Tiistaitreenit

Päivällä olimme Tanjan ja Aijan kanssa Koiramäessä treenaamassa tottista ja esineruutua. Chila oli paikkamakuussa Chilin tehdessä. Oli pitkään hyvin, mutta jonkin ajan päästä muljahti lonkalleen ja läsähti alemmas koko koira. Kävin korjaamassa, minkä koki äärettömän törkeänä henkilökohtaisen tilansa loukkauksena ja oli hyvin loukkaantunut minulle. Ilostui kyllä kun palkkasin hetken päästä, mutta kun aloin seuruuttamaan, mökötti taas. Komensin muutaman kerran ja kehuin hyvästä, mutta kontakti vähän tipahteli. Kun oli hyvä, pääsi purkille. Alkoi taas jäädä purkkiin kiinni, ja minä kuulemma aloin taas vähän hiipiä silloin. Argh. No korjasimme molemmat suoritustamme ja tuli ihan hyvää pätkää. Alkuun en taas muistanut, että jäävissä pitää pysähtyä, mutta toisella kertaa meni hyvin ja luoksetulo oli erittäin hyvä. Henkilöryhmässä oli taas kontaktin tippumista, mutta kun oli hyvä, pääsi purkille. Loppuun vielä pätkä seuraamista, muutama purkki häiriönä kentällä. Kehuin käännöksissä ja onnistui hyvin, joten siitä autolle isommalle palkalle.

Otin erikseen pallon kanssa pk-hyppyä. Vaihtelin korkeutta, korkeimmillaan se oli 90cm. Chila kolautti hivenen, mutta ei häiriintynyt siitä yhtään, tuli pallon kanssa takaisin kunnon ilmavalla hypyllä. Sitten taas hyppy matalammaksi ja siihen lopetettiin.

Esineruutu: Kolme esinettä valmiina, kapea 50m syvä kaistale. Toi ensin takakulman ja sitten etuesineen, todella hienosti ja vauhdilla. Kolmatta jäi etsimään keskeltä, jouduin menemään syvemmälle ruutuun, jotta sai apua. Piti myös kehoittaa muutama kertaa menemään syvemmälle. Lopulta lähti iloisesti etsimään takaa ja löysikin oksaryteiköstä viimeisen esineen. Törmäsi risukkoon tuodessaan, mutta hanska oli tiukasti suussa, eikä tippumisesta ollut pelkoa. Hieno Chila! Sille on nyt selvästi tärkeää tuoda esine minulle, eikä sitä enää tiputella yhtään.

Kuva collie-leiriltä parin viikon takaa.

Illalla oli agitreenit, radan oli tehnyt Annika. Rata oli vaikean oloinen, mutta se olikin oikein hauska loppujen lopuksi. Harjoittelin erityisesti putkeen lähetystä, ja Nina huomasi, että en ohjaa kunnolla putkeen, kuten ohjaan muille esteille. Huitaisen sinnepäin ja koska koira näkee myös taaksepäin, Chila ei menekään putkeen, vaikka pää olisi jo siellä, jos vetäisen käteni takaisin. Eli nyt siis huolellisuutta putkien ohjaamiseen. Sain myös ideaa keppeihin, eli kun Chila tuppaa helposti lopettamaan kepit tokavikaan väliin, minun pitää itse ajatella, että kepit jatkuvat vielä. Mielessäni siis kuvittelen puolta pidemmät kepit, jotta en itse huokaise liian aikaisin ja koira lukee ohjausta loppuun asti. Muuten meni tosi kivasti ja keinukin meni hienosti.