Ihanaa kun aurinko paistaa, vaikka emme ole päässeet siitä ihan täysissä ruumiin voimissa nauttimaankaan. Ainoa joka on nauttinut täysin rinnoin sekä auringosta että minun sairastelustani on Inksu, joka tykkää kehrätä kainalossa kun lojun sohvalla. Chila on meinannut kiivetä seinille tekemisen puutteessa. Olen käynyt heittelemässä sille palloa välillä, siitä on tulossa pallohullu hyvää vauhtia. Tänään Chila pääsi sitten pentutokoon, joka olikin uudessa paikassa ulkokentällä. Chila keskittyi alkuosan kaikkeen muuhun paitsi minuun, mutta huomasi vartin jälkeen, että ollaankin hommissa. Sitten se yhtäkkiä alkoi toimia ihan superhienosti ja jopa seurasi keskeytymättä pujottelussa, eikä kertaakaan yrittänyt mennä muiden luo. Sai se kyllä namiakin roppakaupalla, mutta olin siitä tosi ylpeä, kun tämä on ollut meidän kompastuskivemme! Harjoittelimme myös hieman jalkojen välistä pujottelua, ohjaajan koordinaatio vain meinasi alkuun haitata kehitystä. Teimme myös seuraamisesta maahanmenoja, istumisia ja seisomisia, kaikki Chila teki loistavasti! Lopuksi tuli vielä pari luoksetuloa niin, että minä piilouduin pieneen metsikköön (Chila kyllä näki minne menin). Chila ulvoi ohjaajan pidellessä narua, kunnes pääsi sinkoamaan luokseni. Sen mielestä leikki oli ihan mahtava ja se olisi halunnut mennä etsimään kaikkien muidenkin koirien ohjaajat. Nyt meillä onkin eka kurssi loppu, menemme seuraavalle pentutokokurssille parin viikon päästä.
Treeneistä matkasimme tallille hoitelemaan räkätaudissa olevaa Venlaa. Chila sai harjoitella tarhailua Valion kanssa, sitten tarhaan lykättiin myös pikkukoirat Pipo ja Myssy. Viimeksi mainitut yrittivät jatkuvasti vain nylkyttää Chilaa. Chila pomppi alkuun vain leikistä innostuneena poikien päällä, mutta kun se alkoi väsyä liian innokkaisiin poikaystäviinsä, otin sen tarhasta talliin lepäämään. Sitten lähdimme Venlan kanssa kävelylle, alkuun talutin toisessa kädessä koiraa ja toisessa hevosta. Molemmat käyttäytyivät supermallikkaasti, joten Chila pääsi vapaaksi ja jolkotteli onnellisena edellämme. Se pysyi lähellä eikä edes poistunut hiekkatieltä, ei ole vielä hiffannut että pusikkojakin voisi koluta. Kun tulimme puolentunnin kävelyltä pois, vastaan tuli kaveri suomenhevosella. Chila tuli vierelläni ja kaveri ihasteli kun se tottelee niin hienosti. Sitten Chila meni iloisesti moikkaamaan kaveria ja hevosta, jostain syystä vain moikkaus kohdistui hevosen takajalkaan. En ehtinyt sanoa mitään, kun heppa potkaisi, se ei tajunnut mikä sen jalkaan koski. Onneksi suokki potkaisi melko hiljaa, kavio osui Chilan lapaluun yläkärkeen. Chila ulvoi lujaa ja kauan ja juoksi karkuun, mutta palasi luokseni nopeasti. Se istui surkeana jaloissani kun tutkin mihin sattuu ja Venla yritti turvalla auttaa sitä pystyyn ja oli selvästi huolissaan adoptoimastaan pienokaisesta. Chila ontui tosi pahasti, mutta ei reagoinut mihinkään kovakouraisiinkaan paineluihin. Löysin myöhemmin pienen kohdan, johon painamalla se vinkaisi, mutta mustelmalla taidettiin selvitä, ja isolla säikähdyksellä. Illan mittaan sen ontuminen on vähentynyt koko ajan, nyt se ontuu enää ihan vähän. Toivon todella, että se oppi pysymään erossa hevosten takajaloista...
Edit 26.4: Chila jolkottaa ihan sujuvasti suoraan, mutta jos pompahtaa tai astuu vinoon, menee melkein kolmijalkaiseksi. Vien sen huomenna lääkäriin. Pöljä pentu vaan alkaa tylsistyä ja tuo mulle leluja tai pomppii kissan kanssa koko ajan ja unohtaa aina koipensa. Siltä myös irtosi juuri toisen puolen kulmurit, joten lelut kiinnostavat siksikin. Hyvä että irtosivat, jokin aika sitten yksi kulmuri katkesi leikkiessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti