Tiistai

Aamupäivällä menimme treenaamaan tokoa Mustanmäen kentälle Einen ja kahden Niinan kanssa. Mukamas ainakin. Keskityimme lähinnä Einen uusimpaan perheenjäseneen, eli pikkuiseen kelpie-vauvaan. Ihan ylisöpö otus aiheutti pahasti pentukuumeen nousua. Chila ei oikein ymmärtänyt mikä se on ja haisteltuaan niskakarvat hivenen koholla tuli kiipeämään syliini, että apua äiti, ota syliin, kun tuolla on tuntematon olio. Sitten Chila meinasi leikkiä vauvan kanssa, mutta kun se läsäytti tyypillisen leveän ja tömähtävän leikkiasentonsa, pikku-Bria säikähti ja ulvahti vähän. Chila oli taas ihan äimänä, että eikö se sittenkään ollut koira, kun tuommoisen äänenkin päästi.

Lopulta vähän treenasimmekin, kun Eine pisti Brian autoon piiloon. Paikalla istuminen ja -makuu evl-käskytyksellä meni hyvin. Istumisessa kävin piilosta välipalkkaamassa, kun Chila oli vähän epävarman näköinen. Muuten hyvä. Makuu super. Sitten Chila teki ensimmäistä kertaa liikkuroituna avo-kaukot. Se ei välittänyt liikkurista yhtään. Ensin liikkuri oli Chilan takana, sitten edessä sivulla. Toisella kerralla Chila kokeili vähän edistää, kun ei heti tullut palkkaa, mutta kävin korjaamassa ja sitten teki tosi hienosti taas. Into ja keskittyminen tosi hyviä. Harjoittelimme myös seuruun paikalla käännöksiä, sivuaskelia ja peruutusta. Peruutus on äärimmäisen huvittavan näköistä vieläkin, mutta vanhempieni ison peilin edessä harjoittelu on tuottanut tulosta. Sivuaskeleet ovat tosi hyvällä mallilla. Noutoa tein pk-kapulalla ja Chila toi älyttömän hienosti ja nopeasti. Loppua kohti hidastaa, jos otan luovutukseen asti, mutta ei enää pahasti. Aiemminhan toi pk-kapulaa vain ravilla, edistys on valtavaa nyt. Luoksetulon stoppeja tehtiin myös ja ne ovat teräviä. Ennakointi on ongelma, treeneissä pitää koko ajan vaihdella pysäytyksien paikkaa, läpijuoksuja jne. Chilan mielestä stopit ovat hauska leikki, joten vire on hyvä.

Agissa illalla oli melko haastava rata, joka alkoi layereillä, eli piti ohjata kaukaa puomin takaa koira hypylle, putkeen, hypylle ja sitten ottaakin haltuun ja mutkaputken kauempaan päähän. Ilokseni Chila meni aina vierekkäin olevista putkesta ja puomista siihen minkä sanoin ja irtosi hyvin layereissä. Kepeillä se jatkoi vain parantamistaan ja sylkkärikin onnistui, kun vihdoin taas tajusin itse toimia oikein. Inhoan sylkkäriä, sössin sen aina. Chilalla oli kyllä todella hyvä vire koko ajan. Ihan radan lopussa tein takaaleikkauksen muurin ja hypyn välissä, siitä suoraan renkaalle. Chila koki että juoksin sen päälle, vaikken edes koskenut. Se päätti, että hänet yritettiin tässä tappaa ja tuo hyppykin on ihan kamala. Kun yritin takaaleikkausta uudestaan, se hyppy-käskyn saatuaan veti uukkarilla putkeen. Naamallaan sillä oli umpimielinen "minulle-iski-narttu-hormoni-kohtaus-enkä-varmasti-tottele"-ilme. Erotan ilmeen nykyään hyvin, joten ärjäisin Chilalle pariin kertaan uukkareiden kohdalla, että ei. Se leikki että minua ei ole olemassa, katseli maisemia ja kävi välillä kiipeämässä Ninan syliin. Kun se totesi, että mikään ei auta, tehtävä ei muutu, vaikka helpotinkin kulmaa vähän, se lopulta otti kontaktin minuun ja sen jälkeen teki iloisesti takaaleikkauksena hypyn. Voi narttu, sanon minä. Loppupalkkana se sai leikkiä nännikumilla tehtyään vaikean kohdan pari kertaa hyvin. Taisi olla ensimmäinen kerta ikinä, kun narttukohtaus iski agilityssa, mutta onneksi tuli tuohon loppuun ja oli noin lievä.