torstai 22. syyskuuta 2011

Tilkkuturkkeja Vesivehmaalla


Sunnuntaina oli Patchcoat-treffit Vesivehmaalla. Chila oli edellisenä päivänä avustanut isääni puuhommissa syömällä ilmeisesti mahdollisimman paljon kaarnaa yms, joten sain aloittaa aamun siivoamalla ripuleja pitkin kämppää. Pääsimme kuintenkin lopulta Asikkalaan ja esineruutuun. Chilalle laitettiin kolme esinettä kaistaleelle ja lähetin sen etsimään. Kävelin itse kohti esineitä ja avustin sitä siten oikeaan suuntaan. Kun se löysi esineen, juoksimme kilpaa linjalle ja Chila kantoi vieraat esineet hienosti! Vähän leikkiä esineellä ja uusi lähetys. Kaikki kolme esinettä onnistuivat yhtä hyvin. Välissä pentupainia, joskaan kaikki eivät päässeet kerralla, kun Halilla ja Linalla oli juoksut. Chila onkin nyt siskoistaan ainoa jolla ne aivät vielä ole alkaneet ja siksi se sai painia kaikkien kanssa.


Jenkkapirtin parkkipaikalla oli tottisksen vuoro. Sain nauvoja, miten Chilaa saisi motivoutua noutokapulaan ja harjoittelimme vähän ihmisryhmää. Sain myös noottia, kun olen opettanut epämääräisiä kaukokäskymerkkejä Chilalle, niiden korjausta siis luvassa... Oli todella mukavaa nähdä muita tilkkuturkkeja omistajineen!


 



Vertti, Roosa (C:n täti), Pepsi, Chila, Pinja, Mai (emo), Hali (sisko) ja Lina (sisko)


 


Viime viikon tiistaina Chila leikki tallilla rhodesialaisen ystävänsä Dumbon kanssa. Dumbo painaa puolet enemmän kuin Chila ja sen jalka osui painin tuoksinassa Chilan selkään pahasti. Chila ulvahti ja alkoi ontua. Otin sen heti lepoon, vaikka se olisi itse halunnut vain juosta jo minuutin päästä. Onneksi tallille saapui melkein samantien Aimo Koskinen, joka hoitaa hevosia, ihmisiä ja koiria akupunktiolla ja on myös hermoratahieroja. Aimo tarkisti Chilan ja totesi sen reagoivan voimakkaasti lonkista. Se hoidettiin laserilla ja onneksi neiti on superkiltti, kääntyili vain terävästi katsomaan, että mitä sille oikein tehdään. Kun hoito alkoi purra nopeasti, Chila rentoutui. Laserilla hoidettiin koko selkä ja kun se osui lapojen kohdalle, Chila reagoi erittäin voimakkaasti samaan kohtaan, johon sitä keväällä potkaisi hevonen. Onneksi laser puri siihenkin ja koira tuli täysin kuntoon. Chila kävi sen jälkeen pissillä kuusi kertaa ja oli valtavan tyytyväinen ja energinen. Se on liikkunut erittäin letkeästi siitä lähtien. Leikkiminen Dumbon kanssa on nyt rajoitettua.


Tiistaisin olemme edelleen agiliitäneet ja harjoittelen kroppani suuntaamista oikein, on se vaikeaa. Chila toimii älyttömän hyvin ja korjaa kyllä jos huidon viime hetkellä, että tuonne sun pitikin mennä, mutta toivon mukaan opin joskus ohjaamaan vähän selkeämmin. Nina kyllä sanoi että kehitystä on tapahtunut. Viime viikolla Enni oli ohjaamassa ja teimme vain vähän maapuomeilla ja putkilla, ettei Chila rasitu. Tällä viikolla Chila teki A-estettä tokaa kertaa elämässään ja otimme hihnan tueksi. Ei se mitään hihnaa tarvinnut, se hallitsee kroppansa ihan täysin. Alkuun se meni tuhatta ja sataa, mutta kun tajusimme sen juoksevan mun kanssa kilpaa, jäin tahallani siitä jälkeen ja neitipä jarrutteli alastulossa vauhtinsa oikein sopivaksi ja kontaktikin onnistui. On se vaan äärettömän taitava. Vaikea sen on malttaa odottaa lupaa suorittaa esteet, mutta kyllä se silti kuuntelee minua ihan riittävästi.


Yhtenä päivänä keksin, miten liikuttaa hömelö aussie kiireessä... Ratsastin Väinöllä ympäri kenttää käynnissä ja ravissa suuntaa vaihdellen, ja Chila juoksi aivan intona edellä. Hieman muut tallilaiset naureskelivat yltiö-innokkaana kentällä sinkoilevalle aussielle. Kun aloin laukata, käskin sen  kentän laidalla ruohoon makaamaan ja siinä se kiltisti odotti loppuratsastuksen. Se on jo muutaman kerran ollut mukana alku- ja loppukäynneillä poluilla tai pihatiellä ja välissä odottanut kentän laidalla. Olin unelmoinut, että pääsen näin pitkälle sen kanssa joskus parivuotiaana, mutta fiksu aussiepa toimii jo 9-kuisena. Se jopa makaa ruohossa, vaikka Dumbo-kaverikin liikuskelee pihassa, kunhan Dumbo ei tule haastamaan leikkiin.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Syksyä pukkaa


Kelit eivät enää ole ihan kesäiset, mutta viimeinen kesäviikonloppu vietettiin elukoiden kanssa mökillä. Chila tykkäsi soutuveneilystä, hyvä ettei hypännyt laidan yli välillä kun seurasi innolla kalojen loikkia tyynessä vedessä. Se on nyt melko kuikula, karvaa lähtee ja ilme muuttuu pikkuhiljaa aikuismaisemmaksi.



Viime agi-treeneissä meitä koulutti Enni, teimme ekaa kertaa nyt niin että pallo oli Ennillä kädessä ja minä lähetin koiran matkaan. Toimi tosi hyvin, Chila ampaisi repimään palloa vieraaltakin ihmiseltä! Ainut että korvat katosivat välillä, piti komentaa kunnolla että pikkuneiti odotti lupaa lähteä suorittamaan.  Alkuun kolmoissarjaa eteenlähetyksenä, meni loistavasti. Sitten harjoiteltiin nopeaa kääntymistä putken jälkeen, mikä on vaikeaa, mutta Chila alkoi selkeästi tajuta, että putken jälkeen ei ihan aina kiidetäkään suoraan eteenpäin. Lopuksi otettiin puomia, edelleen hihna turvana, koska neiti menee aikas lujaa. Kontaktissa on yli-innokkuutta, hieman hassun näköinen se on välillä kun laittaa varmuudeksi kyynärätkin maahan pupun ollessa pystyssä... Muutaman kontaktiharjoituksen jälkeen kyllä malttaa tehdä ihan niinkuin pitääkin, takajalat puomilla ja etujalat maassa, nokka maassa.


Torstaina treenailtiin tokoa, vieraalla kentällä missä oli kauempana toinenkin koira treenaamassa. Chila seurasi intensiivisesti ja melko hyvin, ihanaa kun oli Tiina katsomassa onko vino. Pysyy suorassa jos on oikealla paikalla, mutta edistäessään poikittaa samalla. Teimme myös pari luoksetuloa ja liikkeestä maahanmenoja. Ne menivät hienosti, Chilahan tekee kaiken sata lasissa jos vaan tietää mitä tehdä. Loppuun paikkamakuu ensimmäistä kertaa vieraassa paikassa, mutta ilman häiriötä. Odotin ehkä puoli minuuttia 20 metrin päässä ja hienosti pysyi. Kotona on tehty pidempiäkin, mutta halusin ottaa varman päälle. Lopuksi olimme häiriönä 8kk vanhalle Mette-lapparille ja sitten pennut pääsivät pitkälle metsälenkille riehumaan.