maanantai 5. elokuuta 2013

Agiliitoa

Chila on aloittanut juoksun valmistelun (viimeksi se kesti 4kk), joten ei voi koskaan tietää millä mielellä se on minäkin päivänä. Kahdet viimeiset agilitytreenit menivät melko huonosti. Heti kun Chilan piti tehdä jotain muuta kuin vain juosta suoraan ja hypätä, se masentui. Etenkin kepit olivat ihan tyhmiä. Koutsi jo ehdotteli, että sillä on ehkä selässä vikaa. Toki itsekin aina huolestun, kun koira käyttäytyy oudosti, mutta toisaalta alan jo osata lukea sitä hyvin ja nytkin arvelin, että vika tuskin on selässä, vaan mielialassa. Yleensä Chila innostuu agitreeneistä nähdessään verryttelylenkillä tuttuja leikkikavereitaan, joita ei uudella hallilla ole. Tämä tulikin sitten todistettua oman seuramme järkkäämissä kisoissa Nastolan urheilukeskuksessa. Chila näki vanhoja treenikavereita ja muita tuttuja joka puolella, sekä tietysti grillimakkaran tuoksu ilmassa kertoi, että paikalla voisi ehkä kerjätä herkkuja. Se oli alusta asti aivan täpinöissään. Se sai alkuvirittelyt jo matkalla kisapaikalle, kun näimme lyhyesti Hannan. Pääsin myös palluttelemaan ihanaa ylisöpöä Kiilaa, joka on Chilan pikkusisko ja ikää oli n. 5 viikkoa. Varsinainen pentukuumeen nostattaja!

Helle oli kisapaikalla kova ja verryttelin mahdollisimman kevyesti käyden aina vesialtaan kautta Chilan kanssa. Verryttelyssä oli kepit, eikä niissä ollut ongelmaa. Agiradalla Chila oli ihan innoissaan ja jouduin jopa karjaisemaan keinulla melko voimakkaasti, ettei tule lentokeinua. Kontaktit tulivat hyvin ja kepeille se lähti innolla, joskin pujotteluvauhti vähän hiipui loppua kohti. Tokavikalla esteellä ohjasin huolimattomasti ja aiheutin riman tipumisen, mutta rata oli muuten tosi hyvä! Sijoituimme kolmanneksi. Sain taas rytmihäiriöitä jännityksestä, mutta alan näköjään oppia peittämään ne koiralta.

Hyppyrata oli vain 15 estettä pitkä ja estekorkeus molemmilla radoilla oli 55cm, koska tuomari oli huolissaan helteestä. Chila kuitenkin oli edelleen innoissaan ja vauhti oli hyvää radalla. Kepit menivät rytmikkäästi, joskin vauhtia niillä olisi voinut olla enemmän. Moni koira pudotti viimeisen putken jälkeisen riman, joten muistin jopa tehdä jarrun Chilan tullessa putkesta ja siitähän tuli nollavoitto ja eka LUVA! Chila jopa taisteli radan jälkeen kanssani fleece-hihnasta, eli nyt alkaa löytyä vähän sitä haluamaani "raivoa" suoritukseen. Mieletön fiilis ja mahtava koira!




Yllä olevat kuvat: Tuija Laurila
Alla olevat kuvat: Kaarina Salo
Näyttääpä se pieneltä.

Tyylillä maaliviivan yli :D
Ensimmäinen agikisojen ykköspallimme! Toisena Heidi & Melli, kolmantena Kirsi & Riemu, kaikki Vaulaisia.
Kisojen päätteeksi kävimme lenkillä Mian ja Surin kanssa. Chila ja Suri painelivat reikäpäänä pikin peltoa ja metsää ja viilennys hoidettiin metsälammessa.
Tyylinsä kullakin, paimenella ja seisojalla ehkä vähän erilaiset...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti