Tokon valmennusrenkaan koulutuspäivä nuorille koirille

12.5. lauantai, Kukonkoivu, Hollola,
kouluttajina Samuli Juntto, Katri Büchtmann ja Elina Niemi

Jokainen koira pääsi tekemään 3 x 15 min. kolmella eri rastilla. Tätä edelsi teoriaosuus; samalla kun yksi selitti liikkeen idean ja miten se opetetaan alusta, toinen näytti omalla koirallaan käytäntöä. Erittäin havainnollista, mutta asiat tulivat niin nopealla tykityksellä, että en ehtinyt saada mitään muistiin. Ilma oli myös todella kylmä, sormetkin olivat kohmeessa. Onneksi Jonna otti videolle kaikki Chilan suoritukset ja saamamme ohjeet, voin opiskella asioita uudelleen katsomalla tallennetta. Superkiitos Jonnalle! Alla oleellisimmat ohjeet Chilan kannalta.

Nouto: Pitää keskittyä palkitsemaan nyt kantamisesta, Chila osaa nyt tarttua kapulaan. Saimmekin kantomatkaa pidentymään, kun nyt ongelmana on ollut, että se koko ajan lyhenee. Koira seisomaan kapulan taakse, pyydän tuomaan ja kävelen takaperin itse houkutellen koiraa itseäni kohti. Ei tarvitse tässä yhteydessä luovuttaa, vaan kun annan luvan, saa tiputtaa ja tulla leluun kiinni.

Kaukot: Pitää opettaa seisomaan supussa, tämä toteutetaan alkuun hyppäyttämällä namin mukana takajaloilla seisomisen kautta neljälle tassulle. Kun seisoo "pienempänä", on takaosa valmiiksi hallussa istumista varten.

Katri demonstroi, miten Chilan saa seisomaan takaset lähempänä etusia.

Seuraaminen: Opetellaan käännökset kuntoon. Osaa jo paikallaan käännökset, joten nyt 1-3 askelta, sitten käännös ja seis. Seuruu suoralla hyvää, nyt vain huomio käännöksiin.

Samuli opastaa seurauksen kanssa, Chila nuoleskelee huuliaan, koska tietää olevansa äärimmäisen pätevä.

Luoksetulo: Koiran jättämisharjoituksia, ettei vilkuilisi muualle kuin ohjaajaan. Palataan palkkaamaan välillä. Poistuessa roikotetaan lelua vas. kädestä, välillä kutsutaan koira sinkaisemaan leluun, välillä käännytään ympäri, pistetään lelu taskuun ja tehdään luoksetulo.

Ruutu: Chilan mielestä superhauskaa, nyt vain treenataan. Tämä oli toinen kerta kun kokeilimme ruutua. Tätä lähdettiin tekemään motivoinnin ja vietin kautta, en jaksa kirjoittaa koko ohjeistusta tähän.

Lelu odottaa ruudussa, sinne siis ja täysiä!

Ohjaaja kipittää ruutuun leikkimään. Elina ohjeistamassa.

"Voitte lopettaa sen pälättämisen, katsokaa nyt kun mä seison tässä takarajalla, tajusin jo!"

Paimennuspostauksen extra-liite

Yövyimme Somerolla miltei koko porukka samassa mökissä. Mökki oli ihana ja sen ympärillä oli paljon tilaa koirien remuta. Ne ottivatkin ilon irti ja vetivät rallia järveen ja mökin ympäri päätyen megakuraisiksi lammasaitauksissa saatujen mutakylpyjen lisäksi. Koko konkkaronkka pääsi lopulta pesulle jonossa ja me nautimme saunat, vappukuoharit ja mahtavan auringonlaskun järven yllä. Oli pakko laittaa erillinen postaus kuvien kera.

Lina ja Kiri aloittelevat leikkiä

Ralli alkaa mökin takaa nurtsilta (Chila, Lina, Hali)...

jyrkkää rinnettä täysillä alas...

järvessä mulaamista (Pinja, Hali, Lina, Kiri)...

muutama hepulikierros rannassa (Chila, Lina)...

kisaten laiturille (Chila meinaa ilmeisesti lentää Kirin ylitse, perässä Mai)...

laituria pitkin ja portaita ylös (sisarukset peräkanaa; Chila, Hali, Lina, Kiri)...

...ja takaisin mökin taakse, josta riemuralli saattoi alkaa uudestaan.

Lopuksi iltaamme ihastuttanut mielettömän upea auringonlasku.

Paimennuspostaus

Olimme Somerolla Klossnereilla paimennusleirillä huhtikuun lopussa. Molemmat päivät alkoivat mahtavalla aamiaisella, jonka jälkeen koirat kävivät kaksi kertaa lampailla. Sen jälkeen mahtava lounas, jonka jälkeen ohjaajat pyörivät laitumille ja koirat paimensivat toiset kaksi kertaa. Mukana olivat Patchcoat-koirista Chilan emo Mai, siskot Hali ja Lina, veli Kiri, sekä täti Vaapu. Oli oikein hauska nähdä niitä kaikkia ja näin tuumasi myös Chila, joka irvisti veljelleen pari kertaa, mutta leikki heti innokkaasti kaikkien kanssa. Lina oli hieman yli-innokas lampaiden suhteen ja Kiri oli oikein keskittynyt, taitava ja rauhallinen. Molemmat olivat ensimmäistä kertaa lammaspaimenessa. Mai ja Vaapuhan ovatkin jo konkareita.

Chila meni rentona lammasaitaukseen, muttei ollut alkuun kovin innoissaan lampaista. Viime vuonnahan se syttyi heti, mutta tässä välissä se on viettänyt paljon aikaa heppatalleilla oppien, että kaikki eläimet ovat kavereita. Se piti selvästi lampaitakin kavereina ja tuli kyllä mielellään mukana, meni minne käskin, söi vähän kakkaa ja hengaili lampaiden perässä, mutta ei sitä oikein voinut paimennukseksi kutsua. Into kyllä nousi kerta kerralta ja kehuin vain koko ajan, edes paimensauvaa ei voinut ottaa, ettei hauveli jännitä sitä. Ilmeisesti se yhdisti sauvan äänen raippaan, jolla olen joskus hevosen selästä viuhutellut ilmaan, kun Chila ei ole totellut. Toisena päivänä sauvakin sai olla mukana ilman että Chila pelkäsi sitä. Pari hyvää pätkää tuli viikonlopun aikana, jolloin Chila toi lampaita minulle ja keräsi niitä kasaan. Se tykkäsi selvästi enemmän, kun lampaita oli toistakymmentä, kuin että niitä oli vain neljä. Parhaiten sujui ehkä häkistä poisotto, se oli Chilan mielestä hauskaa. Kerran myös Kimmo tuli auttamaan meitä aitaukseen Swedun kanssa, eli kokenut bordercollie pisti lampaisiin vähän vauhtia ja Kimmo auttoi Chilaa suuntien kanssa, jolloin Chila luuli itse olevansa tosi taitava. Hanna sanoi Main ollen tuon ikäisenä hyvin samankaltainen, eli kyllä tuostakin paimenen saisi jos jaksaisi harrastaa hommaa tarpeeksi. Oli mukava kuulla, että myös Kimmon mielestä Chilassa olisi potentiaalia, koska se osaa keskittyä ja kuuntelee ohjaajaa. Minusta ei ehkä kuitenkaan ole ajelemaan ympäri Suomea lampaiden perässä... Ankat voisivat kuulemma sopia sille hyvin myös.

Chila poseeraa kameralle pätevänä, kun Swedu pitää huolen lampaista

Tässä Chila paimentaa ihan itse :)

Lambit häkistä ulos mars!

Tämän vuoden ensimmäinen haku

Chila pääsi hakuilemaan Vuolenkoskelle, jossa se sai upouudet pk-liivit päällensä ja sille otettiin tuulitreeniä. Se paineli intopiukassa vieraaseen metsään ja minä roikuin liinan päässä. Tanja käveli perässäni opastaen. Pari viikkoa on jo tuullut navakasti, mutta tietenkin se tyynyi tasan silloin, kun menimme metsään. Chila on erittäin taitava kieputtamaan liinaa puiden ja kivien ympärille, joten myös suoruustreeniä tulossa... Nyt keskityttiin kuitenkin nenän käyttöön, joka olikin hyvää. Se myös irtosi hyvin ja oli kamalan riemuissaan löytäessään kiven takaa Maridan. Sitten uutta maalimiestä etsimään ja pyörimisten jälkeen löytyi Tuuli, jota Chila ei ollut ennen tavannut, mutta jonka se heti päätti olevan tosi kiva, koska Tuuliltakin löytyi nakkeja! Vielä kolmas etsintä, jolloin emme Tanjan kanssa nähneet millään puussa olevaa merkkinauhaa. Jouduimme ottamaan Chilan takaisin keskilinjalle ja uusi yritys, niin että tiesimme, missä Marida on. Nyt menikin hyvin ja aloin jo erottaa, koska Chilalla on maalimiehesta haju ja voi päästää liinasta irti. Sitten tallasimme alueen muita varten Chilan juostessa Tanjan ja Maridan väliä. Selvästi se muisti, että hakumetsässä mamma on ihan tylsä, sillä ei kuitenkaan ole nakkia. Toivottavasti pääsemme hakuilemaan tänä kesänä paljon, jotta sekä minä että koira pääsemme kunnolla hommasta kärryille.

Melkein valio jo

Chila oli tänään ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään Tuomarinkylässä PK-tapahtumassa. Päivi Eerola antoi sille H:n nuorten luokasta, joten se pakollinen näyttelysuoritus on nyt plakkarissa. Eikös se sitten jo melkein valmis KVA, pitikö jotain muutakin vielä tehdä? 

Chila käyttäytyi tapansa mukaan hyvin näyttelypaikalla, mutta kehään oli jäänyt nurmeen joitain nameja ja se yritti koko ajan päästä etsimään niitä. Koko juoksuosuuden se jäljestikin nenä mahdollisimman alhaalla, joten kunnon juoksua se ei näyttänyt. Edellä menneellä Halilla oli sama meininki, ahneita kun ovat. 

Lausunto: Keskikokoinen tässä kehitysvaiheessa vain kevyen kokonaisvaikutelman antava narttu. Hyvin ilmeikäs narttumainen pää. Kookkaat vaal. silmät. Vielä kovin kapea edestä. Saisi olla rakenteeltaan paremmassa tasapainossa, parempi seistessä kuin liikkeessä. Rauhallinen esiintyminen. Tarvitsee aikaa. Kokoon nähden kevyt luusto. Askelpituus jää lyhyeksi. Esitetään edukseen.

Vähän tuulista oli...

Kaunista juoksua aussie narussa roikkuen, tavoitteena vain päästä namietsintään.

Eikö joku voisi poistaa tätä verkkoa..?

HOT-toko 4

Alkuun paikkamakuu. Pyynnöstäni Chilan hampaatkin katsottiin parin eri henkilön toimesta ja kiltisti näytti. Oli vähän vaikea mennä maahan ja keskittyminen harhaili alkuun hieman, mutta pysyi kyllä hyvin paikoillaan. Kävin palkkaamassa välillä. Otimme vielä uuden jätön. Maahanmeno ei ollut niin nopea kuin haluan, joten tein vielä Chilan kanssa muutaman harjoituksen ja seisoin melko lähellä sitä, jotta pääsin korjaamaan pään pyörimisestä. Kaveri heitti vierestä pallon ja Chila liikahti sivullepäin, mutta maha pysyi maassa ja palasi nolona asentoon kun totesin, että ei kyllä pitänyt reagoida. Sen jälkeen se olikin hyvässä työvireessä, vaikka hajut ovat nyt kamalan kiinnostavia ja hormonit aiheuttavat ylimääräistä vahtimista.

 

Teemana seuruu ja kaukot. Seuruussa Chila pitää hyvin paikan, saattaa olla epävarma jos itse hidastelen ja käännöksissä on välillä hieman epävarma. Täyskäännöstä en ole tehnyt yhtään, koska en ole oikein tiennyt miten. Nyt sain hyvät ohjeet, jotta homma onnistuu pk:ssa sekä tokossa. Koira ei kuulemma saa pompata, ja sitähän Chila kaikkein mieluiten tekee. Vasemmalle käännöksessä otan siis taka-askeleen ja pikkuhiljaa pienennän apua, niin että Chila oppii tekemään käännöksen nopeasti, mutta pomppaamatta. Tokossa voi kääntyä oikealle, kyllä se koira kuulemma molemmat oppii. Taidan jättää saksalaisen version pois laskuista.

Kaukot katsottiin läpi ja sain vielä Reijalta tarkennuksia. Voin alkaa luopua namikädestä, jos seison Chilan edessä ja ohjaan sen polvella, kun menee seisomasta maahan. Tekniikka on ok, nyt vain hinkataan niin kauan, että joskus voi alkaa ottaa etäisyyttä koiraan. Täytyy myös ottaa ohjelmaan treenit niin että takatassut ovat eri materiaalin päällä (matonreuna, lauta tms.)

Lopuksi leikkiä kentällä, tein Chilalle Cuz-vinkupalloon fleeceköyden ja sitä se repi aivan hurjana seisten minua vasten. Kotona tämä onnistuu myös possun ja köyden kanssa. Sen mielestä tuo on sen verran törkeää toimintaa, että tiputtaa heti suustan kaiken kun on liian lähellä minua (paitsi pallon tuo käteen). Tavoitteena on saada se lopulta uskaltautumaan lähelleni myös kapulan kanssa ilman kamalia yök-ilmeitä ja vääntelehtimistä.

HOT-toko 3

Laitan paimennusviikonlopustamme oman postauksen, kun kerkiän. Ajoin sunnuntaina kahden päivän paimennuksen jälkeen suoraan Hollolan kentälle, Chila oli taju kankaalla koko 1h40min matkan. Teemana olivat hyppy ja noudot. Otin Chilan kanssa vähän hyppyä, mutta se oli niin väsynyt, että silmät lupsuivat. Teki kiltisti sen mitä osaa ja Elina totesi vain, että hyppy on hyvällä mallilla. Onneksi saimme jo aiemmin Aijalta hyvät ohjeet, miten jatkamme eteenpäin hypyn kanssa, jotta tiedän miten etenen. Sitten vain koira takaisin autoon hirsiä vetämään. Itse istuskelin kuunteluoppilaana vielä pitkään ja tuli paljon tosi hyvää asiaa, koska Oili oli kouluttamassa noutoa ja sen jälkeen VOI/EVL-kurssille merkkiä. Noutoon olen jo ohjeet aiemmin saanutkin, mutta oli hyödyllistä katsella, kuinka eri koirat treenasivat sitä ja miten mitäkin koiraa korjattiin.

Merkin opetukseen voi käyttää kierrättämistä, jolloin huudetaan stop kun koira on merkin takana. (Edellyttää, että koira osaa kiertää vauhdilla eri objekteja, puskia, tolppia, ihmisiä jne.) Toinen vaihtoehto on markkeri, eli koira osaa laittaa etutassunsa lätkän päälle ja lätkä laitetaan merkin taakse. Kolmas vaihtoehto on naksauttamalla, eli koira tarjoaa paikkoja ja oikeasta paikasta naksautetaan.

Tasapainoharjoitus auttaa koiraa hahmottamaan merkin ja pysymään siellä ohjaajaan päin seisten. Koira merkin taakse ja pienen etäisyyden päässä itse liikutaan vähän sivulle koiraan katsoen. Kun se liikahtaa, naksautetaan. Koira oppii nopeasti leikin ja vaihtelee koko ajan suuntaa merkin takana sen mukaan mihin ohjaaja liikkuu. 

Nopeutta voi harjoittaa kahdella merkillä, jolloin koira napataan vauhdista ja käsketään merkille. Sieltä käsketään toiselle merkille, etäisyyttä voi vaihdella. Ohjaaja seisoo merkkien puolivälissä. Alkuun esim. kotona ihan pieni etäisyys, lopulta kentällä pitkä matka, että saa kovan vauhdin. Aluksi koiran joutuu todennäköisesti kutsumaan ensin merkiltä pois ja kun lähtee tulemaan, käskee toiselle merkille.

Oili kertoi opettavansa ruudun ja merkin yhtä aikaa, kuuntelutreeneillä varmistetaan, että koira kuuntelee mikä liike on vuorossa. Jos molemmat liikkeet jo oppinut koira alkaa hakea ruudussa tötsän taakse, se viedään oikeaan kohtaan, taputetaan maata ja sanotaan ruutu. Tätä toistetaan kunnes koira menee itse oikeaan kohtaan ja sitten tulee jättipalkka. Aikaa voi mennä tuntikin, mutta hermoja ei saa menettää, eikä ruudun paikkaan saa laittaa nameja tms. houkutinta.

Oleellista merkin treenauksessa on, että se on koiralle superhauskaa ja merkkiä treenataan paljon EVL:aa kisaavalla koirallakin, koska merkki on vain tylsä välivaihe kisoissa ja koira toteaa helposti, ettei viitsi tehdä sitä kunnolla.