torstai 10. tammikuuta 2013

Vaaleanpunainen kupla

Aamulla treenasimme Korkeavireellä tokoa Tanjan, Päivin ja Riikan kanssa. Chila repesi innosta heti kun pääsi autosta ulos. Elämä on ihanaa ja kaikki ovat ihania ja toko on ihanaa. Eli mikä sitä vaivasikin tiistaina, yksi lepopäivä korjasi asian. (Minä makasin eilen rokotuksen jäljiltä kanttuvei, kissa makasi tyytyväisenä kanssani ja Chilan mielestä oli ihan tyhmä päivä.)
Merkki: Välillä pomppi tötsän päällä, muuten hyvä. Tasapainoleikki on vielä vaikeaa, mutta harjoitellaan.
Ruutu: Lelu ruudussa, meni lujaa. Riikka laittoi lelun kun kävelimme poispäin ja taas meni lujaa. Sitten lähempää ilman lelua, hieno (hidasti tosin etureunan kohdalla jo). Taas lelun kera kaukaa ja viimeiseksi lähempää ilman lelua. Meni lujaa ja hyvin. Nyt olin tosi tyytyväinen, ei päässyt virheitä tapahtumaan kun olin itse miettinyt kunnolla mitä teemme.
Perusasennot: Ne ovat nyt hukkuneet, Chila kaartaa vasemmalta sivulle viitsimättä kääntyä kunnolla ja päätyy liian eteen, hieman vinoon. Kivakiva, ei sitten muuta kuin back to basics.
Ohjatun suunnat: Chilalta pääsi ääni, kun Riikka vei lautasia. Onneksi vain ekalla kerralla. Vasen helppo, oikea taas paljon vaikeampi. Oikealle muutama toisto, että meni sujuvasti ja suoraan.
A-estenouto: Ihan täpinöissään, karkasi A:lle heti kun sai kapulan suuhunsa. Pari kertaa jätin seisomaan kapula suussa ja kutsuin, tuli hienosti yli. Sitten pari kertaa heitin kapulan (ja sen pompittua kumimatolla ihan vinoon kävin korjaamassa sen suoraan esteen taakse) ja lähetin hakemaan, todella hyvin toimi ja osaa selvästi jo hienosti käskyn "over".

Illalla käytiin lenkillä Tiinan ja lappalaisten kanssa ja Chila pissi noin 250 kertaa. Se hölkkäsi ihan omassa hajukuplassaan, eikä edes juuri tajunnut kavereita olevan mukana, kunnes vastaan tuli sattumalta isäni, mistä Chila sai hepulikohtauksen, joka johti Meten kanssa riehumiseen joksikin aikaa. Kuplastaan huolimatta Chila totteli tosi hyvin, joten eipä sille voinut kuin nauraa. Kotiin päästyämmekin se pomppi ilmaan onnesta, välillä hormonit voivat näköjään olla kivakin asia.

Pölhökaverukset Mette & Chila viime talvena. Chila usein unohtaa huulensa tuolla tavalla, kun on kivaa.

1 kommentti: