OMG lapsia Chilan reviirillä

Perjantaina viiletimme Kanavan agiepiksissä Chilan kanssa oikein tasapainoisesti. Eli minä mokailin ekan radan ja Chila tokan. :) Minimölleissä Chila olisi mennyt ihan huippuradan varmaan ilman välipalkkojakin, mutta itse jäin ihmettelemään ja sähelsin. Koira oli kuitenkin ihan mahtava, tuhatta ja sataa esteeltä toiselle, sikäli kun vain osoitin sille mihin piti mennä. Vauhdista huolimatta se teki A:lla ja puomilla hyvät kontaktit. Välissä Chila katseli katsomossa muiden menoa ja keräsi painetta. Kun se pääsi toisen kerran radalle, se painoi tuhatta ja sataa ihan mihin suuntaan ja mille esteelle vain, korvat jäivät matkasta täysin. Eipä se mitään, tiedänpähän nyt että sitä ei kannata pitää katsomossa jos mielii vielä radalle. Ainoa harmitus oli, että Chila karkasi myös keinulle, jonka olin suunnitellut ehittavani. Se hyppäri keinulta kesken pois, kun huomasi, ettei olekaan puomilla. Tein episten loputtua keinuharjoituksia Savikon neuvbomaan malliin ja sain onneksi palautettua Chilan hyvin siihen treenivaiheeseen, mihin olimme jääneet. Ryhmänohjaajamme myös lupasi että otamme keinua tiistaina, jotta Chila ei jää jumiin liian kauaksi yhteen treenivaiheeseen. Onneksi se ei pelkää ääntä eikä täräystä, tarvitsee vain kärsivällisyyttä hommaan.

Lauantaina tuli ihmisiä pitkin päivää hieman juhlistamaan maanantaina olleita synttäreitäni. Päivällä kylässä oli ystäväperheeni Mikkelistä. Menin heitä vastaan ulos ja pikkutytöt 5 ja 3v heittelivät Chilalle lumipalloja, minkä jälkeen Chila hyväksyi, että lapset tulivat sisäänkin. Chila makasi hieman kärsivän näköisenä jaloissani miltei koko vierailun ajan, mutta sieti tyttöjen silitykset, eikä murissut. Onneksi Inksu tykkää lapsista ja tytöt saivat keskittyä enemmän kissaan. Vierailun lopuksi vanhempi tyttö sanoikin, että hän haluaa tällaisen kissan heille, "isä koska hankitaan se?" Illalla tuli sitten lisää vieraita, tällä kertaa viisi aikuista, yksi 1,5v tyttö ja yksi pieni hauska koira. Chila oli innoissaan, kunnes lapsi heräsi päikkäreiltään ja itki. Sen jälkeen Chila joko murisi lapselle ja koirakaverilleen tai makasi kärsien jaloissani. Kun Chila alkoi komentaa leikkiin haastavaa pikkukoiraa ja pöhistä vähän kaikelle, pistin sen makkariin jäähylle. Sen jälkeen se oli kiltisti, mutta makasi lähinnä omalla paikallaan, jonne emme päästäneet lasta. Kyllä oli väsynyt pieni aussie illan päätteeksi! Pitäisi vaan saada lapsia kylään useammin, niin Chila tottuisi. Julkisilla paikoilla se hyväksyy lapset iloisesti, joten ei tuo mikään paha ongelma ole onneksi.

Blondikaverukset poseeraa (Micke ja Inksu):

                      

 

Demo-agia

Tänään pääsimme Seppo Savikon agikouluttajien koulutukseen demokoirakoksi. Siellä oli kouluttajia Päijät-Hämeen alueelta ja demoamassa oli pääasiassa nuoria koiria erilaisten esteongelmien kanssa. Chilalla ei ole mitään ongelmia, mutta emme ole keinua vielä oikeastaan opetelleet, joten ilmoitin sen meidän esteeksemme. Keinu oli aiheena suurimmalla osalla muillakin ja saimme tosi perusteellisen ja hyvän opastuksen siihen, miten keinu opetetaan vaihe vaiheelta koirien erilaiset taipumukset ja pelot huomioiden. Seppo näytti koirillamme, kuinka homma tehdään. Chilan piti näyttää hieman edistyneempää vaihetta, mutta se jännitti liukasta keinua ja etenkin vierasta miestä, eikä päässyt ykkösvaiheesta eteenpäin Sepon kanssa. Siinä se siis vain paukautteli tassulla n. 10cm koholla olevaa keinun päätä. Chila tarjosi kaikkea muuta ja hyppelehti keinun yli. Sitten katsoimme miten homma etenee ja tauon aikana tein itse keinua Sepon ohjeilla. Chila meni heti paukuttelemaan keinua ja etenin siihen asti, että se hyppää vaakatasossa olevan keinun päälle, laskeutuu keinun mukana alas ja tekee kontaktin. (Sepon ohjeessa tähän ei kuulu tehdä kontaktia, koska siinä harjoitellaan vasta epävarmuuden poistoa äänestä ja täräyksestä, mutta koska Chila ei oikeasti pelännyt ääntä yhtään, varoi vain täräystä hieman, en halunnut hienoa kontaktia kieltääkään.) Chila oli aivan innoissaan ja olisi keinutellut varmaan loppupäivän. Tein vähän muitakin esteitä itsenäisesti ja Chila toimi loistavasti. Se ei välittänyt ihmisistä tai muista koirista tuon taivaallista päästessään hommiin. Vieraat kepit se teki yhtä hienosti kuin "omatkin".

Sain paljon oppia koulutuksesta, etenkin osuudesta, jossa kouluttajat harjoittelivat omien koiriensa kanssa niiden ongelmakohtia (yleensä kontakteja). Porukassa sitten ehdotettiin eri ratkaisumalleja ja pilkottiin syyt ja seuraukset, se oli mielenkiintoista. Oli myös hieman negatiivinen yllätys tajuta, kuinka harva kouluttajista tiesi mitään operantista kouluttamisesta. Onneksi oma agikoutsimme ei kuulu heihin. Itselleni on selvä asia, että koiran on tajuttava tarkalleen mitä siltä halutaan ja kehu/naksu/palkka on osattava kohdistaa täsmällisesti, muuten menee pieleen. Aika iso osa koirien ongelmista esteillä johtui kuitenkin siitä, että ne olivat saaneet palkan ihan jostain muusta kuin siitä mistä ohjaaja halusi sen antaa.

Chilan hieno Englannista tuomani Mastan loimi. :)

Lopuksi vielä kuva otusteni ilta-aktiviteeteista. Niihin kuuluu olennaisena osana, että Inksu nuolee Chilan jalkoja, roikkuu niissä ja lopuksi yleensä puree jotain jalkaa, minkä jälkeen se kiitää karkuun itsetyytyväisenä. Chila ei pistä sitä kovin pahakseen, koska menee usein itse seisomaan Inksun ylle, jos vaikka Inksua huvittaisi roikkua sen jaloissa. ;)

 

Christa Enqvistin koulutuksessa

Pääsin yllättäen peruutuspaikalle HOT:in toko-päivään, vetäjänä Christa Enqvist. Itsenäisyyspäivän aamuna siis putsasin autoa ensilumesta ja Chila hepuloi ympäri pihaa, kunnes pakkasin sen autoon ja ajoin Korkeavireelle.

Sain paljon hyvää oppia katselemalla muita ja Chilan kanssa teimme oman osamme kahdessa pätkässä. Ensin otimme sivulletuloa ja seuruuta. Chila tuli sivulle mistä kulmasta tahansa reippaasti oikeaan paikkaan, ilmeisesti eilinen oma treenimme oli hyvin mielessä. Se sai kehuja myös seuraamisen paikasta ja intensiteetistä, mutta ne lentävät etujalat... Sain ohjeeksi jättää namin kädestä pois, palkitsen vain sivulletulosta. Liikkeelle lähtiessä pidän käden lonkan kohdalla kuin siinä olisi nami, sitten häivytän käden sivulle roikkumaan ja kannustan suullisesti Chilan jatkamaan kontaktissa. Toimi hyvin, jalat lensivät paljon vähemmän. Muutaman askeleen jälkeen naksu ja palkka taskusta. Chila hieman ihmetteli uutta toimintamallia, mutta alkoi jo tajuta jujun ja oppii tämän varmasti nopeasti.

Pieni pätkä seuraamisharjoituksen lopusta:

 

Toisella jaksolla otimme noutoa. Olen ollut melko epävarma sen kanssa ja pelännyt pilaavani koko noudon, koska alku oli todella hankalaa. Nyt kuitenkin Chilan omistushalua hyödyntämällä olemme päässeet jo hyvään alkuun ja sain jatko-ohjeita Christalta. Paljon vauhtinoutoa niin että palkka tulee aina eri etäisyydeltä. Palkkana on jalallinen vinkupallo, kova vingutus on ainoa millä Chila tiputtaa kapulan. Viritän vielä narun vinkuleluun, ettei sitä tarvitse aina heittää. Chila epäröi kapulan nostoa, joten paljon myös harjoituksia, joissa Chila saa palkan heti kapulan nostettuaan, eli lyhyt kapulan heitto, sitten saa tarrata vinkuun, sitten taas nostaa kapulan jne, jolloin sille tulee vauhtia koko hommaan. Riskinä on, että koira saa kapulan jaloilleen, joten harkitusti painavamman kapulan kanssa, mutta oppivat kuulemma hyppäämään suustaan tippuvan kapulan yli. Täytyy ottaa käyttöön myös metalli, sitä en ole juurikaan ottanut.

Kaikkien koirakoiden saatua treenivuoronsa otimme lopuksi paikkamakuun rivissä ja Chila toimi valtavan hienosti, tapitti minua makuulta koko ajan. Olin n. 7:n metrin päässä siitä. Totesin vain, että Chila alkaa tarjoamaan kaikkea, kun liikkuri huutaa "käsky", joten pakko löytää joku liikkuriksi treeneissä jatkossa. Miltei heti perään otimme paikallaolon istuen, mikä meni myös hyvin. Sitä en ole juurikaan harjoitellut, mutta jouduin käydä vain kerran nostamassa Chilan takaisin istumaan.

Viimeiseksi otin vielä itsenäisesti tokohyppyä ja Chila osasi hienosti toteuttaa seis-käskyn myös tässä. Tein monta toistoa esteen lähellä, eikä kertaakaan yrittänyt hypätä luvatta takaisin esteen yli. Alkuun nami odotti maassa esteen toisella puolella, sitten heitin sen Chilan pysähdyttyä.

Loistotreenit kaiken kaikkiaan! Kotimatkalla pysähdyin Vesijärven rantaan katsomaan ilotulitusta Chilan kanssa. Pauke ja räiske oli valtava ja se kaikui järvestä ja Salpausselästä, mutta Chila vain heilutti häntää ja bongaili naapureita ihmisjoukosta...

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Vuosiraportti

Uskomatonta, mutta Chila täytti jo vuoden. Synttärinään sillä oli melko tylsä päivä, mutta seuraavana päivänä sentään pääsi katsomaan toko-mallia HOTin koulutuksesta ja illalla agiliitämään vapaavuorolle.

Chila kylmän maneesin katsomossa ylen tyytyväisenä.

CHILA 1v osaa:

- käyttäytyä hyvin arjessa, kulkea vetämättä hihnassa ja vielä paremmin ilman hihnaa rinnalla

- olla nätisti yksin (ainoat tuhot on olleet seinien maistelua, eikä sitäkään enää viime aikoina)

- kulkea hevosen ja pyörän rinnalla

- leikkiä hyvin; tykkää jahdata palloa ja repiä, mutta kaikkein paras palkka on ahneelle pennulle nami

- osaa käydä lepäämään käskystä, toimii missä vain

AGI:

- tekee pieniä rada pätkiä, harjoittelee tiukkoja käännöksiä

- estekorkeus mini, juuri aloitettu nostamaan vinopuomeilla

- osaa 2on2off-kontaktit, seuraavaksi pitäisi kokeilla pysyykö, jos juoksen ohi

- puomi ja A ok, keinuakaan ei pelkää yhtään, mutta sitä ei ole juuri tehty

- rengas harjoiteltu minikorkeudella ja viime treeneissä otettiin maxina, meni loistavasti

- rakastaa agia ja on hyvin kuulolla siellä myös

TOKO/tottis:

- tulee sivulle oikeaan paikkaan, mutta hyvin vaihtelevalla vauhdilla ja korjailee asentoaan usein (jos pyydän sivulle agimaneesin lähellä, tulee täysillä heti oikeaan paikkaan)

- seuraa ihan kunnon pätkiä käännöksineen nami mun lonkan korkeudella ja liikkeelle lähdettäessä nami suun kohdalla

- pallon kanssa edistää seuruussa pahasti, mutta sitä tehdään välillä vireen kohottamiseksi

- osaa periaatteessa jäävät, mutta ottaa pienen askeleen eteen, joten olemme aloittaneet ne alusta uusilla ohjeilla emmekä tee nyt kokonaisena liikkeenä

- osaa käskyn stop, kun juoksee kohti

- tulee luokse täysiä

- osaa luoksetulon eri asennot, ei olla vielä yhdistetty

- kaukot myös aloitettu alusta uudestaan, hissitreeniä kovasti tällä hetkellä

- pitää kapulaa olkkaritreenissä jo hyvin, pitoaikoja pidennetään pikkuhiljaa (tämä on ollut vaikeaa)

- hakee kapulan kun heitän, ei halua luovuttaa sitä ja joudun todella hihkumaan ja juoksemaan lelun kanssa, että tiputtaisi kapulan

- on hienosti paikkamakuussa häiriössäkin, en ole tehnyt vielä yli minuuttia

Paimennus:

- kokeiltu muutamaan otteeseen lampailla, syttyi hyvin

PK-haku:

- tykkää kovasti, mutta olemme päässeet harjoittelemaan sitä valitettavan vähän, koska täällä ei ole juurikaan ryhmiä tarjolla

- lähtee maalimiehelle täysiä, mutta tarvitsisi tuulitreeniä, koska etsii välillä katseella, välillä nenällä

Esineruutu:

- tehty vain muutamaan kertaan, mutta nostaa esineet (kuljen vähän sen jäljessä kun etsii) ja juoksee mun kanssa kilpaa viivalle esine suussa

Jälki:

- aloitettu vähän ja Chila tykkäsi valtavasti, itse en ole niin innostunut (jos olisi treeniryhmä, tilanne olisi varmaan eri, mutta en jaksa yksinäni opetella ihan kaikkea)

Chila on kaiken kaikkiaan kiltti ja helposti koulutettava, ohjaajapehmeä, muttei kuitenkaan mikään lapanen. Se on nopea ja ketterä, ja sen kropan hallinta on ollut todella hyvää pienestä asti. Vahtiviettiä on reilusti, mutta se on hallittavissa ja kohdistuu etenkin tuttuihin paikkoihin ja pihoihin. Chila tykkää kaikista koirista ja saa yleensä kaikki leikkimään kanssaan, sellaisetkin jotka eivät yleensä vieraiden kanssa leiki. Paras leikki on jahtaus, mieluiten niin että Chila juoksee edellä, mutta jos on saanut juosta tarpeeksi, on kivaa myös painia. Vieraita ihmisiä kohtaa Chila on ensin hieman varautunut, eikä välitä lenkillä vastaantulijoista. Varautuneisuus ei kestä kuin hetken, jos luvassa on rapsutuksia tms. Tuttuja tervehditään mieluiten syliin kiipeämällä, mutta pikkuhiljaa opetellaan malttia.

Korkeutta Chilalla on oman mittaukseni mukaan n. 50cm ja painoa 17,5kg.

 

Iso tyttö, melkein 1v

Perjantaina hain Chilan kesken päivän kotoa ja lähdimme oppilaiden kanssa metsäkävelylle. Chila juoksenteli eestaas, eikä arastellut yhtään vieraista lapsista koostuvaa uutta laumaansa. Pojilla on metsässä maja ja he menivät sinne jo vähän edeltä. Käskin Chilan mennä katsomaan, ja se juoksi innoissaan rohkeasti katsomaan majaa. Kun lapset ottivat keppejä käteensä, Chila kävi pöllimässä niitä ja juoksi onnellisena saaliineen karkuun. Lopuksi lapset halusivat leikkiä hippaa sen kanssa nurmikolla. Chila alkoi paimentaa heitä ihan tosissaan, lähti kaartamaan laumaa kasaan ja haukkui jos joku yritti karara laumasta. Sitä leikkiä en antanut kauaa jatkaa, mutta oli mielenkiintoista nähdä Chilan yhtäkkiä kasvanut ego, nyt kun juoksu on loppunut. Se kyllä tuli välittömästi kun kutsuin ja muutenkin käyttäytyi tosi mallikelpoisesti.

Chila näyttää vähän pikkuiselta, Väinö on vaatimattomat 180cm korkea. :)

Chila pääsi eilen ensimmäistä kertaa mukaan metsälenkille Väinö-hepan kanssa. En ole ottanut sitä aiemmin, koska metsään päästäkseen pitää mennä puoli kilometriä hiekkatietä, jossa mökkiläiset kaahaavat. Nyt kun neiti tuntuu saaneen lisää itseluottamusta, otin sen mukaan ja päätin taluttaa jos on tarvis. No eipä ollut, kun Chila pysyi käskystä Väinön ja ojan välissä (Väinön oikealla puolella huom!) ja autojen mennessä pysähdyimme odottamaan. Lisähaastetta tuli, kun naapurin kaksi valkoista ponia tulivat ihan peräämme. Väinö vähän tuijotteli niitä (valkoiset ponit voivat olla epäilyttäviä) ja Chila pyöri muutaman kerran Väinöä ympäri. Sain sen komennettua takaisin reunaan ja Väinökin lopetti tuijottelunsa, joten jatkoimme hienosti metsään saakka, ponien tullessa perässä. Metsässä Chila sitten saikin hepuleita, se oli niin onnesta sekaisin kun ei ollut Venlan lähdön jälkeen päässyt oikealle maastolenkille. Takaisin tulimme vähintään yhtä mallikkaasti kuin mennessä, olin tosi ylpeä pienoisestani.

Aussie Open

Sunnuntaina pakkasimme Annin kanssa autoon kaksi aussielapsukaista ja suuntasimme kohti Lohjaa. Chila ja Luca (Glenhouse's XL) olivat tosi kiltisti omissa häkeissään, eivätkä edes päässeet leikkimään koko matkan aikana, kun en ollut täysin vakuuttunut Chilan juoksun loppumisesta. Tuomarina openissa oli saksalainen ASCA-tuomari Angela Kleinhans. Hän taisi tykätä showpuuhkista, eikä hän kysynyt koirien ikää tai kommentoinut niitä mitenkään. Lucalla meni hienosti ja se oli pm urosten II, mutta Chilalla ei ollut mitään mahdollisuuksia, en kyllä odottanutkaan sillä olevan. Tärkeintä oi kuitenkin, että Chila käyttäytyi loistavasti. Se seisoi kuin patsas ja näytti korvat koko ajan, eikä edes painanut häntää pahasti koipien väliin.  Se myös juoksi kiltisti ravaten ja antoi tuomarin roplata.

Kuva: Matti Nenonen

"Nice neck & top line. Good earset. Good head. Needs more substance. Would like to see better front & rear." Eli kehuja tuli ylälinjasta, päästä ja korvista, mutta tarvitsee lisää substanssia ja on liian kapea edestä ja takaa tuomarin mielestä. Tuota substanssia tarvitsisi kuulemma muutkin Patchcoat-koirat, kukaan ei vaan tiennyt mistä sitä saa ostaa...

Kuva: Anni Kormano

Ulkona pidimme ihan oman kasvattajaryhmän, eikä siitä liikettä puuttunut:

Valo, Chila, Lina ja Hali

Emme olekaan pahemmin treenanneet viime aikoina, mitä nyt tokoilleet kotona. Kapulaharjoituksemme tenevät lupaavasti, eli Chila pitää kapulaa jo suht kiltisti suussaan, ilmekin on jo hieman piristynyt. vauhtinoutoa olemme tehneet tosi vähän, mutta siinäkin on edistystä havaittavissa. Kapula vain hajoaa jatkuvasti, nyt siinä on pitkät ruuvit jotka toivottavasti pitävät. Metallikapulaakin otimme kerran ja Chila otti sen muutaman kerran suuhunsa ja kantoi pari metriä. Sisällä olemme myös tehneet kaukoliikkeiden liikeratatreeniä, Chila on tajunnut aika hyvin jujun pitää takajalat paikoillaan. Toistoja tarvitaan kuitenkin edelleen paljon. Eilen pääsimme taas agilityyn ja Chila oli ratketa onnesta. Se keskittyi hienosti ja oli tosi hyvin kuulolla, kun opettelimme uusia ohjauskuvioita ja esteiden merkkausta ja "jarrua", eli pientä käsimerkkiä ennen estettä, mistä koira tietää että nyt pitää vähän koota, esteen jälkeen on luvassa tiukka käännös. Chila toimi hienosti, itse meinasin välillä esittää jotain balettipyörähdyksiä kun pohdin pihin suuntaan olin menossa. Nina sanoi, että Chila on saanut vähän massaa ja lihaksia kuukauden poissaolomme aikana.

 

Mamman murut palasivat hoidosta

Ei paljoa raportoitavaa, me olemme lomailleet ja vähän tokoilleet. Chilalla on juoksut, mutta ei se kummoisesti ole muuttunut - vähän enemmän vahtii. Hoitojaksokin oli mennyt hyvin ja Mai oli alkumurinoiden jälkeen hyväksynyt lapsen takaisin laumaan. Myös kissan hoitoaika oli mennyt erinomaisesti ja se oli saanut uuden sydänystävän Micke-hauvasta. Kuvia lauantailta, olin hakemassa Chilaa Hannalta ja Hannan lähtiessä työjuttuihin pääsin lenkittämään hauskaa nelikkoa ihanassa aurongonpaisteessa. :)

Kaikki tottelivat hienosti, joten oli hauskaa olla vaihteeksi neljän hihnan toisessa päässä.

Pellolla on kivaa leikkiä hippaa; Chila & Hali.

Yltiöonnellinen Chila ja sen tyyppi-ilme "Mulla on superhauskaa ja kohta sinkoan jonnekin."