Sain peruutuspaikan SRY:n eiliseen käyttäytymiskokeeseen, jonka piti olla Löytyllä. Siellä oli kuitenkin karavaanareja, joten koe siirtyi melko onnettomalle "kentälle" Simolankadun hallin pihaan. Tuomarina oli Leila Tikkanen. Chila on mörköillyt ja uhmaillut viimeiset pari päivää ja huutanut kurkku suorana kaikille ihmisille, joita ei tunne. Lisäksi vettä tuli aivan kaatamalla, kun ajoin kohti koepaikkaa, joten fiilis ei ollut ihan paras mahdollinen siinä vaiheessa. Onneksi sade talttui tihkuksi ja pari kaveriakin tuli tsemppaamaan kokeeseen.
Sain numeron 6 ja jouduin parissani ensin paikkamakuuseen. Chila ei huutanut ihmisille koepaikalla, vaan oli melko varautunut. Se pysyi hienosti paikoillaan liikkumatta, pää vain kääntyi välillä katsomaan mitä suorittava rottweiler tekee. Chila näytti tapansa mukaan onnettomalta, kun kävelin sitä kohti, mutta piristyi kehuista. Kentällä oli kiviä, töyssyjä, lätäköitä ja heinää, joten siihen nähden Chila seurasi hyvin. Kehuin sitä suupielestäni, kun kukaan ei nähnyt, niin jaksoi seurata heinästä ja lätäköistä huolimatta. Henkilöryhmä oli loivassa rinteessä ja siinä Chila hieman ihmetteli, mutta jatkoi sitten seuraamista eikä välittänyt henkilöistä. Jäävät se teki hyvin, mitä maahan meni vähän omituiseen kasaan, kun en ole treenannut ensin pysähtymistä ja sitten maahanmenoa. Luoksetulo oli hyvä ja reipas. Kehuista se riemastui kamalasti, mutta mökötti tuomarin antaessa palautettaan, kun ei päässytkään ryntäämään autolle ja palkalle. Tottis meni läpi, saimme parini kanssa molemmat kehuja ja palkallekin päästiin.
Kaupunkiosuus oli Launeen ison Cittarin edessä, missä kulki paljon muitakin ihmisiä, koiria ja ostoskärryjä, ja autot ajoivat ihan vierestä. Kelloa rimputtavaa pyöräilijää Chila olisi halunnut moikata, mutta ei kiskonut. Se tajusi selvästi, että pyöräilijä kuului "meidän porukkaan", ei se niistä yleensä välitä. Ympärillä pyöriviä ihmisiä se mulkoili hyvin epäluuloisesti, mutta pysyi tietysti vieressäni. Sitten se piti jättää kiinni ostoskärrykujan kaiteeseen. Pistin sen makaamaan tolpan juureen ja siinä se oli, kun tulin takaisin kaupan sisäpuolelta. Hieman oli ryöminyt kohti tuomarin käydessä tervehtimässä sitä. Toisessa osassa oli ohi juoksevia ihmisiä ja koiria, niitä Chila ei juuri noteerannut.
Mukava kokemus, vaikka tottis olikin kamalalla pohjalla. Yhdeksän kymmenestä koirasta sai hyväksytyn kokeen. Nyt Chilalla on sen ihka eka titteli, se on virallisesti BH Patchcoat Urania.
Sain numeron 6 ja jouduin parissani ensin paikkamakuuseen. Chila ei huutanut ihmisille koepaikalla, vaan oli melko varautunut. Se pysyi hienosti paikoillaan liikkumatta, pää vain kääntyi välillä katsomaan mitä suorittava rottweiler tekee. Chila näytti tapansa mukaan onnettomalta, kun kävelin sitä kohti, mutta piristyi kehuista. Kentällä oli kiviä, töyssyjä, lätäköitä ja heinää, joten siihen nähden Chila seurasi hyvin. Kehuin sitä suupielestäni, kun kukaan ei nähnyt, niin jaksoi seurata heinästä ja lätäköistä huolimatta. Henkilöryhmä oli loivassa rinteessä ja siinä Chila hieman ihmetteli, mutta jatkoi sitten seuraamista eikä välittänyt henkilöistä. Jäävät se teki hyvin, mitä maahan meni vähän omituiseen kasaan, kun en ole treenannut ensin pysähtymistä ja sitten maahanmenoa. Luoksetulo oli hyvä ja reipas. Kehuista se riemastui kamalasti, mutta mökötti tuomarin antaessa palautettaan, kun ei päässytkään ryntäämään autolle ja palkalle. Tottis meni läpi, saimme parini kanssa molemmat kehuja ja palkallekin päästiin.
Kaupunkiosuus oli Launeen ison Cittarin edessä, missä kulki paljon muitakin ihmisiä, koiria ja ostoskärryjä, ja autot ajoivat ihan vierestä. Kelloa rimputtavaa pyöräilijää Chila olisi halunnut moikata, mutta ei kiskonut. Se tajusi selvästi, että pyöräilijä kuului "meidän porukkaan", ei se niistä yleensä välitä. Ympärillä pyöriviä ihmisiä se mulkoili hyvin epäluuloisesti, mutta pysyi tietysti vieressäni. Sitten se piti jättää kiinni ostoskärrykujan kaiteeseen. Pistin sen makaamaan tolpan juureen ja siinä se oli, kun tulin takaisin kaupan sisäpuolelta. Hieman oli ryöminyt kohti tuomarin käydessä tervehtimässä sitä. Toisessa osassa oli ohi juoksevia ihmisiä ja koiria, niitä Chila ei juuri noteerannut.
Mukava kokemus, vaikka tottis olikin kamalalla pohjalla. Yhdeksän kymmenestä koirasta sai hyväksytyn kokeen. Nyt Chilalla on sen ihka eka titteli, se on virallisesti BH Patchcoat Urania.
Teidät on haastettu, kysymykset löytyy blogistani:http://kielpi.blogspot.fi/
VastaaPoista