Hakua Sipuralla

Tanjan ja Aijan kanssa Sipuralla treenaamassa. Alkuun otimme esineruutua. Chila ei nähnyt esineiden vientiä, olivat kaikki vieraita. Lähti ensin miljoonaa etsimään maalimiestä, mutta palasi rauhallisemmin haistelemaan hetken päästä. Löysi melko nopeasti takakulmasta hanskan, mutta ei ottanut. Menin lähemmäs ja pyysin tuomaan, jolloin toi sen minulle tiputtaen pari kertaa. Palkkasin kun toi. Toinen esine löytyi hienosti ruudun etupuolelta ja Chila otti sen heti suuhunsa, piti taas kyllä antaa tehostekäskyjä, että toi minulle. Nyt tuntui kuitenkin saavan ideaa, että tuomisesta saa nannaa. Kolmatta haki edestä, joten lähdin kävelemään taaemmas ja Chila etsi hienosti nenä maassa koko ajan. Löysi toisessa takakulmassa olevan esineen hyvin ja toi minulle (olin muutaman metrin päässä) odottaen innoissaan palkkaa. Jospa se alkaa pikkuhiljaa tajuta juonen, täytyy vaan tehdä ruutuja enemmän.

Hakua otimme kaistaleella, jotta saimme nopeassa tahdissa neljä koiraa läpi. Kolme ukkoa takakulmissa, Chila ei nähnyt mihin maalimiehet menivät. Se pääsi joka kerta hajutunnelia pitkin etenemään ja teki hienot suorat L-kirjaimen muotoiset pistot. Käytti hyvin nenää koko ajan, työskentely on nyt kovasti muuttunut fiksummaksi. Hyttysiä oli aivan tajuttomasti, muuten haku on kyllä valtavan kivaa hommaa. Itsekin opin joka kerta lisää, kun on kokeneet ja osaavat kaverit mukana.

Tokotreeniä

...ja vähän aksaakin, kun tiistaina oltiin treeneissä. Rata oli osittain peilikuva viimeviikkoisesta, alkuun pitkä suora, jonka viimeinen este oli takaakierto, siitä pyöritys tai valssi ja kepeille. Suoriuduimme ihan kohtuullisesti, kepit menivät hienosti (tosin itse sössin yhden välin ja älähdin pettyneenä, mistä sain kamalan saarnan, koska Chila hidastuu hirveästi jos luulee tuottaneensa minulle pettymyksen), keinu meni vielä hienommin, pussissa ei mitään ongelmia. Lopussa oli välistävetoja, joita olen kammonnut, mutta vihdoin tajusin ne! Teimme ne mennen tullen ihan mallikkaasti! Takaaleikkaus renkaalle meni loistavasti, Chilan kanssa se on helppoa. Jäi oikein hyvä fiilis.

Kotona on tehty pieniä tokotreenejä, yleensäkin teemme joka päivä vähintään jonkin minitreenin. Esim. kaukoja treenaamme tällä hetkellä niin, että kun olen jättämässä Chilan yksin, se tekee ensin jonkin tehtävän, saa siitä luutikun ja jää sitten tyytyväisenä. Se himoitsee luutikkuaan suuresti, joten tekee kaikkensa toteuttaakseen tehtävän, minun pitää vain toimia hyvin rauhallisesti ettei pompi eteenpäin kaukoissa. Vaihdan aina välillä treenattavaa asiaa tuohon tilanteeseen, se on näköjään hyvin tehokas motivointitilanne.

Näin kesällä treenailen myös usein jotain pientä vanhempieni puutarhassa. Pitäisi askarrella sinne tokohyppy. Keskiviikkona hain vähän korkeampaa virettä seuraamiseen, tehtiin lyhyehköjä pätkiä pallopalkalla. Otin myös jääviä, jotka teki tosi hienosti, mutta alkoi sitten heti ennakoimaan niitä seuruussa. Tein paljon käännöksiä, ne paranevat koko ajan. Hankin myös polkupyörän vanhan rämäni tilalle ja otimme vuoden ensimmäisen pyörälenkin, Chila jolkotti vieressä muistaen heti miten homma toimii.

Torstaina tehtiin kisanomaiset treenit Jonnan ja muutaman muun kanssa Launeen jäähallin parkkiksella, joka oli Chilalle uusi paikka ja pohja oli kovaa pientä soraa. Kehänauhat lepatti ja vierestä meni pyöräilijöitä ja autotie. Chila ei niistä välittänyt ollenkaan. Tein ensin ruutuharjoituksen, aloitettiin ihan ruudun vierestä lelulle lähetyksellä ja sit kauempaa niin että Jonna heilutti lelua ja laittoi sen ruutuun. Chila pääsi juoksemaan ja riekkumaan mun kanssa ruudussa, joten se oli hyvässä vireessä, kun tehtiin ALO. Eine liikkuroi. Chila teki hyvin, paitsi luoksetulossa hädintuskin kävi edessä ja pomppasi jo sivulle. Korjasin eteen ja palkkasin siihen. Hypyssä tekee nyt niin, että tulee ihan kiinni esteeseen seisomaan, eli ei pysähdy tasan käskystä. Täytyy ottaa nyt treenejä niin, että taakse lentää pallo kun pysähtyy, täytyy myös treenata avoimen hyppyä, että tulee vaihtelua.

Meidän eka voittoruusuke!

Chila ei ole viikkoon saanut juurikaan tehdä mitään järkevää, olin todella huonossa hapessa viimeisen työviikon. Jotain pientä on tokoiltu ja tiistaina olimme agissa (ihme kyllä meni hyvin, pitkää suoraa ja pyörähdykset suoran loppuun, vähän keppejä ja keinua. Keinussa oli jotain varovaisuusongelmaa ekaa kertaa, ilmeisesti johtuen minusta, mutta siitä päästiin äkkiä yli). Nyt onneksi Chilan aktivointi on alkanut korjaantua, kun pääsin lomalle. Chila on edelleen outo hormoneineen, eikä edelleenkään ole aloittanut juoksua.

Perjantaina treenasimme tottista Löytyllä. Chila ei ollut ihan terässä viikon tekemättömyyden jälkeen, teetin lähinnä helppoja seuruupätkiä ja käännöksen jälkeen pysäytyksiä ja leikittiin vetoleikkiä kentällä. Ihan ensin tosin otettiin pitkä paikkamakuu Hikan treenatessa vieressä ja se meni tosi hyvin. Minulla oli vielä rintamasuunta koiraan päin, pitäisi uskaltaa jo kohta kääntyä selinkin.
 Aija ampui kentän toisesta päästä kaksi laukausta, seuruutin Chilaa toisessa päässä. Eka laukaus tuli käännöksen kohdalla, eikä Chila ehtinyt reagoida oikein mitenkään, mutta toisen kohdalla vilkaisi. Ei onneksi sen pahempaa, mutta nyt pitää kyllä saada harjoiteltua tuota lisää.
Loppuun tokohyppy pari kertaa, se on yksi Chilan lempparijuttuja nyt. Innoissaan istui heti kun menin viereen, mutta korjasin seisaalleen, kävin kehumassa esteen toisella puolella ja palasin koiran viereen, nyt pysyi seisaallaan. Treeneissä palkkaankin yleensä seisaalleen ja vapautan siitä.


Löytyllä oli TOKO-CUP maanantaina ja Chila meni ensimmäistä kertaa kehänauhojen sisään toisen kehän ollessa vieressä ja se myös teki ensimmäistä kertaa palkatta koko alokasluokan. Liikkurina oli Aija, joten se hieman helpotti. Tuomarina oli Maria Vuorenmaa. Tulos ALO I ja voitto! (10 osallistujaa.) Saimme pokaalin ja ruusukkeen, mikä oli aivan mahtavaa, koska kyseessä on ensimmäinen oman eläimeni saavuttama ruusuke mistään lajista! Ratsastuskisapalkintoja ei lasketa, koska hevoset eivät ole olleet omiani.

Chilalle iski joku omituinen kyvyttömyys mennä maahan käskystä. Paikkamakuussa se meni niin haluttomasti maahan, että otin harjoituksia sivummalla ennen suoritustamme. Ei meinannut mennä ollenkaan maahan, mutta aloin sitten vain juoksennella ees taas sen kanssa ja käskin maahan missä sattuu, itse menin koko kropalla myös alas ja aina heti nakkia, kun meni. Hetken tätä tehtyämme se alkoikin läsähdellä iloisesti maahan ja koko ongelma katosi myös seuruusta maahanmenosta. Itse joudun välillä laskemaan kymmeneen näiden narttuhormonihässäköiden kanssa, mutta kyllä niistä sitten selvitään...

Luoksepäästävyys: 10 (tänään nti Hormonihirviö oli sitä mieltä, että kaikki ovat kivoja)
Paikalla makaaminen: 9,5 (Meni maahan tosi vaikeasti ja lojui koko ajan tyhmästi lonkallaan toinen etutassu taivutettuna alleen. Tätä ei ole ennen tehnyt, en korjannut, koska nti Hormoonihirviö olisi todennäköisesti ottanut itseensä.)
Seuraaminen kytkettynä: 9 (ihan ok, ei tosin Chilan normaalia intoa, kun hajut olisivat kiinnostaneet)
Seuraaminen taluttimetta: 8,5 (välillä jo oikein hyvä, mutta välillä lähti haistelemaan parin askeleen verran maata! Argh! Aija sanoi jälkeenpäin että niissä tilanteissa aloin itse hiipiä vähän, joten pitää taas varoa, etten hidasta itse, vaikka koira jäisi johonkin...)
Maahanmeno: 9 (oikein hyvä, annoin enää tosi lievän kaksoiskäskyn niiamalla vähän)
Luoksetulo: 9,5
Seisominen: 10
Vapaahyppy: 9,5
Kokonaisvaikutus: 9,5
Yhteensä 185,5p.

Hyvää mieltä

Sannin haaste tuli hyvään paikkaan, kun stressaantuneena puurran viimeistä viikkoa homeen keskellä. Koulu, jossa olen ollut töissä, puretaan, ja kaikki tavarat pitää pakata tai heittää pois, oppilaat ovat levottomia ja itse oireilen homeesta niin, etten meinaa pystyssä pysyä. Yritetään tässä nyt sitten kaivaa hyvää mieltä esiin...

Haaste kuuluu:  Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa. Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että he ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

 Haastan Tiinan, Hannan, Sandran, Jonnan ja ... äh, viides jääköön kun en viitsi uudelleen haastaa ketään.

1. Ratsastus. Hevoset selässä unohtuvat huolet, pää tuulettuu ja se on muutenkin parasta liikuntaa. Aina riittää oppimista ja pidän oikeastaan joka lajista. Tällä hetkellä ei ole omaa projektia, ratsastan kavereiden hevosia 2-5 kertaa viikossa.

2. Luonto. Luonnon äänet, kasvit, eläimet, moninaisuus. Luonnon helmassa sielu lepää.

3. Matkustelu. Rakastan tutustua uusiin paikkoihin ja mielellään asua niissä vähän aikaa paikallisten keskuudessa. En ole käynyt ikinä rantalomalla, minua kiinnostaa kulttuurit maisemien lisäksi. Nyt en päässyt liian pitkään aikaan mihinkään.

4. Eläimeni. Rakkaat Chila ja Inksu, jotka huolehtivat mielenterveydestäni päivittäin, ja jotka yleensä järjestävät paremman iltashown kuin mikään tv-ohjelma.

5. Uusien asioiden oivaltaminen. Tottahan siitä tulee hyvälle mielelle, kun tajuaa jotain. :) Etenkin jos se liittyy koiriin tai hevosiin.

6. Ystävät. Näen heitä aivan liian harvoin, pitäisi aloittaa joku ryhtiliike.

7. Nopeus. Ei niin väliä millä, mutta kivaa on kun pääsee lujaa; autolla, hevosella, rulliksilla, vuoristoradalla,...

8. Kakut. Etenkin saksalaiset kakut, siellä on satoja erilaisia. Ei niikään kermakakku, vaan juustokakut, suklaakakut, jugurttikakut,... voisin elää kakuilla.

9. Kookaburrat. Kerroin tänään luokalle Australian kokemuksiani, siitä tuli mieleen. Kookaburria pitäisi saada tänne, ne ovat aivat loistavia. Ikinä ei voinut olla naama nurinpäin, kun ne alkoivat käkättää.

10. LOMA. Se alkaa lauantaina!

Kesä tuli ny!

Olimme Tiinan kanssa maanantaina Löytyllä treenailemassa tottista, sain samalla komeat punaiset T-paitarajat (minähän en rusketu, palan vain). Kuka sitä nyt ensimmäisenä kesäpäivänä aurinkorasvoja tajuaa käyttää. Chila lisäsi vielä pomppiessaan hienoja siksaknaarmuja toiseen käsivarteen, toisessa onkin kelloraita. Kyllä nyt on kaunista. Itse treeneissä Chila teki ensin 10 minuutin paikkamakuun Tiinan tehdessä etäämmällä tunnaria. Chila tapitti minua miltei koko ajan, vilkaisi vain vähän kun Tiina kiljahteli tai vaihtoi koiraa. Chilalla oli selvästi ilme, että mua ei jymäytetä tästä hommasta, hieno. Sitten seuruuta ja etenkin käännöksiä. Tiiviimpi saisi olla, mutta loppua kohti parani selvästi. Pari luoksetuloa. Skarppina oli ja lujaa tuli, mutta ennakoi sivulle siirtymistä edestä. Palkkaan siis vain eteen ja treenaan vielä sivullesiirtymisiä erikseen. Hyppyä otin aluksi normi alo-hyppynä, sitten korotin n. metriseksi. Hyvin pomppasi yli ja sai vinkulelun peräänsä.

Tauon jälkeen otin vielä seuruuta tiheällä palkkauksella ja Tiina ampui samalla yhden laukauksen ihan toisesta päästä kenttää. Chila hivenen vilkaisi, mutta ei keskeyttänyt seuruuta. Etäisyys oli siis hyvä, täytyy vain saada nyt tyyppejä ampumaan sieltä kaukaa, että pienikin reaktio poistuu. Loppuun pari ruutuun lelulle lähetystä.

Kieli pihalla roikkuvat Chila ja Mette pääsivät Jalkarannan koirapuistoon vähän leikkimään, koska Mette poisti itseltään vapaana kulkemisluvan tuomalla emännälleen peuran hiljattain. Ihan normaalin rajua ei leikki ollut kuumuuden takia, ja itse lähdinkin sitten jätskikaupan kautta rannalle istuksimaan, Chila sai mulata vedessä pallon kanssa. Lapsia oli heittämässä talviturkkia ja kuuma oli, ihanaa.

Tiistain agitreeneissä tuntui, että ohjauslukkoni vähän aukesi ja pääsin tekemään sujuvia pätkiä, paria vaikeaa kohtaa vain hinkattiin ilman koiraa ja koiran kanssa. Silti en saanut juostua edes puolta rataa katkotta läpi (Ninan treeneissä tehdään paljon tekniikkaa ja radat ovat yleensä kolmostasoa ja aina parikymmentä estettä). Tuntuu, etten voi ikinä kisata, kun en osaa ohjata kuin viisi estettä kunnolla peräkkäin. Nina potki minua menemään epiksiin, joten mikäs siinä sitten auttoi.

P-Haulla oli harkkakisat keskiviikkona. Ekat "vieraat kisat" meille ja minua jännitti ihan riittävästi. Chila on hieman vaisu hormoneineen, mutta minulle oli vain helpotus, että se oli melko hidas. Mölliradan opettelin perusteellisesti ja menihän se sitten, vielä oikein sujuvasti! Olisin voinut jättää palkkaamattakin, mutta halusin vahvistaa nätit kontaktit. Kisaradalla pärjäsin hyvin puoleenväliin asti, teki hienon keinun ja sitten iski itselle epävarmuus enkä kehunut kepeillä koiraa. Siitäpä tarttui Chilaan epävarmuus ja se teki melko hitaasti, eikä pysähtynyt puomin kontaktille. Se ei kuitenkaan ollut nyt vaarallista, pääasia, että muistin radan, tein sen loppuun asti, en potkaissut koitaa nenuun, enkä taittanut nilkkaani. Tein jopa pari suunnitelman mukaista ohjauskuviota, enkä pelkästään sählännyt. Ehkä uskallan vielä tulevaisuudessakin oman seuran ulkopuolelle hakemaan kisatuntumaa.

Tässä möllirata. Chila ei ole varmaan ikinä mennyt noin hitaasti, mutta onneksi se ei sentään murissut siellä kenellekään...  http://youtu.be/tUrHW6PvGMw

Kanat rulettaa!

Chilan juoksua olen odotellut, mutta kaikelle muriseminen jatkuu eikä juoksua näy. Ehkä se panttaakin juoksua kesäleirien päälle. Tallillakin se saattaa alkuun murista kaikille ihmisille, että ei tarvi tulla lähelle kun yleensä menee iloisena moikkaamaan. Kyllä se sitten piristyy hetken murjotettuaan. Joinain päivinä se taas on innoissaan kaikesta ja kaikista, kovasti pms-oireiselta siis vaikuttaa. Treenejä se onneksi rakastaa. Alkuun voi olla pieni vaisumpi pätkä, mutta innostus tulee äkkiä.

Tiistaina agissa oli oikein kiva rata ja sain taas toivoa, että opin joskus jotain. Koira vastaa superisti esim. ennakoivaan valssiin, kunhan vain teen ajoissa. Pimeät putkenpäät eivät ole ongelma ja kepitkin menevät jo hienosti mun ollessa koiran pään kohdalla. Kun kehun kesken keppien, Chila spurttaa heti lisää vauhtia ja menee matalana eteen. Kontakteille pitää nyt ehdottomasti itse muistaa tehdä alkujarru (kropan kääntäminen hetkeksi koiraa kohti/kädellä jarrumerkki), ettei Chila hyppää alkukontaktin yli. Uskon tämän riittävän, kun vain muistan sen tehdä.

Eilen kyläilimme maalla tätini luona. Chila haistoi ja kuuli lampaat ja etsi niitä kovasti, mutta olivat mokomat suljettuna mökkiin. No sitten löytyi jotain vielä kivempaa: vapaana pihalla tepasteleva kanalauma, johon kuului kovaa papattava kukko! Voi sitä riemua, kun pieni aussie liimasi katseensa kanoihin, pisti pään matalalle ja unohti korvat kyydistä. Kun karjaisin, niin kyllä se sitten tuli. Kanat kiinnostivat koko ajan, joten sanoin pari kertaa etäisyyden ollessä sopiva, että odota. Chila tajusi heti, että jos pysyy tietyllä etäisyydellä linnuista, mamma ei kutsu pois. Se siis paimensi antaumuksella kanoja, jotka hölmösti yrittivät aina mennä eri paikkoihin. Chila oli onneksi pitämässä huolta, etteivät kanaparat eksy laumasta, ja paimensi ne aina kokoon, kiltiltä etäisyydeltä jopa. Kukko ei oikein fanittanut Chilan avustusta, mutta Chilan mielestä oli ihanaa, kun kukosta kuului jatkuva kaakatus. Luulen, että kanat olivat ehkä kuitenkin helpottuneita ahkeran paimenen poistuessa maisemista.

Sää ei ollut ihan ideaali, mutta yritin myös saada kunnollisia poseerauskuvia Chilasta. Sen mielestä ympäristö oli vain niin mahtava ja kaikkialla oli niin ihania hajuja, että sitä vain nauratti koko ajan. Yleensä naurukuvaa on hankala napata, mutta kuuluisa aussiehymy ei juurikaan poistunut sen naamalta koko vierailun aikana.

Eikös kuviin yleensä haluta pepsodent-hymy?

Onnistui se vakavoituminenkin hetkeksi.

...mutta kun maalla on niin hauskaa!

HOTin kurssin loppu ja hakua

HOT:in kurssi on nyt loppu, mutta läksyjä jäi kyllä tehtäväksi. Tärkeimpänä poistaa ohjaajalta pakkoliikkeet, eli kaikenlaiset tahattomat käsiavut tms, mitä Chila ei enää oikeasti tarvitse. Eli nyt pitää panostaa treenikavereiden löytymiseen, eikä tehdä liikaa yksin.

5. kerta, keskiviikko, kouluttajina Kati ja Reija

Jokainen sai valita itse harjoiteltavat liikkeet tällä kertaa. Chilalta kun jäi nouto väliin paimennusväsymyksen takia, otimme sitä nyt. En meinaa uskaltaa treenata liikettä, kun pelkään pilaavani sen. Pitoharjoituksiahan teimme koko talven ja ne olivat kamalia, kunnes vihdoin Chila antoi periksi ja suostui pitkin hampain pitämään kapulaa. Vauhtinouto sillä on ok, jolloin saa tiputtaa kapulan heti lelun nähdessään. Luovutusta pitäisi siis harjoitella. Nyt otimme ensin hieman pitoa, sitten pyysin sitä tulemaan parin metrin päästä luokse kapulan kanssa. Se tiputti kapulan ja tuli. Muistutus, että kapulaa kuuluu pitää, lähdin kävelemään ja pyysin koiraa mukaan. Se tulikin, ja jopa kapula suussa! Vähän varovasti se käveli kapula reittäni hipoen ja itse yritin kävellä mahdollisimman rentona ja itsevarmana, Katin kertoessa pysyykö kapula. Chila ei edes pyöritellyt kapulaa, mutta tiputti aina jonkin aikaa kuljettuaan. Saimme kuitenkin hyviä pätkiä jopa käännöksineen, tätä täytyy vain tehdä lisää. Viimeisellä kerralla Chila jopa heilautti häntää. Kokeilimme myös kiertämistä kapula suussa. Tämä toimi kerran, sen jälkeen totesi kiertävänsä mielummin ilman kapulaa. Eli vielä oli liian aikaista tuolle. Pienin askelin, ensin tavoitteena opettaa myös vauhtinoutoon käsky, jolla saa päästää irti, ennen ei. Kotiin harjoituksena koira esim. makaamaan, kapula maahan sen eteen. Siitä se pitää antaa se käteeni 10 sentin korkeuteen, siitä pikkuhiljaa nosten. Herkun saa, kun laittaa kapulan käteeni.

Toisella kierroksella teimme häiriötreeniä. Ensin perusasennossa, sitten maassa, viimeiseksi istuen. Kati houkutteli nameilla, heitteli leluja, antoi käskyjä ja hyppelehti. Chila tiesi selvästi mistä on kyse ja vilkuilu väheni koko ajan. Se liikkui ainoastaan, kun istui ja Kati meni aivan sen viereen ja sanoi käsimerkin kera "maa!", mutta seuraavalla kerralla Chila jo osasi varautua siihenkin. Se piti tiukan ilmeen ja tapitti minua, superhieno tyttö!

Treenien loputtua otin itsekseni hyppyä Chilalle. Sainkin sen lopulta tajuamaan, että yli pitää mennä ilman käsimerkkiäkin ja sitten tekeminen olikin iloista. Se jää hienosti hypyn taakse seisomaan ja loppuun otin muutaman, jossa en enää kävellyt esteen yli vaan kiersin koiran viereen, no problem.

Chilan ykköslelu, solmin fleeceköyden Cuz-vinkupalloon.

6. kerta, sunnuntai, kokeenomainen

Tuomarina toimi Elina, liikkurina Kati ja kirjurina Aija, kaikilta sai myös kommentteja.
Otin Chilalle koko ALO-luokan, palkkasin vain liikkeiden väleissä. Sitäkään se ei selvästi enää välttämättä tarvitse, kesti tosi hyvin palkkaamattomuuden ja odottaa innolla seuraavaa tehtävää.

Kehääntulo ja luoksepäästävyys: 9 Väisti hieman ja luimi, ei olisi halunnut että kosketaan (juoksu juuri alkamassa)
Paikallamakuu: Nopeaa vilkuilua ja ilman haistelua, mutta pysyi täysin paikallaan. Käsiavuilla maahan ja ylös, ylös ei tosin tarvitsisi apua, maahan siksi että menee suoraan.
Seuruu kytkettynä: 10 Hyvä, itse pitää muistaa pitää pää ylhäällä! Käännöksissä Chila saattaa jäädä hieman ihmettelemään, etenkin ihan kentän laidalla.
Seuruu taluttimetta: 10 Ei eroa edelliseen, hyvä paikka ja nopeat perusasennot
Liikkeestä maahan: 8 Hyvä, voin alkaa pienentämään apua (tömäytän jalalla aika kovaa)
Luoksetulo: 10 Keskittyi täysin minuun, hieno. Pienellä käsiavulla sivulle (oma pakkoliike).
Liikkeestä seisominen: 8 Hyvä, mutta tarvitsee pienen käsiavun
Hyppy: 10 Hieno, vaikka teki toista kertaa kokonaisena liikkeenä
Yht.vaikutelma: 10

Loppuun vielä ylimääräinen paikkamakuu, Chila oli reunassa. Oli tosi keskittynyt, vähän vilkuili jos muita palkattiin/korjailtiin, muuten tuijotti vain minua. Olin molemmissa paikkamakuissa oikean etäisyyden päässä.

Maanantain pk-treenit

Maanantaina aloitettiin Löytyllä Tanjan, Aijan ja Päivin kera. Chilalle pätkä seuruuta niin, että n. 50 metrin päässä ammuttiin kaksi kertaa. Chila pysähtyi, ihmetteli ääntä pari sekuntia ja jatkoi sitten seuruuta. Toisella kerralla sama juttu. Nyt siis aloitetaan ampumistreenit, aiemminhan koira ei ole ragoinut mitenkään läheltäkään tuleviin ampumisiin. Se ei tosin ennen ole itse ollut suorittamassa samalla mitään.

Vierumäellä osa teki jälkiä, minä en ole niistä oikein innostunut. Talloimme 50x50m esineruudun tuulen pyöriessä suht kovaa ympäriinsä. Kolme esinettä takakulmiin ja keskelle taakse. Chila ei ole tätä tehnyt miltei vuoteen. Tanja piti koiraa, kun minä vein esineet ja heittelin niitä, kulmiin vieraat lelut ja keskelle oma. Chila lähti kuin ammus ja löysi oman lelun nopeasti, toi jopa minulle parin tiputtelun kera (olisi halunnut lähteä etsimään uusia heti tiputettuaan lelun puolimatkaan, käskin takaisin). Otti sen kuitenkin aina uudelleen ja toi. Sitten lähti etsimään uutta. Löysi oikean takakulman lelun, tökkäsi sitä ja jatkoi etsimistä. Jouduin menemän esineelle ja pyysin Chilaa antamaan sen minulle maasta, sitten vasta tajusi, että vieraankin saa ottaa. Oli siis viimeinen kerta, kun laitan yhtään omaa lelua ruutuun. Viimeistä esinettä etsi pitempään, menin avuksi. Kun löysi, otti heti suuhun ja toi minulle parin metrin päähän, tästä loistopalkka.

Haku: Yrityksenä oli tuulitreenit, mutta tuuli pyöri niin vinhasti ja kunnon piiloja oli niin huonosti, että kuoppasimme idean. Chilalle haamut etukulmiin, ensimmäinen oli kääriytynyt pressuun niin, että naama näkyi. Chila paineli epäröimättä sinne, ei pienintäkään irtoamisongelmaa, eikä välittänyt pressusta. Oli yli-innostunut, joten toisen haamun piti antaa äänimerkki, että Chila tajusi mitä ollaan tekemässä. Paineli sitten suoraan ja käytti lopussa hyvin nenää. Kolmas oli vähän lähempänä valmiina piilossa. Lähti hyvin ja käytti nenää, olen erityisen tyytyväinen että pistot olivat nyt todella suoria ja nenä oli joka kerta mukana hommissa.

Chilan kuvat: Aija Valli

 

Tämä söpöläinenkin oli reenaamassa, Valto löysi hienosti esineitä ja ihmisiä metsästä!