Agi-intoa

Chilalla sujui hyvin hoitoaika Hannalla, huomiota se kyllä kovasti hinkunut. Siskokset olivat edelleet tulleet hyvin juttuun ja leikkineet kovasti. Minä palasin sateisesta Berliinistä lumiseen ja kovin kylmään Lahteen. Joulukuun ensimmäisellä viikolla ei tullut kauheasti 16 asteen pakkasissa treenattua, tokoa teimme hallissa parina päivänä. Chila aloitti ohjatun suuntien opettelun. Korkeavireellä kokeilin purkkipalkkausta niin, että purkkeja oli useampi taskussani. Toimi ja vire oli sopiva, mutta jatko näyttää toimiiko vielä sittenkin, kun Chila osaa odottaa purkin tulevan taskusta. Aloitin myös treenaamaan zetaa, istuminen aiheutti Chilalle eniten päänvaivaa. Mukaan lähtee oikein mielellään seuraamaan, mutta huomasi ettei liikkeestä istumisia ole vähään aikaan tehty.

Agikuvat syksyltä, kuvannut Tiina Pesonen.

Maanantaina oli Vau:lla Lotta Vuorelan agikoulutus. Se oli taas kerran aivan mahtavan antoisa ja sain selkeyttä tekemiseemme. Lotta näki heti sen, minkä olenkin tiennyt jo jonkin aikaa; Chila on joutunut tekemään liian vaikeita tehtäviä, sen kanssa on edetty liian nopeasti ja sen into on hiipunut. Lotta huomasi selvän eron puolen vuoden takaiseen. Nyt siis pidän itse ehdottomasti kiinni seuraavista asioista:

- Chilan treeni sisältää paljon kivaa juoksemista, helppoja ja suoria pätkiä.
- Yhdessä treenissä saa olla 1-2 teknistä kohtaa, jotka tehdään vain yhdellä tavalla. Mikäli tekniikka ei onnistu viimeistään toisella yrittämällä, liike pilkotaan osiksi, kouluttaja tai minä palkkaan Chilan välissä lelulla (itse liikettä jatkaen, kuin koira olisi vielä mukana).
- Palkkaaminen vauhdissa ja paljon lelua kädessä liikuttaen, ei aina heittäen.
- Vain startissa koira istumaan ja odottamaan. Muissa tilanteissa lähdetään vauhdista tai padotaan seisaallaan: 1...2...putkeen!

- Kirjanpitoa Chilan ylösmenokontakteista -kuinka usein hyppää yli. Jos tilasto ei huonone, ei tehdä asialle mitään, mutta jos alkaa hyppäämään yli yhä useammin, opetetaan sille kehikko. Mikäli kehikkoon ryhdytään, siinä pysytään vähintään 8kk aina treeneissä ja välillä epiksissä, mahdollisesti kehikosta ei pääse ikinä eroon. Rytmimuutokset eivät Lotan mielestä ole hyväksi Chilalle, siitä seuraa hitautta ja epävarmuutta.

Teimme rataa osissa päästen esteelle 14 asti. Minulle piti alkuun opettaa kädestä pitäen väli 5-6, koska kuvittelin voivani katsoa koiraa koko ajan takaaleikkauksessa ja juoksentelin päin estettä. Tajusin sentään, eli käteni ovat Finnairin siivet ja esteen 5 kohdalla on hetki kun en katso koiraa. Opimme myös Chilan kanssa tekemään saksalaisen oikein. Ensin Lotta väänsi sen rautalangasta minulle, sitten asia pilkottiin Chilalle (11-12-13).

Lotan koulutuksen seurauksena päätin hankkia itsenäistä treeniaikaa, jotta oikeasti pääsemme etenemään agissakin. Heti keskiviikkona siis menimme hallille treenaamaan Lotan rataa uudestaan. Chila innostui kamalasti, kun näki että taas pääsee aksaamaan (tiistain vakkaritreenimme jäivät väliin, koska olin joulukonsertissa). Tein kertaheitolla esteet 1-14 ja kylläpä olin onnellinen, kun koira oli aivan intona, minä en sählännyt ja saksalainenkin tuntui jopa helpolta.

Chila ei tajunnut vaikeaa keppikulmaa 14-15, mutta ei myöskään pelostani huolimatta ahdistunut, kun otin sen käteen ekasta keppivälistä. Sen sijaan se oli helpottunut kun osasi ja meni kepit innolla. 16-23 ei tuottanut vaikeuksia (paitsi että huomasin, ettei Chila enää kuuntele sanaakaan mennessään lujaa, seuraa kyllä silti kroppaani). Sitten taas saksalainen (jee, alan tykätä siitä) 25-esteelle ja putken sekä hypyn kautta kepeille. Tämä oli tosi vaikea, kuten olin nähnyt maanantaina olevan monille muillekin. Chila ahdistui minun juostessa niin läheltä lujaa putken ja keppien väliin ja yritti välttää kepeille menon kokonaan. Helpotin lähestymistä ja pakotin sen aloittamaan kepit joka tapauksessa, ja homma alkoi sujua. Siihen olikin hyvä lopettaa. Loistofiilis!

Torstaina oli tokokurssi Vau:lla. Naksuttelin Chilalle merkkiä ja se hiffasikin jujun nopeasti, tarjosi vain välillä merkin tökkimistä nenällä ja yritti kovasti seistä merkki mahan alla. Tein myös kapulan luovutuksia ja alkoi tulla olo, että jotain uutta on keksittävä, kun itse hillun idioottina, eikä koira innostu sen enempää. Tuohan se, mutta ei ole viime aikoina edistynyt lähemmäs tuomisessa. Se kantaa kapulaa mielellään, jopa hyppää syliin kaaressa kapula suussa, mutta se eteen tuominen... Kouluttajan valvonnassa teimme alkeis-zetaa ja totesimme, että Chila väistää minua, kun lähden tulemaan kohti. Se ei ole varma mitä tapahtuu, joten luulee heti tehneensä väärin. Nyt siis palkka aina ohimennessä ja zetaa tosi pilkottuna, mutta kuitenkin niin, että liike sitten jatkuu.

Perjantaina kävin itsekseni hallilla. Ideana pitää hauskaa urakalla. Vähän seuruuta namipalkalla. Muutamia jääviä zetamaisesti, namia tuli aina vähän joka asiasta. Chilalla oli kivaa, eikä jäävät nyt ahdistaneet. Pari noudon luovutusta niin että juoksin karkuun ja käännyin viime hetkellä. Palkkana nännikumi, joka toimikin paremmin. Sitten vähän taukoa, jonka jälkeen juostiin (edelleen pystyssä oleva) Lotan agirata kokonaan läpi yhden kerran. Palkkasin 23:n esteen jälkeen ja sit jatkettiin. Ohjasin pari kohtaa huonosti, mutta Chila ei huomannut mitään ja meni tosi hienosti ihan kaiken, myös viimeiset kepit! Huomasin kyllä silmäkulmasta, että kun intoa ja vauhtia oli, niin A:n ylösmenokontaktit hypättiin aina kivasti yli. Chila taisteli muristen nännikumista ja oli ihan riemuissaan. Lopuksi otin vielä vieraalla kapulalla pari pitkän matkan noutoa ja Chila luovutti tiiviisti! Taas muristiin ja revittiin ja tapettiin ihan raivona nännikumia, joten siihen oli hyvä lopettaa ja vähänkö oli hyvä treeni! Kun mitään ei jääty hinkkaamaan, treenin kesto oli yhteensä hengähdystaukoineen n. 20 minuuttia.