Eilen treenattiin tokoa Patarin nurmikentällä. Ilma ei ollut kylmä, mutta vettä tuli senkin edestä. Paikka oli Chilalle uusi, joten otimme siis kisaviretreenit. Kehänauhaa ei ollut, mutta keltainen ruutunauhani oli kehän etureunana. Alkuun paikkamakuu. En mennyt piiloon, mutta en päässyt korjaamaankaan mitään, koska Chila nökötti hyvässä asennossa suht valppaana. Palkka tuli purkista kehän ulkopuolelta. Sitten autoon odottelemaan.
Omalla vuorollamme jätin maksalaatikkopurkkeja kehän ulkopuolelle. Se on uutta herkkua Chilalle. Niina (ei kovin tuttu Chilalle) liikkuroi kehään tulon ja seuraamisen ja itse otin oikein jäykän asennon kehään mennessä. Chila selvästi ajattelikin, että taas tämmöinen hemmetin sadekoe ja mulkoili Niinaa. Tuli vähän nihkeästi perusasentoon, mutta parin askeleen päästä otti hienon kontaktin. Siitä isot kehut ja juoksimmekin täysiä maksalaatikolle. Sen jälkeen uudestaan kehääntulo ja seuruun aloitus. Chila oli hyvin epäilevällä kannalla, kun maksalaatikotkin jäivät taakse. Jouduinkin seuruuttamaan muutaman käännöksen, ennenkuin ilme hetkeksi kirkastui ja kontakti oli hyvä, siitä taas kilpaa palkalle. Kolmannella kerralla perusasento oli hieman parempi ja pääsin palkkaamaan jo parin askeleen seuraamisen jälkeen. Näki että pienessä päässä kävi kova mietintä. Neljännellä kerralla kehään mentiin jo innokkaasti ja perusasento oli hieno. Siitäpä kirmasimme suoraan palkalle ja sen jälkeen koira autoon. Ei siis ollenkaan sellaista lukkiutumista, jota pelkäsin tulevan, kun ruoka on odottamassa. Olinpas iloinen.
Lopuksi otin ruutua ja Chila on nyt ymmärtänyt selvästi mikä on ruutu. Se tarjoilee siellä eri paikkoja, nyt on alkanut ennakoimaan ja tarjoaa etureunaa. Laitoin sen etsimään paikkaa pari kertaa, mistä se oli vähän ihmeissään, mutta kesti hyvin. Tein pari lelulle lähetystä, useampia lähetyksiä niin että heitin sille lelun ruutuun, kun oli oikeassa paikassa ja viimeiseksi todella pitkältä matkalta ruutuun lelulle (ei nähnyt lelua kun lähti) ja hienosti meni. Sitten paljon leikkiä, sai purkaa kaikki loput energiansa. Hyvä treeni ja hyvään paikkaan, tuli korjattua sateisen kokeen aiheuttama motivaationlasku.
Omalla vuorollamme jätin maksalaatikkopurkkeja kehän ulkopuolelle. Se on uutta herkkua Chilalle. Niina (ei kovin tuttu Chilalle) liikkuroi kehään tulon ja seuraamisen ja itse otin oikein jäykän asennon kehään mennessä. Chila selvästi ajattelikin, että taas tämmöinen hemmetin sadekoe ja mulkoili Niinaa. Tuli vähän nihkeästi perusasentoon, mutta parin askeleen päästä otti hienon kontaktin. Siitä isot kehut ja juoksimmekin täysiä maksalaatikolle. Sen jälkeen uudestaan kehääntulo ja seuruun aloitus. Chila oli hyvin epäilevällä kannalla, kun maksalaatikotkin jäivät taakse. Jouduinkin seuruuttamaan muutaman käännöksen, ennenkuin ilme hetkeksi kirkastui ja kontakti oli hyvä, siitä taas kilpaa palkalle. Kolmannella kerralla perusasento oli hieman parempi ja pääsin palkkaamaan jo parin askeleen seuraamisen jälkeen. Näki että pienessä päässä kävi kova mietintä. Neljännellä kerralla kehään mentiin jo innokkaasti ja perusasento oli hieno. Siitäpä kirmasimme suoraan palkalle ja sen jälkeen koira autoon. Ei siis ollenkaan sellaista lukkiutumista, jota pelkäsin tulevan, kun ruoka on odottamassa. Olinpas iloinen.
Lopuksi otin ruutua ja Chila on nyt ymmärtänyt selvästi mikä on ruutu. Se tarjoilee siellä eri paikkoja, nyt on alkanut ennakoimaan ja tarjoaa etureunaa. Laitoin sen etsimään paikkaa pari kertaa, mistä se oli vähän ihmeissään, mutta kesti hyvin. Tein pari lelulle lähetystä, useampia lähetyksiä niin että heitin sille lelun ruutuun, kun oli oikeassa paikassa ja viimeiseksi todella pitkältä matkalta ruutuun lelulle (ei nähnyt lelua kun lähti) ja hienosti meni. Sitten paljon leikkiä, sai purkaa kaikki loput energiansa. Hyvä treeni ja hyvään paikkaan, tuli korjattua sateisen kokeen aiheuttama motivaationlasku.
 |
| Chila mökillä uusissa pelastusliiveissään tärkeänä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti