Agiliitoa

Chila on aloittanut juoksun valmistelun (viimeksi se kesti 4kk), joten ei voi koskaan tietää millä mielellä se on minäkin päivänä. Kahdet viimeiset agilitytreenit menivät melko huonosti. Heti kun Chilan piti tehdä jotain muuta kuin vain juosta suoraan ja hypätä, se masentui. Etenkin kepit olivat ihan tyhmiä. Koutsi jo ehdotteli, että sillä on ehkä selässä vikaa. Toki itsekin aina huolestun, kun koira käyttäytyy oudosti, mutta toisaalta alan jo osata lukea sitä hyvin ja nytkin arvelin, että vika tuskin on selässä, vaan mielialassa. Yleensä Chila innostuu agitreeneistä nähdessään verryttelylenkillä tuttuja leikkikavereitaan, joita ei uudella hallilla ole. Tämä tulikin sitten todistettua oman seuramme järkkäämissä kisoissa Nastolan urheilukeskuksessa. Chila näki vanhoja treenikavereita ja muita tuttuja joka puolella, sekä tietysti grillimakkaran tuoksu ilmassa kertoi, että paikalla voisi ehkä kerjätä herkkuja. Se oli alusta asti aivan täpinöissään. Se sai alkuvirittelyt jo matkalla kisapaikalle, kun näimme lyhyesti Hannan. Pääsin myös palluttelemaan ihanaa ylisöpöä Kiilaa, joka on Chilan pikkusisko ja ikää oli n. 5 viikkoa. Varsinainen pentukuumeen nostattaja!

Helle oli kisapaikalla kova ja verryttelin mahdollisimman kevyesti käyden aina vesialtaan kautta Chilan kanssa. Verryttelyssä oli kepit, eikä niissä ollut ongelmaa. Agiradalla Chila oli ihan innoissaan ja jouduin jopa karjaisemaan keinulla melko voimakkaasti, ettei tule lentokeinua. Kontaktit tulivat hyvin ja kepeille se lähti innolla, joskin pujotteluvauhti vähän hiipui loppua kohti. Tokavikalla esteellä ohjasin huolimattomasti ja aiheutin riman tipumisen, mutta rata oli muuten tosi hyvä! Sijoituimme kolmanneksi. Sain taas rytmihäiriöitä jännityksestä, mutta alan näköjään oppia peittämään ne koiralta.

Hyppyrata oli vain 15 estettä pitkä ja estekorkeus molemmilla radoilla oli 55cm, koska tuomari oli huolissaan helteestä. Chila kuitenkin oli edelleen innoissaan ja vauhti oli hyvää radalla. Kepit menivät rytmikkäästi, joskin vauhtia niillä olisi voinut olla enemmän. Moni koira pudotti viimeisen putken jälkeisen riman, joten muistin jopa tehdä jarrun Chilan tullessa putkesta ja siitähän tuli nollavoitto ja eka LUVA! Chila jopa taisteli radan jälkeen kanssani fleece-hihnasta, eli nyt alkaa löytyä vähän sitä haluamaani "raivoa" suoritukseen. Mieletön fiilis ja mahtava koira!

Yllä olevat kuvat: Tuija Laurila
Alla olevat kuvat: Kaarina Salo

Näyttääpä se pieneltä.

Tyylillä maaliviivan yli :D

Ensimmäinen agikisojen ykköspallimme! Toisena Heidi & Melli, kolmantena Kirsi & Riemu, kaikki Vaulaisia.

Kisojen päätteeksi kävimme lenkillä Mian ja Surin kanssa. Chila ja Suri painelivat reikäpäänä pikin peltoa ja metsää ja viilennys hoidettiin metsälammessa.

Tyylinsä kullakin, paimenella ja seisojalla ehkä vähän erilaiset...

TOKO SM

Yritän saada päivityksiä ajan tasalle, niitä tulee siis vähän epäkronologisessa järjestyksessä...

Vuoden kovin koettelemus oli Pieksämäellä 29.6. Järjestelemistä oli ihan eri tavalla, kuin normikisoihin lähtiessä, mutta kaikki oli sen arvoista. Olin joukkueenjohtajana seuramme joukkueessa ja hoidin meille edustuspaidat, Riikka onneksi sai järkättyä meille majoituksen. Niinpä suuntasimme perjantai-iltana nokat kohti Pieksämäkeä. Sain ilmoittautumisen hoidettua ja saimme myös avaimen majoituspaikkaamme parin mutkan jälkeen. Mökki oli todella halpa ja aivan mahtavalla paikalla 20 minuuttia kisapaikalta, joten olimme oikein tyytyväisiä. Vietimme siellä kaksi yötä Riikan, Niinan ja Mian kanssa, koska halusimme myös sunnuntaina seurata SM-finaalia.

Kyllä kelpasi nelikon juoksennella mökin pikku pihamaalla ja järvessä!

Chila, Suri, Velmu ja Kira tulivat hyvin juttuun. Chila kesti hyvin myös reissut samassa takakontissa Velmun kanssa, joka on leikkaamaton uros, mutta herrasmies.

Ilma oli painostava, osin aurinkoinen ja noin 28 astetta. Aikatauluista ei saanut mitään ennakkotietoa ja organisoinnissa oli hieman paranneltavaa kisapaikalla, joka muuten oli oikein hyvä. Jouduimme siis ottamaan kaikki koirat mukaan jo yhdeksältä aamulla. Yhden joukkueemme jäsenen vuoro oli heti aamulla, kaikki muut saivat odottaa useamman tunnin. Chilan vuoro oli vasta kahden aikaan iltapäivällä, jolloin se oli jo aivan simahtanut kuumuudesta. Kun sen kasteli, se oli muutamassa minuutissa täysin kuiva. Tein siis kaikkeni piristääkseni sitä, mistä saimme ainakin yhden kehän liikkurilta todella pahoja katseita... Pari pistettä lähti varmaan myös kokonaisvaikutelmasta ylenpalttisen liikkeiden välillä hillumisen takia, mutta sen ansiosta Chila kykeni tsemppaamaan ja suoriutumaan olosuhteisiin nähden oikein hyvin. Harmittaa ainoastaan yksi ylimääräinen ja turha käsky, jonka annoin noudossa, ilman sitä olisimme saaneet ykköstuloksen. Nyt se jäi harmittavasti reilun pisteen päähän, mutta ei voi olla kuin tyytyväinen! Oma sijoituksemme oli 31/111 ja joukkueemme sijoittui 41/70. Ei hullummin.

Chilan pisteet:

KEHÄ4 Ossi Harjula
2 Seuraaminen 9 (Alussa jäi jälkeen, kun vieressä huudettiin yhtä aikaa Tänne.)
3 Liikkeestä maahanmeno 9
6 Noutaminen 6,5 (Hölkkäsi, pohti kapulan ottoa, jäi seisomaan eteeni, annoin uuden käskyn, jolloin alkoikin itse istua. Tyhmä minä.)

KEHÄ5 Taru Torpström
4 Luoksetulo 8 (Lähti ravilla ja hidasti koko ajan pysähdystä kohden. Laukkasi luokse, mutta jäi väljäksi.)
5 Liikkeestä seisominen 9,5  
7 Kauko-ohjaus 7 (Alussa oli ihan koomassa, ei reagoinut istu-käskyyn. Sanoin "Chila-istu", jolloin reagoi ja teki loput hyvin.)
8 Estehyppy 7 (tosi löysä)

KEHÄ6 Anne Nokelainen
1 Paikalla makuu 8 (tuplakäsky maahan, oli niin poikki helteestä ettei tajunnut ekaa)

9 Kokonaisvaikutus 8/7/8

AVO2 158,67p.

Iso kiitos Chilan kuvista Riikka Viinikalle!

Välihillumista ;)

Jäävät menivät todella hyvin ja Chilakin selvästi tiesi sen.

"Onko mun ihan pakko ottaa tämä?!"

Tulihan se kapula sentään, edes hölkällä...

We did it!!

Hienot paidat meillä ainakin oli!

VAU:lla ei ollut tylsää rotuvalikoimaa: Niina & Kira (bordercollie, AVO), Riikka & Velmu (valkoinenpaimenkoira, EVL), minä ja Chila (AVO), Mia & Suri (isomünsterinseisoja, AVO), ja Minna & Ronja (saksanpaimenkoira, VOI).

Kuvia lauantailta, mukana mm. Chilan veli Jussa, olipa hauska nähdä sekin!

Kuvia sunnuntain finaalista

Agirotu 2013

Olen ollut joskus katsomassa agirotua, mutta en ymmärtänyt koko touhusta silloin mitään. Kaikki oli siis oikeastaan ihan uutta ja Chilan kanssa olimme aussie-joukkueessa mukana. Kyseessä on epävirallinen joukkueviesti, jossa kaikkien joukkueen koirien tulee olla samaa rotua. Teivossa oli tajuton helle, mutta siihen olemme jo viime aikoina tottuneet. Todella hauska tapahtuma, valtavasti hyväntuulisia ihmisiä ja koiria. Chila oli innoissaan, kun näki jatkuvasti jonkun tutun ja verryttelylenkillä se sai leikkiä Norriksen kanssa. Olimme joukkueemme ankkuri ja minä jännitin ihan hulluna taas kerran. Opin sentään radan, joka ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Sanna näytti mallia Ketkun kanssa ja toisena meni Norris. Chila tuijotti sitä tiukasti ja puhkui intoa. Lähdössä emme harmittavasti nähneet, että Norris pyyhälsi viimeisestä esteestä ohi, joten Pipsa lähetettiin matkaan ja se joutui palaamaan lähtöön. Chila hoiti oman osansa erinomaisesti, minä vain lähetin sen ihan väärin kepeille, siitä vitonen. Kaikenkaikkiaan hauskaa menoa kaikilta ja hauskuushan tuossa kisassa onkin pääasia. Mahtava päivä! Joukkueemme sijoitus oli 19/47.

Lehmäjengin radat
Ketku, Norris, Pipsa ja Chila

Chilan osuus toisesta kulmasta

Kuvat otettu Kannuksessa juhannuksena. Kuvista kiitos Sanna Lehtoselle.

Hakupäivitystä

Vihdoin alkaa edistystä tapahtua myös haun osalta. Pääsimme uuteen hakuporukkaan mukaan, jossa on osaavia ihmisiä. Mehän olemme päässeet treenaamaan tosi epäsäännöllisesti ja pääosin tutuilla maalimiehillä. Uudessa porukassa Chila ensimmäisellä kerralla ei mennytkään täysin vieraalle maalimiehelle, mutta onneksi tämä korjaantui jo kerrasta. Nyt olemme treenanneet noin kerran viikossa toukokuun puolivälistä asti.

Chila on tajunnut irtorullan, mutta meni sekaisin siitä, kun ei tiennyt koska tehdään etsintään ja koska ilmaisua. Nyt ilmaisu on siirretty metsään ja tällä hetkellä teemme helppoja pistoja irtorullan kanssa. Ensimmäinen maalimies on näkyvillä, toinen piilossa mutta melko lähellä ja kolmas jo vähän kauempana piilossa. Viimeksi oli pitkästä aikaa mies maalimiehenä. Annoin Chilan tervehtiä häntä autoilla, jolloin tulikin pieni mörköhuudahdus, mutta metsässä meni maalimiehelle epäröimättä.

Minun pitää nyt keskittyä liikkumaan itse. Sain noottia, kun ei ole alusta asti opetettu Chilalle, että sen ollessa maalimiehellä ohjaaja liikkuu keskilinjaa eteenpäin. Nykyisissä treeneissämme ei saa mennä koiran perässä suoraan piilolle (jos muita koiria tulee vielä tekemään etsintää), eikä saa koiran ja maalimiehen kanssa poistua suoraan piilolta keskilinjalle, ettei jää hajuvanoja.

Esineruutu on hyvällä mallilla ja Chila tekee innokkaasti töitä. Se tuo hyvin esineet, paitsi jos esineenä on Crocs-kenkä (kamalan törkeää ottaa ihmisten kenkiä) tai jonkun koiran pahasti kuolaama esim. lompakko (yäk). Näitä siis pitää treenata enemmän, mutta en ole huolissani.

Olemme hieman aloittaneet jäljen tekoa, mutta itse olen tosi laiska tekemään niitä, joten pitäisi tsempata enemmän. Chila tykkää kyllä ja nenä toimii. Kepitkin otettiin miltei heti mukaan.

Esineen luovutus joko näin tai kauniisti eteen istuen. Tällä hetkellä molemmat kelpaavat minulle hyvin.

Palkkana Crocsin tuonnista esineellä saa leikkiä.

Kuvat otti Riikka Viinikka.

Kakkosluokkalainen

Nyt kun tietokoneongelmani ovat ainakin osittain ratkenneet, voi taas päivittää blogiakin. Yritän tedä jonkinlaista kertausta viime viikoista, tässä agilityn osalta.

Ihanaa kun kesä on tullut ja voi treenata ja kisata paljon. Agilityssä olemme selvästi edistyneet ja kisoissakin on käyty. P-Haun kisoissa satoi vettä ihan reilusti ja minua jännitti tietysti kamalasti. Kolmas virallinen kisamme ja edellisestä oli aikaa ainakin puoli vuotta. Muotkan radoilla oli ykkösillekin vähän källejä, ei ehkä kivimpia ratoja. Chila katseli huolestuneena minua, että mikähän hätätilanne meillä on, kun mamma on ihan outo. Hitaasti mentiin ja keinulta joku ihme tasajalkapomppuräpellys. Ihme kyllä pysyimme ajassa, joten heltisi toinen sija ja LUVA. Toisella radalla jatkoimme yltyvässä sateessa räpeltämistä (keinu hiivittiin nyt tooosi hiljaa) ja siitä tuli yliaikanolla ja toinen sija. Muistin kuitenkin radat!

Samalla viikolla kävimme Heinolassakin kisaamassa. Ensimmäinen rata oli aika kiva ja sujuva. Aurinko paistoi, jännitykseni ei ollut yhtä paha kuin Orimattilassa ja Chilalla oli hyvä fiilis. Nolla, kolmas sija ja SERT! Siihen loppui siis kisat siltä päivältä, koska Heinolassa ei ollut kakkosluokkaa. Sain nauttia treenikavereiden loistosuorituksista ja oli mahtava fiilis, kun porukka, jonka kanssa olen pitkään treenannut, napsi miltei kaikki maksi-sijoitukset ja keräsi luvia ja sertejä. Jee!

Jotta ramppikuumeeni ei ehtisi kasvaa järkyttäviin mittoihin, päätin lähteä kisoihin vähän pidemmällekin ja onneksi Riikka lähti mukaan Velmu-valkkarin kanssa Lohjalle. Ihana kisakenttä järven rannalla, aurinkoa ja Chilalla innokas mieli. Agiradalta nolla virhepistettä ja olin tosi tyytyväinen rataan! Oikeasti siellä tuli kyllä paha lentokeinu, mikä esiintyy vain ja ainoastaan virallisissa kisoissa, johtuu siis jännityksestäni. Jostain syystä tuomari ja tuomariharjoittelija eivät sakottaneet siitä. Aika oli meille ihan hyvä, mutta LUVA jäi saamatta, koska edelle menivät supernopea aussie, bortsu ja maksi-kokoinen sheltti. Hyppärillä mokasin yhden hankalan kohdan, koska kutsuin Chilan pois kun se oli juuri ponnistamassa. Se on niin kiltti ja kokematon, että sehän kääntyi heti, eikä vasta hypyn jälkeen. Onnistuin jatkamaan hämääntymättä ja rata meni hyvin loppuun. Kymppi tuli siinä yhdellä esteellä pyörimisestä, mutta muuten hieno rata, olin tyytyväinen. Lopuksi nautimme Chilan kanssa grillimakkaran ja sitten kuvasin valkkaripentujen leikkiä rantanurtsilla. Nice.

Treenipuolella on nyt muutosta tapahtumassa. Siirryn Kanavalta VAU:lle, koska muutenkin toimin aktiivisesti VAU:n jutuissa (mm. hallituksessa) ja uusi halli on minua huomattavasti lähempänä kuin Asikkalan maneesi. Koska seurojen kaudet loppuvat eri aikaan, minulla on pari kuukautta päällekkäiset treenipaikat. Tietysti ne sattuivat myös samalle päivälle, eikä minulla ole kuin yksi koira. Halusin kuitenkin hyödyntää mahdollisuuden oppia lisää, ja ihme kyllä useampikin ihminen oli valmis lainaamaan minulle koiraansa! Pari kertaa olen ehtinyt VAU:n treeneihin, molemmilla kerroilla olen tehnyt tekniikkaharjoituksia Onnin kanssa. Onni on 8-vuotias kelpie-bc-risteytys, kisaa kolmosissa omistajansa Sarin kanssa. Onni on ihan mahtava, irtoaa erittäin hyvin, on nopea, mutta silti seuraa koko ajan ohjaajaa. Olen ollut ihan pulassa irtoavan koiran kanssa, mutta tekee todella hyvää opetella olemaan varmistelematta liikaa, liikkua itse rivakammin ja luottaa, että koira ihan varmasti tekee. Superhauskaa, ja Onnillakin oli kivaa. Tokalla kerralla se jo ulisi mut nähdessään, että nyt pääsee aksaamaan! Tuntui todella hullulta ohjata takaaleikkauksilla kaukana edellä kiitävää koiraa, mutta onnistuihan se lopulta.

Chila saa treenata vanhassa ryhmässämme kesäkuun loppuun asti Kanavalla. Vähän haikeaa on, kun sieltä muuttaa miltei koko ryhmämme eri suuntiin nyt, osa on jo muuttanutkin. Onneksi koiratapahtumissa varmasti törmäillään.

Lauantaina oli pienimuotoinen Patchcoat-agility-miitti Lahdessa. Hanna ystävällisesti lupautui kouluttamaan minua, Maridaa ja Maijaa agilityssä. Rata oli loppujen lopuksi tosi hauska, vaikka ensin kauhistelinkin. Pääsimme testaamaan outoa ohjauskuviota (8-11), jolla on voitettu maailmanmestaruus. Se sujui kaikilta lopulta ja kylläpä tunsimme olomme taitaviksi. Lisäksi sain taas hieman varmuutta lisää japanilaiseen, eli tuplapersjättöön (3-4). Chila oli onnesta mykkyrällä kun näki Hannan, eikä alkuun meinannut kyetä tekemään rataa. Kykeni se sitten ja pysyi hyvällä fiiliksellä loppuun asti. Se halusi selvästi näyttää Hannallekin, kuinka taitava se on. Sanoinkin, että tilaan Hannan meille virittelyksi kaikkiin tokokokeisiimme, niin ihan varmasti tulisi hyvää tulosta.

Vertti oli jo lähtenyt kotiin, mutta neidit pääsivät heinikkoon poseeraamaan: siskokset Hali ja Chila, sekä Roosa-täti

Chila vaanii

Roosa

Kuvaaminen heinikossa oli vähän haastavaa.

Voittoputkessa

Inksu nauttii keväästä.

Jalkani oli paketissa viime viikonloppuun asti ja aika kipeä vielä tämänkin viikon. Chila on lenkkeillyt paljon hevosen kanssa ja tehnyt pieniä tokotreenejä, joitain lyhyitä aksapätkiä ja hengaillut muuten vain. Sen nisät ovat olleet hieman erinäköiset kuin yleensä ja sen mieliala on ollut todella huono, joten laskeskelin, että se mahdollisesti odottaa mielikuvituspentuja.

Viime sunnuntaina kävimme VAU:n uuden hallin avajaisepiksissä ja tein ykkösen agiradan kipsin kera. Chila oli aivan kuutamolla, hölkkäsi hitaasti radalla ja juuri ja juuri hyppäsi esteet. Toisella yrittämällä se oli vähän parempi ja teki nollan, mutta ihan vaisu se oli edelleen.

Maanantaina kokeilin aamulla vähän tottista Löytyllä, mutta Chila oli aivan laama, joten lähinnä leikin sen kanssa ja otimme talvitauon jälkeen kaksi laukausta kentän toiselta laidalta. Ensimmäisellä vähän vilkaisi, tokalla ei mitään. Tehtiin myös rullailmaisuharjoitus, josta se innostui kyllä. Chila oli juuri maalimiehellä hakemassa rullaa, kun kauempaa lähti hollanninpaimenkoira täysiä Chilaa kohti. Onneksi Tanja oli maalimiehenä (tuttu, johon Chila luottaa) ja karjaisi holskulle, joka kääntyi viime hetkellä pois. Chila ei hätääntynyt ja otettiin vielä yksi ilmaisuharjoitus, joka meni hienosti. Se tuo minulle irtorullan hyppäämällä minua vasten, sen mielestä koko homma on mahtava leikki. Voin siis alkaa vähentää omaa riemukasta kehumistani ja jättää pois myös ylimääräisen tuo-käskyn, ettei Chila opi tekemään valeilmaisuja.

Maanantai-iltana tein tokon alokasluokan kokeenomaisena, josta Chila pääsi purkille vähän väliä. Se ei ollut kokonaisuutena hyvä mielentilansa takia, mutta tarkoitus olikin saada sen mieleen hautumaan mielikuva siitä, että mistä vain voi päästä purkille.

Tiistaina menimme agitreeneihin ja Chila piristyi päästessään alkulenkille tuttujen kavereiden kanssa. Agi menikin tosi kivasti (pienissä pätkissä, jotta jalkani kestää ja Chilalla on kivaa) Chilan herättyä koomastaan, olin todella helpottunut! Keskiviikkona ei sitten tehty mitään, jotta mielentila säilyy.

Chilan kolmas TOKO-kisa koitti talven kisatauon jälkeen Hausjärven iltakisassa 25.4. Päivällä kävimme tekemässä kevään ensimmäisen esineruudun. Chila ulisi odottaessaan, että esineet vietiin, se oli niin innoissaan. Sillä oli hauskaa ruudussa, vaikka tuuli kovaa ja se joutui etsimään jonkin aikaa, kunnes kaksi esinettä löytyi. Kolmatta en ottanutkaan, sen sijaan lähdimme kotiin päikkäreille, jotta into olisi tallella illalla.

Koe oli RSKK:n hiekkapohjaisessa hallissa. Tie sinne oli kamalassa kunnossa, mutta paikka oli oikein kiva. Samassa kokeessa oli Elinakin Pron kanssa, joten sain suorituksemme videollekin, mutta edelleen jatkuvien tietokoneongelmien takia en saa videota nettiin. Alokasluokassa oli 15 koiraa ja me olimme ensimmäisenä vuorossa. Luoksepäästävyydessä Chila oli ystävällisellä ilmeellä ja katsoi minua sen jälkeen iloisesti, että katso nyt kun olin hyvä, saanko namia. Chila oli loistavassa vireessä, todella innokas tekemään tehtäviä ja ilahtui suunnattomasti kehuista joka välissä. Seuruussa sen kontakti tippui yhdessä kohtaa hetkeksi jonkin häiriön takia, mutta muuten se oli hyvä ja kaikki käännökset olivat hyviä. Luoksetulomatka oli aivan liian lyhyt ja Chila ravasi viimeiset askeleet luokseni. Olimme lähellä ovea ja Chila ajatteli kovasti autolla olevaa palkkapurkkiaan, joten se kääntyi huonosti edestä sivulle, mutta tuomari rokotti siitä vain puoli pistettä. Olin todella iloinen Chilan mahtavasta asenteesta ja siitä, että se teki oikeasti sellaisen suorituksen, mitä varten olemme treenanneet.

Liitän pisteet tähän myöhemmin, lappu on jossain muualla. Kokonaispistemäärä oli kuitenkin 196,5p ja sitämyöten luokan voitto, ALO1, KP ja TK1! Palkintoja tuo seura ei jakanut ollenkaan, mutta pokaali, ruusukkeet ja mitali sentään saatiin. Tykkäsin tuomarista, joka oli mukava, mutta oikeudenmukainen ja piti pari puhutteluakin ohjaajille, joiden koirat eivät olleet hallinnassa tai ääntelivät todella paljon. Kisassa oli mukana monta aussieta, mikä oli myös mukavaa.

Muutama muuttuja matkassa

Tietokoneeni lopetettua yhteistyö totaalisesti ei blogin päivitys ole kovin sujuvaa. Toivon edelleen, ettei kovalevyn muisti ole tuhoutunut, en tietenkään ole ottanut varmuuskopioita niin usein kuin pitäisi. Toinen ongelmia aiheuttava tekijä on jalkani, joka on kipsissä. Nivelsiteet venähtivät tai repesivät, mutta ei pitäisi olla mitään pahempaa. Kipsiä vielä reilu viikko. En pysty siis lenkittämään koiraa kovinkaan helposti nyt, mutta onneksi läheiset ovat auttaneet ja Chila on päässyt ihan kunnon lenkille pari kertaa, sekä olen lenkittänyt sitä pari kertaa hevosen selästä. Ratsastaa pystyn, kunhan en käytä jalustimia.

Viime viikon keskiviikkona oli P-haulla agi-epikset. Chila ei ollut hypännyt Pennalan hallissa ikinä, joten tiesin sen olevan ylivarovainen ja päätin tehdä kisaradan kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla sain hihkua ja kannustaa kovasti ja silti Chila oli hidas, mutta teki kaiken hyvin, myös seinään päin olevan keinun. Toisella kerralla vauhtia oli jo hieman lisää ja puhdas rata, joten sijoituimme toisiksi! Olipas kivaa.

Viime lauantaina oli Helena Tiaisen agikoulutus Vaun hallilla. Pääsin esteelle 3, kun nilkastani kuului kova pamaus. Hetken katseltuani tähtiä pystyin kuitenkin jatkamaan ja teimme tosi sujuvasti rataa yli puolenvälin (vaikkakin pätkissä, kun oli Chilallekin uusia juttuja mukana). Rata oli 2-3 lk tasoa, mutta kerrankin pystyin unohtamaan liian analysoinnin ja ohjaamaan sujuvasti. Keppikulma oli todella vaikea, mutta niistämällä pallon kanssa sekin lähti sujumaan. Chila oli innokas ja tykkäsi vinkupallostaan kamalasti. Tauon aikana nilkkani turposi ja kipeytyi niin, etten kauheasti pystynyt enää juoksentelemaan. Tein kuitenkin radan loppupätkän (hioimme vielä A:n kontaktia, koska Chila ei pysynyt siellä episten jälkeisessä huumassa) ja sitten Helena teki Chilan kanssa keppiharjoituksia loppuajan. Chila toimi loistavasti vieraan ihmisen kanssa, koska Helenalla oli kädessään vinkupallo. Sain hyviä neuvoja keppien nopeuttamiseen ja Chilan innon ja itseluottamuksen kasvattamiseen. Olin aivan innoissani koulutuksen jälkeen ja kauhea hinku kisoihin iski heti päälle. Sen sijaan painelinkin sairaalaan kuulemaan, ettei vähään aikaan tarvitse aksata...

Tokoa olen tehnyt muutaman kerran itsekseni Löytyllä ja hallilla, lähinnä liikkeitä, joissa minun ei tarvitse itse liikkua paljoa. Chila on ollut todella innokas ja motivoitunut joka kerta. Tunnari sujuu hyvin ja nyt pitäisi uskaltautua lisäämään vääriä laudan lähistölle. Noudon luovutus on Sirken neuvoilla parantunut paljon, etenkin A-estenoutona Chilan into on kova ja luovutus täydellinen. Kaukoihinkin olemme saaneet vihdoin "pään auki", eli Chila ei mene niistä lukkoon vieraammissa paikoissa. Olen tehnyt nyt vain yhden vaihdon per kerta, eli maasta istumaan. Pitkäänhän ei noussut, kun jotenkin ahdistui häiriöstä. Nyt pomppaa innolla istumaan, eiköhän kohta mene useampikin vaihto ongelmitta, kun Chila on tajunnut, ettei kaukoissa ole mitään kummallista.

Eilen aloitimme haun ilmaisutreenit (minunhan piti opettaa irtorulla talven aikana, mutta eipä olla tehty). Chila oli aivan innoissaan, mutta ihan pihalla siitä mitä piti tehdä. No nyt saatiin homma alkuun ja kolmannella kerralla Chila jo toi minulle rullan maasta maalimiehen vierestä vain pienen sähellyksen jälkeen. Nyt vain ahkerasti harjoittelua.