Kakkosluokkalainen

Nyt kun tietokoneongelmani ovat ainakin osittain ratkenneet, voi taas päivittää blogiakin. Yritän tedä jonkinlaista kertausta viime viikoista, tässä agilityn osalta.

Ihanaa kun kesä on tullut ja voi treenata ja kisata paljon. Agilityssä olemme selvästi edistyneet ja kisoissakin on käyty. P-Haun kisoissa satoi vettä ihan reilusti ja minua jännitti tietysti kamalasti. Kolmas virallinen kisamme ja edellisestä oli aikaa ainakin puoli vuotta. Muotkan radoilla oli ykkösillekin vähän källejä, ei ehkä kivimpia ratoja. Chila katseli huolestuneena minua, että mikähän hätätilanne meillä on, kun mamma on ihan outo. Hitaasti mentiin ja keinulta joku ihme tasajalkapomppuräpellys. Ihme kyllä pysyimme ajassa, joten heltisi toinen sija ja LUVA. Toisella radalla jatkoimme yltyvässä sateessa räpeltämistä (keinu hiivittiin nyt tooosi hiljaa) ja siitä tuli yliaikanolla ja toinen sija. Muistin kuitenkin radat!

Samalla viikolla kävimme Heinolassakin kisaamassa. Ensimmäinen rata oli aika kiva ja sujuva. Aurinko paistoi, jännitykseni ei ollut yhtä paha kuin Orimattilassa ja Chilalla oli hyvä fiilis. Nolla, kolmas sija ja SERT! Siihen loppui siis kisat siltä päivältä, koska Heinolassa ei ollut kakkosluokkaa. Sain nauttia treenikavereiden loistosuorituksista ja oli mahtava fiilis, kun porukka, jonka kanssa olen pitkään treenannut, napsi miltei kaikki maksi-sijoitukset ja keräsi luvia ja sertejä. Jee!

Jotta ramppikuumeeni ei ehtisi kasvaa järkyttäviin mittoihin, päätin lähteä kisoihin vähän pidemmällekin ja onneksi Riikka lähti mukaan Velmu-valkkarin kanssa Lohjalle. Ihana kisakenttä järven rannalla, aurinkoa ja Chilalla innokas mieli. Agiradalta nolla virhepistettä ja olin tosi tyytyväinen rataan! Oikeasti siellä tuli kyllä paha lentokeinu, mikä esiintyy vain ja ainoastaan virallisissa kisoissa, johtuu siis jännityksestäni. Jostain syystä tuomari ja tuomariharjoittelija eivät sakottaneet siitä. Aika oli meille ihan hyvä, mutta LUVA jäi saamatta, koska edelle menivät supernopea aussie, bortsu ja maksi-kokoinen sheltti. Hyppärillä mokasin yhden hankalan kohdan, koska kutsuin Chilan pois kun se oli juuri ponnistamassa. Se on niin kiltti ja kokematon, että sehän kääntyi heti, eikä vasta hypyn jälkeen. Onnistuin jatkamaan hämääntymättä ja rata meni hyvin loppuun. Kymppi tuli siinä yhdellä esteellä pyörimisestä, mutta muuten hieno rata, olin tyytyväinen. Lopuksi nautimme Chilan kanssa grillimakkaran ja sitten kuvasin valkkaripentujen leikkiä rantanurtsilla. Nice.

Treenipuolella on nyt muutosta tapahtumassa. Siirryn Kanavalta VAU:lle, koska muutenkin toimin aktiivisesti VAU:n jutuissa (mm. hallituksessa) ja uusi halli on minua huomattavasti lähempänä kuin Asikkalan maneesi. Koska seurojen kaudet loppuvat eri aikaan, minulla on pari kuukautta päällekkäiset treenipaikat. Tietysti ne sattuivat myös samalle päivälle, eikä minulla ole kuin yksi koira. Halusin kuitenkin hyödyntää mahdollisuuden oppia lisää, ja ihme kyllä useampikin ihminen oli valmis lainaamaan minulle koiraansa! Pari kertaa olen ehtinyt VAU:n treeneihin, molemmilla kerroilla olen tehnyt tekniikkaharjoituksia Onnin kanssa. Onni on 8-vuotias kelpie-bc-risteytys, kisaa kolmosissa omistajansa Sarin kanssa. Onni on ihan mahtava, irtoaa erittäin hyvin, on nopea, mutta silti seuraa koko ajan ohjaajaa. Olen ollut ihan pulassa irtoavan koiran kanssa, mutta tekee todella hyvää opetella olemaan varmistelematta liikaa, liikkua itse rivakammin ja luottaa, että koira ihan varmasti tekee. Superhauskaa, ja Onnillakin oli kivaa. Tokalla kerralla se jo ulisi mut nähdessään, että nyt pääsee aksaamaan! Tuntui todella hullulta ohjata takaaleikkauksilla kaukana edellä kiitävää koiraa, mutta onnistuihan se lopulta.

Chila saa treenata vanhassa ryhmässämme kesäkuun loppuun asti Kanavalla. Vähän haikeaa on, kun sieltä muuttaa miltei koko ryhmämme eri suuntiin nyt, osa on jo muuttanutkin. Onneksi koiratapahtumissa varmasti törmäillään.

Lauantaina oli pienimuotoinen Patchcoat-agility-miitti Lahdessa. Hanna ystävällisesti lupautui kouluttamaan minua, Maridaa ja Maijaa agilityssä. Rata oli loppujen lopuksi tosi hauska, vaikka ensin kauhistelinkin. Pääsimme testaamaan outoa ohjauskuviota (8-11), jolla on voitettu maailmanmestaruus. Se sujui kaikilta lopulta ja kylläpä tunsimme olomme taitaviksi. Lisäksi sain taas hieman varmuutta lisää japanilaiseen, eli tuplapersjättöön (3-4). Chila oli onnesta mykkyrällä kun näki Hannan, eikä alkuun meinannut kyetä tekemään rataa. Kykeni se sitten ja pysyi hyvällä fiiliksellä loppuun asti. Se halusi selvästi näyttää Hannallekin, kuinka taitava se on. Sanoinkin, että tilaan Hannan meille virittelyksi kaikkiin tokokokeisiimme, niin ihan varmasti tulisi hyvää tulosta.

Vertti oli jo lähtenyt kotiin, mutta neidit pääsivät heinikkoon poseeraamaan: siskokset Hali ja Chila, sekä Roosa-täti

Chila vaanii

Roosa

Kuvaaminen heinikossa oli vähän haastavaa.

Muutama muuttuja matkassa

Tietokoneeni lopetettua yhteistyö totaalisesti ei blogin päivitys ole kovin sujuvaa. Toivon edelleen, ettei kovalevyn muisti ole tuhoutunut, en tietenkään ole ottanut varmuuskopioita niin usein kuin pitäisi. Toinen ongelmia aiheuttava tekijä on jalkani, joka on kipsissä. Nivelsiteet venähtivät tai repesivät, mutta ei pitäisi olla mitään pahempaa. Kipsiä vielä reilu viikko. En pysty siis lenkittämään koiraa kovinkaan helposti nyt, mutta onneksi läheiset ovat auttaneet ja Chila on päässyt ihan kunnon lenkille pari kertaa, sekä olen lenkittänyt sitä pari kertaa hevosen selästä. Ratsastaa pystyn, kunhan en käytä jalustimia.

Viime viikon keskiviikkona oli P-haulla agi-epikset. Chila ei ollut hypännyt Pennalan hallissa ikinä, joten tiesin sen olevan ylivarovainen ja päätin tehdä kisaradan kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla sain hihkua ja kannustaa kovasti ja silti Chila oli hidas, mutta teki kaiken hyvin, myös seinään päin olevan keinun. Toisella kerralla vauhtia oli jo hieman lisää ja puhdas rata, joten sijoituimme toisiksi! Olipas kivaa.

Viime lauantaina oli Helena Tiaisen agikoulutus Vaun hallilla. Pääsin esteelle 3, kun nilkastani kuului kova pamaus. Hetken katseltuani tähtiä pystyin kuitenkin jatkamaan ja teimme tosi sujuvasti rataa yli puolenvälin (vaikkakin pätkissä, kun oli Chilallekin uusia juttuja mukana). Rata oli 2-3 lk tasoa, mutta kerrankin pystyin unohtamaan liian analysoinnin ja ohjaamaan sujuvasti. Keppikulma oli todella vaikea, mutta niistämällä pallon kanssa sekin lähti sujumaan. Chila oli innokas ja tykkäsi vinkupallostaan kamalasti. Tauon aikana nilkkani turposi ja kipeytyi niin, etten kauheasti pystynyt enää juoksentelemaan. Tein kuitenkin radan loppupätkän (hioimme vielä A:n kontaktia, koska Chila ei pysynyt siellä episten jälkeisessä huumassa) ja sitten Helena teki Chilan kanssa keppiharjoituksia loppuajan. Chila toimi loistavasti vieraan ihmisen kanssa, koska Helenalla oli kädessään vinkupallo. Sain hyviä neuvoja keppien nopeuttamiseen ja Chilan innon ja itseluottamuksen kasvattamiseen. Olin aivan innoissani koulutuksen jälkeen ja kauhea hinku kisoihin iski heti päälle. Sen sijaan painelinkin sairaalaan kuulemaan, ettei vähään aikaan tarvitse aksata...

Tokoa olen tehnyt muutaman kerran itsekseni Löytyllä ja hallilla, lähinnä liikkeitä, joissa minun ei tarvitse itse liikkua paljoa. Chila on ollut todella innokas ja motivoitunut joka kerta. Tunnari sujuu hyvin ja nyt pitäisi uskaltautua lisäämään vääriä laudan lähistölle. Noudon luovutus on Sirken neuvoilla parantunut paljon, etenkin A-estenoutona Chilan into on kova ja luovutus täydellinen. Kaukoihinkin olemme saaneet vihdoin "pään auki", eli Chila ei mene niistä lukkoon vieraammissa paikoissa. Olen tehnyt nyt vain yhden vaihdon per kerta, eli maasta istumaan. Pitkäänhän ei noussut, kun jotenkin ahdistui häiriöstä. Nyt pomppaa innolla istumaan, eiköhän kohta mene useampikin vaihto ongelmitta, kun Chila on tajunnut, ettei kaukoissa ole mitään kummallista.

Eilen aloitimme haun ilmaisutreenit (minunhan piti opettaa irtorulla talven aikana, mutta eipä olla tehty). Chila oli aivan innoissaan, mutta ihan pihalla siitä mitä piti tehdä. No nyt saatiin homma alkuun ja kolmannella kerralla Chila jo toi minulle rullan maasta maalimiehen vierestä vain pienen sähellyksen jälkeen. Nyt vain ahkerasti harjoittelua.