Hyvää mieltä

Sannin haaste tuli hyvään paikkaan, kun stressaantuneena puurran viimeistä viikkoa homeen keskellä. Koulu, jossa olen ollut töissä, puretaan, ja kaikki tavarat pitää pakata tai heittää pois, oppilaat ovat levottomia ja itse oireilen homeesta niin, etten meinaa pystyssä pysyä. Yritetään tässä nyt sitten kaivaa hyvää mieltä esiin...

Haaste kuuluu:  Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa. Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että he ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

 Haastan Tiinan, Hannan, Sandran, Jonnan ja ... äh, viides jääköön kun en viitsi uudelleen haastaa ketään.

1. Ratsastus. Hevoset selässä unohtuvat huolet, pää tuulettuu ja se on muutenkin parasta liikuntaa. Aina riittää oppimista ja pidän oikeastaan joka lajista. Tällä hetkellä ei ole omaa projektia, ratsastan kavereiden hevosia 2-5 kertaa viikossa.

2. Luonto. Luonnon äänet, kasvit, eläimet, moninaisuus. Luonnon helmassa sielu lepää.

3. Matkustelu. Rakastan tutustua uusiin paikkoihin ja mielellään asua niissä vähän aikaa paikallisten keskuudessa. En ole käynyt ikinä rantalomalla, minua kiinnostaa kulttuurit maisemien lisäksi. Nyt en päässyt liian pitkään aikaan mihinkään.

4. Eläimeni. Rakkaat Chila ja Inksu, jotka huolehtivat mielenterveydestäni päivittäin, ja jotka yleensä järjestävät paremman iltashown kuin mikään tv-ohjelma.

5. Uusien asioiden oivaltaminen. Tottahan siitä tulee hyvälle mielelle, kun tajuaa jotain. :) Etenkin jos se liittyy koiriin tai hevosiin.

6. Ystävät. Näen heitä aivan liian harvoin, pitäisi aloittaa joku ryhtiliike.

7. Nopeus. Ei niin väliä millä, mutta kivaa on kun pääsee lujaa; autolla, hevosella, rulliksilla, vuoristoradalla,...

8. Kakut. Etenkin saksalaiset kakut, siellä on satoja erilaisia. Ei niikään kermakakku, vaan juustokakut, suklaakakut, jugurttikakut,... voisin elää kakuilla.

9. Kookaburrat. Kerroin tänään luokalle Australian kokemuksiani, siitä tuli mieleen. Kookaburria pitäisi saada tänne, ne ovat aivat loistavia. Ikinä ei voinut olla naama nurinpäin, kun ne alkoivat käkättää.

10. LOMA. Se alkaa lauantaina!

Kesä tuli ny!

Olimme Tiinan kanssa maanantaina Löytyllä treenailemassa tottista, sain samalla komeat punaiset T-paitarajat (minähän en rusketu, palan vain). Kuka sitä nyt ensimmäisenä kesäpäivänä aurinkorasvoja tajuaa käyttää. Chila lisäsi vielä pomppiessaan hienoja siksaknaarmuja toiseen käsivarteen, toisessa onkin kelloraita. Kyllä nyt on kaunista. Itse treeneissä Chila teki ensin 10 minuutin paikkamakuun Tiinan tehdessä etäämmällä tunnaria. Chila tapitti minua miltei koko ajan, vilkaisi vain vähän kun Tiina kiljahteli tai vaihtoi koiraa. Chilalla oli selvästi ilme, että mua ei jymäytetä tästä hommasta, hieno. Sitten seuruuta ja etenkin käännöksiä. Tiiviimpi saisi olla, mutta loppua kohti parani selvästi. Pari luoksetuloa. Skarppina oli ja lujaa tuli, mutta ennakoi sivulle siirtymistä edestä. Palkkaan siis vain eteen ja treenaan vielä sivullesiirtymisiä erikseen. Hyppyä otin aluksi normi alo-hyppynä, sitten korotin n. metriseksi. Hyvin pomppasi yli ja sai vinkulelun peräänsä.

Tauon jälkeen otin vielä seuruuta tiheällä palkkauksella ja Tiina ampui samalla yhden laukauksen ihan toisesta päästä kenttää. Chila hivenen vilkaisi, mutta ei keskeyttänyt seuruuta. Etäisyys oli siis hyvä, täytyy vain saada nyt tyyppejä ampumaan sieltä kaukaa, että pienikin reaktio poistuu. Loppuun pari ruutuun lelulle lähetystä.

Kieli pihalla roikkuvat Chila ja Mette pääsivät Jalkarannan koirapuistoon vähän leikkimään, koska Mette poisti itseltään vapaana kulkemisluvan tuomalla emännälleen peuran hiljattain. Ihan normaalin rajua ei leikki ollut kuumuuden takia, ja itse lähdinkin sitten jätskikaupan kautta rannalle istuksimaan, Chila sai mulata vedessä pallon kanssa. Lapsia oli heittämässä talviturkkia ja kuuma oli, ihanaa.

Tiistain agitreeneissä tuntui, että ohjauslukkoni vähän aukesi ja pääsin tekemään sujuvia pätkiä, paria vaikeaa kohtaa vain hinkattiin ilman koiraa ja koiran kanssa. Silti en saanut juostua edes puolta rataa katkotta läpi (Ninan treeneissä tehdään paljon tekniikkaa ja radat ovat yleensä kolmostasoa ja aina parikymmentä estettä). Tuntuu, etten voi ikinä kisata, kun en osaa ohjata kuin viisi estettä kunnolla peräkkäin. Nina potki minua menemään epiksiin, joten mikäs siinä sitten auttoi.

P-Haulla oli harkkakisat keskiviikkona. Ekat "vieraat kisat" meille ja minua jännitti ihan riittävästi. Chila on hieman vaisu hormoneineen, mutta minulle oli vain helpotus, että se oli melko hidas. Mölliradan opettelin perusteellisesti ja menihän se sitten, vielä oikein sujuvasti! Olisin voinut jättää palkkaamattakin, mutta halusin vahvistaa nätit kontaktit. Kisaradalla pärjäsin hyvin puoleenväliin asti, teki hienon keinun ja sitten iski itselle epävarmuus enkä kehunut kepeillä koiraa. Siitäpä tarttui Chilaan epävarmuus ja se teki melko hitaasti, eikä pysähtynyt puomin kontaktille. Se ei kuitenkaan ollut nyt vaarallista, pääasia, että muistin radan, tein sen loppuun asti, en potkaissut koitaa nenuun, enkä taittanut nilkkaani. Tein jopa pari suunnitelman mukaista ohjauskuviota, enkä pelkästään sählännyt. Ehkä uskallan vielä tulevaisuudessakin oman seuran ulkopuolelle hakemaan kisatuntumaa.

Tässä möllirata. Chila ei ole varmaan ikinä mennyt noin hitaasti, mutta onneksi se ei sentään murissut siellä kenellekään...  http://youtu.be/tUrHW6PvGMw

Kanat rulettaa!

Chilan juoksua olen odotellut, mutta kaikelle muriseminen jatkuu eikä juoksua näy. Ehkä se panttaakin juoksua kesäleirien päälle. Tallillakin se saattaa alkuun murista kaikille ihmisille, että ei tarvi tulla lähelle kun yleensä menee iloisena moikkaamaan. Kyllä se sitten piristyy hetken murjotettuaan. Joinain päivinä se taas on innoissaan kaikesta ja kaikista, kovasti pms-oireiselta siis vaikuttaa. Treenejä se onneksi rakastaa. Alkuun voi olla pieni vaisumpi pätkä, mutta innostus tulee äkkiä.

Tiistaina agissa oli oikein kiva rata ja sain taas toivoa, että opin joskus jotain. Koira vastaa superisti esim. ennakoivaan valssiin, kunhan vain teen ajoissa. Pimeät putkenpäät eivät ole ongelma ja kepitkin menevät jo hienosti mun ollessa koiran pään kohdalla. Kun kehun kesken keppien, Chila spurttaa heti lisää vauhtia ja menee matalana eteen. Kontakteille pitää nyt ehdottomasti itse muistaa tehdä alkujarru (kropan kääntäminen hetkeksi koiraa kohti/kädellä jarrumerkki), ettei Chila hyppää alkukontaktin yli. Uskon tämän riittävän, kun vain muistan sen tehdä.

