Patchcoat-päivät

Toukokuun puolessa välissä kokoonnuimme Laukaaseen Patchcoat-leirille. Paikalla oli 35 koiraa, joista vain muutama ei ollut tilkkuturkkeja. Chila pääsi leikkimään neljän sisaruksensa kanssa ja tapasi isänsä ensimmäistä kertaa. Oli aivan mahtava viikonloppu, ihanaa porukkaa ja hienoja koiria! Chila yöpyi ensimmäistä kertaa poissa kotoa ja samassa hotellihuoneessa olivat myös Hanna, Mai, Hali ja Pinja, mutta siskokset malttoivat ihan hyvin nukkuakin. Nujuta sai sitten päivisin senkin edestä; vähän väliä oli kimppalenkkejä, peltoriekkujaisia tai pieniä koulutustuokioita. Oli upeaa katsella kuinka iso aussie-lauma riehui pellolla sulassa sovussa, useampi uroskin seassa. Isommat koirat kouluttautuivat agilityssä ja tokossa, me Chilan kanssa otimme oppia katselemalla. Hanna Helminen piti myös erittäin hyvän pentutokoluennon ja osa pennuista pääsi kokeilemaankin joitain juttuja. Chila ei päässyt siinä tilanteessa oppiin, mutta onneksi paikalla oli monta ihmistä, jotka neuvoivat minua loputtomine kysymyksineni. Chila pääsi myös kokeilemaan flyball-telinettä! Se tajusi suht nopeasti jujun ja pamautti pallon suuhunsa pari kertaa tosi hienosti. Väliajat Chila nukkui autossa, on se kätevä kun osaa ottaa lunkisti silloin kun ei tapahdu mitään.

Lisää kuvia

Jesse-iskä ja onnellinen tytär

Jesse ihastui etenkin samanvärisiin tyttöihinsä, kun taas Mai peuhasi enemmän merle-lastensa kanssa.

Chila ja Jussa-veli eivät olleet tavanneet luovutusiän jälkeen.

Täydessä vauhdissa Jussa, Chila ja kärjessä Hali.

Kikkailua puutarhassa

Chila sai vanhan jalkapallon ja tykkäsi siitä kovasti. Pienen harjoittelun jälkeen se oppi ottamaan pallon suuhunsakin ja voi sitä riemua, kun se tajusi hampaidensa pitävän! Sille on nyt kasvanut sen verran kulmahampaita, että saa taas otteen. Se toi futista minulle tosi tärkeänä. Harjoittelimme myös puutarha-agia, eli rakentelin jotain virityksiä, joista mentiin yli. Tutussa paikassa kaikki on vaan kivaa eikä mikään pelota. "A-este" oli vähän jännä, joten Chila tarjosi ensin makaamista sen päällä, mutta tuli namin kanssa hyvin yli.

Chila myös auttoi isää kantamaan saunapuita, eli otti isältä yhden halon kantaakseen. Kyseessä oli sileä ja painava omenapuun oksa, jonka Chila sai juuri ja juuri nostettua, kun keskeltä otti kiinni. Se meinasi haljeta ylpeydestä ja tuli tanssien esittelemään minulle halkoaan. Se oikein tepasteli eestaas, kun oli niin ylitsevuotavan onnellinen hienoista uusista kyvyistään. Halossa riittikin puuhaa koko Idolsien ajaksi.

         

         

Puudeli pääsi kehään

Chila on parantunut saamastaan potkusta täysin ja on oppinut noutamaan keppiä tällä viikolla. Ei se kyllä välttämättä tuo sitä aina minulle, mutta välillä kumminkin. Tämä oli erityisen hauskaa läheisellä hiekkarannalla, vaikka keppiä oli jännää hakea jos se oli hieman järven puolella. Uimaan se ei mennyt, mutta uskalsi hakea kepin jos vesi oli mahakarvoihin asti.

Keskiviikkona alkoi uusi pentutoko, tällä kertaa kurssi on ulkona, meitä on 10 ja kesto on 45min. Alue ei ole iso, joten häiriöharjoitteluna se on loistavaa. Teemme samoja juttuja kuin edellisellä kurssilla, mikä oikeastaan on ihan hyvä. Kontaktin pito häiriössä on se vaikein Chilalle, tehtäväthän se tekee hienosti. Eli sivu, maahan, istu, seiso ja seuraa sujuvat kyllä, välillä se meinaa seota jalkoihinsa kun on niin innokas tarjoamaan suorituksia. Etenkin sivulle tulo takaperinvoltilla on selkeästi tähtäimessä... Luoksetulot ovat myös hauskoja, enää se ei onneksi ulvo kun muut tekevät niitä vaan odottaa kiltisti.

Eilen olimme Jokimaan parkkiksella mätsärissä, ekaa kertaa. Olin valmistellut Chilan tosi hyvin, eli sain päähäni muutama päivä sitten pestä sen kokoaan ja föönasinkin. Ja sitten öljysin, kun hilseet nousi pintaan. Se oli siis kohtuullisen epäedustavassa turkissa. Kannattaa saada tuollaisia päähänpistoja ennen mätsäriä. Mutta Chila tykkäsi föönauksestakin alkujännityksen jälkeen. Ajattelin että föönin siedosta voi olla vielä hyötyä joskus. Mätsärissä neiti käyttäytyi ihan loistavasti alusta asti! Ainoa miinus oli vetäminen, mitä se ei muutoin tee. Parkkiksella oli pölyistä ja Chila oli pian aivan harmaa, kun vielä leikki joka välillä Giusa- ja Puma-aussieiden kanssa. Kehässä Chila jaksoi ihan mielettömän hyvin seistä ja antoi tuomarin tutkia hampaatkin hyvin. Chila sai punaisen ja kehut yhteistyöstä ja käytöksestä. Punaiseen kehään mennessä Chila oli jo täysin pölynvärinen ja vaikka se käyttäytyi hienosti sielläkin, emme sijoittuneet.

Ei muuten ollut kontaktiongelmia, kun sai tuijottaa suoraan edestä.

Siitä tulee isona vaunuhevonen?

Kivaa, joku tulee rapsuttamaan! (korvat olin irroittanut liimasta juuri ennen mätsäriä, ei taida ihan kolmioita tulla niistä...)

Lopuksi Chila, Puma (kuvassa) ja Giusa pääsivät juoksemaan isolle pellolle. Tanjan poika Nuutti oli namien kanssa toisessa päässä ja me toisessa, kolmikko veti tuhatta ja sataa eestaas.

 

 

Ei murtumia hurjalla sudella :)

Chila kävi tarkastuksessa tänään ja eläinlääkäri oli myös sitä mieltä että tuskin on murtumaa tms. Ei siis kuvattu ja Chila sai parin viikon edestä särkylääkkeitä ja kehoituksen levätä muutaman päivän. Se ei ole ihan niin yksinkertaista, neiti on sitä mieltä että hänellä on tylsäääää. Pitää ehkä mennä istumaan sen kanssa vaikka torikahvilaan jos vain ehdin, nimittäin hevonenkin pitäisi viedä eläinlääkäriin ja se on hieman monimutkaisempi urakka. Venla sai ikävän räkätaudin, joka ei tunnu menevän itsellään ohi, joten siitä pitäisi ottaa kaikenlaisia näytteitä Viikissä. Huoh, välillä noista eläimistä ei ole ihan niin paljon iloa kuin murhetta. Onneksi nämä vaiheet menevät ohi.

Eilen sain kyllä hyvät naurut, kun naapurin rouva kysyi, että mitä ihmettä Chilan ja Nelli-koiran välillä on tapahtunut. Nellin emäntä oli kuulemma vaahdonnut, että mulla on kamala iso susikoira jota pidän irti, ja joka meinas syödä heidän Nellin. Hän kuulemma ilmoittaa siitä poliisille. Haluan nähdä kyllä poliisien naamataulut jos tulevan mun isoa sutta katsomaan... Chilahan ei ole kertaakaan edes haukahtanut sille pikkupiskille, joka sitävastoin rähisi oikein kunnolla Chilalle ja rähisee kuulemma naapurin terriereillekin. Emäntä itse taas on usein nähty aikamoisessa laitamyötäisessä, mikä kyllä selittääkin paljon.

Partsin sentään sain siivottua ja turvalliseen kuntoon, vaikkei vielä olekaan kalusteita, onpahan jotain uutta Chilalle ja Inksullekin kun ravaavat partsilla ihmettelemässä ääniä ja näkymiä.

          

Aurinkoa ja sairastelua

Ihanaa kun aurinko paistaa, vaikka emme ole päässeet siitä ihan täysissä ruumiin voimissa nauttimaankaan. Ainoa joka on nauttinut täysin rinnoin sekä auringosta että minun sairastelustani on Inksu, joka tykkää kehrätä kainalossa kun lojun sohvalla. Chila on meinannut kiivetä seinille tekemisen puutteessa. Olen käynyt heittelemässä sille palloa välillä, siitä on tulossa pallohullu hyvää vauhtia. Tänään Chila pääsi sitten pentutokoon, joka olikin uudessa paikassa ulkokentällä. Chila keskittyi alkuosan kaikkeen muuhun paitsi minuun, mutta huomasi vartin jälkeen, että ollaankin hommissa. Sitten se yhtäkkiä alkoi toimia ihan superhienosti ja jopa seurasi keskeytymättä pujottelussa, eikä kertaakaan yrittänyt mennä muiden luo. Sai se kyllä namiakin roppakaupalla, mutta olin siitä tosi ylpeä, kun tämä on ollut meidän kompastuskivemme! Harjoittelimme myös hieman jalkojen välistä pujottelua, ohjaajan koordinaatio vain meinasi alkuun haitata kehitystä. Teimme myös seuraamisesta maahanmenoja, istumisia ja seisomisia, kaikki Chila teki loistavasti! Lopuksi tuli vielä pari luoksetuloa niin, että minä piilouduin pieneen metsikköön (Chila kyllä näki minne menin). Chila ulvoi ohjaajan pidellessä narua, kunnes pääsi sinkoamaan luokseni. Sen mielestä leikki oli ihan mahtava ja se olisi halunnut mennä etsimään kaikkien muidenkin koirien ohjaajat.  Nyt meillä onkin eka kurssi loppu, menemme seuraavalle pentutokokurssille parin viikon päästä.

Treeneistä matkasimme tallille hoitelemaan räkätaudissa olevaa Venlaa. Chila sai harjoitella tarhailua Valion kanssa, sitten tarhaan lykättiin myös pikkukoirat Pipo ja Myssy. Viimeksi mainitut yrittivät jatkuvasti vain nylkyttää Chilaa. Chila pomppi alkuun vain leikistä innostuneena poikien päällä, mutta kun se alkoi väsyä liian innokkaisiin poikaystäviinsä, otin sen tarhasta talliin lepäämään. Sitten lähdimme Venlan kanssa kävelylle, alkuun talutin toisessa kädessä koiraa ja toisessa hevosta. Molemmat käyttäytyivät supermallikkaasti, joten Chila pääsi vapaaksi ja jolkotteli onnellisena edellämme. Se pysyi lähellä eikä edes poistunut hiekkatieltä, ei ole vielä hiffannut että pusikkojakin voisi koluta. Kun tulimme puolentunnin kävelyltä pois, vastaan tuli kaveri suomenhevosella. Chila tuli vierelläni ja kaveri ihasteli kun se tottelee niin hienosti. Sitten Chila meni iloisesti moikkaamaan kaveria ja hevosta, jostain syystä vain moikkaus kohdistui hevosen takajalkaan. En ehtinyt sanoa mitään, kun heppa potkaisi, se ei tajunnut mikä sen jalkaan koski. Onneksi suokki potkaisi melko hiljaa, kavio osui Chilan lapaluun yläkärkeen. Chila ulvoi lujaa ja kauan ja juoksi karkuun, mutta palasi luokseni nopeasti. Se istui surkeana jaloissani kun tutkin mihin sattuu ja Venla yritti turvalla auttaa sitä pystyyn ja oli selvästi huolissaan adoptoimastaan pienokaisesta. Chila ontui tosi pahasti, mutta ei reagoinut mihinkään kovakouraisiinkaan paineluihin. Löysin myöhemmin pienen kohdan, johon painamalla se vinkaisi, mutta mustelmalla taidettiin selvitä, ja isolla säikähdyksellä. Illan mittaan sen ontuminen on vähentynyt koko ajan, nyt se ontuu enää ihan vähän. Toivon todella, että se oppi pysymään erossa hevosten takajaloista...

Edit 26.4: Chila jolkottaa ihan sujuvasti suoraan, mutta jos pompahtaa tai astuu vinoon, menee melkein kolmijalkaiseksi. Vien sen huomenna lääkäriin. Pöljä pentu vaan alkaa tylsistyä ja tuo mulle leluja tai pomppii kissan kanssa koko ajan ja unohtaa aina koipensa. Siltä myös irtosi juuri toisen puolen kulmurit, joten lelut kiinnostavat siksikin. Hyvä että irtosivat, jokin aika sitten yksi kulmuri katkesi leikkiessä.

 

            

Ätsuu!

Olen pärskinyt kiihtyvällä tahdilla viikon verran ja ollut saikulla eilisestä, joten Chilalla on ollut vähän tylsää. Toivon vain, ettei tämä ole samaa flunssaa, kuin monella kollegalla, joka kestää 4 viikkoa... Sunnuntaina raahauduin pentukurssille ja Chila pääsi näyttelypöydälle ja ohjaaja lääppi sitä. Ohjaaja vain ei ottanut siitä kunnon otetta, ja Chila peruutti hänen vierestään niin etten itse ylettänyt estämään ja tippui pöydältä. Sitten nostelin sitä muutamaan kertaan pöydälle ja kehuin kovasti ja kyllä se surkea ilme taas siitä reipastui, mutta toivon ettei jäänyt traumaa. Sitten harjoittelimme pieniä luoksetuloja ja matalaa tokoestettä. Chila toimi hienosti, pysyi paikoillaan istumassa ja tuli luokseni kutsusta, eikä yhtään mennyt moikkailemaan kavereita. Tokoeste olikin sitten jännempi juttu. Chila teki kaikkensa väistääkseen estettä alkuun ja lopulta hiipi yhdessä kanssani yli häntä koipien välissä. Haimme namia pari kertaa yhdessä esteen toiselta puolelta ja sitten Chila uskalsi hiipiä siitä yli hakemaan namia ohjaajalta minun jäädessäni toiselle puolelle. Kun kurssimme loppui, menin vielä itsekseni pallon kanssa esteelle ja juoksimme Chilan kanssa hakemaan heittämääni palloa esteen yli. Se sujui jo paljon paremmin. Täytyy rakennella jotain risuesteitä Chilalle metsään tai jotain, että saan hyppy-käskyn opetettua niin että sillä on kivaa. Sulaisi vaan vielä lumet metsästäkin. Läheinen hiekkakenttä on hyvässä kunnossa, siellä olemme vähän harjoitelleet pallon noutoa.

Maanantaina olin niin kipeä, ettei Chila päässyt kuin tarpeilleen pihalle. Se alkoi vähän kiipeillä seinille, kun taas kissa oli oikein tyytyväinen rokulipäivästä kainalossani. Tänään sitten vein Chilan koirapuistoon, vaikken niitä niin fanitakaan. Pakkohan sen oli saada jonnekin energiat purettua. Se sai leikkiä samanikäisen pennun kanssa urakalla, mutta me molempien pentujen omistajat saimme olla tarkkana. Siellä oli toistakymmentä koiraa ja kaikenkarvaista omistajaa. Yksi porukka ryyppäsi ja heillä oli mukana kaksi todella isoa 10kk urosta, joista toinen yritti nylkyttää kaikkia. Se onneksi väisti hyvin minua, kun menin aina väliin kun se lähestyi Chilaa. Sitten siellä oli ilmeisesti hieman juoksuinen pittbull-narttu, joka oli melko suosittu. Suurimman osan omistajat vain pälisivät keskenään, eivätkä huomioineet yhtään, vaikka pittbulluros meinasi välillä puolustaa naarastaan muilta tms. Lopulta sinne tuli belggariuros, joka rähisi jo portilla. Omistaja huuteli vain ettei hänen koiransa ikinä haasta riitaa ja toi sen sisään. Nostin jo siinä vaiheessa Chilan syliin ja rähinähän siitä tuli, kun belggari ja sekarotuinen jättiuros tapasivat. Että osaa olla omistajat hölmöjä, toisen omistaja oli kännissä ja huuteli vain kauempaa, että "Käyttäydy Muhku!" ja belggarin omistaja selosti vain kuinka se ei ikinä haasta riitaa, mutta on vaan niin ylisuojeleva, ja vahvisti kokoajan nameilla ja käytöksellään koiran agressiota. Kannoimme pennut ulos kun rähinöitsijät siirtyivät portilta pois, uroksilla oli siinä vaiheessa jo ihan oikea tappelu käynnissä. Eipä oltu ainoita jotka lähtivät pois. En taida vastakaan harrastaa koirapuistoja kuin hätätilanteessa...

Kuvituksena tällä kertaa Venla-heppa, joka valitettavasti näyttää ihan ponilta mun ollessa selässä. Venla lähteekin todennäköisesti omistajansa luokse Englantiin, se on liian pieni mulle kisaratsuksi. Jonkun normaalikokoisen ollessa selässä se kyllä näyttää ihan kookkaalta... Se on nyt 6v ja valmis suureen maailmaan, mutta kyllä siitä on surku luopua, se on mun mussukka. Vielä en tiedä koska se lähtee, eli onhan tässä vielä aikaa valmistautua eroon.

Mallikasta pentuelämää

Chilalla oli aktiivinen viikonloppu talleilun ja pentukurssin merkeissä. Lauantaina vieraammalla tallilla se sai tutkia pihaa itsekseen ja kyllä se aika hienosti pysyi lähistöllä ja tuli välillä hakemaan namia. Heti kun tallille tuli muukin ihminen, se haukahti pihassa ja juoksi sitten luokseni. Lantaa se popsii innoissaan ja jos vaan löytää, niin heppojen rehuja myös, mutta ei se ainakaan vielä ole oksentanut... Illalla olimme vanhemmillani saunomassa ja Chila lähti iloisesti aina alakertaan lämmittämään saunaa isäni kanssa, mutta sen tuli kyllä äkkiä ikävä ja oli kuulemma mennyt jo edeltä vinkumaan yläkerran ovelle. Saunomiseni ajan se oli ylhäällä isän kanssa oikein reippaasti ja heitteli vain luutaan ympäriinsä.

Sunnuntaina oli pentutoko ja Chila oli aivan intona. Se oikein heitti itsensä maahan pyydettäessä ja sillä oli selvästi kivaa. Harjoittelimme paljon ohituksia, mikä oli tosi hyvä juttu, koska niitä en juurikaan pääse muuten harjoittelemaan. Ne ovatkin vähän haastavia, mutta jos otan Chilan istumaan juuri ennen ohitusta, ei mitään ongelmaa ole. Tällä kertaa annoin joka välissä Chilan taistella lelusta, että tulisi paremmin taukoa tekemiseen. Hallilta ajoin suoraan tallille, missä Chila sai peuhata kerrankin itseään nopeamman kaverin kanssa. Valio, 3v valkoinenpaimenkoirauros oli myös aivan intona ja muisti hienosti varoa pikkuista, etenkin kun sen isäntä välillä muistutti sitä. Valio painatti välillä hepulikyytiä ympäri pihaa autojen takaa, eikä Chila pysynyt perässä. Se oli todella huvittava laukatessaan täysiä Valion perässä ja vinkuessaan samalla. Sitten se odotteli kiltisti satulahuoneessa, kun esittelin Venlaa ostajaehdokkaalle. Kun vieraampi ihminen tuli satlariin, Chila oli ensin odotellut hiljaa paikallaan satuloiden alla, sitten se oli mennyt mielistellen hakemaan rapsutuksia. Ei siis enää mitään haukkumista/murinoita. Päivä venyi aika pitkäksi, kun menimme vielä vanhemmilleni illaksi (mun auto alkoi haista pahalle tallireissulla ja isä korjasi polttoaineletkusta reiän). Tänään Chila onkin nukkunut suurimman osan päivää.

Tänään aamulla olimme talomme pihassa, kun penkan takaa tuli melko lähelle naapurirapun täti räksyttävine minikoirineen (läski minipinseri?). Chila tuli heti kutsusta luokseni ja käveli minikoiran edellä kanssani pois, rinnallani ja häntä heiluen. Hieno pentu mulla! Sama täti tuli tänään myöhemmin valittamaan, että hänen koiransa pelkää tuota ja minun pitäisi laittaa se kiinni. Just joo, sosiaalistaisi oman pelkoagressiivisen piskinsä. Onhan Chila tarvittaessa kiinni, mutta pikapissalla se tietää rutiinin eikä häivy mihinkään ja tulee heti viereen kutsusta. Olen nähnyt tädin pari kertaa aiemmin, eikä hän edes vastaa tervehdyksiin.

   

  

Lopputuloksena onnellinen rotta :D