Tottista

Keskiviikkona olimme sopineet kimppatreenit Villähteelle uudelle kentälle. Päätin ottaa Chilalla tottista tokon sijaan ja se pääsikin paikkamakuuseen kehänauhan viereen. Itse olin lähes poispäin kääntyneenä ja vaklasin sitä olkani yli välillä. Chilalle ei tuottanut mitään vaikeuksia, vaikka vieressä tehtiin luoksetuloja, kiljuttiin ja palkattiin. Pidin sitä siinä ehkä vajaat viisi minuuttia. Palkkasin nakeilla ja Chila oli ihan villinä, haukkui ja hyppi minua vasten. Ei ole ikinä ennen haukkunut vastaavassa tilanteessa.

Tämän jälkeen otimme BH-kaavioharjoitusta, jota olemme tehneet vain kerran aiemmin, joskus kuukausi sitten. Chila otti hyvin keskittyneen työilmeen ja piti kontaktin erinomaisesti. Autoin sitä käännöksissä antamalla välillä ennen käännöstä seuraamiskäskyn ja kehumalla käännöksen aikana/jälkeen. Henkilöryhmänä olivat Niina ja Eine ja seuruutin ihan läheltä. Niinan kättä Chila olisi halunnut nuuhkia, mutta kielsin. Sitten vain reilut kehut, hihna pois ja sama homma uudestaan. Chila otti taas työilmeen ja jaksoi todella hyvin. Kaavion jälkeen otimme jäävät ja luoksetulon. Muistin jopa pysähtyä itse jäävissä, vaikka tuntuikin tyhmältä antaa istu-käsky valmiiksi istuvalle koiralle. Chila oli hieman ihmeissään, kun maahan käsky tuli heti pysähdyksen ja perusasennon jälkeen, mutta menihän se maahan. Luoksetulo oli muuten hieno, mutta ravasi viimeiset askeleet. Sen jälkeen vapautin ja lähdettiin juoksemaan kissanruualle kentän toiseen päähän.

Olin tosi ylpeä Chilasta, se jaksoi aivan älyttömän hyvin pitkät seuraamispätkät, eikä väleissä ollut rynnimässä mihinkään, kun huomasi että hommia vielä riittää. Treenien jälkeen pääsi noutamaan geelipalloa ja leikkimään muiden kanssa. Se jopa tällä kertaa uskalsi painella muutaman kierroksen täysillä Maisa-bortsun kanssa hippaa, sitten Maisa taisi ärähtää ja Chila tuli hyppäämään mamman syliin turvaan. Mun vauva.

Kuvat sunnuntain tokokokeesta, kuvaaja Heidi Virtanen.

Chilan ajatukset taitavat olla aamuruassa.

Luoksetulo.