Perjantaina hain Chilan kesken päivän kotoa ja lähdimme oppilaiden kanssa metsäkävelylle. Chila juoksenteli eestaas, eikä arastellut yhtään vieraista lapsista koostuvaa uutta laumaansa. Pojilla on metsässä maja ja he menivät sinne jo vähän edeltä. Käskin Chilan mennä katsomaan, ja se juoksi innoissaan rohkeasti katsomaan majaa. Kun lapset ottivat keppejä käteensä, Chila kävi pöllimässä niitä ja juoksi onnellisena saaliineen karkuun. Lopuksi lapset halusivat leikkiä hippaa sen kanssa nurmikolla. Chila alkoi paimentaa heitä ihan tosissaan, lähti kaartamaan laumaa kasaan ja haukkui jos joku yritti karara laumasta. Sitä leikkiä en antanut kauaa jatkaa, mutta oli mielenkiintoista nähdä Chilan yhtäkkiä kasvanut ego, nyt kun juoksu on loppunut. Se kyllä tuli välittömästi kun kutsuin ja muutenkin käyttäytyi tosi mallikelpoisesti.
Chila pääsi eilen ensimmäistä kertaa mukaan metsälenkille Väinö-hepan kanssa. En ole ottanut sitä aiemmin, koska metsään päästäkseen pitää mennä puoli kilometriä hiekkatietä, jossa mökkiläiset kaahaavat. Nyt kun neiti tuntuu saaneen lisää itseluottamusta, otin sen mukaan ja päätin taluttaa jos on tarvis. No eipä ollut, kun Chila pysyi käskystä Väinön ja ojan välissä (Väinön oikealla puolella huom!) ja autojen mennessä pysähdyimme odottamaan. Lisähaastetta tuli, kun naapurin kaksi valkoista ponia tulivat ihan peräämme. Väinö vähän tuijotteli niitä (valkoiset ponit voivat olla epäilyttäviä) ja Chila pyöri muutaman kerran Väinöä ympäri. Sain sen komennettua takaisin reunaan ja Väinökin lopetti tuijottelunsa, joten jatkoimme hienosti metsään saakka, ponien tullessa perässä. Metsässä Chila sitten saikin hepuleita, se oli niin onnesta sekaisin kun ei ollut Venlan lähdön jälkeen päässyt oikealle maastolenkille. Takaisin tulimme vähintään yhtä mallikkaasti kuin mennessä, olin tosi ylpeä pienoisestani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti