Tokoa

Keskiviikkona oli iltatreenit Launeen kentällä kehänauhoineen. Ensin paikkamakuu 4 minuuttia, olin piilossa. Chila ei mennyt ekalla käskyllä maahan, jäi puoleen väliin. Otin uudelleen sivulle ja meni hienosti suorassa maahan. Pysyi erittäin hyvin paikoillaan ja oli kamalan onnellinen vapautuksesta. Sitten koira autoon odottamaan. Muiden tehtyä jätin kehän lähelle pysäköidyn automme viereen purkkeja. Heidi liikkuroi kehään tulon ja Chila tiesi heti mistä on kyse, hyvä perusasento ja miljoonaa purkille syömään maksalaatikkoa. Pidin sen hihnassa, koska hihnaseuraaminen on sille vaikeampaa. Toisella kerralla seuruutin vähän ja oli todella vaikeaa, edisti, jätätti, tuijotti auolle päin jne. Lopulta tuli hieno kontakti, siitä purkille. Kolmas kerta oli myös vaikea, käännöksissä ei ollut yhtään mukana ja oli koko ajan valmiina sinkoamaan purkille. Lopulta tuli hyvään kontaktiin melko pitkän seuraamispätkän jälkeen, ja taas pääsi purkille. Neljännellä kerralla yritystä selkeästi oli hyvään kontaktiin, mutta se oli vain niin kovin vaikeaa, etenkin jos menimme auton "ohi". Parin hyvän käännöksen jälkeen pääsi purkille. Intoa on selvästi nyt, mutta purkille on myös liian kova hinku. Viimeiseksi vielä ruutua. Yrittää ennakoida etureunaa, otettiin muutama vauhtilähetys tosi kaukaa lelun odottaessa ruudussa. Kivaa oli.

Torstaina oli aamutreenit samaisessa paikassa ja kehänauhatkin taas. Chilan aamuruoka odotti purkissa autossa, en näyttänyt sitä sille. Keli oli hyvä ja koira innokas. Alkuun paikkamakuu. Chilan ajatukset olivat aamuruuassa ja iski jumitus, jota vähän olen odotellutkin. Kun käskin maahan, veti korvat luimuun, otti itsepäisen ilmeen, eikä värähtänytkään. Uusi käsky, ei muutosta. Ärähdin koiralle kunnolla, tein pienen kierroksen ja uudestaan sivulle. Nojasi painavasti jalkaani korvat luimussa. Näytin namia kädessäni ja autoin kädellä maahan. Meni hitaasti, mutta palkkasin. Taas perusasentoon ja uusi käsky maahan. Meni nopeasti ja makasi korvat luimussa. Jäin kehän reunalle ja kävin pariin kertaan palkkaamassa, kehuin myös ääneen. Parin minuutin päästä alkoivat korvat nousta. Muut vapautettiin jo aiemmin, Chila ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Palkkasin vielä maahan ja vapautin siitä, ja kylläpä oli onnellinen koira. Selvisimme ilman kusemisia tai ulvomista ja ryömimistä, joten homma oli menestys. Sen jälkeen Chilalla olikin kova halu näyttää olevansa hyvä tyttö, joka ei koskaan uhmaa mammaa.

Seuraavaan settiin otin jäävät, Niina liikkuroi. Ensin maahan, sitten seisomaan, hienosti teki molemmat. Sitten luoksetulo läpijuoksuna, heitin uutukaisen siilipallon taakseni. Lujaa lähti koira. Toinen luoksetulo, en heittänyt palloa. Koira meni silti lujaa ohi. Kun tuli kysyvänä vinosti eteeni, autoin vähän oikeaan asentoon ja kehuin. Kolmas luoksetulo oli oikein hyvä, tein hienoisen käsimerkin että tuli suoraan eteen. Näillä Chilalle saa hyvin vauhtia, mutta usein ei voi heittää palloa taakse, koska koira alkaa kaartamaanisoa kaarretta palloa etsien, eikä edes aio tulla suoraan. Silloin tällöin toimii oikein hyvin vauhdin palauttajana, jos alkaa ravailla luokse. Lopuksi sitten seuruu (ilman hihnaa). Nyt Chila muisti taas, että ruoka on autossa. Kun alkoi kuikuilla siihen suuntaan, ärähdin sille kerran. Siitä korjasi hienosti ja piti pitkään hyvää kontaktia, vilkaisi vain silloin tällöin autolle päin. Kun alkoi keskittyä vain minuun ja kontakti oli super, vapautus ja aamuruualle juoksu. Loistava treeni, ja onneksi "ruokalukitus" tuli ja meni. Toivottavasti ei palaa. Fiilikset nousivat eilisestä huimasti!

Treenien jälkeen Chila pääsi uutukaisen siilipallonsa kanssa uimaan ja riehumaan rannalle.

 

Agiliitoa

Viime päivät ovat menneet enemmän heppajutuissa, eikä Chila ole päässyt varsinaisesti treenaamaan. Lauantaina saimme yllätykseksemme superkivoja vieraita iltalenkille, kun Hanna, Mai ja Hali poikkesivat Lahteen. Chila kiipeili Hannan syliin joka välissä, vinkui ja ölisi. Minä sain vastaavasti aina Halin paijattavakseni. Mai piti lapsukaiselleen kuria ja totesi, ettei tässä pehmoilemaan ruveta. Olipas kiva nähdä heitä.

Ystävykset Sampo ja Chila tallilla.

 Chila on taas ollut oma kiva itsensä, eikä ole parin kurinpalautuksen jälkeen enää murissut ihmisille, vaan on tervehtinyt jopa lapsia aivan ystävällisesti. (Luulen, että kyseessä ei ollut valeraskaus vaan uhmaikä.) Siedätyshoitoa pikkutyttöihin tulikin urakalla, kun olimme Takkulassa heppakisoja katsomassa ja sanoin laumalle pikkutyttöjä, että silittää saa, jos saavat koiran houkuteltua luokseen katsomossa. Kannustin Chilaa menemään ja tytöt kovasti kutsuivat. Uskalsihan se sitten mennä rapsutettavaksi, kun tyttöjen keskellä istui aikuinen mies valvomassa tilannetta. Myöhemmin samat tytöt istuivat rivissa ja kutsuivat Chilaa, mutta koska mies oli jossain muualla, Chila päätti varmemmaksi tulla piilottamaan päänsä takkini liepeen sisään. Myöhemmin yksi uusi pieni tyttö tuli istumaan viereen ja rapsuttelemaan ja Chila kaveerasi tytön kanssa mielellään. Olin kovasti ylpeä pikkuiseni rohkeudesta.

Tarkkana kisakatsomossa.

Agitreenit tänään sujuivat hyvin. Yritin oikein tosissani opetella radan ja kykeninkin tekemään sen ensin kahdessa osassa, sitten kokonaan läpi. Ooh ja wau, aivokapasiteettini kykeni siis sittenkin venymään ja 19 esteen rata, jossa pyörittiin paljon samoja esteitä eri suuntiin, meni suorastaan sujuvasti! Chila teki puomilla hienon kontaktin aina toisessa päässä, mutta toiseen suuntaan jäi kokonaan puomille seisomaan. Viimeiseksi juoksin pelkän puomin pari kertaa sen kanssa ja autoin hieman lopussa, niin johan ilme kirkastui ja se selvästi tajusi taas, miten homma toimii. Kepit olivat radalla moneen kertaan ja ne mentiin vauhdilla, kun kehuin kovaa. Silloin saattoi myös tulla viimeisissä väleissä lipsahduksia. Jos olin hiljaa ja kehuin vasta lopuksi, Chila meni tarkasti ja varovaisesti. Täytynee höpöttää jotain muuta kuin kehusanoja keppien aikana kannustukseksi. Jäi todella hyvä fiilis, koska kykenin ohjaamaan hyppyesteet sujuvasti ja ehdin väleihin hyvin, ei tullut yhtään sellainen epätoivofiilis tällä kertaa. Nina kehui kovasti, mikä tietysti lämmitti mieltä myös.

Kaatosade ja maksalaatikko

Eilen treenattiin tokoa Patarin nurmikentällä. Ilma ei ollut kylmä, mutta vettä tuli senkin edestä. Paikka oli Chilalle uusi, joten otimme siis kisaviretreenit. Kehänauhaa ei ollut, mutta keltainen ruutunauhani oli kehän etureunana. Alkuun paikkamakuu. En mennyt piiloon, mutta en päässyt korjaamaankaan mitään, koska Chila nökötti hyvässä asennossa suht valppaana. Palkka tuli purkista kehän ulkopuolelta. Sitten autoon odottelemaan.

Omalla vuorollamme jätin maksalaatikkopurkkeja kehän ulkopuolelle. Se on uutta herkkua Chilalle. Niina (ei kovin tuttu Chilalle) liikkuroi kehään tulon ja seuraamisen ja itse otin oikein jäykän asennon kehään mennessä. Chila selvästi ajattelikin, että taas tämmöinen hemmetin sadekoe ja mulkoili Niinaa. Tuli vähän nihkeästi perusasentoon, mutta parin askeleen päästä otti hienon kontaktin. Siitä isot kehut ja juoksimmekin täysiä maksalaatikolle. Sen jälkeen uudestaan kehääntulo ja seuruun aloitus. Chila oli hyvin epäilevällä kannalla, kun maksalaatikotkin jäivät taakse. Jouduinkin seuruuttamaan muutaman käännöksen, ennenkuin ilme hetkeksi kirkastui ja kontakti oli hyvä, siitä taas kilpaa palkalle. Kolmannella kerralla perusasento oli hieman parempi ja pääsin palkkaamaan jo parin askeleen seuraamisen jälkeen. Näki että pienessä päässä kävi kova mietintä. Neljännellä kerralla kehään mentiin jo innokkaasti ja perusasento oli hieno. Siitäpä kirmasimme suoraan palkalle ja sen jälkeen koira autoon. Ei siis ollenkaan sellaista lukkiutumista, jota pelkäsin tulevan, kun ruoka on odottamassa. Olinpas iloinen.

Lopuksi otin ruutua ja Chila on nyt ymmärtänyt selvästi mikä on ruutu. Se tarjoilee siellä eri paikkoja, nyt on alkanut ennakoimaan ja tarjoaa etureunaa. Laitoin sen etsimään paikkaa pari kertaa, mistä se oli vähän ihmeissään, mutta kesti hyvin. Tein pari lelulle lähetystä, useampia lähetyksiä niin että heitin sille lelun ruutuun, kun oli oikeassa paikassa ja viimeiseksi todella pitkältä matkalta ruutuun lelulle (ei nähnyt lelua kun lähti) ja hienosti meni. Sitten paljon leikkiä, sai purkaa kaikki loput energiansa. Hyvä treeni ja hyvään paikkaan, tuli korjattua sateisen kokeen aiheuttama motivaationlasku.

Chila mökillä uusissa pelastusliiveissään tärkeänä.

perustreenausta

Maanantaina olin apukouluttajana Kanavan tokokurssilla ja jäin treenaamaan Chilan sen jälkeen. Sillä olikin virtaa kovasti ja teki innokkaasti kaiken. Tänään ei yhtään murissut. Tein luoksetuloja lelun kanssa vaihdelleen sitä, kutsunko leluun kiinni jo kävellessäni poispäin, käännyttyäni ympäri vai heitänkö lelun. Toimi hienosti ja tuli lujaa. Seisomaan jäämistä harjoiteltiin myös vähän, ideana saada napakampi pysähdys. Annoin lievän käsimerkin, jolla pysähtyikin todella terävästi. Muutaman seuraamisen käännöskin otettiin, eikä niissä ollut tänään mitään huomauttamista. Chila myös tuli joka kerta sivulle nopeasti ja oikeaan paikkaa ilman korjailutarvetta. Se taisi haluta näyttää onnettomien koeseuraamisten jälkeen, että kyllä se oikeasti osaa. Harjoittelimme myös ruutua (on tajunnut ruudun, mutta tarjoaa joka kerta eri paikkaa siellä, tällä kertaa kokeili kävisikö etureuna). Lopuksi vielä levitin esineet, lisäsin tuontimatkaksi n.25m. Ensimmäisen esineen kohdalla luovutus oli huono ja heitteli sitä pari kertaa, mutta toruin hivenen ja loput toikin nätisti ja laukalla. 650g kapula oli ainoa, jonka toi vielä ravilla. Ripsiväriputkiloa meinasi alkaa jäystää, jolloin totesin, ettei noin saa tehdä. Kesti korjaamisen tosi hienosti ja jatkoi hyvin.

Tiistaina oli tietysti agitreenit.  Onnistuin jopa tekemään 17-estettä kahdessa osassa, ooh. Kisoissa kuulemma pitää kuitenkin ohjata kerralla alusta loppuun, että se tuntuu kyllä vähän kovalta vaatimukselta... Kuitenkin nykyään kuulemma ohjaan koiraa, enkä unohda sitä oman onnensa nojaan kovin usein, ja koirakin on uskaltautunut vähän lisäämään vauhtia ilman pelkoa mamman kyydistä tippumisesta. Keinu oli mukana pitkästä aikaa ja Chila teki sen hienosti. Mukana oli myös pöytä, jonka Chila ihme kyllä muisti (harjoiteltu viimeksi vuosi sitten), mutta ei muistanut pysyä siellä ilman eri käskyä. Muuten rata ei ollut kauhean vaikea ja muutaman harjoitteluotoksen jälkeen sain kehujakin Ninalta. Välillä Chila sai vähän taukoa ja sitten otettiin vielä muutama este ja kepit. Treeneistä jäi hyvä fiilis, hieno Chila!

Kisaura virallisesti korkattu!

Aamulla ajelin Chilan kanssa kohti Luopioista ja KuHa:n TOKO-koetta sääennusteen luvatessa vähän sadetta myöhemmin päivällä... Luopioinen oli ehkä eri kartalla, koska siellä satoi kaatamalla, välillä pahemmin ja välillä vaan lujaa ja kylmäkin oli. Chilan mielestä se oli melkoisen ällöttävää, mutta pitihän nälkäisen aussieparan yrittää jotain tehdä, jotta mamma suvaitsisi antaa sille aamupalan. Chila on ollut pahalla päällä usein viime aikoina, enkä pidä ollenkaan epätodennäköisenä, että se on valeraskaana. Se tuli koepaikalla autosta ulos muristen kaikille ja kaikelle, kunnes onneksi näki talvella agilityä meille valmentaneen Ennin ilmoittautumispisteessä. Siitä Chila riemastui kovasti ja päätti että muutkin katoksessa olijat ovat varmasti kivoja, myös tuomari.

Annoin Chilan kastua sateessa kunnolla ennen suoritustamme ja leikitin sitä pallolla, josta innostuikin melko hyvin. Kuitenkaan kehässä ei palloa ollut, joten miksipä siellä liiaksi antaisi sataa suoraan silmiin. Chila näytti surkealta lähes koko suorituksen, mutta muut koirat näyttivät vielä surkeammilta, karkasivat kehästä tai kieltäytyivät kokonaan tekemästä sateessa puoliakaan liikkeistä, joten ehkä pitää olla ihan tyytyväinen Chilan toimintakykyyn äkillisen syksyn yllätettyä. Se teki jokaisen pyydetyn asian, mutta pisteitä lähti seuraamisesta, joka oli Chilan huonointa ikinä. Se ei pitänyt kontaktia kuin ehkä viidesosan ajasta ja välillä jäi jopa puoli metriä jälkeen. Sain sen tulemaan edes siedettävästi rinnalla, kun ääntelin vähän vaivihkaa suupielestäni. Se on aina alussa huonompi ja parantaa loppua kohden, vaikka kuinka seuruutan ennen kehää. Niin se teki nytkin, mikä jätti tietysti tuomarille paremman mielikuvan, kuin ehkä oli todellisuuskaan. Onneksi muut liikkeet se suoritti todella hyvin, sain olla ylpeä uitetusta pikku rotasta. Uitettu ja umpijäässä olin lopuksi itsekin, hullua tämä harrastaminen.

Silmät kiinni -seuruuta.

