Mökkeilyä, tottista, esineitä

Viime viikonloppuna mökkeilimme koko perheen voimin, eli sukasta vapautettu Inksukin pääsi mukaan. Sen mielestä mökillä oli huippua, koska siellä voi kiivetä kattoparruihin. Chila oli onnessaan, kun Inksukin oli mökillä ja vähintään yhtä onnellinen serkultani saamastaan uudesta pehmolelusta. Ulkona pidin sen paikasta riippuen aika tiiviisti lähelläni ja se kannatti: kyykäärme makasi keskellä tietä ja Chila oli menossa suoraan katsomaan, onko se keppi. Saimme käärmeen tapettua ja katsoin mitä Chila tekee, kun käärmeen peräpää kiemurteli vielä maassa. Chila olisi kovasti halunnut mennä leikkimään sillä, joten odotin että on lähellä ja sitten kielsin tiukasti. Muutaman kerran kokeili silti lähestyä, en usko että kieltoni jäivät tarpeeksi vahvasti sen mieleen. Olisi ollut paljon parempi, jos se olisi pelännyt luikeroa...

Chila ui mökillä tosi paljon, mutta sille piti koko ajan heittää jotain. Tennispallo on huippu, ja onneksi saimmekin niitä kassillisen tutulta pro-pelaajalta. Chila sai huomiota yllin kyllin myös sukulaisiltani ja koulutti heti monta hyvää rapsuttajaa ja leikittäjää. Tosin se oli myös sitä mieltä, että omistaa mökin, joten kukaan ei saa liikkua ilman Chilan lupaa. Ainakaan yöllä. Ja ainakaan taskulampun kanssa. Näistä oli hieman keskustelua, taas pääsimme eteenpäin... Olen todennut, että se tarvitsee todella selkeät toimintaohjeet tuollaisiin tilanteisiin, ja tämä vaatii välillä, että nappaan sitä niskasta tai selätän. Vasta näin toimittuani, on pöhinät alkaneet vähentyä. Chila on yleensä iloisempi saatuaan satikutia, ihan kuin sanoisi, että "kiva kun mamma kerroit vihdoin, ettei tolle ihmiselle oikeasti saa murista!" Välillä tarvitsisin jonkin tulkin tuolle otukselle, se kun on toisaalta taas niin kamalan herkkis, ettei yhtään voi ärähtää sille. Kai sen vahtivietti vaan on niin vahva, että siinä tilanteessa tarvitsee myös erilaista käsittelyä. Se vahtii nimenomaan piha-alueita, etenkin omaa, vanhempieni ja tallin pihaa, mutta välilllä myös mitä tahansa aluetta, jolla olemme oleilleet yli 5 minuuttia. Se ei pelkää mitään elottomia juttuja, kovaakaan ukkosta tms, mutta murisee lähinnä ihmisille, etenkin jos kuuluu lasten ääniä. Lapset saavat kyllä ohittaa nykyään läheltäkin ilman reaktiota.

Mökiltä ajelimme suoraan Löytylle, kissa vain jätettiin matkalla kotiin, ja treenasimme Tanjan ja Aijan kanssa tottista. Seuraaminen alkoi sujumaan ihan eri tavalla, kun saimme neuvoja ja joku huuteli meneekö suorassa jne. Olemme muutenkin ottaneet nyt vähän tottista päivittäin, seuraaminen etenkin saisi vahvistua. Jos vaikka oppisin kävelemään hiipimättä ja pitämään olkapääni suorassa. Lopuksi teimme esineitä, vasta toinen kerta Chilalle. Chila ei alkuun kiinnostunut vieraista leluista, vaikka yritin leikittää. Kolme lelua vietiin kaistaleelle metsään ja Lähdimme Chilan kanssa etsimään yhdessä, Chila vapaana. Se ottikin kaikki lelut suuhunsa innokkaasti ja toi minulle pari-kolme metriä. Mun pitää vain pysyä tarpeeksi lähellä, jotta saan palkattua tuonnin. Viimeistä etsi jonkin aikaa, mutta haisteli innolla ja sinnikkäästi. Näytin kädellä suuntaa, mistä etsiä, niin lelukin löytyi.

Chila on ollut nyt useamman kerran myöhäisellä ratsastuslenkillä mukana. Illalla on ollut siedettävä lämpötila ja olemme menneet metsätiellä ja umpimetsässä. Sekä Venla että Chila ovat tykänneet kovasti, ja otamme aina myös laukat, jolloin Chila on selvästi kilpailumielellä ja Venlakin välillä painaa vähän kädelle, että ohitetaanko tuo. Olemme myös kohdanneet vieraan hevosen kapealla tiellä, eikä Chila pelännyt yhtään, seisoi iloisena Venlan vieressä, kun odotimme että toinen ohittaa. Myös sauvakävelijöitä olemme tavanneet, eikä Chila enää välitä sauvoista yhtään. Se kävelee myös käskystä Venlan rinnalla, olen siitä tosi ylpeä. Se ei myös koskaan pöhise mitään kun Venla on mukana, ilmeisesti 600-kiloinen hevonen on sen mielestä tarpeeksi turvallinen seuralainen.

Inksu sukassa & Chila haussa

Inksu joutui leikkaukseen viikko sitten, en halunnut enää kiimoja ja tarkoitus oli leikkauttaa se muutenkin. Se ei halunnut nukahtaa ja ainetta jouduttiin lisäilemään sen verran, että kisu nukkui melkein iltaan asti. Kun sitten hieman tokkuraisen, kinkkukääreeseen puetun kisulin sain kotiin, se olisi syönyt vaikka hevosen ja sitten veti rallia 24h putkeen. Se oli aivan kahjo; tappoi pehmoelua, juoksi, hyppi, vaani ja hyökki ruokansakin kimppuun. Jouduin sulkemaan sen vessaan useampaan otteeseen jäähylle, ettei revi haavaa auki, kun normaalisti sylissä tuntikausia viihtyvä katti ei malttanut olla edes sylissä hetkeäkään. Chila oli ihmeissään, mutta illalla varoi kissaa tosi hyvin, nosti vain tassun ilmaan, kun hortoileva kissa köpötti sen ali. Sitten kun Inksu alkoi riehua, olikin hankalaa selittää Chilalle, ettei kissan kanssa saa leikkiä, vaikka toinen tulee vähän väliä haastamaan. Kissa siis vessaan ja Chilan kanssa satamaan tekemään häiriötreeniä (=kahville ihanalle terassille, missä on itsetehdyt leipomukset ja koirakin saa vesikupin). Olemme käyneet satamassa nyt useaan otteeseen, tekee tosi hyvää Chilalle, kun siellä on valtavasti väkeä ja juoksevia ja kiljahtelevia lapsia. Nyt alkaa mörkökausi vähän helpottaa, lapsetkin saavat leikkiä ilman murinoita.

Riehumisjakson jälkeen kisulikin palasi omaksi itsekseen ja on ollut melko rauhallinen, ei oikein tykkää sukassa juosta. Se yrittää nuolla haavakohtaa, joten joutuu pitämään käärettä vielä vähän aikaa.

         

Chila teki tokoa Löytyllä sunnuntai-iltana ja oli tosi innostunut, ei ole juurikaan tehty tokoiluja helteillä. Alkuun se on n. 10 minuuttia sählä, eikä keskity/ ota kontaktia seuratessa kunnolla. Sitten alkoi  mennä hyvin, seurasi hyviä, joskin lyhyitä pätkiä. Harjoiteltiin maahan-seiso-maahan, joka alkaa sujua, tosin maahanmeno on vielä hivenen kaksivaiheinen, mutta melko nopea. Istumisesta läsähtää maahan loistavasti. Heitin muutaman kerran ohjatun noudon kapulaa sille, ja menikin innokkaana hakemaan. Se kantaa kapulaa pari metriä ja tiputtaa sitten, mutta ottaa innokkaasti suuhunsa uudelleen, kun siitä saa palkkaa. Selvästi aiempaa innokkaampi oli kapulan perään nyt. Tein myös pari tokohyppyä matalan esteen yli, heitin namin yli niin meni lujaa. Lopuksi narupalloa.

Maanantaina oli hakuharkat illalla. Meitä olikin vain neljä ihmistä, kolme pentua ja yksi kokenut koira, joten homma eteni sutjakkaasti. Chilalle ensin pari lyhyttä pakenevaa, joista toinen oli täysin vieras ihminen. Se epäröi aavistuksen vieraan kohdalla, mutta meni innokkaana nakeille. Sitten pari vähän kauemmas menevää pakenevaa, jotka piti etsiä nenällä loppumatkan. Chila avasikin nenää ja oli oikein reipas. Seuraavaksi Chila näki maalimiehen lähdön, jonka jälkeen käänsin sen ympäri. Lähti innolla etsimään, jäi juoksentelemaan välillä käyttäen neää ja välillä silmiä, mutta jatkoi etsimistä kunnes löysi! Kaikilla näillä kerroilla Chilalla oli edelleen se näkymätön seinä, aina samoilla metrimäärillä, johon stoppaa ja alkaa sitten juoksennella siksakkia. Viimeiseksi tehtiin siis vielä takarajalle pakeneva, jossa Chila päästettiin irti maalimiehen ollessa vielä näkyvissä. Teki silti pienen töksäyksen, mutta jatkoi siitä hajujälkeä pitkin maalimiehelle. Hyvä treeni! Seuraavaksi tuulitreeniä, että saadaan nenä auki kunnolla.

