21.2. olimme Lotan koulutuksessa Ruusulantiellä. Minä olin todella onneton, koira ei. Oma möhliminen vähän masensi, mutta ehkä otin jotenkin paineita liikaa ja kuvittelin liikoja etukäteen. Chila ei onneksi huomannut mitään, eli tein edes jotain oikein.
Kotiläksyt:
-Lähetyksiä esteille kahteen suuntaan, itse seisoen keskellä ja pidentäen pikkuhiljaa esteiden etäisyyttä.
-Kontaktit nopeiksi ja varmoiksi! Viritys, aina sivusta kontaktille, ei pyöräytystä/peruutusta edestä. Vapautuskäsky aina erikseen, mutta ei samaan aikaan kun itse liikkuu. Chilalla käsky on "vapaa", sen se osaa, eikä "tule", kuten kuvittelin.
-Kun jokin este on opetettu valmiiksi, vaaditaan että koira tekee sen vauhdilla. Tämän jälkeen ei saa enää palata hitaaseen suoritukseen ollenkaan! (Meillä tämä koskee etenkin puomia.)
Chila tykkää Lotasta kamalasti ja siksipä varmaan päättikin, että nyt on hyvä hetki aloittaa juoksu. Siten pääsemme kuukauden päästä olevaan seuraavaan Lotan koulutukseen myös. Jos kehtaan mennä, kun en pääse kertaakaan harjoittelemaan kotiläksyjä ennen sitä...
Muutama päivä koulutuksen jälkeen siis alkoi juoksu, ehdittiin vielä treenata tokoa nuorten ringin porukalla Korkeavireellä 23.2. Juuri aluillaan olevasta juoksusta johtuen Chila ei ollut ihan oma itsensä. Onhan se tietysti vähän vaikea tehdä tokoliikkeitä säpäkästi, jos pitää liikkua peppu pystyssä vähän kakat housussa -tyylillä. Olin Niinan parina ja onnistuneesti saatiin tehtyä tunnari laudan kera. Sit tehtiin kisanomaisesti (purkkipalkka) pitkä seuruu (alkuun jämähteli, sit alkoi sujua), avo-kaukot, liikkeestä maahan ja seis, suora luoksetulo ja alo-hyppy. Chila oli jonkin verran kiinni purkissa, mutta teki kyllä ihan ok. Luoksetulossa harkitsi kaartaa ohitseni purkille, mutta korjasi linjansa ja tuli eteeni. Hypyssä ei sitten kyennyt keskittymään yhtään, arpoi mitä sattuu hypyn toisella puolella. Tiukensin hieman äänensävyä ja Chila kuuntelikin hyvin, mutta pysähtyi seisomaan peppu minuun päin. Se on saanut kaksi kertaa palkan hypyn jälkeen, joten oletti koko ajan pääsevänsä palkalle. Otettiin siis vielä viimeiseksi seuruu ja kun kontakti oli intensiivinen (tähän meni muutaman käännöksen verran aikaa), vapautin purkille. Pitää siis muistaa aina palkata niin, ettei sillä ole mahdollisuus ennakoida.
Nuorten treeneistä painelin suoraan tallille ja Väinö-hepan kanssa harkkakoulukisoihin. Jotain Lotan koulutuksessa kärsimästäni lähimuistihäiriöstä oli edelleen jäljellä ja unohdin yhden kohdan radasta. Silti kolmas tila ja hevonen oli tosi hyvä, joten kivaa oli. Se oli ensimmäinen oman talliporukkamme järjestämä yleisötapahtuma ja meillä oli aivan mahtava talkoohenki ja loistava puffetti. Yleisöäkin oli ihan mukavasti.
Viime viikolla olin työleirillä (eikös niin voi sanoa jos on 2,5 vuorokautta töissä putkeen leireillen mökillä seitsemän lapsen kera?) ja Chila oli hoidossa ensimmäistä kertaa yön yli veljeni ja hänen morsiamensa luona. Siellä ei ole muita eläimiä. Olen pelännyt Chilan epävarmuuden aiheuttamia vahtihuutokohtauksia (veljeni on epävarma toimimaan koiran kanssa), mutta keksin hyvän suunnitelman. Chila rakastaa kevythäkkiään, joten se pystytettiin asuntoon ja siellä Chila vietti yksinoloaikansa. Häkki oli myös peitetty niin ettei Chila nähnyt ovelle ja tämä onneksi toimi, eikä ongelmia tullut. Chila meni häkkiinsä itse aina jos sitä alkoi arveluttamaan. Ikävää vain oli, että pienessä asunnossa Jaana sai allergisen reaktion Chilasta (ennen ei ole saanut, vaikka on ollut monta tuntia sen kanssa samassa tilassa ja rapsutellut) ja joutui evakuoitumaan vanhemmilleen toiseksi yöksi. Ihan vielä lyödä hansoja tiskiin tulevien hoitojärjestelyjen suhteen, mutta huonolta näyttää.
Sain leiriltä kunnon flunssan, joten Chila on joutunut elämään viime ajat melko vähillä aktiviteeteilla. Se alkoi jo vähän hyppiä seinille, vaikka kestääkin suht kiltisti tekemättömyyttä muutaman päivän. Nyt olen pystynyt sentään kerran päivässä ulkoilemaan ja puhumaankin, joten olen tehnyt lähialueilla tokotreeniä pallopalkalla ja muutenkin heitellyt palloa hankeen. Nyt täällä on paljon tyytyväisempi koiruus, joka on hyvin onnellinen päästessään iltaisin syliin köllimään sohvalle. Ja jotain edistystä on tapahtunut luoksetuloissa, jäävissä ja ehkä jopa noudossa ja tunnarissa (tänään tein ulkona tyynellä ilmalla suojaisassa paikassa laudan kanssa 2 kertaa. Haisteli hyvin, ekalla kerralla yritti ottaa väärää, tokalla oli paljon itsevarmempi ja toi heti oman).
Inksu-kissa köllii normaalisti vieressäni ja usein poikittain esim. rintani päällä. Öisin se usein laittaa päänsä kiinni poskeeni ja nukkuu pitkin pituuttaan kyljessäni pää tyynyllä. Sen mielestä sairaslomani on ollut tosi kivaa. Enpä tiennyt että näin voi käydä, mutta Inksu sai minulta nuhan. Nyt se on aivastellut pari päivää, mutta onneksi sille näyttää tulleen vain ihan lievä nuha. Kysyin hoitajalta sairaslomaa hakiessani, että onko tuo mahdollista ja hän sanoi, että kyllä on. Sain lisäksi neuvon, että mikäli kissan nuha äityy pahaksi (kerran sillä oli kamala kuukauden kestänyt flunssa), sille voi syöttää neljänneksen Zyrtec-tabletista murskattuna ruuan sekaan. Ei siis tarvita erillistä eläinlääkärikäyntiä sen takia.
Kotiläksyt:
-Lähetyksiä esteille kahteen suuntaan, itse seisoen keskellä ja pidentäen pikkuhiljaa esteiden etäisyyttä.
-Kontaktit nopeiksi ja varmoiksi! Viritys, aina sivusta kontaktille, ei pyöräytystä/peruutusta edestä. Vapautuskäsky aina erikseen, mutta ei samaan aikaan kun itse liikkuu. Chilalla käsky on "vapaa", sen se osaa, eikä "tule", kuten kuvittelin.
-Kun jokin este on opetettu valmiiksi, vaaditaan että koira tekee sen vauhdilla. Tämän jälkeen ei saa enää palata hitaaseen suoritukseen ollenkaan! (Meillä tämä koskee etenkin puomia.)
Chila tykkää Lotasta kamalasti ja siksipä varmaan päättikin, että nyt on hyvä hetki aloittaa juoksu. Siten pääsemme kuukauden päästä olevaan seuraavaan Lotan koulutukseen myös. Jos kehtaan mennä, kun en pääse kertaakaan harjoittelemaan kotiläksyjä ennen sitä...
Muutama päivä koulutuksen jälkeen siis alkoi juoksu, ehdittiin vielä treenata tokoa nuorten ringin porukalla Korkeavireellä 23.2. Juuri aluillaan olevasta juoksusta johtuen Chila ei ollut ihan oma itsensä. Onhan se tietysti vähän vaikea tehdä tokoliikkeitä säpäkästi, jos pitää liikkua peppu pystyssä vähän kakat housussa -tyylillä. Olin Niinan parina ja onnistuneesti saatiin tehtyä tunnari laudan kera. Sit tehtiin kisanomaisesti (purkkipalkka) pitkä seuruu (alkuun jämähteli, sit alkoi sujua), avo-kaukot, liikkeestä maahan ja seis, suora luoksetulo ja alo-hyppy. Chila oli jonkin verran kiinni purkissa, mutta teki kyllä ihan ok. Luoksetulossa harkitsi kaartaa ohitseni purkille, mutta korjasi linjansa ja tuli eteeni. Hypyssä ei sitten kyennyt keskittymään yhtään, arpoi mitä sattuu hypyn toisella puolella. Tiukensin hieman äänensävyä ja Chila kuuntelikin hyvin, mutta pysähtyi seisomaan peppu minuun päin. Se on saanut kaksi kertaa palkan hypyn jälkeen, joten oletti koko ajan pääsevänsä palkalle. Otettiin siis vielä viimeiseksi seuruu ja kun kontakti oli intensiivinen (tähän meni muutaman käännöksen verran aikaa), vapautin purkille. Pitää siis muistaa aina palkata niin, ettei sillä ole mahdollisuus ennakoida.
Nuorten treeneistä painelin suoraan tallille ja Väinö-hepan kanssa harkkakoulukisoihin. Jotain Lotan koulutuksessa kärsimästäni lähimuistihäiriöstä oli edelleen jäljellä ja unohdin yhden kohdan radasta. Silti kolmas tila ja hevonen oli tosi hyvä, joten kivaa oli. Se oli ensimmäinen oman talliporukkamme järjestämä yleisötapahtuma ja meillä oli aivan mahtava talkoohenki ja loistava puffetti. Yleisöäkin oli ihan mukavasti.
Viime viikolla olin työleirillä (eikös niin voi sanoa jos on 2,5 vuorokautta töissä putkeen leireillen mökillä seitsemän lapsen kera?) ja Chila oli hoidossa ensimmäistä kertaa yön yli veljeni ja hänen morsiamensa luona. Siellä ei ole muita eläimiä. Olen pelännyt Chilan epävarmuuden aiheuttamia vahtihuutokohtauksia (veljeni on epävarma toimimaan koiran kanssa), mutta keksin hyvän suunnitelman. Chila rakastaa kevythäkkiään, joten se pystytettiin asuntoon ja siellä Chila vietti yksinoloaikansa. Häkki oli myös peitetty niin ettei Chila nähnyt ovelle ja tämä onneksi toimi, eikä ongelmia tullut. Chila meni häkkiinsä itse aina jos sitä alkoi arveluttamaan. Ikävää vain oli, että pienessä asunnossa Jaana sai allergisen reaktion Chilasta (ennen ei ole saanut, vaikka on ollut monta tuntia sen kanssa samassa tilassa ja rapsutellut) ja joutui evakuoitumaan vanhemmilleen toiseksi yöksi. Ihan vielä lyödä hansoja tiskiin tulevien hoitojärjestelyjen suhteen, mutta huonolta näyttää.
 |
| Kuvassa Tuijan ihana Jippo-pentu ja Chilan asenne näkyy hyvin. Olen kieltänyt sitä syömästä pentua (juoksuisena kaikki vieraammat koirat ovat ihan syvältä, etenkin liian innokkaat pennut), joten se mököttää selkäni takana aina, kun pentu tulee lähelle. Se tosin saattaa kerran pari mökötettyään lenkin ajan lämmetä yhtäkkiä jollekin koiralle ja sen jälkeen olla parasta kaveria. Vain yhdelle nartulle se ei tunnu ikinä enää lämpenevän (se taas oli pentuna Chilan rakas ystävä), johtunee reviiristä koska se narttu asuu meidän rapussa. |
Inksu-kissa köllii normaalisti vieressäni ja usein poikittain esim. rintani päällä. Öisin se usein laittaa päänsä kiinni poskeeni ja nukkuu pitkin pituuttaan kyljessäni pää tyynyllä. Sen mielestä sairaslomani on ollut tosi kivaa. Enpä tiennyt että näin voi käydä, mutta Inksu sai minulta nuhan. Nyt se on aivastellut pari päivää, mutta onneksi sille näyttää tulleen vain ihan lievä nuha. Kysyin hoitajalta sairaslomaa hakiessani, että onko tuo mahdollista ja hän sanoi, että kyllä on. Sain lisäksi neuvon, että mikäli kissan nuha äityy pahaksi (kerran sillä oli kamala kuukauden kestänyt flunssa), sille voi syöttää neljänneksen Zyrtec-tabletista murskattuna ruuan sekaan. Ei siis tarvita erillistä eläinlääkärikäyntiä sen takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti