Toko on nyt kesätauolla ja agility jatkuu vielä pari kertaa penturyhmässä. Viime viikolla olikin kaksi treeniä, kun toinen siirtyi juhannukselta viime sunnuntaihin. Chila oli tosi väsynyt perjantaina, karmea helle ja edellisen päivän tolkuton riehuminen (ks. alempana) veivät veronsa ja ajattelin, että mitäköhän treeneistä tulee. Chila kuitenkin rakastaa agia ja piristyi aina ihan silmissä, kun pääsi tekemään harjoitusta jollekin esteelle. Harjoittelin valssia ensin kahdella, sitten kolmella hypyllä ja olin sotkeentua jalkoihini, Chila ampaisee kuin tykin suusta, kun ohjaaja päästää sen matkaan. Se kuitenkin tosi hienosti korjasi suuntaansa, jos mun käsky tuli myöhässä, ja teki ihan oikeat tiet. Jatkoimme myös harjoituksia kontaktin, pöydän, renkaan ja putken kanssa ja lopuksi otimme pari kertaa kepit. Chilan ehdottomia lemppareita ovat ne, missä ohjaaja pitää sitä ja mä odotan kauempana, esim. keppien päässä. Se tuli kepit kovaa, mistä ohjaaja kehui että tulee hienosti pää alhaalla, mutta toihan on kyllä tyypillistä bordercollielle... Välissä aina menimme lepäämään radan reunalle, missä Chila pöhöhteli muille, kun kukaan ei olisi saanut tehdä mitään, jos hänkin kerta joutuu levätä!
Sunnuntain harkoissa Chila oli energisempi ja saimme tehtyä enemmän. Chila pääsi ekaa kertaa puomille, jonka loppuu tehtiin valmiiksi opetellut nenäkosketukset. Sitä ei yhtään hirvittänyt puomilla, olisi mennyt lujaa jos olisi päästetty. Harjoittelimme sylkkäriä (todella vaikeaa seuraamispuolella) ja siitä hyppy- suora putki-yhdistelmää, joka meni hienosti. Lopuksi kokeilin hyppy-putki-valssikaarre-hyppy -yhdistelmää, joka meni hienosti mun hitaudesta huolimatta! Chila yritti karata putkeen joka välissä, se rakastui putkeen ihan täysin. Ei siis meillä ainakaan mustan putken kanssa ongelmia... Lopuksi Chilan piti rauhoittua taas kentän laidalle, mistä se vahti mustasukkaisesti rakasta putkeaan.
Torstaina vietimme mahtavan hellepäivän Liisan luona Loviisassa. Puma ja Chila painoivat kuin heikkopäiset koko päivän, ei lopu aussiesta virta helteelläkään millään. Hoidossa ollut minivillakoira Aqva tuhahteli niiden menolle. Välillä kaahotus siirrettiin joenrantaan, missä Chila hetken harkittuaan uskaltautui Puman perässä uimaan! Se ui tosi nätisti poispäin rannasta ja sitten hirveällä räiskimisellä takaisinpäin, kun tulee kiire. Ne hakivat kilpaa keppiä vedestä ja taistelivat siitä samalla kun uivat, sekä rannalla oli kovat kiskomisskabat laudasta. Kyllä oli hauska katsella niiden menoa, ei Chila leiki samalla tavalla täydellä sydämellä muiden kuin toisten aussien kanssa.
Lauantaina vietimme päivän Kangasalla, missä Chila ui jo kovastikin rinkiä, kun minäkin heitin talviturkin. Chila myös uskalsi sanoa Doni-sakemannille terävästi, että sen selkään ei hypitä. Doni uskoi heti kiltisti ja Chilalla nousi hieman pissa päähän. Se äksyili Donille jos toinen tuli vähääkään kohti, jouduin jo vähän puuttumaan asiaan. Chila fiksusti säännösteli itse paljonko jaksaa uida ja loppuajan istui rannalla tai veti hervotonta hepulia mäkisessä ja metsäisessä rannassa ja välillä otti mäestä vauhtia ja loikkasi veteen hienolla ilmaloikalla. Kyläpaikassa Saijan luona Chila ei saanut kovasti riekkua ystävänsä Osku-mäyriksen kanssa, jolla on jalka pipi, joten rauhoittumisharjoittelua tuli molemmille. Kävimme myöhemmin myös jätskillä ja kahlaamassa Kaivannossa, missä veneet tekivät vähän väliä aaltoja rantaan. Chila vähän ihmetteli niitä, muttei pelännyt.