Hakua & match show

Olemme mökkeilleet ja Chila on oppinut uimaan ilman minun tai kaverikoiran vetoapua. Se ei enää räiskytä vaan ui aika nopeasti. Veteen se ei juuri mene jos en heitä keppiä tms, mikä on ihan hyvä. Sorsaperheen perään se meinasi lähteä, mutta mä saan uida rauhassa, ei sillä suurempaa hätää ole mun hukkumisesta.

Maanantaina oli hakutreenit täällä Lahdessa ja läsnä oli pari vierastakin maalimiestä. Chila lähti taas pikana matkaan ja meni maalimiesten luo ilman epäröintiä. Ekat kaksi olivat näkyvillä ja menin perässä, mutta en kehunut kuin vähän. Kolmas meni piiloon ja Chila perässä hienosti. Neljäs meni n. 40 metriin ja kunnolla piiloon. Chila alkoi epäröidä 30m jälkeen ja palasi takaisinpäin, mutta ei pelästynyt yhtään, vaan jatkoi etsimistä ja kaartelua. Se ei tajunnut avata nenää, mutta juoksi tuulen alle, mistä sai heti vainun ja maalimies löytyi. Maalimies syötteli Chilan pois, eikä se kaivannut mammaa yhtään. Jäi tosi hyvä mieli, toivottavasti saadaan pian taas treeniryhmä kasaan. Valjaat sille pitäisi varmaan hankkia, tempoo ja ottaa vauhtia peruuttamalla niin kovasti lähettäessä, että on hankala pitää pannasta.

 

Eilen olimme mätsärissä Maikin Lemmikkikellarin pihalla. Pentuja oli yli 40, mutta Chila esiintyi pirteänä. Tuomari ei seisottanut juuri ollenkaan, juoksutti vain. Chila sai punaisen, mutta oli punaisten kehässä liian innokas ja veti hieman, emme siis sijoittuneet. Hieno bordercollie mulla kuitenkin... Kysyivät sekä ilmoittautuessa ja tuomari vielä kehässä, että "Onhan tämä bordercollie?" Parasta antia oli meidän osalta oikeastaan kolme pikkupoikaa, jotka tulivat juoksentelemaan kehänauhan luokse ihan meidän taakse, kun punainen kehä alkoi. Chila alkoi pöhistä, mutta onneksi isommat koirat odottivat kehän vieressä pienten juostessa, joten teetin Chilalla tottista. Se pääsi melko nopeasti yli pöhinastä ja alkoi innolla tehdä tehdäviä. Takaisin kehään mennessä pojat olivat edelleen ihan takanamme, mutta Chila vain tuijotti minua innostuneena! Jes, kyllä me ne möröt voitetaan... Paikalla oli kaksi muutakin aussiepentua, molemmat red merlejä uroksia. Lucan kanssa Chila pääsi lopuksi riehumaan vanhalle raviradalle ja kyllä oli kivaa. Chila painoi täysiä ja Luca (Glennhousesin kasvatti) vinkuen perässä, kun ei päässyt yhtä lujaa.

Shepmate's-leiri ym.

Päivitykset ovat vähän jääneet kesähelteillä... Kesäkuussa olimme Chilan kanssa kahtena päivänä seuraamassa agin SM-kisoja Nastolassa, missä kisasivat myös Mai, Tala ja Elsa. Lauantaina Chila sai painia katsomossa Hali-siskon kanssa, mikä oli erityisen kivaa, ja hyvin pieni jaksoi kentän laidalla sunnuntainkin. Se sai kovasti ihailuja ja pääsi fanikuviinkin pikkutyttöjen kanssa. Sittemmin mörkökausi on iskenyt päälle niin, että kaikki lapset ovat sen mielestä enemmän ja vähemmän vaarallisia muiden mörköjen ohella. Lapset muuttuvat kyllä kivoiksi heti jos ne heittelevät palloa. Muutenkin siedätysharjoitukset erilaisiin mörköihin ovat ohjelmassa. Murinaa ja pöhinää esiintyy milloin sattuu, etenkin jos neiti on väsynyt tai tylsistynyt.

Chila on heppalenkkeillyt jonkin verran ja on tointunut sopivasti hepan potuksta, eli väistää vieraita hevosia, mutta ei murise niille ja uskaltaa kuitenkin ohittaa ne. Kokeilin mitä Chila tekee jos Venla ottaa ihan kunnon laukkapätkän lenkillä ja käskin Chilan odottamaan niin että Venla lähti laukkaan sen edelle. Ajattelin että Chila voi vähän arastella kavioiden töminää ja vauhtia. Vielä mitä, Chilan silmissä välähti ja se lähti kuin tykin suusta laukkaamaan kilpaa! Se oikein leijaili vielä pitkään laukkapätkän jälkeen, joku greyhound sen sisuksissa asustaa.

Juhannuksen vietimme Kannuksessa Shepmate's-leirillä, oli hienoa kun Hansu huoli mukaan "lapsenlapsensa", eli Hansu on kasvattanut Chilan isän, joka valitettavasti ei päässyt paikalle. Ihmisiä oli parikymmentä ja koiria reilusti enemmän. Ilmat eivät olleet ihan parhaat mahdolliset, mutta vain yhtenä päivänä kastuttiin ihan kunnolla. Hyttysenpistoja oli miljoona leirin jälkeen, mutta kivaa oli! Siellä oli hauskaa porukkaa ja saimme loistavia neuvoja eri lajeihin. Chilan ohjelmassa oli tokoa, agia, jälkeä, hakua, esineruutua ja paimennusta. Chila oli ihan innoissaan, kun pellolta ja metsästä löytyi ruokaa, leluja, ja tyyppejä joilla oli kasoittain nakkeja! Tosin samalla piti kyllä katsoa ettei mamma jää liian kauas. Iltaisin saunottiin ja grillattiin ja koirat leikkivät jonkin verran, mutta superaktiivisten päivien ansiosta ne kyllä enimmäkseen lepäsivät huoneissa. Yritän tehdä jonkinlaista treenilistaa:

TO:

Vähän agia ja tokoa. Putki oli pop ja agirata veti muutenkin puoleensa niin, että tokosta ei juuri tullut yhtään mitään. Enemmän siis tutustelua muihin pentuihin.

PE:

agi - putkea, pöytää (yritin harjoitella minipöydän kanssa niin Chila pinkaisi iloisesti maxi-pöydälle ja oli kovin ylpeä löydettyään korkeamman pöydän), vähän sylkkäriharjoitusta.

toko - perusasentoa, vähän seurausta (edelleen todella haastavaa muiden tehdessä agia lähellä), leikkimistä kentällä

paimennus - melko pienessä pyöröaitauksessa, hihnassa, Mari Morko opasti. Chila tykkäsi syödä papanoita. Pari ok pätkää, syttyi kyllä, mutta ei ihan ymmärtänyt miksei saa juosta vapaasti.

jälki -  ensimmäistä kertaa pellolle namiruutuja, 3 kpl. Innoissaan meni nenä maassa pellolle ekan ruudun jälkeen ja tarkasti popsi namit. Houkuttelin kehuen pois ennenkuin ruutu oli täysin tyhjä.

haku - tämäkin ensimmäistä kertaa. Vieraat maalimiehet olivat hieman jänniä. Alkuun maalimies jäi lähelle ja näkyviin. Chila lähti lujaa, mutta epäröi hieman ennen kuin uskaltautui syömään nakkeja. Parin jälkeen meni lujaa perille asti. Pari viimeistä maalimiestä menivät ihan piiloon n. 30 metriin, Chila meni hienosti nakeille ja maalimiehet syöttelivät pois, itse menin vain perässä enkä paljoa puhunut.  Sain hienot opastukset lajiin ja maalimiehenä toimimiseen itsekin, kiitokset Hansulle ja muille mukana olleille.

esineruutu - tämäkin uusi asia meille. Teimme kaistaleita. Vein Chilan omia leluja metsään, ensimmäisen Chilan kanssa yhdessä. Chila haki lelun innokkaasti. Toisen minä vein ja Pipa piteli Chilaa. Lelu oli vähän kauempana ja Chila lähti innolla, mutta ei uskaltanut mennä tarpeeksi pitkälle. Kävelin perässä hiljakseen ja haki lelun, kun olin n. viiden metrin päässä Chilan perässä. Kolmannen lelun vei Pipa ja minä pidin Chilaa, mutta minun piti taas kävellä sen perässä että uskalsi etsiä. Käytti lopulta hyvin nenää, jotta lelu löytyi oksien alta.

LA:

haku - eri maalimiehet. Lähti kuin ammus ja meni suoraan maalimiehen luokse (menivät Chilan nähden piiloon). Kolmas maalimies meni 50metriin. Chila lähti lujaa, mutta näkymätön seinä tuli vastaan n. 35 metrissä, ja se palasi aina siitä takaisin luokseni. Maalimies tuli sitten piilosta itse pois ja uusi yritys, piiloon Chilan oman rajan kohdille. Hieman epäröiden Chila uskaltautui sitten piilolle. Täytyy vahvistaa maalimiesten mukavuutta ja mun tylsyyttä, on tosi kiinni minussa.

agi - ohjausharjoituksia, puomit ihan matalalla. Mun jalat on niin solmussa, ettei ota kyllä selvää mitä kuvioita yritän tehdä... Chilalla oli kivaa ja se meni kyllä oikeaan suuntaan. Kontaktiharjoitus muistutukseksi puomin lopussa ja sit koko puomi. Mariia oli valmiina avustamaan, mutta Chila pysähtyi kontaktille itse, toistimme puomin kolme kertaa. Muulloin sai varoa, kun Chila yritti karata puomille aina kun mahdollista.

jälki - pellolle pieni ruutu, hyvin jo tajusi missä menee poljettu alue.

paimennus - Chila oli turhan väsynyt, söi lähinnä papanoita. Ihan lyhyt pätkä ja kehuen pois.

toko - maahan-seiso-maahan harjoitusta, meni aika sujuvasti!

SU:

toko - neuvoja Pipalta, Hansulta ja Marilta. Maahanmeno hyvä ja nopea, muuten saisi tehdä intensiivisemmin, mun pitää palkata nopeammin. Ihmisryhmässä seuraus vähän hidasta, muuten hyvä. Luoksetulon loppuosan opettelua, eli likituloa. Tulee hyvin jos menen polvilleni ja nojaan taakse, mutta mun polvet ei meinaa moista kestää...

jälki - metsään pieni namiruutu ja lyhyt jälki. Muurahaisista huolimatta innostunut pentu ja teki tosi tarkkaa työtä.

Hansu otti pari pätkää videota sunnuntaina:

Chila palloleikkiä

Giusa & Chila ihmisryhmä

   

Lampaat ovat edelleen kivoja Chilan mielestä.

 

Leirin jälkeen hain kissankin kotiin hoitopaikasta maanantaina. Inksu oli 1v-synttäriensä kunniaksi aloittanut kiiman ja mourusi neljä päivää. Chila ei voinut käsittää mitä sen kaverille on tapahtunut ja katsoi mua sen näköisenä, että voitko mamma korjata tän, tää on rikki!? Inksu vain polki takasilla, mourusi ja punkesi takamustaan Chilalle. Öisin se onneksi suostui nukkumaan mun vieressä ja nyt on suunnitelmissa kissan leikkautus... Muuten se oli viihtynyt hoidossa hyvin ja saa onneksi kuulemma mennä toistekin. Inksu kun luulee olevansa koira, eikä sitä voi kauheasti yksin jättää.

Chila tökkii ja haastaa leikkiin, eikä kaveri edes avaa silmiä kunnolla...

Korvaliimat eivät pysyneet leirivauhdissa, mutta silti korvat eivät enää nouse pystyyn. Nyt ne ovat molemmat asettuneet tuon korkeamman korvan mallisiksi, saa nähdä pääsisimmekö jo liimarumbasta eroon...

Pentuagility-kurssimme on nyt ohi. Viimeisellä kerralla teimme radanpätkiä, jotka Chila teki leikiten. Mitään jyrkkiä käännöksiä emme tehneet, suoria linjoja lähinnä. Uutta oli Aloitus pöydältä ja siitä putkeen ja hypylle, mutta sekin oli Chilasta kivaa. Kaksi lasta leikki agikentän toisessa päässä treenien aikana ja se meinasi aiheuttaa ongelmia mörköilevälle Chilalle. Onneksi agiesteet ovat huippujuttu ja pienen kyyristelyn ja pöhinän jälkeen Chila innostui suorittamaan tehtävät. Odottaessa se taas pöhisi lapsille, joten heitin heille Chilan pallon. Hetkessä lapset olivat kivoja, niillähän oli pallo! Chila meni myös rapsuteltavaksi omatoimiseksi heti perään. Treenien loputtua pienenpi lapsi, n. 7v tuli vastaan ja kumartui silittämään Chilaa päästä, jolloin Chila kavahti vähän kauemmaksi, mutta antoi sitten koskea eikä murahtanut. Pääsemme todennäköisesti jatkamaan agia Kanavan Koirakillassa elokuussa, mikä on loistavaa.