit 30.8.11


Chila sähläsi vähemmän ja malttoi keskittyä ohjeisiin, pitkälti koska itse sähläsin vähemmän ja ohjasin selkeämmin...  Putken kanssa harjoiteltiin poistuessa käännöstä, mikä oli vaikeaa kun Chila on aina saanut jahdata palloa putken jälkeen ja nyt pallo olikin mun kädessä. Alkoi tajuta jujun kyllä ja ampaisi narupalloon kiinni. Pussi meni sujuvasti ja keinua harjoittelimme toista kertaa. Hihna oli tukena ja vähän jarruna ja Chila sai itse keikauttaa laudan, joka sit kyllä pysytettiin maahan. Hienosti sujui ja kontakti on hyvin hallussa. Chila menee siinä mielellään maahan, mikä keinun kohdalla voi olla ihan hyväkin. Muuten jatkoimme viime kertaisia harjoituksia ja olemme kuulemma kehittyneet. Lopuksi eteen lähetys kahden esteen yli. Menihän Chila, vaikkei pallo taaskaan nakkien jälkeen juuri kiinnostanut. Ensi kerralla täytyy kokeilla vinkupalloa loppupalkaksi. Treenikaverimme, mitteliuros, innostui kovin kun Chila tuli maneesiin, täytyypi seurailla ovatko juoksut alkamassa.

perjantai 19. elokuuta 2011

PK SM & urheilua


La ja su olin Chilan kanssa katsomassa taitavia palveluskoiria, kun SM-kisat olivat kätevästi Lahdessa. Lauantaina vietimme kyllä ensin aikaa ratsastuskisoissa, molemmissa paikoissa Chila käyttäytyi hienosti eikä reagoinut ohi kulkeviin lapsiin mitenkään. Sunnuntaina katselimme ihan kentän vieressä suojelukokeita ja tajusin vasta paikan päällä, että siellähän ammutaan... no eipä tarvinut huolehtia. Chila käänsi vähän päätä ekojen laukausten kohdalla ja sen jälkeen ei huomioinut niitä mitenkään. Hihaan iskeviä ja hurjasti haukkuvia maleja se katseli äärimmäisen uteliaana, mutta sitten se bongasi katsomosta vieraan aussien ja alkoi vingahtaen tuijottaa sitä leikin toivossa... miten niin roturasisti? Huipennuksena oli aussie viestin kultapallilla (Särkivaaran Tosi Mutkaton).



Lauantaina kisojen jälkeen kaverukset Giusa ja Chila pääsivät pariksi tunniksi riehumaan Löytylle.



Maanantaina teimme ekaa kertaa rullislenkin (kesto 10 min) Chilan kanssa. Se riemastui kun tajusi mamman olevan paljon nopeampi rullilla ja meni kuin vanha tekijä! Venla-heppa on sen hyvin kouluttanut... Tänään teimme ekan pyörälenkin (pururadalla n. kilometri) ja taas Chila osasi homman välittömästi. Lenkin keskellä se sai telmiä terrieripennun kanssa Jalkarannan koirapuistossa.


Tarkennukseksi kuvaan: Chila hyppasi muutaman irrallisen medi-hypyn saadakseen hieman käsitystä siitä, että siipien välissä on tulevaisuudessa todellakin esteitä. Sille hyppääminen on niin helppoa, ettei se kunnioita matalia rimoja tai edes huomaa niiden olemassaoloa.


Tiistaina agissa teimme taas takaakiertoja ja välistävetoja kahdella esteellä, minäkin aloin vähän tajuta jotain ja heti meni koira mistä pitikin. Näissä käytin nakkeja, minkä jälkeen pallo ei juuri kiinnostanutkaan, ahne mikä ahne. Ensi kerralla "nakkiesteet" viimeiseksi, muuten uusi hieno narupallomme toimii loistavasti. Vähän putkea ja pituus ekaa kertaa, helppoa Chilalle. Jatkettiin keppejä, meni jo aika kivasti kun ohjaaja alkaa vähän hahmottaa... Sitten harjoiteltiin ekaa kertaa A:ta, Nina jarrutti hihnalla. Ekalla kerralla Chila hyppäsi Ninan syliin, kun hihna vähän kiristyi sivulle, minkä kyllä etukäteen arvasinkin, se kun tottelee hihnaa niin hyvin. Sit vaan hihna tosi lyhyelle (vauhtia olisi ilman hihnaa ollut vaarallisen paljon) ja mä ohjasin nakki kuonon edessä. Hieman Chilaa jännitti kiivetä, kun vauhtia tolla menetelmällä oli tosi vähän, mutta meni ok. Kontaktilla heitti pepun maahan sivulle. Toisella yrittämällä meni jo paljon sujuvammin ja uskalsi jäädä takajalat kontaktillekin. Kolmas menikin jo loistavasti, täysin löysällä hihnalla ja sopivalla vauhdilla, hienot kontaktit ja siihen oli hyvä lopettaa!

perjantai 12. elokuuta 2011

Valoa mörkökauden päässä?


Chila ja Inksu ovat jälleen mökkeilleen innokkaasti ja Inksukin tuntuu vähän tottuneen reissaamiseen. Kisulihan on innokas tutustumaan kyläpaikkoihin ja ihmisiin, mutta kotiin tultua aina repii itsensä verille jostain kohtaa. Ilmeisesti stressistä, koska muuta selitystä ei ole löytynyt. Nyt kuitenkin siis mökki taitaa olla tarpeeksi tuttu paikka, ei uusia reikiä kissassa. Chila haki keppiä ja palloa vedestä loputtomiin ja oppi hyppäämään jopa uppeluksiin asti, laiturilta kivelle ja siitä kaaressa veteen. Ei siitä silti virta loppunut ollenkaan...


Inksu rakastaa mökin kattoparruja ja mallailee selvästi hyppäämistä jonkun niskaan sieltä...


Tiistaina oli agi, Chila oli sitä mieltä, että se osaa nyt kaikki esteet ja mammaa ei enää tarvita. Keskityimme siis siihen, että se tulisi käskystä hollille ja saa palkinnoksi käydä suorittamassa esteen. Takaakiertoja, putkia, medimuuria, pussi ekaa kertaa (läpi vaan ja kivaa oli) ja aloitimme normaaleja keppejä. Chila on aiemmin juossut vinokeppien läpi, mutta Kanavalla ei sellaisia ole, joten aloitimme kepit alusta opettamalla sille tekniikkaa. Hyvin alkoi, itse kun sähelsin niin Nina teki malliksi Chilan kanssa kerran ja meni hyvin. Palkkaan jo suurimmaksi osaksi pallolla, tällä hetkellä tennispallo toimii parhaiten. Harjoitusten lomassa Chila myös pari kertaa murahti, kun maneesin ovella kävi joku katsomassa, koska koko maneesihan on Chilan (ja etenkin kaikki esteet!) eikä sinne ole muilla asiaa.


Tässä vielä pohditaan hyppytekniikkaa... sitten tuli vauhtia niin etten ehtinyt kuvaamaan.


Keskiviikkona kävimme P-HAU:n mätsärissä Jokimaalla. Chila käyttäytyi loistavasti, vaikka oli monta tuttua kaveria joiden kanssa olisi ollut niin kiva leikkiä. Saimme punaisen ja olimme 10 parhaan joukossa, kun pentuja oli n. 50. Katsomossa tuli 2-3v pikkupoika Chilaa kohti käsi ojossa ja Chila vain katsoi uteliaana, eikä reagoinut. Onneksi poika ei tullut koskemaan asti, ei tarvinut minunkaan reagoida, joten loistotilanne! Muutenkin mörkökausi alkaa hellittää, tai ehkä se johtuu vain siitä että olen ottanut kovan linjan pöhinöiden kanssa. Chila on paljon iloisempi, kun ei tarvitse koko ajan pöhistä ja murista kaikelle. Välillä se uhmaa minua ja testaa rajoja, sitten on taas entistä innokkaampi tottelemaan. Tänään se ei edes pöhissyt yhtään, vaikka näki pari mörköä, luimi vain hieman ja tuli viereeni reippaana. Seuraamisharjoitukset ja liikkeestä maahanmeno menivät myös hienosti, suoruutta ja sujuvuutta on tullut yhtäkkiä reilusti lisää.


Palasin eilen töihin pitkän kesäloman jälkeen, mutta elukat eivät ole olleet moksiskaan ja tuhoja ei ole tehty. Ainakaan vielä...

perjantai 5. elokuuta 2011

Agiryhmä alkoi


Chilalla alkoi tiistaisin säännöllinen agittaminen, kun pääsimme Kanavan Koirakillan ryhmään, kouluttajana Nina. Ensimmäisellä kerralla aloitimme keinuharjoitukset (meni aika lujaa innosta ja jännityksestä johtuen, hihnalla vauhtia pois), teimme pari vauhdilla putkeen menoa, Chila hyppäsi matalaa muuria ekan kerran (mikä muuri, pallon perässä tässä juostaan!) ja teimme kiertoja yhdellä pystyllä, eli kaikilta puolilta kieputuksia edestä ja takaa. Hienosti meni, kun ohjaaja vain tajusi mitä pitää tehdä. Nyt läksynä harjoitella koiran "käteen ottoa". Chila oli maneesilla innoissaan ja otti hyvin kontaktia. Leikki myös hienosti, palkkaus alkaa onnistua yhä useammin pallolla tai repimisleikkinä. Joissain jutuissa tarvitaan kuitenkin nami. Verrytellessä tapasimme opiston lehmiä, joille Chila alkuun vähän pöhisi, mutta oli kovasti utelias. 


Tänään Chila talleili Ahtialassa ja odotti nätisti boxissa ulvomatta, kun ratsastin Väinön. Sitten Chila saikin riehua rhodesialaisen Dumbon kanssa oikein kunnolla, onneksi Chila on erittäin nopea ja tekee vikkeliä väistöliikkeitä, koska Dumbo on voimakas ja huitoo tassuilla kovasti. Dumbon lähdettyä Chila rauhoittui kentälle katsomaan kummityttöni ratsastusta Vallulla, Chila pysyi nätisti makaamassa keskellä kenttää, vaikka välillä teki tiukkaa, kun maiskuttelin ja otin juoksuaskelia, jotta Vallu pysyi ravissa. Sitten kiipesin itse Vallun selkään ja menin muutaman kierroksen ravia ja laukkaa, ja pikkuneiti pysyi kentän keskellä (reunassa ei onnistunut) hienosti makuulla odottamassa! Chila myös muuten yritti suurella innolla pyydystää päästäisen, mutta mokoma pakeni seinänrakoon.




Mun hurja otus syö pienen Dumbon...




...ja karkuun!

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Mökkeilyä, tottista, esineitä


Viime viikonloppuna mökkeilimme koko perheen voimin, eli sukasta vapautettu Inksukin pääsi mukaan. Sen mielestä mökillä oli huippua, koska siellä voi kiivetä kattoparruihin. Chila oli onnessaan, kun Inksukin oli mökillä ja vähintään yhtä onnellinen serkultani saamastaan uudesta pehmolelusta. Ulkona pidin sen paikasta riippuen aika tiiviisti lähelläni ja se kannatti: kyykäärme makasi keskellä tietä ja Chila oli menossa suoraan katsomaan, onko se keppi. Saimme käärmeen tapettua ja katsoin mitä Chila tekee, kun käärmeen peräpää kiemurteli vielä maassa. Chila olisi kovasti halunnut mennä leikkimään sillä, joten odotin että on lähellä ja sitten kielsin tiukasti. Muutaman kerran kokeili silti lähestyä, en usko että kieltoni jäivät tarpeeksi vahvasti sen mieleen. Olisi ollut paljon parempi, jos se olisi pelännyt luikeroa...



Chila ui mökillä tosi paljon, mutta sille piti koko ajan heittää jotain. Tennispallo on huippu, ja onneksi saimmekin niitä kassillisen tutulta pro-pelaajalta. Chila sai huomiota yllin kyllin myös sukulaisiltani ja koulutti heti monta hyvää rapsuttajaa ja leikittäjää. Tosin se oli myös sitä mieltä, että omistaa mökin, joten kukaan ei saa liikkua ilman Chilan lupaa. Ainakaan yöllä. Ja ainakaan taskulampun kanssa. Näistä oli hieman keskustelua, taas pääsimme eteenpäin... Olen todennut, että se tarvitsee todella selkeät toimintaohjeet tuollaisiin tilanteisiin, ja tämä vaatii välillä, että nappaan sitä niskasta tai selätän. Vasta näin toimittuani, on pöhinät alkaneet vähentyä. Chila on yleensä iloisempi saatuaan satikutia, ihan kuin sanoisi, että "kiva kun mamma kerroit vihdoin, ettei tolle ihmiselle oikeasti saa murista!" Välillä tarvitsisin jonkin tulkin tuolle otukselle, se kun on toisaalta taas niin kamalan herkkis, ettei yhtään voi ärähtää sille. Kai sen vahtivietti vaan on niin vahva, että siinä tilanteessa tarvitsee myös erilaista käsittelyä. Se vahtii nimenomaan piha-alueita, etenkin omaa, vanhempieni ja tallin pihaa, mutta välilllä myös mitä tahansa aluetta, jolla olemme oleilleet yli 5 minuuttia. Se ei pelkää mitään elottomia juttuja, kovaakaan ukkosta tms, mutta murisee lähinnä ihmisille, etenkin jos kuuluu lasten ääniä. Lapset saavat kyllä ohittaa nykyään läheltäkin ilman reaktiota.



Mökiltä ajelimme suoraan Löytylle, kissa vain jätettiin matkalla kotiin, ja treenasimme Tanjan ja Aijan kanssa tottista. Seuraaminen alkoi sujumaan ihan eri tavalla, kun saimme neuvoja ja joku huuteli meneekö suorassa jne. Olemme muutenkin ottaneet nyt vähän tottista päivittäin, seuraaminen etenkin saisi vahvistua. Jos vaikka oppisin kävelemään hiipimättä ja pitämään olkapääni suorassa. Lopuksi teimme esineitä, vasta toinen kerta Chilalle. Chila ei alkuun kiinnostunut vieraista leluista, vaikka yritin leikittää. Kolme lelua vietiin kaistaleelle metsään ja Lähdimme Chilan kanssa etsimään yhdessä, Chila vapaana. Se ottikin kaikki lelut suuhunsa innokkaasti ja toi minulle pari-kolme metriä. Mun pitää vain pysyä tarpeeksi lähellä, jotta saan palkattua tuonnin. Viimeistä etsi jonkin aikaa, mutta haisteli innolla ja sinnikkäästi. Näytin kädellä suuntaa, mistä etsiä, niin lelukin löytyi.



Chila on ollut nyt useamman kerran myöhäisellä ratsastuslenkillä mukana. Illalla on ollut siedettävä lämpötila ja olemme menneet metsätiellä ja umpimetsässä. Sekä Venla että Chila ovat tykänneet kovasti, ja otamme aina myös laukat, jolloin Chila on selvästi kilpailumielellä ja Venlakin välillä painaa vähän kädelle, että ohitetaanko tuo. Olemme myös kohdanneet vieraan hevosen kapealla tiellä, eikä Chila pelännyt yhtään, seisoi iloisena Venlan vieressä, kun odotimme että toinen ohittaa. Myös sauvakävelijöitä olemme tavanneet, eikä Chila enää välitä sauvoista yhtään. Se kävelee myös käskystä Venlan rinnalla, olen siitä tosi ylpeä. Se ei myös koskaan pöhise mitään kun Venla on mukana, ilmeisesti 600-kiloinen hevonen on sen mielestä tarpeeksi turvallinen seuralainen.


tiistai 19. heinäkuuta 2011

Inksu sukassa & Chila haussa


Inksu joutui leikkaukseen viikko sitten, en halunnut enää kiimoja ja tarkoitus oli leikkauttaa se muutenkin. Se ei halunnut nukahtaa ja ainetta jouduttiin lisäilemään sen verran, että kisu nukkui melkein iltaan asti. Kun sitten hieman tokkuraisen, kinkkukääreeseen puetun kisulin sain kotiin, se olisi syönyt vaikka hevosen ja sitten veti rallia 24h putkeen. Se oli aivan kahjo; tappoi pehmoelua, juoksi, hyppi, vaani ja hyökki ruokansakin kimppuun. Jouduin sulkemaan sen vessaan useampaan otteeseen jäähylle, ettei revi haavaa auki, kun normaalisti sylissä tuntikausia viihtyvä katti ei malttanut olla edes sylissä hetkeäkään. Chila oli ihmeissään, mutta illalla varoi kissaa tosi hyvin, nosti vain tassun ilmaan, kun hortoileva kissa köpötti sen ali. Sitten kun Inksu alkoi riehua, olikin hankalaa selittää Chilalle, ettei kissan kanssa saa leikkiä, vaikka toinen tulee vähän väliä haastamaan. Kissa siis vessaan ja Chilan kanssa satamaan tekemään häiriötreeniä (=kahville ihanalle terassille, missä on itsetehdyt leipomukset ja koirakin saa vesikupin). Olemme käyneet satamassa nyt useaan otteeseen, tekee tosi hyvää Chilalle, kun siellä on valtavasti väkeä ja juoksevia ja kiljahtelevia lapsia. Nyt alkaa mörkökausi vähän helpottaa, lapsetkin saavat leikkiä ilman murinoita.


Riehumisjakson jälkeen kisulikin palasi omaksi itsekseen ja on ollut melko rauhallinen, ei oikein tykkää sukassa juosta. Se yrittää nuolla haavakohtaa, joten joutuu pitämään käärettä vielä vähän aikaa.


         


Chila teki tokoa Löytyllä sunnuntai-iltana ja oli tosi innostunut, ei ole juurikaan tehty tokoiluja helteillä. Alkuun se on n. 10 minuuttia sählä, eikä keskity/ ota kontaktia seuratessa kunnolla. Sitten alkoi  mennä hyvin, seurasi hyviä, joskin lyhyitä pätkiä. Harjoiteltiin maahan-seiso-maahan, joka alkaa sujua, tosin maahanmeno on vielä hivenen kaksivaiheinen, mutta melko nopea. Istumisesta läsähtää maahan loistavasti. Heitin muutaman kerran ohjatun noudon kapulaa sille, ja menikin innokkaana hakemaan. Se kantaa kapulaa pari metriä ja tiputtaa sitten, mutta ottaa innokkaasti suuhunsa uudelleen, kun siitä saa palkkaa. Selvästi aiempaa innokkaampi oli kapulan perään nyt. Tein myös pari tokohyppyä matalan esteen yli, heitin namin yli niin meni lujaa. Lopuksi narupalloa.


Maanantaina oli hakuharkat illalla. Meitä olikin vain neljä ihmistä, kolme pentua ja yksi kokenut koira, joten homma eteni sutjakkaasti. Chilalle ensin pari lyhyttä pakenevaa, joista toinen oli täysin vieras ihminen. Se epäröi aavistuksen vieraan kohdalla, mutta meni innokkaana nakeille. Sitten pari vähän kauemmas menevää pakenevaa, jotka piti etsiä nenällä loppumatkan. Chila avasikin nenää ja oli oikein reipas. Seuraavaksi Chila näki maalimiehen lähdön, jonka jälkeen käänsin sen ympäri. Lähti innolla etsimään, jäi juoksentelemaan välillä käyttäen neää ja välillä silmiä, mutta jatkoi etsimistä kunnes löysi! Kaikilla näillä kerroilla Chilalla oli edelleen se näkymätön seinä, aina samoilla metrimäärillä, johon stoppaa ja alkaa sitten juoksennella siksakkia. Viimeiseksi tehtiin siis vielä takarajalle pakeneva, jossa Chila päästettiin irti maalimiehen ollessa vielä näkyvissä. Teki silti pienen töksäyksen, mutta jatkoi siitä hajujälkeä pitkin maalimiehelle. Hyvä treeni! Seuraavaksi tuulitreeniä, että saadaan nenä auki kunnolla.


keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Hakua & match show


Olemme mökkeilleet ja Chila on oppinut uimaan ilman minun tai kaverikoiran vetoapua. Se ei enää räiskytä vaan ui aika nopeasti. Veteen se ei juuri mene jos en heitä keppiä tms, mikä on ihan hyvä. Sorsaperheen perään se meinasi lähteä, mutta mä saan uida rauhassa, ei sillä suurempaa hätää ole mun hukkumisesta.


Maanantaina oli hakutreenit täällä Lahdessa ja läsnä oli pari vierastakin maalimiestä. Chila lähti taas pikana matkaan ja meni maalimiesten luo ilman epäröintiä. Ekat kaksi olivat näkyvillä ja menin perässä, mutta en kehunut kuin vähän. Kolmas meni piiloon ja Chila perässä hienosti. Neljäs meni n. 40 metriin ja kunnolla piiloon. Chila alkoi epäröidä 30m jälkeen ja palasi takaisinpäin, mutta ei pelästynyt yhtään, vaan jatkoi etsimistä ja kaartelua. Se ei tajunnut avata nenää, mutta juoksi tuulen alle, mistä sai heti vainun ja maalimies löytyi. Maalimies syötteli Chilan pois, eikä se kaivannut mammaa yhtään. Jäi tosi hyvä mieli, toivottavasti saadaan pian taas treeniryhmä kasaan. Valjaat sille pitäisi varmaan hankkia, tempoo ja ottaa vauhtia peruuttamalla niin kovasti lähettäessä, että on hankala pitää pannasta.



 


Eilen olimme mätsärissä Maikin Lemmikkikellarin pihalla. Pentuja oli yli 40, mutta Chila esiintyi pirteänä. Tuomari ei seisottanut juuri ollenkaan, juoksutti vain. Chila sai punaisen, mutta oli punaisten kehässä liian innokas ja veti hieman, emme siis sijoittuneet. Hieno bordercollie mulla kuitenkin... Kysyivät sekä ilmoittautuessa ja tuomari vielä kehässä, että "Onhan tämä bordercollie?" Parasta antia oli meidän osalta oikeastaan kolme pikkupoikaa, jotka tulivat juoksentelemaan kehänauhan luokse ihan meidän taakse, kun punainen kehä alkoi. Chila alkoi pöhistä, mutta onneksi isommat koirat odottivat kehän vieressä pienten juostessa, joten teetin Chilalla tottista. Se pääsi melko nopeasti yli pöhinastä ja alkoi innolla tehdä tehdäviä. Takaisin kehään mennessä pojat olivat edelleen ihan takanamme, mutta Chila vain tuijotti minua innostuneena! Jes, kyllä me ne möröt voitetaan... Paikalla oli kaksi muutakin aussiepentua, molemmat red merlejä uroksia. Lucan kanssa Chila pääsi lopuksi riehumaan vanhalle raviradalle ja kyllä oli kivaa. Chila painoi täysiä ja Luca (Glennhousesin kasvatti) vinkuen perässä, kun ei päässyt yhtä lujaa.

Shepmate's-leiri ym.


Päivitykset ovat vähän jääneet kesähelteillä... Kesäkuussa olimme Chilan kanssa kahtena päivänä seuraamassa agin SM-kisoja Nastolassa, missä kisasivat myös Mai, Tala ja Elsa. Lauantaina Chila sai painia katsomossa Hali-siskon kanssa, mikä oli erityisen kivaa, ja hyvin pieni jaksoi kentän laidalla sunnuntainkin. Se sai kovasti ihailuja ja pääsi fanikuviinkin pikkutyttöjen kanssa. Sittemmin mörkökausi on iskenyt päälle niin, että kaikki lapset ovat sen mielestä enemmän ja vähemmän vaarallisia muiden mörköjen ohella. Lapset muuttuvat kyllä kivoiksi heti jos ne heittelevät palloa. Muutenkin siedätysharjoitukset erilaisiin mörköihin ovat ohjelmassa. Murinaa ja pöhinää esiintyy milloin sattuu, etenkin jos neiti on väsynyt tai tylsistynyt.


Chila on heppalenkkeillyt jonkin verran ja on tointunut sopivasti hepan potuksta, eli väistää vieraita hevosia, mutta ei murise niille ja uskaltaa kuitenkin ohittaa ne. Kokeilin mitä Chila tekee jos Venla ottaa ihan kunnon laukkapätkän lenkillä ja käskin Chilan odottamaan niin että Venla lähti laukkaan sen edelle. Ajattelin että Chila voi vähän arastella kavioiden töminää ja vauhtia. Vielä mitä, Chilan silmissä välähti ja se lähti kuin tykin suusta laukkaamaan kilpaa! Se oikein leijaili vielä pitkään laukkapätkän jälkeen, joku greyhound sen sisuksissa asustaa.


Juhannuksen vietimme Kannuksessa Shepmate's-leirillä, oli hienoa kun Hansu huoli mukaan "lapsenlapsensa", eli Hansu on kasvattanut Chilan isän, joka valitettavasti ei päässyt paikalle. Ihmisiä oli parikymmentä ja koiria reilusti enemmän. Ilmat eivät olleet ihan parhaat mahdolliset, mutta vain yhtenä päivänä kastuttiin ihan kunnolla. Hyttysenpistoja oli miljoona leirin jälkeen, mutta kivaa oli! Siellä oli hauskaa porukkaa ja saimme loistavia neuvoja eri lajeihin. Chilan ohjelmassa oli tokoa, agia, jälkeä, hakua, esineruutua ja paimennusta. Chila oli ihan innoissaan, kun pellolta ja metsästä löytyi ruokaa, leluja, ja tyyppejä joilla oli kasoittain nakkeja! Tosin samalla piti kyllä katsoa ettei mamma jää liian kauas. Iltaisin saunottiin ja grillattiin ja koirat leikkivät jonkin verran, mutta superaktiivisten päivien ansiosta ne kyllä enimmäkseen lepäsivät huoneissa. Yritän tehdä jonkinlaista treenilistaa:


TO:

Vähän agia ja tokoa. Putki oli pop ja agirata veti muutenkin puoleensa niin, että tokosta ei juuri tullut yhtään mitään. Enemmän siis tutustelua muihin pentuihin.

PE:

agi - putkea, pöytää (yritin harjoitella minipöydän kanssa niin Chila pinkaisi iloisesti maxi-pöydälle ja oli kovin ylpeä löydettyään korkeamman pöydän), vähän sylkkäriharjoitusta.

toko - perusasentoa, vähän seurausta (edelleen todella haastavaa muiden tehdessä agia lähellä), leikkimistä kentällä

paimennus - melko pienessä pyöröaitauksessa, hihnassa, Mari Morko opasti. Chila tykkäsi syödä papanoita. Pari ok pätkää, syttyi kyllä, mutta ei ihan ymmärtänyt miksei saa juosta vapaasti.

jälki -  ensimmäistä kertaa pellolle namiruutuja, 3 kpl. Innoissaan meni nenä maassa pellolle ekan ruudun jälkeen ja tarkasti popsi namit. Houkuttelin kehuen pois ennenkuin ruutu oli täysin tyhjä.

haku - tämäkin ensimmäistä kertaa. Vieraat maalimiehet olivat hieman jänniä. Alkuun maalimies jäi lähelle ja näkyviin. Chila lähti lujaa, mutta epäröi hieman ennen kuin uskaltautui syömään nakkeja. Parin jälkeen meni lujaa perille asti. Pari viimeistä maalimiestä menivät ihan piiloon n. 30 metriin, Chila meni hienosti nakeille ja maalimiehet syöttelivät pois, itse menin vain perässä enkä paljoa puhunut.  Sain hienot opastukset lajiin ja maalimiehenä toimimiseen itsekin, kiitokset Hansulle ja muille mukana olleille.

esineruutu - tämäkin uusi asia meille. Teimme kaistaleita. Vein Chilan omia leluja metsään, ensimmäisen Chilan kanssa yhdessä. Chila haki lelun innokkaasti. Toisen minä vein ja Pipa piteli Chilaa. Lelu oli vähän kauempana ja Chila lähti innolla, mutta ei uskaltanut mennä tarpeeksi pitkälle. Kävelin perässä hiljakseen ja haki lelun, kun olin n. viiden metrin päässä Chilan perässä. Kolmannen lelun vei Pipa ja minä pidin Chilaa, mutta minun piti taas kävellä sen perässä että uskalsi etsiä. Käytti lopulta hyvin nenää, jotta lelu löytyi oksien alta.

LA:

haku - eri maalimiehet. Lähti kuin ammus ja meni suoraan maalimiehen luokse (menivät Chilan nähden piiloon). Kolmas maalimies meni 50metriin. Chila lähti lujaa, mutta näkymätön seinä tuli vastaan n. 35 metrissä, ja se palasi aina siitä takaisin luokseni. Maalimies tuli sitten piilosta itse pois ja uusi yritys, piiloon Chilan oman rajan kohdille. Hieman epäröiden Chila uskaltautui sitten piilolle. Täytyy vahvistaa maalimiesten mukavuutta ja mun tylsyyttä, on tosi kiinni minussa.

agi - ohjausharjoituksia, puomit ihan matalalla. Mun jalat on niin solmussa, ettei ota kyllä selvää mitä kuvioita yritän tehdä... Chilalla oli kivaa ja se meni kyllä oikeaan suuntaan. Kontaktiharjoitus muistutukseksi puomin lopussa ja sit koko puomi. Mariia oli valmiina avustamaan, mutta Chila pysähtyi kontaktille itse, toistimme puomin kolme kertaa. Muulloin sai varoa, kun Chila yritti karata puomille aina kun mahdollista.

jälki - pellolle pieni ruutu, hyvin jo tajusi missä menee poljettu alue.

paimennus - Chila oli turhan väsynyt, söi lähinnä papanoita. Ihan lyhyt pätkä ja kehuen pois.

toko - maahan-seiso-maahan harjoitusta, meni aika sujuvasti!

SU:

toko - neuvoja Pipalta, Hansulta ja Marilta. Maahanmeno hyvä ja nopea, muuten saisi tehdä intensiivisemmin, mun pitää palkata nopeammin. Ihmisryhmässä seuraus vähän hidasta, muuten hyvä. Luoksetulon loppuosan opettelua, eli likituloa. Tulee hyvin jos menen polvilleni ja nojaan taakse, mutta mun polvet ei meinaa moista kestää...

jälki - metsään pieni namiruutu ja lyhyt jälki. Muurahaisista huolimatta innostunut pentu ja teki tosi tarkkaa työtä.


Hansu otti pari pätkää videota sunnuntaina:


Chila palloleikkiä


Giusa & Chila ihmisryhmä


   

Lampaat ovat edelleen kivoja Chilan mielestä.

 


Leirin jälkeen hain kissankin kotiin hoitopaikasta maanantaina. Inksu oli 1v-synttäriensä kunniaksi aloittanut kiiman ja mourusi neljä päivää. Chila ei voinut käsittää mitä sen kaverille on tapahtunut ja katsoi mua sen näköisenä, että voitko mamma korjata tän, tää on rikki!? Inksu vain polki takasilla, mourusi ja punkesi takamustaan Chilalle. Öisin se onneksi suostui nukkumaan mun vieressä ja nyt on suunnitelmissa kissan leikkautus... Muuten se oli viihtynyt hoidossa hyvin ja saa onneksi kuulemma mennä toistekin. Inksu kun luulee olevansa koira, eikä sitä voi kauheasti yksin jättää.


Chila tökkii ja haastaa leikkiin, eikä kaveri edes avaa silmiä kunnolla...


Korvaliimat eivät pysyneet leirivauhdissa, mutta silti korvat eivät enää nouse pystyyn. Nyt ne ovat molemmat asettuneet tuon korkeamman korvan mallisiksi, saa nähdä pääsisimmekö jo liimarumbasta eroon...


Pentuagility-kurssimme on nyt ohi. Viimeisellä kerralla teimme radanpätkiä, jotka Chila teki leikiten. Mitään jyrkkiä käännöksiä emme tehneet, suoria linjoja lähinnä. Uutta oli Aloitus pöydältä ja siitä putkeen ja hypylle, mutta sekin oli Chilasta kivaa. Kaksi lasta leikki agikentän toisessa päässä treenien aikana ja se meinasi aiheuttaa ongelmia mörköilevälle Chilalle. Onneksi agiesteet ovat huippujuttu ja pienen kyyristelyn ja pöhinän jälkeen Chila innostui suorittamaan tehtävät. Odottaessa se taas pöhisi lapsille, joten heitin heille Chilan pallon. Hetkessä lapset olivat kivoja, niillähän oli pallo! Chila meni myös rapsuteltavaksi omatoimiseksi heti perään. Treenien loputtua pienenpi lapsi, n. 7v tuli vastaan ja kumartui silittämään Chilaa päästä, jolloin Chila kavahti vähän kauemmaksi, mutta antoi sitten koskea eikä murahtanut. Pääsemme todennäköisesti jatkamaan agia Kanavan Koirakillassa elokuussa, mikä on loistavaa.


 

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Ensimmäinen lomaviikko täyttä hellettä


Toko on nyt kesätauolla ja agility jatkuu vielä pari kertaa penturyhmässä. Viime viikolla olikin kaksi treeniä, kun toinen siirtyi juhannukselta viime sunnuntaihin. Chila oli tosi väsynyt perjantaina, karmea helle ja edellisen päivän tolkuton riehuminen (ks. alempana) veivät veronsa ja ajattelin, että mitäköhän treeneistä tulee. Chila kuitenkin rakastaa agia ja piristyi aina ihan silmissä, kun pääsi tekemään harjoitusta jollekin esteelle. Harjoittelin valssia ensin kahdella, sitten kolmella hypyllä ja olin sotkeentua jalkoihini, Chila ampaisee kuin tykin suusta, kun ohjaaja päästää sen matkaan. Se kuitenkin tosi hienosti korjasi suuntaansa, jos mun käsky tuli myöhässä, ja teki ihan oikeat tiet. Jatkoimme myös harjoituksia kontaktin, pöydän, renkaan ja putken kanssa ja lopuksi otimme pari kertaa kepit. Chilan ehdottomia lemppareita ovat ne, missä ohjaaja pitää sitä ja mä odotan kauempana, esim. keppien päässä. Se tuli kepit kovaa, mistä ohjaaja kehui että tulee hienosti pää alhaalla, mutta toihan on kyllä tyypillistä bordercollielle... Välissä aina menimme lepäämään radan reunalle, missä Chila pöhöhteli muille, kun kukaan ei olisi saanut tehdä mitään, jos hänkin kerta joutuu levätä!


Sunnuntain harkoissa Chila oli energisempi ja saimme tehtyä enemmän. Chila pääsi ekaa kertaa puomille, jonka loppuu tehtiin valmiiksi opetellut nenäkosketukset. Sitä ei yhtään hirvittänyt puomilla, olisi mennyt lujaa jos olisi päästetty. Harjoittelimme sylkkäriä (todella vaikeaa seuraamispuolella) ja siitä hyppy- suora putki-yhdistelmää, joka meni hienosti. Lopuksi kokeilin hyppy-putki-valssikaarre-hyppy -yhdistelmää, joka meni hienosti mun hitaudesta huolimatta! Chila yritti karata putkeen joka välissä, se rakastui putkeen ihan täysin. Ei siis meillä ainakaan mustan putken kanssa ongelmia... Lopuksi Chilan piti rauhoittua taas kentän laidalle, mistä se vahti mustasukkaisesti rakasta putkeaan.


Torstaina vietimme mahtavan hellepäivän Liisan luona Loviisassa. Puma ja Chila painoivat kuin heikkopäiset koko päivän, ei lopu aussiesta virta helteelläkään millään. Hoidossa ollut minivillakoira Aqva tuhahteli niiden menolle. Välillä kaahotus siirrettiin joenrantaan, missä Chila hetken harkittuaan uskaltautui Puman perässä uimaan! Se ui tosi nätisti poispäin rannasta ja sitten hirveällä räiskimisellä takaisinpäin, kun tulee kiire. Ne hakivat kilpaa keppiä vedestä ja taistelivat siitä samalla kun uivat, sekä rannalla oli kovat kiskomisskabat laudasta. Kyllä oli hauska katsella niiden menoa, ei Chila leiki samalla tavalla täydellä sydämellä muiden kuin toisten aussien kanssa.


              


              


Lauantaina vietimme päivän Kangasalla, missä Chila ui jo kovastikin rinkiä, kun minäkin heitin talviturkin. Chila myös uskalsi sanoa Doni-sakemannille terävästi, että sen selkään ei hypitä. Doni uskoi heti kiltisti ja Chilalla nousi hieman pissa päähän. Se äksyili Donille jos toinen tuli vähääkään kohti, jouduin jo vähän puuttumaan asiaan. Chila fiksusti säännösteli itse paljonko jaksaa uida ja loppuajan istui rannalla tai veti hervotonta hepulia mäkisessä ja metsäisessä rannassa ja välillä otti mäestä vauhtia ja loikkasi veteen hienolla ilmaloikalla. Kyläpaikassa Saijan luona Chila ei saanut kovasti riekkua ystävänsä Osku-mäyriksen kanssa, jolla on jalka pipi, joten rauhoittumisharjoittelua tuli molemmille. Kävimme myöhemmin myös jätskillä ja kahlaamassa Kaivannossa, missä veneet tekivät vähän väliä aaltoja rantaan. Chila vähän ihmetteli niitä, muttei pelännyt.