Kaikenlaista touhuilua

Viime torstaina oli kimppatokotreeneissä kisanomaiset vanhan raviradan montussa. Pohja oli melko haastava kivineen ja heinineen. Chila ei siitä paljoa välittänyt, vaan teki alokkaan palkatta ja hyvällä vireellä. Pari kertaa otti vainua jostain seuruun aikana, mutta vain pieneksi hetkeksi. Käännökset olivat hyviä. Jäävissä ei moitittavaa. Luoksetulossa ravasi viimeiset askeleet, mutta tuli suoraan eteen, vapautin siitä. Hyppy ok. Sai suorituksen jälkeen reilut palkat ja leikki valtavalla innolla. Treenien jälkeen olisi ollut mahdollisuus leikkiä kavereiden kanssa, mutta Chila päätti mielummin nyrpistellä kaikille nenäänsä ja hyppi syliini tai istui jaloissani. Se haisi ilmeisesti aika hyvälle vielä, kun sai mitteliurokset takamukseensa kiinni jatkuvasti.

Välillä on heppailtu ja treenailtu itseksemme noutoa (taas hermot katkeamispisteessä, tuleekohan tuosta ikinä mitään...) ja muitakin tokojuttuja.

Tänään oli Mäntyharju-päivä. Ensin pellolla hakua. Tarkoitus oli tehdä ilmaisua ja kokeilimme mitä tapahtuu, kun Chilalle laitettiin tuttu maalimies ihan lähelle ja irtorulla käteeen. Chila ei ensin edes lähtenyt ukolle, vaan ihmetteli kamalasti, miten ukko voi olla näkyvissä ja ihan lähelläkin. Otti rullan useammalla käskyllä, mutta tiputteli sitä niin paljon  ja yritti vain leikkiä maalimiehen kanssa, että saimme käskyn hioa nouto kuntoon ennen uutta yritystä. Eli ei varmaan ikinä, kävi mielessäni. Sain kuitenkin hyviä neuvoja ja tsemppausta, joten ehkä en heitä hanskoja tiskiin. Chila pääsi sitten "etsimään" pellolta muutaman maalimiehen ja oli ihan ihmeissään, että miten ne voivat olla näkyvillä. Lähti aina vasta toisella käskyllä, vaikka into oli kova, ihan kuin olisi sanonut, että en voi mennä vielä, kun nuo eivät ole ehtineet vielä piiloon!

Illalla pääsin vierailemaan Tanjan ja Hikan agilityryhmään. Teki oikein hyvää päästä vieraalle kentälle ja vieraille esteille tekemään. Chila oli hieman hidas (oudoksui paikkaa) ja palkkasin vain nameilla (varmuuden vuoksi, koska niillä ainakin tekee aina), mutta teki hienosti töitä. Teimme kahdessa osassa helpon radan kahdella eri tavalla. Oikein hauskat treenit. Chila tuli ensin kontaktilla läpi, kuten on tehnyt aina oudolla pohjalla, mutta alkoi sitten pysyä. Pitäisi olla fiksu ja viedä oudoissa paikoissa aina ensin kosketusalusta kontakteille. Kepit se teki hyvin varovasti ensin, mutta loppua kohti alkoi jo löytyä rytmi. Pari kertaa teimme pieleen ja Chila alkoi heti himmailemaan ja rauhoittelemaan minua. Se on niiiin herkkis ja huomaa aina jos tulee moka, vaikka kuinka yritän peittää asian. Positiivista oli sen loistava irtoaminen loppusuoralle, siinä ei enää mitään ongelmaa.

Chila Mäntyharjun kirkolla.

Se mun pallo upposi jonnekin tänne...