Chila on parantunut saamastaan potkusta täysin ja on oppinut noutamaan keppiä tällä viikolla. Ei se kyllä välttämättä tuo sitä aina minulle, mutta välillä kumminkin. Tämä oli erityisen hauskaa läheisellä hiekkarannalla, vaikka keppiä oli jännää hakea jos se oli hieman järven puolella. Uimaan se ei mennyt, mutta uskalsi hakea kepin jos vesi oli mahakarvoihin asti.
Keskiviikkona alkoi uusi pentutoko, tällä kertaa kurssi on ulkona, meitä on 10 ja kesto on 45min. Alue ei ole iso, joten häiriöharjoitteluna se on loistavaa. Teemme samoja juttuja kuin edellisellä kurssilla, mikä oikeastaan on ihan hyvä. Kontaktin pito häiriössä on se vaikein Chilalle, tehtäväthän se tekee hienosti. Eli sivu, maahan, istu, seiso ja seuraa sujuvat kyllä, välillä se meinaa seota jalkoihinsa kun on niin innokas tarjoamaan suorituksia. Etenkin sivulle tulo takaperinvoltilla on selkeästi tähtäimessä... Luoksetulot ovat myös hauskoja, enää se ei onneksi ulvo kun muut tekevät niitä vaan odottaa kiltisti.
Eilen olimme Jokimaan parkkiksella mätsärissä, ekaa kertaa. Olin valmistellut Chilan tosi hyvin, eli sain päähäni muutama päivä sitten pestä sen kokoaan ja föönasinkin. Ja sitten öljysin, kun hilseet nousi pintaan. Se oli siis kohtuullisen epäedustavassa turkissa. Kannattaa saada tuollaisia päähänpistoja ennen mätsäriä. Mutta Chila tykkäsi föönauksestakin alkujännityksen jälkeen. Ajattelin että föönin siedosta voi olla vielä hyötyä joskus. Mätsärissä neiti käyttäytyi ihan loistavasti alusta asti! Ainoa miinus oli vetäminen, mitä se ei muutoin tee. Parkkiksella oli pölyistä ja Chila oli pian aivan harmaa, kun vielä leikki joka välillä Giusa- ja Puma-aussieiden kanssa. Kehässä Chila jaksoi ihan mielettömän hyvin seistä ja antoi tuomarin tutkia hampaatkin hyvin. Chila sai punaisen ja kehut yhteistyöstä ja käytöksestä. Punaiseen kehään mennessä Chila oli jo täysin pölynvärinen ja vaikka se käyttäytyi hienosti sielläkin, emme sijoittuneet.
Ei muuten ollut kontaktiongelmia, kun sai tuijottaa suoraan edestä.
Siitä tulee isona vaunuhevonen?
Kivaa, joku tulee rapsuttamaan! (korvat olin irroittanut liimasta juuri ennen mätsäriä, ei taida ihan kolmioita tulla niistä...)
Lopuksi Chila, Puma (kuvassa) ja Giusa pääsivät juoksemaan isolle pellolle. Tanjan poika Nuutti oli namien kanssa toisessa päässä ja me toisessa, kolmikko veti tuhatta ja sataa eestaas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti