Meillä on ainakin Chilan kanssa hauskaa agissa, jos ei muuta. Chila pomppii ilmaan joka välissä (mitä se ei muualla tee) ja keskittyy loistavasti töihin. Minä saan ahaa-elämyksiä ja ohjaan välillä hyviä (pieniä) pätkiä, joten kuvittelen olevani varsin kehityskelpoinen, ja välissä sählään niin, että ei voi kuin nauraa. Chila menee mihin ikinä ohjaan, onnellisen tietämättömänä siitä, että ohjaan puolet ajasta mihin sattuu.
Tänään oli kouluttamassa Enni. Tein radan viiden esteen pätkissä. Heti alkuun piti ohjata koira esteen yli oman selän takaa ja tiukassa kaarteessa putkeen. Ja sehän meni! Putkesta takaakierron kautta puomille, todella lujaa meni, mutta kontakti oli hieno! Seuraava pätkä sisälsi välistävedon ja takaakierron, sen jälkeen piti tehdä semmoinen takaakierto, missä itse pitää osata kiemurrella niin, että koira tajuaa missä sen pitää olla parin esteen päästä. Meinasin kuolla nauruun ensimmäisen räpellykseni jälkeen, mutta saatiinhan se tehtyä! Loput eivät olleet monimutkaisia kiemuroita, mutta kepit olivat Chilalle uudenlaisessa paikassa ja se meni hienosti silti. Lopuksi vielä kepit vasemmalta irrallisena ja se meni aivan yhtä hienosti kuin oikealta! Vähänkö mulla on fiksu koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti