Kuvauksellinen neiti

Ensilumi tuli muutes eilen!

Olipa kerran pieni aussie nimeltä Chila.

Chilan mielestä aamu alkoi tosi tyhmästi, koska se ei saanut aamuruokaa. Varmuuden vuoksi se maiskutteli kovaan ääneen aina kun mamma vilkaisi siihen, jos vaikka vihje menisi perille, mutta ei vain ruokaa tippunut. Mamma oli jotenkin omituisen jännittynyt, liekö unohtanut itsekin aamupalan. Sitten Chila pääsikin jännälle ajelulle, eli kesärenkailla lumiseen Lahden keskustaan. Ei ollut mitään ongelmia, onhan nuo sentään oikeasti talvirenkaat, joskin nastat on nypitty pois... Sitten mentiin ihan outoon paikkaan sisään, missä oli hurjasti kivoja hajuja ja mikä ihaninta, vastaan tuli Tanja ja Giusa. Jotain kummallista asiassa kyllä oli, kun Giusa vain murisi tervehdykseksi ja kävelikin huojuen. No Chila sai pian tutkittavakseen ihan oman huoneen, mutta sieltäkään ei ikävä kyllä löytynyt ruokaa. Sitten tuli täti rapistelemaan jotain ja Chila oli tosi toiveikas, että nytkö tädillä on jotain herkkuja. Oudosti täti vaan rapsutti peppua, eikä sitten antanutkaan herkkuja. Chilaa alkoi kauheasti nukuttaa. Mamma oli jotenkin tajunnut ottaa viltin mukaan ja Chila totesi että onkin hyvä hetki ottaa nokoset siinä omalla viltillä.

Oikeastaan se paikka olikin kauhean hyvä nukkumiseen. Välillä kuului jotain ihme ääniä ja Chila yritti hieman nykiä itseään hereille, mutta sitten kuului mamman ääni ihan läheltä ja Chila totesi, että ei hätää, voi hyvillä mielin jatkaa unia. Tunnin päästä se rapistelijatäti tuli ravistelemaan ja kun Chilaa ei yhtään huvittanut herätä, täti tökkäsi vähän ainetta olkalihakseen. Sitten taas joku täti tuli herättelemään, kun mamman ääni vain nukutti aina lisää. Lopulta Chila sai pään ylös, ihmetteli hieman kun oli mennyt ihan eri paikassa nukkumaan ja yritti kiivetä heti mamman syliin, mutta takapää oli kumman tottelematon. Kyllä se siitä sitten lähti toimimaan ja kaikki olivat kovin iloisen oloisia, puhuivat jostain A-lonkista ja 0-kyynäristä ja selkäkin näyttää hyvältä. Chila ei moisista piitannut, mutta alkoi heti tutkia löytyisikö mitään syötävää. Kotiin asti joutui odottamaan, onneksi sinnekin päästiin turvallisesti. Vähän oli hutera olo vielä, ja kun porraskäytävässä tuli joku täti taakse niin piti huutaa oikein kunnolla sille, jos se vaikka olikin mörkö. Inksu-kissa oli vähän kummissaan kotona, kun ei saanut haastettua Chilaa leikkimään ja ihmetteli, että onpa kaveri muuttunut kerralla kömpelöksi, kun peppu törmäilee välillä seiniin kävellessä. Parempi sitten vain ottaa yhdessä päikkäreitä.

Sen pituinen se.