Eilen kyläilimme maalla tätini luona. Chila haistoi ja kuuli lampaat ja etsi niitä kovasti, mutta olivat mokomat suljettuna mökkiin. No sitten löytyi jotain vielä kivempaa: vapaana pihalla tepasteleva kanalauma, johon kuului kovaa papattava kukko! Voi sitä riemua, kun pieni aussie liimasi katseensa kanoihin, pisti pään matalalle ja unohti korvat kyydistä. Kun karjaisin, niin kyllä se sitten tuli. Kanat kiinnostivat koko ajan, joten sanoin pari kertaa etäisyyden ollessä sopiva, että odota. Chila tajusi heti, että jos pysyy tietyllä etäisyydellä linnuista, mamma ei kutsu pois. Se siis paimensi antaumuksella kanoja, jotka hölmösti yrittivät aina mennä eri paikkoihin. Chila oli onneksi pitämässä huolta, etteivät kanaparat eksy laumasta, ja paimensi ne aina kokoon, kiltiltä etäisyydeltä jopa. Kukko ei oikein fanittanut Chilan avustusta, mutta Chilan mielestä oli ihanaa, kun kukosta kuului jatkuva kaakatus. Luulen, että kanat olivat ehkä kuitenkin helpottuneita ahkeran paimenen poistuessa maisemista.

Sää ei ollut ihan ideaali, mutta yritin myös saada kunnollisia poseerauskuvia Chilasta. Sen mielestä ympäristö oli vain niin mahtava ja kaikkialla oli niin ihania hajuja, että sitä vain nauratti koko ajan. Yleensä naurukuvaa on hankala napata, mutta kuuluisa aussiehymy ei juurikaan poistunut sen naamalta koko vierailun aikana.

Eikös kuviin yleensä haluta pepsodent-hymy?

Onnistui se vakavoituminenkin hetkeksi.

...mutta kun maalla on niin hauskaa!

HOTin kurssin loppu ja hakua

HOT:in kurssi on nyt loppu, mutta läksyjä jäi kyllä tehtäväksi. Tärkeimpänä poistaa ohjaajalta pakkoliikkeet, eli kaikenlaiset tahattomat käsiavut tms, mitä Chila ei enää oikeasti tarvitse. Eli nyt pitää panostaa treenikavereiden löytymiseen, eikä tehdä liikaa yksin.

5. kerta, keskiviikko, kouluttajina Kati ja Reija

Jokainen sai valita itse harjoiteltavat liikkeet tällä kertaa. Chilalta kun jäi nouto väliin paimennusväsymyksen takia, otimme sitä nyt. En meinaa uskaltaa treenata liikettä, kun pelkään pilaavani sen. Pitoharjoituksiahan teimme koko talven ja ne olivat kamalia, kunnes vihdoin Chila antoi periksi ja suostui pitkin hampain pitämään kapulaa. Vauhtinouto sillä on ok, jolloin saa tiputtaa kapulan heti lelun nähdessään. Luovutusta pitäisi siis harjoitella. Nyt otimme ensin hieman pitoa, sitten pyysin sitä tulemaan parin metrin päästä luokse kapulan kanssa. Se tiputti kapulan ja tuli. Muistutus, että kapulaa kuuluu pitää, lähdin kävelemään ja pyysin koiraa mukaan. Se tulikin, ja jopa kapula suussa! Vähän varovasti se käveli kapula reittäni hipoen ja itse yritin kävellä mahdollisimman rentona ja itsevarmana, Katin kertoessa pysyykö kapula. Chila ei edes pyöritellyt kapulaa, mutta tiputti aina jonkin aikaa kuljettuaan. Saimme kuitenkin hyviä pätkiä jopa käännöksineen, tätä täytyy vain tehdä lisää. Viimeisellä kerralla Chila jopa heilautti häntää. Kokeilimme myös kiertämistä kapula suussa. Tämä toimi kerran, sen jälkeen totesi kiertävänsä mielummin ilman kapulaa. Eli vielä oli liian aikaista tuolle. Pienin askelin, ensin tavoitteena opettaa myös vauhtinoutoon käsky, jolla saa päästää irti, ennen ei. Kotiin harjoituksena koira esim. makaamaan, kapula maahan sen eteen. Siitä se pitää antaa se käteeni 10 sentin korkeuteen, siitä pikkuhiljaa nosten. Herkun saa, kun laittaa kapulan käteeni.

Toisella kierroksella teimme häiriötreeniä. Ensin perusasennossa, sitten maassa, viimeiseksi istuen. Kati houkutteli nameilla, heitteli leluja, antoi käskyjä ja hyppelehti. Chila tiesi selvästi mistä on kyse ja vilkuilu väheni koko ajan. Se liikkui ainoastaan, kun istui ja Kati meni aivan sen viereen ja sanoi käsimerkin kera "maa!", mutta seuraavalla kerralla Chila jo osasi varautua siihenkin. Se piti tiukan ilmeen ja tapitti minua, superhieno tyttö!

Treenien loputtua otin itsekseni hyppyä Chilalle. Sainkin sen lopulta tajuamaan, että yli pitää mennä ilman käsimerkkiäkin ja sitten tekeminen olikin iloista. Se jää hienosti hypyn taakse seisomaan ja loppuun otin muutaman, jossa en enää kävellyt esteen yli vaan kiersin koiran viereen, no problem.

Chilan ykköslelu, solmin fleeceköyden Cuz-vinkupalloon.

6. kerta, sunnuntai, kokeenomainen

Tuomarina toimi Elina, liikkurina Kati ja kirjurina Aija, kaikilta sai myös kommentteja.
Otin Chilalle koko ALO-luokan, palkkasin vain liikkeiden väleissä. Sitäkään se ei selvästi enää välttämättä tarvitse, kesti tosi hyvin palkkaamattomuuden ja odottaa innolla seuraavaa tehtävää.

Kehääntulo ja luoksepäästävyys: 9 Väisti hieman ja luimi, ei olisi halunnut että kosketaan (juoksu juuri alkamassa)
Paikallamakuu: Nopeaa vilkuilua ja ilman haistelua, mutta pysyi täysin paikallaan. Käsiavuilla maahan ja ylös, ylös ei tosin tarvitsisi apua, maahan siksi että menee suoraan.
Seuruu kytkettynä: 10 Hyvä, itse pitää muistaa pitää pää ylhäällä! Käännöksissä Chila saattaa jäädä hieman ihmettelemään, etenkin ihan kentän laidalla.
Seuruu taluttimetta: 10 Ei eroa edelliseen, hyvä paikka ja nopeat perusasennot
Liikkeestä maahan: 8 Hyvä, voin alkaa pienentämään apua (tömäytän jalalla aika kovaa)
Luoksetulo: 10 Keskittyi täysin minuun, hieno. Pienellä käsiavulla sivulle (oma pakkoliike).
Liikkeestä seisominen: 8 Hyvä, mutta tarvitsee pienen käsiavun
Hyppy: 10 Hieno, vaikka teki toista kertaa kokonaisena liikkeenä
Yht.vaikutelma: 10

Loppuun vielä ylimääräinen paikkamakuu, Chila oli reunassa. Oli tosi keskittynyt, vähän vilkuili jos muita palkattiin/korjailtiin, muuten tuijotti vain minua. Olin molemmissa paikkamakuissa oikean etäisyyden päässä.

Maanantain pk-treenit

Maanantaina aloitettiin Löytyllä Tanjan, Aijan ja Päivin kera. Chilalle pätkä seuruuta niin, että n. 50 metrin päässä ammuttiin kaksi kertaa. Chila pysähtyi, ihmetteli ääntä pari sekuntia ja jatkoi sitten seuruuta. Toisella kerralla sama juttu. Nyt siis aloitetaan ampumistreenit, aiemminhan koira ei ole ragoinut mitenkään läheltäkään tuleviin ampumisiin. Se ei tosin ennen ole itse ollut suorittamassa samalla mitään.

Vierumäellä osa teki jälkiä, minä en ole niistä oikein innostunut. Talloimme 50x50m esineruudun tuulen pyöriessä suht kovaa ympäriinsä. Kolme esinettä takakulmiin ja keskelle taakse. Chila ei ole tätä tehnyt miltei vuoteen. Tanja piti koiraa, kun minä vein esineet ja heittelin niitä, kulmiin vieraat lelut ja keskelle oma. Chila lähti kuin ammus ja löysi oman lelun nopeasti, toi jopa minulle parin tiputtelun kera (olisi halunnut lähteä etsimään uusia heti tiputettuaan lelun puolimatkaan, käskin takaisin). Otti sen kuitenkin aina uudelleen ja toi. Sitten lähti etsimään uutta. Löysi oikean takakulman lelun, tökkäsi sitä ja jatkoi etsimistä. Jouduin menemän esineelle ja pyysin Chilaa antamaan sen minulle maasta, sitten vasta tajusi, että vieraankin saa ottaa. Oli siis viimeinen kerta, kun laitan yhtään omaa lelua ruutuun. Viimeistä esinettä etsi pitempään, menin avuksi. Kun löysi, otti heti suuhun ja toi minulle parin metrin päähän, tästä loistopalkka.

Haku: Yrityksenä oli tuulitreenit, mutta tuuli pyöri niin vinhasti ja kunnon piiloja oli niin huonosti, että kuoppasimme idean. Chilalle haamut etukulmiin, ensimmäinen oli kääriytynyt pressuun niin, että naama näkyi. Chila paineli epäröimättä sinne, ei pienintäkään irtoamisongelmaa, eikä välittänyt pressusta. Oli yli-innostunut, joten toisen haamun piti antaa äänimerkki, että Chila tajusi mitä ollaan tekemässä. Paineli sitten suoraan ja käytti lopussa hyvin nenää. Kolmas oli vähän lähempänä valmiina piilossa. Lähti hyvin ja käytti nenää, olen erityisen tyytyväinen että pistot olivat nyt todella suoria ja nenä oli joka kerta mukana hommissa.

Chilan kuvat: Aija Valli

 

Tämä söpöläinenkin oli reenaamassa, Valto löysi hienosti esineitä ja ihmisiä metsästä!

Tokon valmennusrenkaan koulutuspäivä nuorille koirille

12.5. lauantai, Kukonkoivu, Hollola,
kouluttajina Samuli Juntto, Katri Büchtmann ja Elina Niemi

Jokainen koira pääsi tekemään 3 x 15 min. kolmella eri rastilla. Tätä edelsi teoriaosuus; samalla kun yksi selitti liikkeen idean ja miten se opetetaan alusta, toinen näytti omalla koirallaan käytäntöä. Erittäin havainnollista, mutta asiat tulivat niin nopealla tykityksellä, että en ehtinyt saada mitään muistiin. Ilma oli myös todella kylmä, sormetkin olivat kohmeessa. Onneksi Jonna otti videolle kaikki Chilan suoritukset ja saamamme ohjeet, voin opiskella asioita uudelleen katsomalla tallennetta. Superkiitos Jonnalle! Alla oleellisimmat ohjeet Chilan kannalta.

Nouto: Pitää keskittyä palkitsemaan nyt kantamisesta, Chila osaa nyt tarttua kapulaan. Saimmekin kantomatkaa pidentymään, kun nyt ongelmana on ollut, että se koko ajan lyhenee. Koira seisomaan kapulan taakse, pyydän tuomaan ja kävelen takaperin itse houkutellen koiraa itseäni kohti. Ei tarvitse tässä yhteydessä luovuttaa, vaan kun annan luvan, saa tiputtaa ja tulla leluun kiinni.

Kaukot: Pitää opettaa seisomaan supussa, tämä toteutetaan alkuun hyppäyttämällä namin mukana takajaloilla seisomisen kautta neljälle tassulle. Kun seisoo "pienempänä", on takaosa valmiiksi hallussa istumista varten.

Katri demonstroi, miten Chilan saa seisomaan takaset lähempänä etusia.

Seuraaminen: Opetellaan käännökset kuntoon. Osaa jo paikallaan käännökset, joten nyt 1-3 askelta, sitten käännös ja seis. Seuruu suoralla hyvää, nyt vain huomio käännöksiin.

Samuli opastaa seurauksen kanssa, Chila nuoleskelee huuliaan, koska tietää olevansa äärimmäisen pätevä.

Luoksetulo: Koiran jättämisharjoituksia, ettei vilkuilisi muualle kuin ohjaajaan. Palataan palkkaamaan välillä. Poistuessa roikotetaan lelua vas. kädestä, välillä kutsutaan koira sinkaisemaan leluun, välillä käännytään ympäri, pistetään lelu taskuun ja tehdään luoksetulo.

Ruutu: Chilan mielestä superhauskaa, nyt vain treenataan. Tämä oli toinen kerta kun kokeilimme ruutua. Tätä lähdettiin tekemään motivoinnin ja vietin kautta, en jaksa kirjoittaa koko ohjeistusta tähän.

Lelu odottaa ruudussa, sinne siis ja täysiä!

Ohjaaja kipittää ruutuun leikkimään. Elina ohjeistamassa.

"Voitte lopettaa sen pälättämisen, katsokaa nyt kun mä seison tässä takarajalla, tajusin jo!"

Paimennuspostauksen extra-liite

Yövyimme Somerolla miltei koko porukka samassa mökissä. Mökki oli ihana ja sen ympärillä oli paljon tilaa koirien remuta. Ne ottivatkin ilon irti ja vetivät rallia järveen ja mökin ympäri päätyen megakuraisiksi lammasaitauksissa saatujen mutakylpyjen lisäksi. Koko konkkaronkka pääsi lopulta pesulle jonossa ja me nautimme saunat, vappukuoharit ja mahtavan auringonlaskun järven yllä. Oli pakko laittaa erillinen postaus kuvien kera.

Lina ja Kiri aloittelevat leikkiä

Ralli alkaa mökin takaa nurtsilta (Chila, Lina, Hali)...

jyrkkää rinnettä täysillä alas...

järvessä mulaamista (Pinja, Hali, Lina, Kiri)...

muutama hepulikierros rannassa (Chila, Lina)...

kisaten laiturille (Chila meinaa ilmeisesti lentää Kirin ylitse, perässä Mai)...

laituria pitkin ja portaita ylös (sisarukset peräkanaa; Chila, Hali, Lina, Kiri)...

...ja takaisin mökin taakse, josta riemuralli saattoi alkaa uudestaan.

Lopuksi iltaamme ihastuttanut mielettömän upea auringonlasku.

Paimennuspostaus

Olimme Somerolla Klossnereilla paimennusleirillä huhtikuun lopussa. Molemmat päivät alkoivat mahtavalla aamiaisella, jonka jälkeen koirat kävivät kaksi kertaa lampailla. Sen jälkeen mahtava lounas, jonka jälkeen ohjaajat pyörivät laitumille ja koirat paimensivat toiset kaksi kertaa. Mukana olivat Patchcoat-koirista Chilan emo Mai, siskot Hali ja Lina, veli Kiri, sekä täti Vaapu. Oli oikein hauska nähdä niitä kaikkia ja näin tuumasi myös Chila, joka irvisti veljelleen pari kertaa, mutta leikki heti innokkaasti kaikkien kanssa. Lina oli hieman yli-innokas lampaiden suhteen ja Kiri oli oikein keskittynyt, taitava ja rauhallinen. Molemmat olivat ensimmäistä kertaa lammaspaimenessa. Mai ja Vaapuhan ovatkin jo konkareita.

Chila meni rentona lammasaitaukseen, muttei ollut alkuun kovin innoissaan lampaista. Viime vuonnahan se syttyi heti, mutta tässä välissä se on viettänyt paljon aikaa heppatalleilla oppien, että kaikki eläimet ovat kavereita. Se piti selvästi lampaitakin kavereina ja tuli kyllä mielellään mukana, meni minne käskin, söi vähän kakkaa ja hengaili lampaiden perässä, mutta ei sitä oikein voinut paimennukseksi kutsua. Into kyllä nousi kerta kerralta ja kehuin vain koko ajan, edes paimensauvaa ei voinut ottaa, ettei hauveli jännitä sitä. Ilmeisesti se yhdisti sauvan äänen raippaan, jolla olen joskus hevosen selästä viuhutellut ilmaan, kun Chila ei ole totellut. Toisena päivänä sauvakin sai olla mukana ilman että Chila pelkäsi sitä. Pari hyvää pätkää tuli viikonlopun aikana, jolloin Chila toi lampaita minulle ja keräsi niitä kasaan. Se tykkäsi selvästi enemmän, kun lampaita oli toistakymmentä, kuin että niitä oli vain neljä. Parhaiten sujui ehkä häkistä poisotto, se oli Chilan mielestä hauskaa. Kerran myös Kimmo tuli auttamaan meitä aitaukseen Swedun kanssa, eli kokenut bordercollie pisti lampaisiin vähän vauhtia ja Kimmo auttoi Chilaa suuntien kanssa, jolloin Chila luuli itse olevansa tosi taitava. Hanna sanoi Main ollen tuon ikäisenä hyvin samankaltainen, eli kyllä tuostakin paimenen saisi jos jaksaisi harrastaa hommaa tarpeeksi. Oli mukava kuulla, että myös Kimmon mielestä Chilassa olisi potentiaalia, koska se osaa keskittyä ja kuuntelee ohjaajaa. Minusta ei ehkä kuitenkaan ole ajelemaan ympäri Suomea lampaiden perässä... Ankat voisivat kuulemma sopia sille hyvin myös.

Chila poseeraa kameralle pätevänä, kun Swedu pitää huolen lampaista

Tässä Chila paimentaa ihan itse :)

Lambit häkistä ulos mars!

Tämän vuoden ensimmäinen haku

Chila pääsi hakuilemaan Vuolenkoskelle, jossa se sai upouudet pk-liivit päällensä ja sille otettiin tuulitreeniä. Se paineli intopiukassa vieraaseen metsään ja minä roikuin liinan päässä. Tanja käveli perässäni opastaen. Pari viikkoa on jo tuullut navakasti, mutta tietenkin se tyynyi tasan silloin, kun menimme metsään. Chila on erittäin taitava kieputtamaan liinaa puiden ja kivien ympärille, joten myös suoruustreeniä tulossa... Nyt keskityttiin kuitenkin nenän käyttöön, joka olikin hyvää. Se myös irtosi hyvin ja oli kamalan riemuissaan löytäessään kiven takaa Maridan. Sitten uutta maalimiestä etsimään ja pyörimisten jälkeen löytyi Tuuli, jota Chila ei ollut ennen tavannut, mutta jonka se heti päätti olevan tosi kiva, koska Tuuliltakin löytyi nakkeja! Vielä kolmas etsintä, jolloin emme Tanjan kanssa nähneet millään puussa olevaa merkkinauhaa. Jouduimme ottamaan Chilan takaisin keskilinjalle ja uusi yritys, niin että tiesimme, missä Marida on. Nyt menikin hyvin ja aloin jo erottaa, koska Chilalla on maalimiehesta haju ja voi päästää liinasta irti. Sitten tallasimme alueen muita varten Chilan juostessa Tanjan ja Maridan väliä. Selvästi se muisti, että hakumetsässä mamma on ihan tylsä, sillä ei kuitenkaan ole nakkia. Toivottavasti pääsemme hakuilemaan tänä kesänä paljon, jotta sekä minä että koira pääsemme kunnolla hommasta kärryille.

Melkein valio jo

Chila oli tänään ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään Tuomarinkylässä PK-tapahtumassa. Päivi Eerola antoi sille H:n nuorten luokasta, joten se pakollinen näyttelysuoritus on nyt plakkarissa. Eikös se sitten jo melkein valmis KVA, pitikö jotain muutakin vielä tehdä? 

Chila käyttäytyi tapansa mukaan hyvin näyttelypaikalla, mutta kehään oli jäänyt nurmeen joitain nameja ja se yritti koko ajan päästä etsimään niitä. Koko juoksuosuuden se jäljestikin nenä mahdollisimman alhaalla, joten kunnon juoksua se ei näyttänyt. Edellä menneellä Halilla oli sama meininki, ahneita kun ovat. 

Lausunto: Keskikokoinen tässä kehitysvaiheessa vain kevyen kokonaisvaikutelman antava narttu. Hyvin ilmeikäs narttumainen pää. Kookkaat vaal. silmät. Vielä kovin kapea edestä. Saisi olla rakenteeltaan paremmassa tasapainossa, parempi seistessä kuin liikkeessä. Rauhallinen esiintyminen. Tarvitsee aikaa. Kokoon nähden kevyt luusto. Askelpituus jää lyhyeksi. Esitetään edukseen.

Vähän tuulista oli...

Kaunista juoksua aussie narussa roikkuen, tavoitteena vain päästä namietsintään.

Eikö joku voisi poistaa tätä verkkoa..?

HOT-toko 4

Alkuun paikkamakuu. Pyynnöstäni Chilan hampaatkin katsottiin parin eri henkilön toimesta ja kiltisti näytti. Oli vähän vaikea mennä maahan ja keskittyminen harhaili alkuun hieman, mutta pysyi kyllä hyvin paikoillaan. Kävin palkkaamassa välillä. Otimme vielä uuden jätön. Maahanmeno ei ollut niin nopea kuin haluan, joten tein vielä Chilan kanssa muutaman harjoituksen ja seisoin melko lähellä sitä, jotta pääsin korjaamaan pään pyörimisestä. Kaveri heitti vierestä pallon ja Chila liikahti sivullepäin, mutta maha pysyi maassa ja palasi nolona asentoon kun totesin, että ei kyllä pitänyt reagoida. Sen jälkeen se olikin hyvässä työvireessä, vaikka hajut ovat nyt kamalan kiinnostavia ja hormonit aiheuttavat ylimääräistä vahtimista.

 

Teemana seuruu ja kaukot. Seuruussa Chila pitää hyvin paikan, saattaa olla epävarma jos itse hidastelen ja käännöksissä on välillä hieman epävarma. Täyskäännöstä en ole tehnyt yhtään, koska en ole oikein tiennyt miten. Nyt sain hyvät ohjeet, jotta homma onnistuu pk:ssa sekä tokossa. Koira ei kuulemma saa pompata, ja sitähän Chila kaikkein mieluiten tekee. Vasemmalle käännöksessä otan siis taka-askeleen ja pikkuhiljaa pienennän apua, niin että Chila oppii tekemään käännöksen nopeasti, mutta pomppaamatta. Tokossa voi kääntyä oikealle, kyllä se koira kuulemma molemmat oppii. Taidan jättää saksalaisen version pois laskuista.

Kaukot katsottiin läpi ja sain vielä Reijalta tarkennuksia. Voin alkaa luopua namikädestä, jos seison Chilan edessä ja ohjaan sen polvella, kun menee seisomasta maahan. Tekniikka on ok, nyt vain hinkataan niin kauan, että joskus voi alkaa ottaa etäisyyttä koiraan. Täytyy myös ottaa ohjelmaan treenit niin että takatassut ovat eri materiaalin päällä (matonreuna, lauta tms.)

Lopuksi leikkiä kentällä, tein Chilalle Cuz-vinkupalloon fleeceköyden ja sitä se repi aivan hurjana seisten minua vasten. Kotona tämä onnistuu myös possun ja köyden kanssa. Sen mielestä tuo on sen verran törkeää toimintaa, että tiputtaa heti suustan kaiken kun on liian lähellä minua (paitsi pallon tuo käteen). Tavoitteena on saada se lopulta uskaltautumaan lähelleni myös kapulan kanssa ilman kamalia yök-ilmeitä ja vääntelehtimistä.

HOT-toko 3

Laitan paimennusviikonlopustamme oman postauksen, kun kerkiän. Ajoin sunnuntaina kahden päivän paimennuksen jälkeen suoraan Hollolan kentälle, Chila oli taju kankaalla koko 1h40min matkan. Teemana olivat hyppy ja noudot. Otin Chilan kanssa vähän hyppyä, mutta se oli niin väsynyt, että silmät lupsuivat. Teki kiltisti sen mitä osaa ja Elina totesi vain, että hyppy on hyvällä mallilla. Onneksi saimme jo aiemmin Aijalta hyvät ohjeet, miten jatkamme eteenpäin hypyn kanssa, jotta tiedän miten etenen. Sitten vain koira takaisin autoon hirsiä vetämään. Itse istuskelin kuunteluoppilaana vielä pitkään ja tuli paljon tosi hyvää asiaa, koska Oili oli kouluttamassa noutoa ja sen jälkeen VOI/EVL-kurssille merkkiä. Noutoon olen jo ohjeet aiemmin saanutkin, mutta oli hyödyllistä katsella, kuinka eri koirat treenasivat sitä ja miten mitäkin koiraa korjattiin.

Merkin opetukseen voi käyttää kierrättämistä, jolloin huudetaan stop kun koira on merkin takana. (Edellyttää, että koira osaa kiertää vauhdilla eri objekteja, puskia, tolppia, ihmisiä jne.) Toinen vaihtoehto on markkeri, eli koira osaa laittaa etutassunsa lätkän päälle ja lätkä laitetaan merkin taakse. Kolmas vaihtoehto on naksauttamalla, eli koira tarjoaa paikkoja ja oikeasta paikasta naksautetaan.

Tasapainoharjoitus auttaa koiraa hahmottamaan merkin ja pysymään siellä ohjaajaan päin seisten. Koira merkin taakse ja pienen etäisyyden päässä itse liikutaan vähän sivulle koiraan katsoen. Kun se liikahtaa, naksautetaan. Koira oppii nopeasti leikin ja vaihtelee koko ajan suuntaa merkin takana sen mukaan mihin ohjaaja liikkuu. 

Nopeutta voi harjoittaa kahdella merkillä, jolloin koira napataan vauhdista ja käsketään merkille. Sieltä käsketään toiselle merkille, etäisyyttä voi vaihdella. Ohjaaja seisoo merkkien puolivälissä. Alkuun esim. kotona ihan pieni etäisyys, lopulta kentällä pitkä matka, että saa kovan vauhdin. Aluksi koiran joutuu todennäköisesti kutsumaan ensin merkiltä pois ja kun lähtee tulemaan, käskee toiselle merkille.

Oili kertoi opettavansa ruudun ja merkin yhtä aikaa, kuuntelutreeneillä varmistetaan, että koira kuuntelee mikä liike on vuorossa. Jos molemmat liikkeet jo oppinut koira alkaa hakea ruudussa tötsän taakse, se viedään oikeaan kohtaan, taputetaan maata ja sanotaan ruutu. Tätä toistetaan kunnes koira menee itse oikeaan kohtaan ja sitten tulee jättipalkka. Aikaa voi mennä tuntikin, mutta hermoja ei saa menettää, eikä ruudun paikkaan saa laittaa nameja tms. houkutinta.

Oleellista merkin treenauksessa on, että se on koiralle superhauskaa ja merkkiä treenataan paljon EVL:aa kisaavalla koirallakin, koska merkki on vain tylsä välivaihe kisoissa ja koira toteaa helposti, ettei viitsi tehdä sitä kunnolla.