Tokoa

Keskiviikkona oli iltatreenit Launeen kentällä kehänauhoineen. Ensin paikkamakuu 4 minuuttia, olin piilossa. Chila ei mennyt ekalla käskyllä maahan, jäi puoleen väliin. Otin uudelleen sivulle ja meni hienosti suorassa maahan. Pysyi erittäin hyvin paikoillaan ja oli kamalan onnellinen vapautuksesta. Sitten koira autoon odottamaan. Muiden tehtyä jätin kehän lähelle pysäköidyn automme viereen purkkeja. Heidi liikkuroi kehään tulon ja Chila tiesi heti mistä on kyse, hyvä perusasento ja miljoonaa purkille syömään maksalaatikkoa. Pidin sen hihnassa, koska hihnaseuraaminen on sille vaikeampaa. Toisella kerralla seuruutin vähän ja oli todella vaikeaa, edisti, jätätti, tuijotti auolle päin jne. Lopulta tuli hieno kontakti, siitä purkille. Kolmas kerta oli myös vaikea, käännöksissä ei ollut yhtään mukana ja oli koko ajan valmiina sinkoamaan purkille. Lopulta tuli hyvään kontaktiin melko pitkän seuraamispätkän jälkeen, ja taas pääsi purkille. Neljännellä kerralla yritystä selkeästi oli hyvään kontaktiin, mutta se oli vain niin kovin vaikeaa, etenkin jos menimme auton "ohi". Parin hyvän käännöksen jälkeen pääsi purkille. Intoa on selvästi nyt, mutta purkille on myös liian kova hinku. Viimeiseksi vielä ruutua. Yrittää ennakoida etureunaa, otettiin muutama vauhtilähetys tosi kaukaa lelun odottaessa ruudussa. Kivaa oli.

Torstaina oli aamutreenit samaisessa paikassa ja kehänauhatkin taas. Chilan aamuruoka odotti purkissa autossa, en näyttänyt sitä sille. Keli oli hyvä ja koira innokas. Alkuun paikkamakuu. Chilan ajatukset olivat aamuruuassa ja iski jumitus, jota vähän olen odotellutkin. Kun käskin maahan, veti korvat luimuun, otti itsepäisen ilmeen, eikä värähtänytkään. Uusi käsky, ei muutosta. Ärähdin koiralle kunnolla, tein pienen kierroksen ja uudestaan sivulle. Nojasi painavasti jalkaani korvat luimussa. Näytin namia kädessäni ja autoin kädellä maahan. Meni hitaasti, mutta palkkasin. Taas perusasentoon ja uusi käsky maahan. Meni nopeasti ja makasi korvat luimussa. Jäin kehän reunalle ja kävin pariin kertaan palkkaamassa, kehuin myös ääneen. Parin minuutin päästä alkoivat korvat nousta. Muut vapautettiin jo aiemmin, Chila ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Palkkasin vielä maahan ja vapautin siitä, ja kylläpä oli onnellinen koira. Selvisimme ilman kusemisia tai ulvomista ja ryömimistä, joten homma oli menestys. Sen jälkeen Chilalla olikin kova halu näyttää olevansa hyvä tyttö, joka ei koskaan uhmaa mammaa.

Seuraavaan settiin otin jäävät, Niina liikkuroi. Ensin maahan, sitten seisomaan, hienosti teki molemmat. Sitten luoksetulo läpijuoksuna, heitin uutukaisen siilipallon taakseni. Lujaa lähti koira. Toinen luoksetulo, en heittänyt palloa. Koira meni silti lujaa ohi. Kun tuli kysyvänä vinosti eteeni, autoin vähän oikeaan asentoon ja kehuin. Kolmas luoksetulo oli oikein hyvä, tein hienoisen käsimerkin että tuli suoraan eteen. Näillä Chilalle saa hyvin vauhtia, mutta usein ei voi heittää palloa taakse, koska koira alkaa kaartamaanisoa kaarretta palloa etsien, eikä edes aio tulla suoraan. Silloin tällöin toimii oikein hyvin vauhdin palauttajana, jos alkaa ravailla luokse. Lopuksi sitten seuruu (ilman hihnaa). Nyt Chila muisti taas, että ruoka on autossa. Kun alkoi kuikuilla siihen suuntaan, ärähdin sille kerran. Siitä korjasi hienosti ja piti pitkään hyvää kontaktia, vilkaisi vain silloin tällöin autolle päin. Kun alkoi keskittyä vain minuun ja kontakti oli super, vapautus ja aamuruualle juoksu. Loistava treeni, ja onneksi "ruokalukitus" tuli ja meni. Toivottavasti ei palaa. Fiilikset nousivat eilisestä huimasti!

Treenien jälkeen Chila pääsi uutukaisen siilipallonsa kanssa uimaan ja riehumaan rannalle.