Tokoilua itseksemme

Ensin kelivaroitus: Kävin poikkeuksellisesti kävelyllä asfaltilla, äitini ja Chilan kanssa. Enpähän mene enää, ainakaan ennen kesää. Chilan mahanalus ja jalkakarvat olivat täynnä pitkiä öljyisiä rastapatukoita. Se yritti syödä niitä ja minä yritin putsata niitä lumeen. Ei lähteneet. Lopulta harjasin Chilan vanhempieni pihalla lumessa (ettei öljy sula sisätiloissa) ja revin kököt irti harjan kanssa. Chilaa se sattui, mutta kiltisti se vain antoi minun hoitaa homman. Tassut pestiin lopuksi. Huh, kamala kokemus. Onneksi äidillä oli Chilalle varastossa possunkorva, niin pikkuisen mieli kohentui kummasti.

Tässä Chila 8vk tapaa vauvan. Ne ovat olleet pelottavia siitä asti. Nyt kyläilimme saman vauvan luona, joka liikkuu jo pystyasennossa ja sanoo "Maahan Hila, istu Hila, tänne Hila!" ja Chilan, tai siis Hilan mielestä lapsi oli jo melkein siedettävä. Ilme oli hieman kärsivä, mutta Saana sai silittää ja tulla viereen lukemaan Hilalle Puppe-kirjaa, eikä Hila murissut yhtään.

Chila ei ällöä kapulan ottamista suuhun enää kovin paljoa, nappaa sen sisälläkin ihan hyvin ja tuo minulle, mutta luovutus on kauhean vaikeaa jos siihen yhdistää yhtään liikettä. Tätä alamme nyt työstää, jos saisi ihan askeleen-kaksi liikettä ja nätin luovutuksen, jossa koira ei yritä kiemurrella, näyttää hakatulta ja kääntää itseään johonkin ihme solmuun, ettei tarvitsisi luovuttaa. Luulen että kun pääsemme tuohon, niin pitempi matka ei tule olemaan ongelma, mutta tämä tulee olemaan pitkän ajan projekti.

Eilen tokoilimme Löytyllä, häiriönä jonkun ukon flexissä hengaileva uroslabbis, joka välillä oli irtikin eikä totellut yhtään. Onneksi ukko älysi sentään pitää sen kiinni, kun Chila oli kentällä. Kenttä oli osaksi jäässä, osaksi kuraa ja osaksi lunta. 

- Pieni paikallaolo maassa, kurassa, mikä oli Chilan mielestä aivan hirveää. Pysyi kuitenkin, jäin aika lähelle enkä pitänyt kauaa. Nousi luvatta istumaan kun tulin vierelle. Toinen paikallaolo lumessa, se meni hienosti ja Chila vilkaisi vain labbista pari kertaa, mutta korjasi heti kun hieman älähdin. 

- Tokohyppyä, joka oli lumessa, mutta se ei haitannut Chilaa yhtään. Kerran se kokeili nostaa etutassut esteen päälle kun oli hypännyt ja kääntynyt, mutta siitä kielsin ja Chila alkoi tajuta jujua. Teemme hyppyä vauhditta ja menen aina koiran perässä esteen yli palkkaamaan, tai enemmän niin että palkka tulee esteen yli kädestäni, koska Chilaa vähän ahdistaa kun astun esteen yli sen viereen ja haluan sen seisovan reippaana toisella puolella. - Seuruuta ja teemana kontakti. Minun pitäisi varmaan vaihtaa seuruukäsky, mutta pelkään sanovani sitten koko ajan väärää. Kontaktissa on vähän ongelmaa, koska Chila kulkee todella paljon irti vierelläni käskyllä "siinä". Silloin sen kuuluu vain tulla nätisti vieressä, ei tarvitse pitää kontaktia. Sivu-käsky on liian lähellä siinä-sanaa... Seuruu meni kuitenkin alun jälkeen ihan hyvin ja saatiin pitempikin pätkä tehtyä. Vasemmalle käännökset toimivat hyvin, mutta oikealle kääntyessä kontakti usein tippuu hetkeksi, täytyy siis naksautella ahkerasti oikeita käännöksiä. Asento ja paikka ovat edelleen hyvät, mitä nyt pystyin katsomaan. Oma olkapääni meinaa ohjata koiraa sivulletulossa, koska teen aina yksin. 

- Chila lepäsi autossa hetken ja sitten otin puukapulan ja vinkuvan nahkapatulan esiin. Chila nouti vauhtinoutoa kolme kertaa (ja tarttui empimättä aina kapulaan!) ja aina tiputti hienosti kapulan, kun otin patukan esiin ja syöksyi patukkaan. Loistavaa, alkaa löytyä työkaluja noutohommaankin. Mikään leluhan ei ole meinannut olla tarpeeksi kiinnostava, että kapulasta voisi luopua, paitsi vinkupallo. Sen kun heittää, niin tulee liian pitkä tauko toistoihin, koska sitä sitten vingutetaan ympäri kenttää juosten.

Tänäänkin menimme Löytylle tokoilemaan. Kun ajoin parkkiin, alkoi sataa jalkarättejä vaakatasossa ja tiheästi. Chila teki paikallaolon, lähellä loikkiva dobermanni harjoitteli seuruuta. Hienosti pysyi lumen kerääntyessä sen päälle sivulta ja dobberiakaan ei vilkaistu kuin kerran ihan vähän. Sitten otin seuruuta pari minipätkää ja yhden pitkän, meni aika hyvin ja oikealle käännöksetkin olivat paljon parempia kuin eilen. Enempää en viitsinyt, omat varusteeni eivät olleet tarkoitetut lumiukoksi muuntautumiselle ja Chilaa satoi pahasti silmiin, kun oli hienosti kontaktissa. Menin puun suojaan ja heittelin palloa vähän aikaa, sitten poistuimme. Sisätiloissa sitten pidin vähän temppukoulua. Chila tasapainoili jumppapallon päällä ja vaihtoi sujuvasti istu-maahan-istu. Se myös työnteli palloa etujaloilla edellään pari metriä ja sillä oli kamalan kivaa. Hanna kokeili sen kanssa kerran DOBO-palloa silloin kun olin hakemassa Chilaa hoidosta ja Chila muisti siitä heti, että tuollaisen pallon päälle hypätään istumaan ja käännytään peppu mammaa vasten jos tarvitsee tukea. Hauska otus. Chila myös teki käskystä selälleen kellahtamisia ja oppi kierimään. Myös jalkojeni alta pujottelussa tapahtui ahaa-elämys.