Olimme Tiinan kanssa maanantaina Löytyllä treenailemassa tottista, sain samalla komeat punaiset T-paitarajat (minähän en rusketu, palan vain). Kuka sitä nyt ensimmäisenä kesäpäivänä aurinkorasvoja tajuaa käyttää. Chila lisäsi vielä pomppiessaan hienoja siksaknaarmuja toiseen käsivarteen, toisessa onkin kelloraita. Kyllä nyt on kaunista. Itse treeneissä Chila teki ensin 10 minuutin paikkamakuun Tiinan tehdessä etäämmällä tunnaria. Chila tapitti minua miltei koko ajan, vilkaisi vain vähän kun Tiina kiljahteli tai vaihtoi koiraa. Chilalla oli selvästi ilme, että mua ei jymäytetä tästä hommasta, hieno. Sitten seuruuta ja etenkin käännöksiä. Tiiviimpi saisi olla, mutta loppua kohti parani selvästi. Pari luoksetuloa. Skarppina oli ja lujaa tuli, mutta ennakoi sivulle siirtymistä edestä. Palkkaan siis vain eteen ja treenaan vielä sivullesiirtymisiä erikseen. Hyppyä otin aluksi normi alo-hyppynä, sitten korotin n. metriseksi. Hyvin pomppasi yli ja sai vinkulelun peräänsä.
Tauon jälkeen otin vielä seuruuta tiheällä palkkauksella ja Tiina ampui samalla yhden laukauksen ihan toisesta päästä kenttää. Chila hivenen vilkaisi, mutta ei keskeyttänyt seuruuta. Etäisyys oli siis hyvä, täytyy vain saada nyt tyyppejä ampumaan sieltä kaukaa, että pienikin reaktio poistuu. Loppuun pari ruutuun lelulle lähetystä.
Kieli pihalla roikkuvat Chila ja Mette pääsivät Jalkarannan koirapuistoon vähän leikkimään, koska Mette poisti itseltään vapaana kulkemisluvan tuomalla emännälleen peuran hiljattain. Ihan normaalin rajua ei leikki ollut kuumuuden takia, ja itse lähdinkin sitten jätskikaupan kautta rannalle istuksimaan, Chila sai mulata vedessä pallon kanssa. Lapsia oli heittämässä talviturkkia ja kuuma oli, ihanaa.
Tiistain agitreeneissä tuntui, että ohjauslukkoni vähän aukesi ja pääsin tekemään sujuvia pätkiä, paria vaikeaa kohtaa vain hinkattiin ilman koiraa ja koiran kanssa. Silti en saanut juostua edes puolta rataa katkotta läpi (Ninan treeneissä tehdään paljon tekniikkaa ja radat ovat yleensä kolmostasoa ja aina parikymmentä estettä). Tuntuu, etten voi ikinä kisata, kun en osaa ohjata kuin viisi estettä kunnolla peräkkäin. Nina potki minua menemään epiksiin, joten mikäs siinä sitten auttoi.
P-Haulla oli harkkakisat keskiviikkona. Ekat "vieraat kisat" meille ja minua jännitti ihan riittävästi. Chila on hieman vaisu hormoneineen, mutta minulle oli vain helpotus, että se oli melko hidas. Mölliradan opettelin perusteellisesti ja menihän se sitten, vielä oikein sujuvasti! Olisin voinut jättää palkkaamattakin, mutta halusin vahvistaa nätit kontaktit. Kisaradalla pärjäsin hyvin puoleenväliin asti, teki hienon keinun ja sitten iski itselle epävarmuus enkä kehunut kepeillä koiraa. Siitäpä tarttui Chilaan epävarmuus ja se teki melko hitaasti, eikä pysähtynyt puomin kontaktille. Se ei kuitenkaan ollut nyt vaarallista, pääasia, että muistin radan, tein sen loppuun asti, en potkaissut koitaa nenuun, enkä taittanut nilkkaani. Tein jopa pari suunnitelman mukaista ohjauskuviota, enkä pelkästään sählännyt. Ehkä uskallan vielä tulevaisuudessakin oman seuran ulkopuolelle hakemaan kisatuntumaa.
Tässä möllirata. Chila ei ole varmaan ikinä mennyt noin hitaasti, mutta onneksi se ei sentään murissut siellä kenellekään... http://youtu.be/tUrHW6PvGMw
Tauon jälkeen otin vielä seuruuta tiheällä palkkauksella ja Tiina ampui samalla yhden laukauksen ihan toisesta päästä kenttää. Chila hivenen vilkaisi, mutta ei keskeyttänyt seuruuta. Etäisyys oli siis hyvä, täytyy vain saada nyt tyyppejä ampumaan sieltä kaukaa, että pienikin reaktio poistuu. Loppuun pari ruutuun lelulle lähetystä.
Kieli pihalla roikkuvat Chila ja Mette pääsivät Jalkarannan koirapuistoon vähän leikkimään, koska Mette poisti itseltään vapaana kulkemisluvan tuomalla emännälleen peuran hiljattain. Ihan normaalin rajua ei leikki ollut kuumuuden takia, ja itse lähdinkin sitten jätskikaupan kautta rannalle istuksimaan, Chila sai mulata vedessä pallon kanssa. Lapsia oli heittämässä talviturkkia ja kuuma oli, ihanaa.
Tiistain agitreeneissä tuntui, että ohjauslukkoni vähän aukesi ja pääsin tekemään sujuvia pätkiä, paria vaikeaa kohtaa vain hinkattiin ilman koiraa ja koiran kanssa. Silti en saanut juostua edes puolta rataa katkotta läpi (Ninan treeneissä tehdään paljon tekniikkaa ja radat ovat yleensä kolmostasoa ja aina parikymmentä estettä). Tuntuu, etten voi ikinä kisata, kun en osaa ohjata kuin viisi estettä kunnolla peräkkäin. Nina potki minua menemään epiksiin, joten mikäs siinä sitten auttoi.
P-Haulla oli harkkakisat keskiviikkona. Ekat "vieraat kisat" meille ja minua jännitti ihan riittävästi. Chila on hieman vaisu hormoneineen, mutta minulle oli vain helpotus, että se oli melko hidas. Mölliradan opettelin perusteellisesti ja menihän se sitten, vielä oikein sujuvasti! Olisin voinut jättää palkkaamattakin, mutta halusin vahvistaa nätit kontaktit. Kisaradalla pärjäsin hyvin puoleenväliin asti, teki hienon keinun ja sitten iski itselle epävarmuus enkä kehunut kepeillä koiraa. Siitäpä tarttui Chilaan epävarmuus ja se teki melko hitaasti, eikä pysähtynyt puomin kontaktille. Se ei kuitenkaan ollut nyt vaarallista, pääasia, että muistin radan, tein sen loppuun asti, en potkaissut koitaa nenuun, enkä taittanut nilkkaani. Tein jopa pari suunnitelman mukaista ohjauskuviota, enkä pelkästään sählännyt. Ehkä uskallan vielä tulevaisuudessakin oman seuran ulkopuolelle hakemaan kisatuntumaa.
Tässä möllirata. Chila ei ole varmaan ikinä mennyt noin hitaasti, mutta onneksi se ei sentään murissut siellä kenellekään... http://youtu.be/tUrHW6PvGMw
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti