Kyllä toko on kivaa!

Sunnuntaina pääsimme Korrien koulutuspäivään Pennalaan. Olin Pekan ryhmässä ja sain jo paljon hyvää oppia ennen omaa vuoroamme, mm. selkeät ohjeet miten voi kouluttaa tunnarin ja ohjatun noudon. Kuulimme myös esimerkkejä huumekoirien nenänkäytöstä, pointtina lähinnä, että ihmisen on turha yrittää koiralle selittää miten sen pitäisi nenäänsä käyttää, se on siinä asiassa ekspertti.

Kopioin tähän Oilin selkeät muistiinpanot tunnariin liittyen, toivon ettei hän pahastu.
"Vinkkejä tunnariin nuorelle koiralle
- käytä aina uusia kapuloita (tarkoittaa siis vieraita kapuloita, jotka eivät ole olleet edes omassa autossa - kuten kisassa)

- jos toistat, vaihda kapuloiden paikkaa selkeästi (edellisen oman kapulan haju jää maahan ja saattaa sekoittaa koiraa)

- älä revi ruohoa kapuloiden päälle, koska koira saattaa alkaa etsiä ruohon hajua
- älä kaiva vain omaa kapulaa piiloon maahan (hiekkaan), koska saattaa oppia etsimään maan hajua
- jos piilotat maahan, niin riko maata muualtakin
- voit piilottaa joskus kolme väärää ja oikea on muiden kolmen kanssa näkyvissä (ettei opi aina ottamaan vain sitä, mikä on piilossa)

- opeta kokonaisuus: aina välimatka 10 m kapuloille, ohjaajan käännös paikalla jne (jos haluat olla lähellä kapuloita, tulee koira silti 10 m päästä)

- kun koira ottaa oman, ole hiljaa asennossa (kisamaisuus, luottamus)
- jos ottaa väärän, mene koiraa vastaan, mutta älä moiti vaan juttele jostain muusta (koiralle riittää, että kisamaisuus katkaistaan)
- tämän voit tehdä myös, jos koira hämpsii kapuloita

- älä tee kuin kerran, jos tekee hyvin

- älä neuvo koiraa nenän käytössä"

Chila teki ensimmäisessä osuudessa noutoa. Olen palkannut sitä vauhtinoudosta lelulla ja luovuttamisesta nameilla. Nyt tuli käsky unohtaa namit, palkkaan aina lelulla. Siten koiran ei tarvitse miettiä, kumpi tulee. Teimme pitkän matkan noutoharjoitusta siten, että heitin ensin kapulan itse, Pekka otti sen, vei vähän eteenpäin ja heitti kauas. Kapulan vielä ollessa ilmassa, päästin Chilan noutamaan. Sen tullessa hyvällä laukalla, vapautus ja leluun. Tämä toimi tosi hyvin, Chilalle alkoi tulla kiire hakea kapula ja myös palauttaa se vauhdilla. Läksyksi saimme tehdä tätä muutaman päivän, sitten ottaa luovutus mukaan, aluksi auttaen kädellä oikeaan kohtaan.

Toisessa osuudessa Chila teki luoksetuloa stoppien kera. Laitoimme estejohteen keskelle kenttää (Chila ei välttämättä tajua muita kierron kohteita niin hyvin) ja koira kiertämään sitä. Kun Chilan naama näkyi johteen takaan, annoin luoksetulokäskyn. Lähempänä minua, kun oli vielä hyvässä laukassa, vapautus ja leluun kiinni. Sitten uusi kierto, luoksetulokäsky, stoppikäsky. Heti stopin huudettuani Pekka heitti lelun Chilan taakse, samalla vapautin sen. Stoppi tehdään, kun se on tullut n. 1/3 matkaa minua kohti. Tähän joitain toistoja, välillä läpijuoksuna, välillä stopaten. Sitten vein koiran seisomaan stoppikohtaan. Siitä kutsun luokse, leluun kiinni. Kun tulee hyvin, käsken maahan lähellä minua ja lelu lentää etujalkojen väliin. Tähän myös toistoja vaihdellen läpijuoksuun ja maahan-käskyyn. Viimeisessä vaiheessa koira jätetään maahan lyhyelle matkalle, siitä kutsutaan luokse ja leluun kiinni, tällä tehdään vauhtia viimeiseen pätkään. Välillä myös pitkältä matkalta suoria luoksetuloja. Chila tuli todella lujaa luokse, vaikka oli stoppailtu, koska kiertäminen ja tuo vaiheittaisuus sai sen pitämään niitä kaikkia eri juttuina. Kun nämä sujuvat aletaan välillä tehdä kokeenomaisia luoksetuloja stoppien kera. Aina pidetään kuitenkin selkeinä nuo välimatkat, eli pysähdys kauempana ohjaajasta ja maahanmeno lähellä ohjaajaa, niinhän ne kokeessakin menevät.

Kysyin vielä kaukoihin vinkkiä Riitalta. En meinaa päästä Chilasta kauemmas S-M-vaihdossa, niin että hissitekniikka säilyisi. Olen miettinytkin laudan laittamista takatassujen alle, mutta vaihtoehdoksi Riitta antoi kosketusalustan etujalkojen väliin. Kun koira tekee nenäkosketuksen, niin ensimmäisessä vaiheessa menee etujalat alas ja koira pyllistää, kun se toimii niin takapääkin alas. Tätä aion testata, koska Chila pyllistää herkästi kosketusalustan kohdalla ajatellessaan olevansa agilityn kontaktilla takajalat korkealla.

Päivä oli mahtava ja antoisa, vaikka lämpötila aiheuttikin minulle syväjäädytystilan. Tokomotivaationi sai aimo-buustin ja oli ihanaa saada kehuja omasta koulutuskyvystä ja kyvystä tulkita koiraa. Pekka kysyi jossain vaiheessa monesko koira tämä minulle on ja katsoi epäuskoisesti, kun sanoin että ensimmäinen. Mutta eivätpä nuo paljoa hevosista eroa...

Lopuksi kuvia lauantain ihanalta syyslenkiltä Tiilinjärvien ympäri Hollolassa.

Oon nyt hetken tässä kauniina, niin saan taas luvan juosta.

Täysii!!! Suossa mennään suojuoksua (=reikäpäistä hepulirinkiä), mitään tylsiä pitkospuita tarvita...

...tai jos mennään pitkospuilla, niin mennään täysii!!!

Missä te viivytte, mennään jo!