Perjantaina Chila treenasi hieman tokojuttuja. Se oli aivan intona ja kamalan iloinen koko ajan, mörköily on siis tältä erää jäänyt taakse. Ensin otin jäävät, lähinnä tarkistuksena, ettei BH-kaavion vaatimista pysähdyksistä ollut aiheutunut harmia. Ei onneksi ollut, Chila teki kaikki kolme jäävää todella hyvin. Palkkasin siilipallolla. Sitten siilipallo ruutuun ja koira perään. Hyvä, mutta kun kokeilin ilman palloa, Chila haki aina tötteröille. Tiina kävi taputtelemassa ruudun paikkaa ja Chila alkoikin huomioida, että paikalla voisi olla merkitystä. Tarjoili välillä oikeaa takatötsää tai ruudun etuosaa tms, mutta niistä en palkannut. Otimme monta kertaa melko läheltä niin, että Tiina taputteli molemmin käsin ruutua ja sanoi "Chila täällä, RUUTU". Se toimi ja oikea paikka alkoi löytyä, siitä palkkasin heittämällä pallon joko Chilan suuhun tai sen taakse. Vaihdoimme myös lähetyssivua, jolloin haki pari kertaa edelliseen paikkaan ja sen jälkeen oikeaan Tiinan taas käytyä taputtelemassa. Viimeiseksi pitkä vauhtilähetys ruutuun pallolle. Hieman kaarsi, mutta ainakin meni lujaa.
Lopuksi Chila ja Mette pääsivät koirapuistoon leikkimään ensin keskenään ja sitten parin vieraan kultsun kanssa ja kivaa oli. Chila leikki pitkästä aikaa täysin rinnoin vieraiden koirien kanssa.
Lauantaina lähdimme Tuusulaan seuraamaan, kuinka Hikka-täti menee EK-kisoissa. En ollut lajia ennen nähnyt kokonaisuutena ja tykkäsin kovasti. Chila matkusti ensimmäistä kertaa auton takaosaston häkissä ja koki sen hyvin stressaavana alkuun (omassa autohäkissään se ei näe ikkunasta, mutta näkee minut). Hikka oli seinän takana. Pikku hiljaa Chila rentoutui takapaksissa, hyvää kokemusta. Chila sai melko lähietäisyydeltä 12 laukausta tottiskentällä, ollessaan auton takapaksissa, takaluukku auki. Se reagoi ensimmäisiin istumalla pystyyn ja hätkähtämällä hieman. Reaktio väheni koko ajan. Viimeisistä palkkasin broitsupullalla, reaktio oli enää hyvin pieni. Metsässä Chila pääsi tauon aikana juoksemaan ja aiheuttamaan suurta hämmennystä kisaajissa, koska taas tuli bortsu-ihmisiä kysymään, mistä kennelistä se on (viimeksi näin tapahtui BH-kokeessa). No eivätpä ole ennen kuulleet bortsu-kennelistä nimeltä Patchcoat... kun sanoin, että tämä on tuon Hikan veljentyttö, niin totesivat Hikankin kyllä näyttävän vähän bortsulta. Chila pääsi tekemään tauon aikana pari hanskan noutoa metsästä, jotta sai tienattua vähän herkkuja, kun muutkin niitä kerran saivat. Lahteen palattuamme se pääsi vielä Giusan kanssa metsälenkille, ja juoksivatkin ihan päättömästi siellä. Illalla vielä kyläilimme vanhemmillamme. Chila pyysi siellä kovasti syliin ja kun pääsi, sammui siihen ja kuorsasi pää leukani alla selällään tyytyväisenä vauvelina.
Lopuksi Chila ja Mette pääsivät koirapuistoon leikkimään ensin keskenään ja sitten parin vieraan kultsun kanssa ja kivaa oli. Chila leikki pitkästä aikaa täysin rinnoin vieraiden koirien kanssa.
Lauantaina lähdimme Tuusulaan seuraamaan, kuinka Hikka-täti menee EK-kisoissa. En ollut lajia ennen nähnyt kokonaisuutena ja tykkäsin kovasti. Chila matkusti ensimmäistä kertaa auton takaosaston häkissä ja koki sen hyvin stressaavana alkuun (omassa autohäkissään se ei näe ikkunasta, mutta näkee minut). Hikka oli seinän takana. Pikku hiljaa Chila rentoutui takapaksissa, hyvää kokemusta. Chila sai melko lähietäisyydeltä 12 laukausta tottiskentällä, ollessaan auton takapaksissa, takaluukku auki. Se reagoi ensimmäisiin istumalla pystyyn ja hätkähtämällä hieman. Reaktio väheni koko ajan. Viimeisistä palkkasin broitsupullalla, reaktio oli enää hyvin pieni. Metsässä Chila pääsi tauon aikana juoksemaan ja aiheuttamaan suurta hämmennystä kisaajissa, koska taas tuli bortsu-ihmisiä kysymään, mistä kennelistä se on (viimeksi näin tapahtui BH-kokeessa). No eivätpä ole ennen kuulleet bortsu-kennelistä nimeltä Patchcoat... kun sanoin, että tämä on tuon Hikan veljentyttö, niin totesivat Hikankin kyllä näyttävän vähän bortsulta. Chila pääsi tekemään tauon aikana pari hanskan noutoa metsästä, jotta sai tienattua vähän herkkuja, kun muutkin niitä kerran saivat. Lahteen palattuamme se pääsi vielä Giusan kanssa metsälenkille, ja juoksivatkin ihan päättömästi siellä. Illalla vielä kyläilimme vanhemmillamme. Chila pyysi siellä kovasti syliin ja kun pääsi, sammui siihen ja kuorsasi pää leukani alla selällään tyytyväisenä vauvelina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti