Alkuviikosta Chila on tehnyt pientä kotitreeniä, kuten luoksetulon stoppeja pallon avulla ja vähän noutoa, sekä yhden esineruudun. Chila käytti hyvin nenää ja eteni rauhallisesti, mutta ei ilmaissut minulle löytöjään. Minun pitää mennä ruudussa sen verran sen perässä, että näen koska se löytää esineen ja pyydän tuomaan. Se tuo pienen matkaa esinettä, mutta on selvästi sitä mieltä, että nämä ihmisten tavarat eivät oikeastaan hänelle kuulu. Nyt täytyy vain tehdä paljon toistoja...
Pari ratsastuslenkkiä olemme tehneet kaatosateessa ja Chila on sitä mieltä, että harkitsee vakavasti lähtemistä enää mukaan, siellähän herkän aussien kaunis turkki kastuu! Onneksi eilen oli pääasiassa poutaa ja leikkikavereitakin oli paikalla. Lisäksi Chilan mielestä oli selvästi kamalan hauskaa, kun kesken tylsän kävelypätkän hevonen alkoi loikkia tiellä ja välillä loikittiin ojassakin. Chila juoksenteli ees taas tien reunassa ja oli sen näköisenä, että painitaanko kohta, kun kerran sinkoillaan eestaas. Doris-heppa on musta, joten Chilan mielestä se ei ole koskaan pelottava, kaikki mustat hepat ovat "Venloja". Doriksella oli vähän ylimääräistä virtaa, jonka se päätti kuluttaa pelkäämällä... toisia hevosia! Jos joku ruskea hevonen olisi saanut samanlaisen kohtauksen, Chila ei olisi tullut sitä enää lähellekään. Pientä värirasismia siis havaittavissa.
Keskiviikkona oli Jenkkapirtillä tokotreenit. Nina opasti meitä.
Nouto: Chila pystyy jo nostamaan kapulan maasta ja antamaan sen minulle käteen, mutta on kamalan kiireinen ja on aloittanut kapulalla pelaamisen niin, että paiskoo sitä tassuilla. Tassua tuli myös minun käteeni välillä kapulan sijaan. Nina piti kapulasta vähän kiinni, kunnes Chila otti kapulan nätisti ilman tassuja. Superlelu oli näkyvillä kädessäni ja se lensi heti, kun Chila laittoi kapulan käteeni asti.
Jäävät: Chilalle oli ilmestynyt pieni poikitus kun jää seisomaan, sitä korjailtiin. Istumaan jäämistä ei muistanut ollenkaan ja meni tosi hitaasti, johtuen ehkä osaksi juoksusta ja sorapohjasta. Maahanmeno hyvä.
Ruutu: Lelu ruudussa, lähetystä myös kaukaa. Kerran kävin taputtamassa ruutua ja lähetin, meni hyvin mutta jäi haistelemaan maata. Ei välttämättä hyvä tapa Chilalle tuo maan taputtelu. Juoksee hyvin lelulle, mutta ei uskalla ottaa sitä ennen minulta saatua lupaa. Tämä tuli siitä, kun juoksin sen perään ruutuun leikkimään, se luuli että tulen ottamaan lelun pois. Nyt siis kävelen hitaasti ruutuun sen perässä tai pitemmältä matkalta en ollenkaan.
Torstaina tokoilua Launeen parkkiksella. Otin liikkeestä seisomaan jäämistä paljon ja samalla kokeilin eri keinoja, jotta Chila pysähtyisi taas suoraan. On oppinut pysähtyessä liikauttamaan vasemman etujalan sivulle. Jonna vahti Chilan etujalkaa ja esitti hyviä ehdotuksia. Nami oikeassa kädessä ja palkka mun edestä toimi suht hyvin, välillä uskltaa myös ehkä tehdä itse sivuaskeleen oikealle tai heittää pallon oikealle. Noissa on vaarana, että takapää alkaa poikittamaan seuraavaksi, eli tästähän nyt oikein kiva uudelleenkoulutus tulikin.
Ruutua teimme eiliseen malliin ja kävin taputtelemassa maata, mikä vaikutti nyt toimivan hyvin. Chila ajatteli niin että aivot raksuivat ja alkoi tajuta missä on ruudun paikka. Loppuun kunnon vauhdilla lelulle ruutuun, että jäi hyvä fiilis eikä ajattele liikaa. Lopuksi tehtiin kaukoja. Chila on todella pahasti minussa kiinni, sillehän on aina ollut pahin rangaistus jos joutuu oppimaan uuden käkyn, jossa pitää mennä milliäkään minusta poispäin. Se tekee kaukot hyvin, jos olen ihan lähellä, mutta tulee minua kohti heti jos olen yhtään kauempana. Takapalkkana ei voi käyttää edes pientä nakinpalaa, menee totaalisesti lukkoon ajatuksesta ruoka. Pallo takapalkkana ei myöskään hyvä, jää siihen kiinni ja pomppii minua kohti kaartaen kroppaansa samalla palloa päin. Jonna pudisteli päätään meidän napanuoralle ja totesi kannustavasti, että näistä tulee meille pahin kompastuskivi... Kokeilen nyt Jonnan ehdotusta, että teen aina viikon kerrallaan yhtä vaihtoa, tavoitteena saada yksi vaihto kerrallaan todella varmaksi, jotta kestäisi joskus etäisyyttäkin. Itse tässä pohdiskelin, että taidan myös ottaa käyttöön laudan tms, josta Chila tajuaa missä sen takatassujen pitäisi olla.
Pari ratsastuslenkkiä olemme tehneet kaatosateessa ja Chila on sitä mieltä, että harkitsee vakavasti lähtemistä enää mukaan, siellähän herkän aussien kaunis turkki kastuu! Onneksi eilen oli pääasiassa poutaa ja leikkikavereitakin oli paikalla. Lisäksi Chilan mielestä oli selvästi kamalan hauskaa, kun kesken tylsän kävelypätkän hevonen alkoi loikkia tiellä ja välillä loikittiin ojassakin. Chila juoksenteli ees taas tien reunassa ja oli sen näköisenä, että painitaanko kohta, kun kerran sinkoillaan eestaas. Doris-heppa on musta, joten Chilan mielestä se ei ole koskaan pelottava, kaikki mustat hepat ovat "Venloja". Doriksella oli vähän ylimääräistä virtaa, jonka se päätti kuluttaa pelkäämällä... toisia hevosia! Jos joku ruskea hevonen olisi saanut samanlaisen kohtauksen, Chila ei olisi tullut sitä enää lähellekään. Pientä värirasismia siis havaittavissa.
Keskiviikkona oli Jenkkapirtillä tokotreenit. Nina opasti meitä.
Nouto: Chila pystyy jo nostamaan kapulan maasta ja antamaan sen minulle käteen, mutta on kamalan kiireinen ja on aloittanut kapulalla pelaamisen niin, että paiskoo sitä tassuilla. Tassua tuli myös minun käteeni välillä kapulan sijaan. Nina piti kapulasta vähän kiinni, kunnes Chila otti kapulan nätisti ilman tassuja. Superlelu oli näkyvillä kädessäni ja se lensi heti, kun Chila laittoi kapulan käteeni asti.
Jäävät: Chilalle oli ilmestynyt pieni poikitus kun jää seisomaan, sitä korjailtiin. Istumaan jäämistä ei muistanut ollenkaan ja meni tosi hitaasti, johtuen ehkä osaksi juoksusta ja sorapohjasta. Maahanmeno hyvä.
Ruutu: Lelu ruudussa, lähetystä myös kaukaa. Kerran kävin taputtamassa ruutua ja lähetin, meni hyvin mutta jäi haistelemaan maata. Ei välttämättä hyvä tapa Chilalle tuo maan taputtelu. Juoksee hyvin lelulle, mutta ei uskalla ottaa sitä ennen minulta saatua lupaa. Tämä tuli siitä, kun juoksin sen perään ruutuun leikkimään, se luuli että tulen ottamaan lelun pois. Nyt siis kävelen hitaasti ruutuun sen perässä tai pitemmältä matkalta en ollenkaan.
Torstaina tokoilua Launeen parkkiksella. Otin liikkeestä seisomaan jäämistä paljon ja samalla kokeilin eri keinoja, jotta Chila pysähtyisi taas suoraan. On oppinut pysähtyessä liikauttamaan vasemman etujalan sivulle. Jonna vahti Chilan etujalkaa ja esitti hyviä ehdotuksia. Nami oikeassa kädessä ja palkka mun edestä toimi suht hyvin, välillä uskltaa myös ehkä tehdä itse sivuaskeleen oikealle tai heittää pallon oikealle. Noissa on vaarana, että takapää alkaa poikittamaan seuraavaksi, eli tästähän nyt oikein kiva uudelleenkoulutus tulikin.
Ruutua teimme eiliseen malliin ja kävin taputtelemassa maata, mikä vaikutti nyt toimivan hyvin. Chila ajatteli niin että aivot raksuivat ja alkoi tajuta missä on ruudun paikka. Loppuun kunnon vauhdilla lelulle ruutuun, että jäi hyvä fiilis eikä ajattele liikaa. Lopuksi tehtiin kaukoja. Chila on todella pahasti minussa kiinni, sillehän on aina ollut pahin rangaistus jos joutuu oppimaan uuden käkyn, jossa pitää mennä milliäkään minusta poispäin. Se tekee kaukot hyvin, jos olen ihan lähellä, mutta tulee minua kohti heti jos olen yhtään kauempana. Takapalkkana ei voi käyttää edes pientä nakinpalaa, menee totaalisesti lukkoon ajatuksesta ruoka. Pallo takapalkkana ei myöskään hyvä, jää siihen kiinni ja pomppii minua kohti kaartaen kroppaansa samalla palloa päin. Jonna pudisteli päätään meidän napanuoralle ja totesi kannustavasti, että näistä tulee meille pahin kompastuskivi... Kokeilen nyt Jonnan ehdotusta, että teen aina viikon kerrallaan yhtä vaihtoa, tavoitteena saada yksi vaihto kerrallaan todella varmaksi, jotta kestäisi joskus etäisyyttäkin. Itse tässä pohdiskelin, että taidan myös ottaa käyttöön laudan tms, josta Chila tajuaa missä sen takatassujen pitäisi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti