Upila on ihana vanha seurakunnan leirikeskus Hollolassa. Siellä olen viettänyt lapsena mahtavia leirejä ja pääsin sinne nyt pitkän tauon jälkeen taas. Siellä oli tehty uusia rakennuksia ja kaikkea, ihana paikka Vesijärven rannalla. Collieyhdistyksen leirillä oli tilaa ja vietimme tämän päivän siellä Chilan kanssa. Eilen osallistuin Oili Huotarin luennolle, tänään olin Oilin tokokoulutuksessa aamupäivän Upilan kentällä. Joka välissä meitä aina ruokittiin, joten nälkä ei ainakaan päässyt yllättämään. Iltapäivän olin agilityssä HOTin kentällä Mikael Viitaniemen opissa.
Treeni 2, 15 min: Kentälle kylvettiin leluja, kapuloita ja 2 isoa purkkia (joissa haisevaa kissanruokaa), sekä yksi purkki kentän ulkopuolelle. Chila oli alusta asti paljon vapautuneempi ja rennompi, tiesi selvästi nyt mitä sen kuuluu tehdä. Alkuun otin sen perusasentoon. Oili häiriköi ja houkutteli sitä. Kun se tapitti vain minua, sai kehuja tai nakinpalan, kun taas meni lankaan, toruin. Tämä meni hyvin. Sitten seuruuta lelujen ja purkkien seassa. Leluista ei välittänyt mitään, mutta purkkien kohdalla hyytyi, väisteli ja katseli. Vilkuili myös välillä purkkeja muutoin. Teimme paljon seuruuta läheltä purkkeja ja koko ajan parani. Lopulta seurasi jo tosi hyvin. Otimme myös jäävät, niissä ei ongelmia. Luoksetuloa otettiin purkkien ohi. Parin alo-luoksetulon jälkeen (Chila oli niissä loistava) piti pysäyttää se. Tätä ei ole liikkeenä tehty, joten hämääntyi vähän ja meni maahan, tästä kuitenkin palkka. Seuraavalla kerralla käskin maahan purkin kohdalla ja toimi hyvin. Sitten perusasentoon ja Oli häiriköi tuomalla purkin Chilan viereen, houkuttelemalla sitä tyyliin "Mennään syömään, vapaa!" jne. Chila keskittyi hienosti kontaktiin, vaikka näki että oli kova paikka. Tästä vapautus kentän ulkopuolella odottavalle purkille. Sen jälkeen ruutuun lelulle lähetyksiä, matkalla purkkeja. Ensimmäisellä kerralla kävi haistelemassa purkin, jatkoi sitten ruutuun. Siitä eteenpäin meni suoraan ruutuun hienosti, vaikka purkki oli suoraan sen kulkuväylälläkin. Viimeinen lähetys oli kentän toisesta päästä, jossa lauma muita koiria teki häiriötreeniä. Chila paineli täysiä ruutuun, tästä sai kentällä olleen purkin ja treeni loppui siihen.
Viimeiseksi otettiin ryhmäpaikkamakuu, rivissä n. 10 koiraa, joista suurin osa collieita, aika hauska näky. Chilalla ei ollut ongelmia, iloinen otus. Otin vielä sen jälkeen tokohypyn, jossa sille iski selvästi trauma kaatosadekokeesta (sen jälkeen ei ole hyppyä tehnyt, tyhmä minä). Sehän on aina rakastanut hyppyä, mutta nyt ravasi hypylle ja hädin tuskin viitsi hypätä yli. Heitin palloa palkaksi aina kun hyppäsi, toivottavasti sille jäi edes vähän parempi mieli.
Leirikuviakin on luvassa jossain vaiheessa, monella oli onneksi kamera mukana.
TOKO
Treeni 1, 10 min: Purkkeja kentän ulkopuolelle, tulimme kehään kuin kisassa. Kun Chila otti hyvän perusasennon, juoksimme purkille. Toisella kerralla seuruutin hivenen, taas purkille. Kolmannella kerralla seuruutin vähän enemmän. Oili sanoin Chilan olevan rauhaton, se ei ole täysin varma mitä sen kuuluu seuruussa tehdä, eli että sillä ei ole lupa vilkuilla mitään. Neljännellä kerralla seuruuta tehtiin pitempi pätkä ja komensin aina, kun Chila vilkuili muualle. Oili myös useasti käski kävelemään nopeammin. Etenkin käännöksissä oli vaikeuksia ja minun piti auttaa koiraa antamalla sille seurauskäsky ennen käännöstä. Hyvistä pätkistä reilusti kehuja ja lopulta vapautus purkille. Viidennellä kerralla seuruutettiin pisimpään ja oltiin tiukkoja säännöistä. Chilalla oli hyvää tekemistä ja yrittämistä, mutta oli hieman rauhaton ja jännittynyt.Treeni 2, 15 min: Kentälle kylvettiin leluja, kapuloita ja 2 isoa purkkia (joissa haisevaa kissanruokaa), sekä yksi purkki kentän ulkopuolelle. Chila oli alusta asti paljon vapautuneempi ja rennompi, tiesi selvästi nyt mitä sen kuuluu tehdä. Alkuun otin sen perusasentoon. Oili häiriköi ja houkutteli sitä. Kun se tapitti vain minua, sai kehuja tai nakinpalan, kun taas meni lankaan, toruin. Tämä meni hyvin. Sitten seuruuta lelujen ja purkkien seassa. Leluista ei välittänyt mitään, mutta purkkien kohdalla hyytyi, väisteli ja katseli. Vilkuili myös välillä purkkeja muutoin. Teimme paljon seuruuta läheltä purkkeja ja koko ajan parani. Lopulta seurasi jo tosi hyvin. Otimme myös jäävät, niissä ei ongelmia. Luoksetuloa otettiin purkkien ohi. Parin alo-luoksetulon jälkeen (Chila oli niissä loistava) piti pysäyttää se. Tätä ei ole liikkeenä tehty, joten hämääntyi vähän ja meni maahan, tästä kuitenkin palkka. Seuraavalla kerralla käskin maahan purkin kohdalla ja toimi hyvin. Sitten perusasentoon ja Oli häiriköi tuomalla purkin Chilan viereen, houkuttelemalla sitä tyyliin "Mennään syömään, vapaa!" jne. Chila keskittyi hienosti kontaktiin, vaikka näki että oli kova paikka. Tästä vapautus kentän ulkopuolella odottavalle purkille. Sen jälkeen ruutuun lelulle lähetyksiä, matkalla purkkeja. Ensimmäisellä kerralla kävi haistelemassa purkin, jatkoi sitten ruutuun. Siitä eteenpäin meni suoraan ruutuun hienosti, vaikka purkki oli suoraan sen kulkuväylälläkin. Viimeinen lähetys oli kentän toisesta päästä, jossa lauma muita koiria teki häiriötreeniä. Chila paineli täysiä ruutuun, tästä sai kentällä olleen purkin ja treeni loppui siihen.
Viimeiseksi otettiin ryhmäpaikkamakuu, rivissä n. 10 koiraa, joista suurin osa collieita, aika hauska näky. Chilalla ei ollut ongelmia, iloinen otus. Otin vielä sen jälkeen tokohypyn, jossa sille iski selvästi trauma kaatosadekokeesta (sen jälkeen ei ole hyppyä tehnyt, tyhmä minä). Sehän on aina rakastanut hyppyä, mutta nyt ravasi hypylle ja hädin tuskin viitsi hypätä yli. Heitin palloa palkaksi aina kun hyppäsi, toivottavasti sille jäi edes vähän parempi mieli.
AGILITY
Ratana oli 3. luokan hyppyrata, josta ensin opettelimme puolet. Mikael sanoi teettävänsä kolmosluokan ratoja heti kun koira on oppinut esteet. Kouluttajana hän oli melko hiljainen, mutta kysymällä sai kyllä neuvoja. Minulla oli hankaluuksia yhden käännöksen kanssa, kun aiheutin koiralle liiallista kaarretta tai ohjasin ohi esteen, mutta muuten meni kivasti. Chila oli hieman hidas, kuten aina oudoilla esteillä/pohjilla. Mikael kysyi onko mielestäni nopeampi lähelläni, jolloin totesin sen tarvitsevan paljon kehuja uusissa paikoissa ollakseen nopeampi. Kylläpä oli tyhmä olo, kun tiesin tämän ja silti ohjasin sitä paljolti hiljaa! Kun kehuin koko ajan, ero oli selvä ja Mikael kehoitti hyödyntämään tätä keinoa, kun kerran vaikutus on niin selkeä. Chila myös repi vimmattuna narupalloa, leikki siis yhtä hyvin kuin kotimaneesissa. Seuraavalla kierroksella opeteltiin toinen puoli radasta, jossa olikin paljon haastetta. Sain sen lopulta kuitenkin menemään sujuvasti ja olin oikein ylpeä meistä molemmista. Chilalla oli kamalan kivaa, mikä olikin agitreenien tärkein tavoite.Leirikuviakin on luvassa jossain vaiheessa, monella oli onneksi kamera mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti