Viikonloppuna haettiin rakas kattikaveri Kotkasta kotiin. Chila sekosi kun pääsimme kummeilleni, kissaa oli ollut kova ikävä. Inksu oli ensin vähän varautunut intoilevasta ja vinkuvasta koirasiskostaan, mutta illalla jo painittiin. Minua Inksu kohteli melko nyrpeästi. Yön aikana kissa hiippaili pikkuhiljaa ensin jalkoihini nukkumaan ja lopulta kainalooni, sain ilmeisesti anteeksi hylkäämisen. Inksulla oli ollut mahtava loma, se oli saanut jatkuvaa huomiota ja päässyt jopa möyrimään vaatehuoneessa vapaasti. Sillä oli myös aitiopaikka vahdata pihalintuja ikkunasta. Kotiin tultua se on ollut täysin oma itsensä, vaikka pelkäsin sen riekkuvan pari yötä tai kehittävän ruven kaulaansa (se saa helposti stressistä vereslihalla olevan läntin kaulaansa). Se ei tuntunut häiriintyvän parin tunnin automatkastakaan. Suuret kiitokset kummeilleni loistavasta kissanhoidosta!
Zippaduida on tokoillut pikkuisen joka päivä ja keskiviikkona päästiin Ninan silmän alle tekemään. Alkuun otettiin ryhmäpaikallaolo ja Chila pysyi todella hienosti, vaikka vieressä käytiin palkkailemassa. Ninan kanssa analysoitiin kaukot ja todettiin, että tilanne ei ole mahdoton. Kaikki muu on ok, paitsi seisomasta istumaan tai maahan. Hormonihirviöllä oli myös sinä päivänä ongelma seisomaan nousemisen kanssa, mutta eiköhän se ongelma poistu hormonien tasoittumisen myötä. Chila nousee aina seisomaan kovin pitkärunkoisesti, eikä siitä sitten helpolla pääse taaksepäin istumaan tai suorin jaloin maahan, etenkin kun mamman vetovoima eteenpäin on valtava. Ihmeekseni se kuitenkin esitti nyt seisomasta istumaanmenon täydellisesti, joku aivopieru varmaan. Sain hyvät ohjeet, kuinka tehdä Chilalle karsina ja vielä kiusata sitä etujalkojen väliin laitettavalla lankulla, jotta taaksepäin maahanmeho alkaisi vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta sen mielestä, tekniikanhan se kyllä osaa. Harjoittelimme myös ruutua ja nyt olen onnistunut saamaan sen oppimaan, että ruudun paikka on takarajan takana. Olen pelännyt sitä liian eteen tulemista, joten nyt sitten on pakko palkata ruutuun, pallolla Chilan eteen ja stoppiakin oli pakko ottaa mukaan pari kertaa, koska se juoksee suoraan ruudun taakse ja seisoo siellä hyvin tyytyväisenä itseensä. Tämä ei kuitenkaan ole paha ongelma, kyllä me ruutu vielä kuosiin saadaan. Pääasia että sen mielestä on kiva juosta sinne täysiä. Pikaisen katsauksen teimme myös liikkeestä seisomaan jäämiseen, joka olikin alkanut suoristumaan. Jes.
Tänään olimme Mäntyharjussa Tanjan, Dianan ja Hillevin kanssa hakuilemassa. Oli kuuma ja miljoona ötökkää, mutta minullapa oli upouusi hieno hyttystakki, eikä ollut hätäpäivää! Chila oli ratketa liitoksistaan jo heti kun näki Tanjan ja ulisi kun odotti pääsyä hakuradalle. Rata oli erilaista maastoa kuin ennen, ojia ja kumpuilevaa ryteikköä ja keskilinjana oli kapea hiekkatie. Maalimies 1 oli etukulmassa ja Chila meni lujaa, teki hieman siksakkia poikittain ja löysi lopulta perille. Maalimies 2 oli ojan ja ryteikön takana n. 40:ssä metrissä, Chila meni hienosti suoraan ja epäröimättä. Molemmat ensimmäiset maalimiehet olivat sille outoja. Kolmantena oli takakulma ja hienosti meni. Chilan into on niin kova, että meinaa syödä maalimiehiltä sormetkin, tällä kertaa se nimittäin syöteltiin takaisin keskilinjalle. Lopuksi se tarjosi lähetysasentoa toiselle puolelle moneen kertaa ja yritti näyttää minulle, että kyllä niitä ukkoja varmaan olisi vielä, jos etsittäisiin vaan.
Zippaduida on tokoillut pikkuisen joka päivä ja keskiviikkona päästiin Ninan silmän alle tekemään. Alkuun otettiin ryhmäpaikallaolo ja Chila pysyi todella hienosti, vaikka vieressä käytiin palkkailemassa. Ninan kanssa analysoitiin kaukot ja todettiin, että tilanne ei ole mahdoton. Kaikki muu on ok, paitsi seisomasta istumaan tai maahan. Hormonihirviöllä oli myös sinä päivänä ongelma seisomaan nousemisen kanssa, mutta eiköhän se ongelma poistu hormonien tasoittumisen myötä. Chila nousee aina seisomaan kovin pitkärunkoisesti, eikä siitä sitten helpolla pääse taaksepäin istumaan tai suorin jaloin maahan, etenkin kun mamman vetovoima eteenpäin on valtava. Ihmeekseni se kuitenkin esitti nyt seisomasta istumaanmenon täydellisesti, joku aivopieru varmaan. Sain hyvät ohjeet, kuinka tehdä Chilalle karsina ja vielä kiusata sitä etujalkojen väliin laitettavalla lankulla, jotta taaksepäin maahanmeho alkaisi vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta sen mielestä, tekniikanhan se kyllä osaa. Harjoittelimme myös ruutua ja nyt olen onnistunut saamaan sen oppimaan, että ruudun paikka on takarajan takana. Olen pelännyt sitä liian eteen tulemista, joten nyt sitten on pakko palkata ruutuun, pallolla Chilan eteen ja stoppiakin oli pakko ottaa mukaan pari kertaa, koska se juoksee suoraan ruudun taakse ja seisoo siellä hyvin tyytyväisenä itseensä. Tämä ei kuitenkaan ole paha ongelma, kyllä me ruutu vielä kuosiin saadaan. Pääasia että sen mielestä on kiva juosta sinne täysiä. Pikaisen katsauksen teimme myös liikkeestä seisomaan jäämiseen, joka olikin alkanut suoristumaan. Jes.
Tänään olimme Mäntyharjussa Tanjan, Dianan ja Hillevin kanssa hakuilemassa. Oli kuuma ja miljoona ötökkää, mutta minullapa oli upouusi hieno hyttystakki, eikä ollut hätäpäivää! Chila oli ratketa liitoksistaan jo heti kun näki Tanjan ja ulisi kun odotti pääsyä hakuradalle. Rata oli erilaista maastoa kuin ennen, ojia ja kumpuilevaa ryteikköä ja keskilinjana oli kapea hiekkatie. Maalimies 1 oli etukulmassa ja Chila meni lujaa, teki hieman siksakkia poikittain ja löysi lopulta perille. Maalimies 2 oli ojan ja ryteikön takana n. 40:ssä metrissä, Chila meni hienosti suoraan ja epäröimättä. Molemmat ensimmäiset maalimiehet olivat sille outoja. Kolmantena oli takakulma ja hienosti meni. Chilan into on niin kova, että meinaa syödä maalimiehiltä sormetkin, tällä kertaa se nimittäin syöteltiin takaisin keskilinjalle. Lopuksi se tarjosi lähetysasentoa toiselle puolelle moneen kertaa ja yritti näyttää minulle, että kyllä niitä ukkoja varmaan olisi vielä, jos etsittäisiin vaan.
Heh, teillä näyttää olevan samanlaiset treenitakit kuin meillä :)
VastaaPoista