Agiliitoa

Viime päivät ovat menneet enemmän heppajutuissa, eikä Chila ole päässyt varsinaisesti treenaamaan. Lauantaina saimme yllätykseksemme superkivoja vieraita iltalenkille, kun Hanna, Mai ja Hali poikkesivat Lahteen. Chila kiipeili Hannan syliin joka välissä, vinkui ja ölisi. Minä sain vastaavasti aina Halin paijattavakseni. Mai piti lapsukaiselleen kuria ja totesi, ettei tässä pehmoilemaan ruveta. Olipas kiva nähdä heitä.

Ystävykset Sampo ja Chila tallilla.

 Chila on taas ollut oma kiva itsensä, eikä ole parin kurinpalautuksen jälkeen enää murissut ihmisille, vaan on tervehtinyt jopa lapsia aivan ystävällisesti. (Luulen, että kyseessä ei ollut valeraskaus vaan uhmaikä.) Siedätyshoitoa pikkutyttöihin tulikin urakalla, kun olimme Takkulassa heppakisoja katsomassa ja sanoin laumalle pikkutyttöjä, että silittää saa, jos saavat koiran houkuteltua luokseen katsomossa. Kannustin Chilaa menemään ja tytöt kovasti kutsuivat. Uskalsihan se sitten mennä rapsutettavaksi, kun tyttöjen keskellä istui aikuinen mies valvomassa tilannetta. Myöhemmin samat tytöt istuivat rivissa ja kutsuivat Chilaa, mutta koska mies oli jossain muualla, Chila päätti varmemmaksi tulla piilottamaan päänsä takkini liepeen sisään. Myöhemmin yksi uusi pieni tyttö tuli istumaan viereen ja rapsuttelemaan ja Chila kaveerasi tytön kanssa mielellään. Olin kovasti ylpeä pikkuiseni rohkeudesta.

Tarkkana kisakatsomossa.

Agitreenit tänään sujuivat hyvin. Yritin oikein tosissani opetella radan ja kykeninkin tekemään sen ensin kahdessa osassa, sitten kokonaan läpi. Ooh ja wau, aivokapasiteettini kykeni siis sittenkin venymään ja 19 esteen rata, jossa pyörittiin paljon samoja esteitä eri suuntiin, meni suorastaan sujuvasti! Chila teki puomilla hienon kontaktin aina toisessa päässä, mutta toiseen suuntaan jäi kokonaan puomille seisomaan. Viimeiseksi juoksin pelkän puomin pari kertaa sen kanssa ja autoin hieman lopussa, niin johan ilme kirkastui ja se selvästi tajusi taas, miten homma toimii. Kepit olivat radalla moneen kertaan ja ne mentiin vauhdilla, kun kehuin kovaa. Silloin saattoi myös tulla viimeisissä väleissä lipsahduksia. Jos olin hiljaa ja kehuin vasta lopuksi, Chila meni tarkasti ja varovaisesti. Täytynee höpöttää jotain muuta kuin kehusanoja keppien aikana kannustukseksi. Jäi todella hyvä fiilis, koska kykenin ohjaamaan hyppyesteet sujuvasti ja ehdin väleihin hyvin, ei tullut yhtään sellainen epätoivofiilis tällä kertaa. Nina kehui kovasti, mikä tietysti lämmitti mieltä myös.