Kanat rulettaa!

Chilan juoksua olen odotellut, mutta kaikelle muriseminen jatkuu eikä juoksua näy. Ehkä se panttaakin juoksua kesäleirien päälle. Tallillakin se saattaa alkuun murista kaikille ihmisille, että ei tarvi tulla lähelle kun yleensä menee iloisena moikkaamaan. Kyllä se sitten piristyy hetken murjotettuaan. Joinain päivinä se taas on innoissaan kaikesta ja kaikista, kovasti pms-oireiselta siis vaikuttaa. Treenejä se onneksi rakastaa. Alkuun voi olla pieni vaisumpi pätkä, mutta innostus tulee äkkiä.

Tiistaina agissa oli oikein kiva rata ja sain taas toivoa, että opin joskus jotain. Koira vastaa superisti esim. ennakoivaan valssiin, kunhan vain teen ajoissa. Pimeät putkenpäät eivät ole ongelma ja kepitkin menevät jo hienosti mun ollessa koiran pään kohdalla. Kun kehun kesken keppien, Chila spurttaa heti lisää vauhtia ja menee matalana eteen. Kontakteille pitää nyt ehdottomasti itse muistaa tehdä alkujarru (kropan kääntäminen hetkeksi koiraa kohti/kädellä jarrumerkki), ettei Chila hyppää alkukontaktin yli. Uskon tämän riittävän, kun vain muistan sen tehdä.

Eilen kyläilimme maalla tätini luona. Chila haistoi ja kuuli lampaat ja etsi niitä kovasti, mutta olivat mokomat suljettuna mökkiin. No sitten löytyi jotain vielä kivempaa: vapaana pihalla tepasteleva kanalauma, johon kuului kovaa papattava kukko! Voi sitä riemua, kun pieni aussie liimasi katseensa kanoihin, pisti pään matalalle ja unohti korvat kyydistä. Kun karjaisin, niin kyllä se sitten tuli. Kanat kiinnostivat koko ajan, joten sanoin pari kertaa etäisyyden ollessä sopiva, että odota. Chila tajusi heti, että jos pysyy tietyllä etäisyydellä linnuista, mamma ei kutsu pois. Se siis paimensi antaumuksella kanoja, jotka hölmösti yrittivät aina mennä eri paikkoihin. Chila oli onneksi pitämässä huolta, etteivät kanaparat eksy laumasta, ja paimensi ne aina kokoon, kiltiltä etäisyydeltä jopa. Kukko ei oikein fanittanut Chilan avustusta, mutta Chilan mielestä oli ihanaa, kun kukosta kuului jatkuva kaakatus. Luulen, että kanat olivat ehkä kuitenkin helpottuneita ahkeran paimenen poistuessa maisemista.

Sää ei ollut ihan ideaali, mutta yritin myös saada kunnollisia poseerauskuvia Chilasta. Sen mielestä ympäristö oli vain niin mahtava ja kaikkialla oli niin ihania hajuja, että sitä vain nauratti koko ajan. Yleensä naurukuvaa on hankala napata, mutta kuuluisa aussiehymy ei juurikaan poistunut sen naamalta koko vierailun aikana.

Eikös kuviin yleensä haluta pepsodent-hymy?

Onnistui se vakavoituminenkin hetkeksi.

...mutta kun maalla on niin hauskaa!