ALO1-tulos, sijoitus 1. KP

Tuomari Tuire Marjamäki

Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 10 (Meni maahan hiiitaaaasti ja lumpsahti lonkalleen puolen minuutin päästä.)
Seuraaminen kytkettynä: 7,5 (Ei juurikaan ottanut kontaktia ja hihnakin kiristyi välillä. Tuomari totesi, että eihän tuota nyt riemulliseksi menoksi voinut kutsua...)
Seuraaminen taluttimetta: 8 (Ihan siedettävää siihen nähden, että edellisistä sadetreeneistä on pitkä aika. Tein täyskäännökset vasempaan, enkä oikeaan kuten teen yleensä tokossa, jotta pysyi paremmin mukana.)
Liikkeestä maahanmeno: 9 (Teki hienosti ja virheettä, itse mokasin ja sanoin "Chila-katso" seuraamiskäskynä, koska jouduin hokemaan sen nimeä joka välissä, että piristyi edes vähän.)
Luoksetulo: 10 (Oli loistava, tästä olin kaikkein tyytyväisin.)
Liikkeestä seisominen: 10
Vapaahyppy: 9,5 (Liikahti hivenen hyppyä kohti stop-käskyn jälkeen.)
Kokonaisvaikutus: 9,5 (Oli kiltti tuomari, ja vielä aussie-ihminen :))
Yhteensä 183,5p.

Palkinnot maistuivat meille molemmille (leipää ja possunkorvia).

P.S. Chilan Elsa-mummosta tuli tänään Fin AVA (agilityvalio)! Valtavasti onnea Pirjolle ja Elsalle!

Mökkitokoa ja möllitokoa

Lauantaina katselin hienoja suorituksia palveluskoirien SM-kisoissa ja sunnuntaina lähdin karvaisten kaverieni kanssa mökille. Siellä Inksu siivosi välikattoa ja kiipeili kattoparruissa, sekä metsästi kaikkia sisään tuleviä ötököitä onnellisena. Chila kerjäsi suht menestyksellä lättyjä ja esim. herneenpalkoja sukulaisiltani.

Maanantaina otimme kunnon tokotreenit rannassa. Ensin levitin esineet, joukossa myös metallikapula ja 650g sorvattu kapula. Chila toi kaiken ja jopa laukkasi luokseni metallikapulan kera. Sorvattua se kantoi ravilla, mutta toi hienosti. Paria esinettä se alkoi pureksia tuodessaan, en palkannut, ja sen jälkeen pureskelu loppui. Luovutukset olivat hienoja ja suoria, vaikka seisoin! Välissä Chila sai käydä uimassa ja sitten otettiin seuruuta, virettä nostettiin ja toimi todella hyvin, jopa painoi vähän jalkaani vasten. Luoksetulossa Chila pamautti minua päin ensimmäistä kertaa ikinä. Jäävissä sille tuli joku aivopieru ja se meni stop-käskyllä maahan pari kertaa. Autoin käsimerkillä ja ongelma poistui, enpä tiedä mistä johtui. Viimeisenä ruutu. Nyt paikka oli paremmin hallussa ja itse osasin pakata paremmin oikeasta kohtaa. Hyvä treeni! Chila pääsi samana päivänä myös veneilemään ja mahtavien maisemien äärelle "vuoreen" lenkille, joten se oli hyvin onnellinen.

Esineitä tuodaan ja lujaa. :) Kuva: Anne Vastinesluoma

Viilennystä liikkeiden väliin.

Tiistaina oli agitreenit. Olipas taas ohjaajalla jalat solmussa ja usko omaan tekemiseen puutteellista. Näki kuulemma selvästi, kun oikeasti päätin saada suorituksen tehtyä, enkä lähtenyt luovutusmielialalla. Vaikeinta on, kun en meinaa muistaa rataa ja pitäisi keskittyä täysillä ohjaukseen ja sitten vielä olla rentokin samalla. Jos tämä yhtälö onnistuu, on Chila loistava. Se on ollut viime aikoina vähän hidas ja epävarma, mutta nyt hihkuin ja kehuin jatkuvasti ja kyllä se reipastuikin. Kepitkin menivät lopulta vauhdilla molemmin puolin ja jäi hyvä fiilis.

Tänään olimme HOT:in toko-cupissa. Chila oli innoissaan kun otin sen autosta ja se teki hyvällä vireellä liikkeitä ennen kehää. Paikkamakuussa se jäi vähän huonoon asentoon, mutta ei liikahtanut, eikä väräyttänyt edes korvaansa, kun vierestä lähti kolme koiraa laukalla ohjaajiensa luokse kesken kaiken (kuulivat viereisestä kehästä käskyn). Sitten odottelimme muutaman suorituksen ja virittelin vielä Chilaa ennen kehään menoa. Kuitenkin heti kehään mentyämme se sammui. Muuttui matkalaukuksi ja hiippaili. Minä sitten aloin hiippailla myös ja odottelin sitä, mitä en olisi missään nimessä saanut tehdä. Kehuin sitä parissa käännöksessä vähän, mikä auttoi hieman. Se suoritti kaiken oikein, mutta sillä ei ollut kivaa. Se on varmaankin oppinut nyt, että kehässä ei tule palkkaa, kun eihän se montaa toistoa tarvitse. Se on muutenkin vähän sen oloinen, että sillä saattaa olla myös valeraskaus. Sain Oililta hyviä neuvoja kisan jälkeen ja lähden joka tapauksessa treenaamaan nyt iloisuutta kehään. Täytyy ruveta testailemaan mikä toimisi autolle jätettävänä palkkana. Ruoka olisi paras, mutta siitä se saattaa mennä ihan lukkoon, joten katsotaan onko ruoka vai lelu.

Tuomari: Oili Huotari
Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen kytkettynä: 9
Seuraaminen taluttimetta: 8
Maahanmeno: 9
Luoksetulo: 9
Seisominen: 9
Vapaahyppy: 9,5
Kokonaisvaikutus: 8,5
Yhteensä 180,5p.
Sijoitus 1.

Hienon suorituksen jälkeen tulee yleensä pomppufiilis ja minulla on yhtäkkiä aussie sylissä.

Metsäreeniä

Keskiviikkona treenattiin metsässä Vesivehmaalla Maridan ja parin muun kanssa. Ensin teimme esineruudun. Vein ekan esineen n. 20 metrin päähän Maridan pidellessä vinkuvaa ja innosta puhkuvaa otusta. Chila haki sen nopeasti ja toi hienosti minulle. Odotin kyykyssä, että luovuttaa esineen ja tulikin nätisti eteeni. Seuraavan esineen vei Marida hieman kauemmaksi ja homma toimi taas hienosti. Esine tippui vain kerran, johtuen enemmänkin liiasta innosta. Kolmannen esineen vei taas Marida, eikä siinä ollut minun hajuani ollenkaan, kuten aiemmissa. Chila kävi tökkäämässä lelua, jatkoi etsimistä hetken ja kävi sitten nappaamassa lelun suuhunsa ja toi hienosti minulle. Aina kun toi, sai naksautuksen ja reilut namipalkat minulta. Olipa ihanaa kun viimein on edistystä tapahtunut!

Hakurata oli n. 50m syvä molemmille puolille ja 100m pitkä. Chila sai oudot maalimiehet, jotka olivat valmiiksi etukulmissa. Se paineli lujaa ja meinasi jopa olla vähän possu palkkansa kanssa, etenkin kun toinen maalimies makasi ihanasti maassa koko pituudelta. Pyynnöstä meni kuitenkin maahan. Maalimiehet olivat eteneviä ja löytyivät seuraavaksi takakulmista. Kolmoselta ja neloselta Chila syöteltiin pois. Oli myös käyttäytynyt täysin korrektisti ja odottanut maassa herkkuja. Pitihän sitä ekalla kierroksella kokeilla, mitä uusille tyypeille saa tehdä.

Tämä vinkuva pingu oli pitkään ainoa asia, jota Chila minulle toi. Onneksi siitä on päästy sentään pitkälle.

Torstaina (tänään) treenattiin ahkerasti Mäntyharjussa Tanjan, Aijan ja Heidin kanssa. Ensin haku. Maalimies 1 oli etukulmassa suht syvällä ja parin mutkan jälkeen Chila paineli sinne hienosti. Maalimies oli uusi, mutta Chila ei possuillut yhtään. Maalimies 2 oli alamäen jälkeen piilossa ja rinteessä kävi jotenkin oudosti tuuli, koska Chila jäi sahaamaan poikittain rinnettä ja lähetin sen pari kertaa uudestaan. Sama toistui, joten kolmannella lähetyksellä tuli taputusapu ja maalimies löytyi ongelmitta. Muilla koirilla oli samaa ongelmaa rinteessä, joten jotain outoa siellä oli. Maalimies 3 löytyi hienosti nenällä ja suoralla pistolla, siihen oli hyvä lopettaa. Chila olikin väsähtänyt, ei vissiin ollut saanut tarpeeksi nukkua kun yöunemme jäivät vähän lyhyiksi. Ilmeisesti se kuitenkin nukkui autossa, koska puhkui energiaa aina kun otin sen sieltä.

Seuraavaksi oli vuorossa esineruutukaistale, jossa oli kolme vierasta esinettä. Chila näki niiden viennin. Se toi minulle tosi hienosti ja kertaakaan tiputtamatta takakulmasta ja keskeltä esineet, joten lopetimme siihen. Ihan loistava suoritus! Odotin esineitä kyykyssä ja se luovutti nätisti. Sai molemmista lihapullarasiat.

Metsästä suuntasimme tottiskentälle, missä ensin otimme rivissä paikkamakuun. Olin auton takana piilossa ja Chilan pää hiukan pyöri, mutta muuten oli hyvin. Kun viereinen koira sai istumiskäskyn, pomppasi Chila ylös, joten sen korjasin. Sitten Chila teki pitkän paikallaolon minun ollessa selin ja Chilin treenatessa vieressä. Makasi erittäin hienosti.

Teimme BH-kokeen tottisosuutta ja onneksi oli apuja, kun en meinannut millään tajuta tehdä oikein. Oli vaikeaa esim. pysähtyä jäävissä itse, kun olen vain treenannut tokoa. Chila teki hyvin heti kun viritin sitä vähän enkä ollut kökköjäykkänä. Liikkeissä ei ole ongelmia, ei myöskään henkilöryhmässä.

Chilan mielestä oli ihan loistopäivä ja kun illalla menimme vielä tallille, se säntäili ympäriinsä, kävi pussailemassa kaikkia ja kertoi minulle moneen kertaan kuono naurussa, että nyt on pieni aussie saanut vihdoin tehdä tarpeeksi hommia päivän aikana.

Paluu treenirytmiin

Lomailimme viikon verran Chilan kanssa treenaamatta oikeastaan yhtään. Minulla oli Australiasta vieraita ja Chilakin pääsi osallistumaan Repovedellä Ketunlenkille. Siitä se nautti täysin rinnoin ja kiipeili jyrkkiä portaita, tykkäsi lossista, ei pelännyt riippusiltaa ja oli pidettävä lyhyessä hihnassa korkeiden kallioiden reunoilla, koska se halusi kovasti kurkkia alas ja varmaan sen toivelistalla olisi kalliokiipeilyvarusteet. Chila alkoi olla huvittava oltuaan lähemmäs viikon ilman aivotyötä. Se vahti koko ajan enemmän ja enemmän ja yritti tarjota minulle vaikka mitä odottaen tehtäviä. Kun ei saanut, pääsi sen kurkusta turhautunut älähdys ja se meni teatraalisesti huokaillen makuulle. Heppalenkillä se alkoi jo tarjota kontaktiseuraamista hevosen rinnalla.

Lapinsalmen riippusillalla

Chila tuntee hengenheimolaisuutta poroihin ja tykkäsi kovasti jäkälän mausta.

Eilen alkoivat agitreenit kesätauon jälkeen. Itse sähelsin minkä ehdin, mutta lopuksi alkoi jo kuulemma olla jotain toivoa. Kun rentoudun, enkä mieti liikaa yksityiskohtia, ohjaan ihan kelvollisesti ja alan kuulemma olla valmis tekemään pidempiä pätkiä. Teimme 16-esteisen radan kahdessa pätkässä, mutta rata oli selvästikin pehmeä aloitus. Kepeillä Chila hiippaili, mutta kannustettuna alkoi taas löytyä rytmi. Kontakteilla oli hyvä, mutta pysähtyi kerran puoleenväliin alastuloa. Ylösmenoille tarvitsee ehdottomasti jarrun tai hyppää niistä yli. Chila oli pöyristynyt kun treenit loppuivat ja yritti maata esteiden päällä alkaessani kantaa niitä pois. Se seurasi kontaktissa, kun kannoin esteitä ja oli silmät loistaen sitä mieltä, että nyt kun vihdoin alettiin treenata, ei kyllä heti lopeteta. Teetin vähän kaukoja lopuksi ja levitin esineitä maneesin edustalle. Chila toi ne kovin innoissaan ja oli sen jälkeen selvästi tyytyväisempi treeneihinsä.