Alkuviikon treenit ja hieronta

Maanantaina reenailtiin tokoa osittain räntäsateessa Niinan kanssa. Chila oli tosi mahtavalla asenteella.
Nouto: Heitin kapulan, Niina heitti sen vielä pitemmälle ja Chila haki. Meni tosi hienosti ja innolla, tiputtaa vasta kohdallani kapulan, vaikka annan vapautussanan jo aiemmin. Viimeistään lelun vinkauksesta kuitenkin tiputtaa ja repii innokkaasti lelua.
Seuruu: Lyhyitä pätkiä, teemana saada oikealle käännökset tiiviimmiksi. Parani koko ajan ja oli tosi innokas ja hyvässä vireessä. Perusasennot erinomaisia. Hitaassa käynnissä hieman seilasi, kun oli niin viritettynä käännöksiä varten, mutta pieni käsiapu korjasi tilanteen.
Ruutu: Todella hienosti löysi ruudun eri puolilta. Käytössä keltaiset nauhat ja oranssit tötsät, eli helppo nähdä. Ei yhtään mennyt epävarmaksi puolenvaihdosta ja tarjosi hienosti eri kohtaa jos ensin meni "vanhaan" kohtaan.
Luoksetulon stopit:  Kassin kierrosta muutama kerta läpijuoksua, sitten stoppeja. Hieman hitaasti laukkasi kassia ympäri, mutta stopit hyviä ja palkaksi Niina heitti pallon Chilan taakse. Sitten seisomisesta luoksetuloa, oli tosi epävarma, lähti yleensä ravilla liikkeelle. Kiihdytti vasta kun pallo lensi taakseni. Sama, kun kokeilin lyhyellä matkalla maasta luoksetuloa. Tämä nyt päiväksi hautumaan, että saa miettiä asiaa.

Vakkariaksassa tiistaina olikin melkoisen pitkä ja kimurantti rata. Lopulta kuitenkin pätkissä tehden homma alkoi toimia. Chila oli superhyvä ja innoissaan ja omakin ohjaus toimi kohtuullisesti. Putkikulmien kanssa ei ollut ongelmaa, se myös meni hienosti siihen putkeen mihin pitikin, vaikka tarjolla oli niitä enemmänkin vieri vieressä. Keinu siellä seassa meni hyvin ja kontaktikin löytyi, vaikka ensin jäi liian ylös. Osasin virittää koiran sopivasti aina välitaukojen jälkeen ja kepitkin Chila meni matalana ja lujaa. Hieno fiilis! Lopuksi tietysti heitin pallon maneesin reunan taakse (mun kuuluisa heittokäsi), joten loppujumppana sain kiipeillä korkean ja erittäin pölyisen reunan ja kuplahallin katon väliseen kapeaan tilaan. Pääsin sentään poiskin.

Keskiviikkona tehtiin aamutokoilut Tiinan kanssa Löytyllä.
Ruutu: Käytössä valkoiset nauhat ja siniset tötsät lumella. Todella hyvin löytyi paikka, vaikka puoltakin vaihdeltiin. Myös matkaa voi jo lisätä aika kivasti. Pari kertaa piti pöhistä parkkipaikalle päin pallo suussa, mutta teki silti hyvin hommia.
Nouto: Chila haki omasta heitostani sekä puuta että metallia tosi iloisesti ja lujaa. Otin pari kertaa luovutusasentoon, mutta en ottanut kapulaa käteen ja vapautin siitä lelulle. Tulee viimeisen metrin hieman varovasti, muuten tosi hyvä.
Luoksetulon stopit: Kierrätystä kassin ympäri, tuli jo paljon paremmalla vauhdilla kuin viimeksi. Pari läpijuoksua, sitten stoppailua niin, että Tiina heitti pallon Chilan taakse palkaksi. Tosi hyviä ja teräviä stoppeja, sitten taas väliin läpijuoksu (pitää olla aika nopea heittämään pallo taakse kun koira tulee pari laukka askelta kohti, ennakoi muuten). Sitten jätin Chilan seisomaan ja kutsuin siitä luokse. Tuli hitaasti, mutta lähti kuitenkin laukalla liikkeelle. Tässä todettiin toimivan, että heitän pallon miltei heti tänne-käskyn jälkeen, jotta oppii napakan liikkeelle lähdön. Viimeiseksi läheltä maasta luoksetuloa. Sama homma, eli heitän pallon miltei heti, jotta lähtee lujaa.

Iltapäivällä Chila pääsi Katrin hierottavaksi. Se on viimeksi käynyt puoli vuotta sitten, eikä silloin ollut muuta sanottavaa kuin hiven kireyttä etuosassa. Nyt ei ollut sitäkään, lihakset kuulemma lämpenevät ja reagoivat poikkeuksellisen hyvin. Chila olisi välillä halunnut leikkiä Katrin kanssa ja välillä yritti pussailla, mutta lopulta alkoi nuokkua ja hoidon loputtua oli melko unelias, eikä edes viitsinyt mörköillä oudoille tyypeille kaupassa. (Hieronnat tehdään Maikin lemmikkikellarin takatilassa.) Kotona vedettiin ensin rallit Inksu-kissan kanssa ja sitten hauveli sammui kuin saunalyhty.

Postauksen kuvituksena Hansun otoksia viime juhannukselta.

Tämä ilme tarkoittaa, että Chila tietää saavansa namin tai lelun.

Sittenkin haukkuilmaisu?

Kokoonnuimme ihanassa aurinkoisessa kelissä Sipuraan hakuilemaan, siellä oli myös parin sentin lumipeite. Chila sai neljä ukkoa. Ensimmäinen oli ääniavulla ja koira ampaisi lujaa matkaan. 10 metriä ennen maalimiestä se pysähtyi, ulvoi mörköhuutoa ja jatkoi haukulla. Se tuli haukkuen minulle päin kertomaan mörkölöydöksestään ja meni sitten edelleen rytmikkäästi haukkuen ukkoa kohden minun tullessa perässä. Lähempänä Chilalle puolituttu maalimies puhui sille ja koira meni innokkaasti hakemaan lihapullia. Melko huvittava esitys oli, Chila selvästi oli vielä eilisen rauhoituksen takia hieman sekaisin. Eilenhän se tokkuraisena huusi kaikelle liikkuvalle ja mm. kirkonkellojen äänelle... Sillä on myös mörkökausi, joka tuntuu nyt koko ajan voimistuvan. Noh, tulipahan haukkuilmaistua maalimies.

Loput kolme ukkoa menivät hienosti. Ääniavulla paineli suoraan, ilman ääntä eteni siksakkia, mutta lujaa ja hyvin nenällä. 

Kuvauksellinen neiti

Ensilumi tuli muutes eilen!

Olipa kerran pieni aussie nimeltä Chila.

Chilan mielestä aamu alkoi tosi tyhmästi, koska se ei saanut aamuruokaa. Varmuuden vuoksi se maiskutteli kovaan ääneen aina kun mamma vilkaisi siihen, jos vaikka vihje menisi perille, mutta ei vain ruokaa tippunut. Mamma oli jotenkin omituisen jännittynyt, liekö unohtanut itsekin aamupalan. Sitten Chila pääsikin jännälle ajelulle, eli kesärenkailla lumiseen Lahden keskustaan. Ei ollut mitään ongelmia, onhan nuo sentään oikeasti talvirenkaat, joskin nastat on nypitty pois... Sitten mentiin ihan outoon paikkaan sisään, missä oli hurjasti kivoja hajuja ja mikä ihaninta, vastaan tuli Tanja ja Giusa. Jotain kummallista asiassa kyllä oli, kun Giusa vain murisi tervehdykseksi ja kävelikin huojuen. No Chila sai pian tutkittavakseen ihan oman huoneen, mutta sieltäkään ei ikävä kyllä löytynyt ruokaa. Sitten tuli täti rapistelemaan jotain ja Chila oli tosi toiveikas, että nytkö tädillä on jotain herkkuja. Oudosti täti vaan rapsutti peppua, eikä sitten antanutkaan herkkuja. Chilaa alkoi kauheasti nukuttaa. Mamma oli jotenkin tajunnut ottaa viltin mukaan ja Chila totesi että onkin hyvä hetki ottaa nokoset siinä omalla viltillä.

Oikeastaan se paikka olikin kauhean hyvä nukkumiseen. Välillä kuului jotain ihme ääniä ja Chila yritti hieman nykiä itseään hereille, mutta sitten kuului mamman ääni ihan läheltä ja Chila totesi, että ei hätää, voi hyvillä mielin jatkaa unia. Tunnin päästä se rapistelijatäti tuli ravistelemaan ja kun Chilaa ei yhtään huvittanut herätä, täti tökkäsi vähän ainetta olkalihakseen. Sitten taas joku täti tuli herättelemään, kun mamman ääni vain nukutti aina lisää. Lopulta Chila sai pään ylös, ihmetteli hieman kun oli mennyt ihan eri paikassa nukkumaan ja yritti kiivetä heti mamman syliin, mutta takapää oli kumman tottelematon. Kyllä se siitä sitten lähti toimimaan ja kaikki olivat kovin iloisen oloisia, puhuivat jostain A-lonkista ja 0-kyynäristä ja selkäkin näyttää hyvältä. Chila ei moisista piitannut, mutta alkoi heti tutkia löytyisikö mitään syötävää. Kotiin asti joutui odottamaan, onneksi sinnekin päästiin turvallisesti. Vähän oli hutera olo vielä, ja kun porraskäytävässä tuli joku täti taakse niin piti huutaa oikein kunnolla sille, jos se vaikka olikin mörkö. Inksu-kissa oli vähän kummissaan kotona, kun ei saanut haastettua Chilaa leikkimään ja ihmetteli, että onpa kaveri muuttunut kerralla kömpelöksi, kun peppu törmäilee välillä seiniin kävellessä. Parempi sitten vain ottaa yhdessä päikkäreitä.

Sen pituinen se.

Tätä viikkoa

Maanantaina olimme Pirttiharjun kentällä porukalla tokoilemassa. Chila teki vauhtinoutoa Einen heittäessä kapulaa kauas ja meni tosi hienosti. Chila pisti vaan korvat luimuun ja juoksi lujaa, vaikka toinen koirakin karkasi sen lähelle, kun oli tuomassa kapulaa. Sitten otin kassin kiertämistä ja pari stoppia, lähinnä tarkoituksena saada kiertämiseen varmuutta ja nopeutta. Viimeisenä pitkää seuruuta kahdessä erässä purkkipalkalla. Oikealle käännöksissä esiintyy edelleen hieman väljyyttä ja hienoista kontaktin tipahtelua. Keskityin erityisesti siihen ja paranikin loppua kohden.

Tiistaina oli vakkari-agility. Mukava rata, jossa oli paljon irtoamisia. Chila teki hienot kontaktit joka kerta puomille, vaikkei ollut markkeria. Kepeillä oli havaittavissa taas epävarmuutta, joten niitä otettiin alkunostatuksen kera erillisenä ja saatiinkin hyvää fiilistä ja rytmiä. Opetin eteen-käskyä jättämällä pallon estesuoran loppuun ja toimi tosi hyvin. Teemaksi muodostui vireen hallinta, eli lisää virettä sekä minulle, että koiralle. Kun olen odotuttanut Chilaa ja jutellut/harjoitellut yksin kuviota, pitää koiran vire ensin nostaa pallolla, sitten siitä suoraan tekemään, eikä saa itse analysoida loputtomiin... Olemme siten molemmat rennompia ja homma toimii. Kepeillä pitää kehua, muutoin turhat kehut pois, ne vain vievät koiran huomiota, ja pitää keskittyä juoksemaan lujaa ja ohjaamaan.

Agin jälkeen otimme ryhmäpaikkamakuun. Chila oli oikein innokas tarjoamaan maahanmenoja odottelunkin jälkeen. Meni heti lonkalleen, mistä en huomauttanut. Kävin useaan kertaan palkkaamassa, ekalla kerralla korjasi myös asennon. Otin myös pari vauhtinoutoa siten, että Nina heitti kapulan kauemmas, hienosti toimi taaskin. Chila juoksi minulle asti kapula suussa, vaikka vapautin jo aiemmin, ei malttanut luopua kapulasta ennenkuin oli ihan lelussa kiinni. Viimeiseksi vielä muutama tokohyppy liikkuroituna, mutta niin että aina lensi pallo suoraan palkaksi. Chila oli nyt kovasti innoissaan ja jopa varasti hypylle. Parempi niin. Kaikenkaikkiaan jäi oikein hyvä mieli treeneistä.

Kuva on otettu muutama päivä sitten, tänään oli jo valkoista huurretta kaikkialla.

Keskiviikkona Chila kieltäytyi syömästä aamuruokaansa, herkkuja, mitään. Olin todella huolissani, koska se ei eläissään ole kieltäytynyt syömästä mitään. Se nukkui paljon päivällä, mutta lenkillä juoksenteli ihan ok ja kakkasi. Illalla söi jo hivenen ja piristyi kovasti. Yöllä se oksensi ja tänään aamulla oli täysin oma itsensä. Ilmeisesti joku koirien vatsatauti, sitä kuulemma nyt paljon liikkeellä. Vähällä päästiin, tänään se juoksenteli pirteänä heppalenkillä mukana.

Kyllä toko on kivaa!

Sunnuntaina pääsimme Korrien koulutuspäivään Pennalaan. Olin Pekan ryhmässä ja sain jo paljon hyvää oppia ennen omaa vuoroamme, mm. selkeät ohjeet miten voi kouluttaa tunnarin ja ohjatun noudon. Kuulimme myös esimerkkejä huumekoirien nenänkäytöstä, pointtina lähinnä, että ihmisen on turha yrittää koiralle selittää miten sen pitäisi nenäänsä käyttää, se on siinä asiassa ekspertti.

Kopioin tähän Oilin selkeät muistiinpanot tunnariin liittyen, toivon ettei hän pahastu.
"Vinkkejä tunnariin nuorelle koiralle
- käytä aina uusia kapuloita (tarkoittaa siis vieraita kapuloita, jotka eivät ole olleet edes omassa autossa - kuten kisassa)

- jos toistat, vaihda kapuloiden paikkaa selkeästi (edellisen oman kapulan haju jää maahan ja saattaa sekoittaa koiraa)

- älä revi ruohoa kapuloiden päälle, koska koira saattaa alkaa etsiä ruohon hajua
- älä kaiva vain omaa kapulaa piiloon maahan (hiekkaan), koska saattaa oppia etsimään maan hajua
- jos piilotat maahan, niin riko maata muualtakin
- voit piilottaa joskus kolme väärää ja oikea on muiden kolmen kanssa näkyvissä (ettei opi aina ottamaan vain sitä, mikä on piilossa)

- opeta kokonaisuus: aina välimatka 10 m kapuloille, ohjaajan käännös paikalla jne (jos haluat olla lähellä kapuloita, tulee koira silti 10 m päästä)

- kun koira ottaa oman, ole hiljaa asennossa (kisamaisuus, luottamus)
- jos ottaa väärän, mene koiraa vastaan, mutta älä moiti vaan juttele jostain muusta (koiralle riittää, että kisamaisuus katkaistaan)
- tämän voit tehdä myös, jos koira hämpsii kapuloita

- älä tee kuin kerran, jos tekee hyvin

- älä neuvo koiraa nenän käytössä"

Chila teki ensimmäisessä osuudessa noutoa. Olen palkannut sitä vauhtinoudosta lelulla ja luovuttamisesta nameilla. Nyt tuli käsky unohtaa namit, palkkaan aina lelulla. Siten koiran ei tarvitse miettiä, kumpi tulee. Teimme pitkän matkan noutoharjoitusta siten, että heitin ensin kapulan itse, Pekka otti sen, vei vähän eteenpäin ja heitti kauas. Kapulan vielä ollessa ilmassa, päästin Chilan noutamaan. Sen tullessa hyvällä laukalla, vapautus ja leluun. Tämä toimi tosi hyvin, Chilalle alkoi tulla kiire hakea kapula ja myös palauttaa se vauhdilla. Läksyksi saimme tehdä tätä muutaman päivän, sitten ottaa luovutus mukaan, aluksi auttaen kädellä oikeaan kohtaan.

Toisessa osuudessa Chila teki luoksetuloa stoppien kera. Laitoimme estejohteen keskelle kenttää (Chila ei välttämättä tajua muita kierron kohteita niin hyvin) ja koira kiertämään sitä. Kun Chilan naama näkyi johteen takaan, annoin luoksetulokäskyn. Lähempänä minua, kun oli vielä hyvässä laukassa, vapautus ja leluun kiinni. Sitten uusi kierto, luoksetulokäsky, stoppikäsky. Heti stopin huudettuani Pekka heitti lelun Chilan taakse, samalla vapautin sen. Stoppi tehdään, kun se on tullut n. 1/3 matkaa minua kohti. Tähän joitain toistoja, välillä läpijuoksuna, välillä stopaten. Sitten vein koiran seisomaan stoppikohtaan. Siitä kutsun luokse, leluun kiinni. Kun tulee hyvin, käsken maahan lähellä minua ja lelu lentää etujalkojen väliin. Tähän myös toistoja vaihdellen läpijuoksuun ja maahan-käskyyn. Viimeisessä vaiheessa koira jätetään maahan lyhyelle matkalle, siitä kutsutaan luokse ja leluun kiinni, tällä tehdään vauhtia viimeiseen pätkään. Välillä myös pitkältä matkalta suoria luoksetuloja. Chila tuli todella lujaa luokse, vaikka oli stoppailtu, koska kiertäminen ja tuo vaiheittaisuus sai sen pitämään niitä kaikkia eri juttuina. Kun nämä sujuvat aletaan välillä tehdä kokeenomaisia luoksetuloja stoppien kera. Aina pidetään kuitenkin selkeinä nuo välimatkat, eli pysähdys kauempana ohjaajasta ja maahanmeno lähellä ohjaajaa, niinhän ne kokeessakin menevät.

Kysyin vielä kaukoihin vinkkiä Riitalta. En meinaa päästä Chilasta kauemmas S-M-vaihdossa, niin että hissitekniikka säilyisi. Olen miettinytkin laudan laittamista takatassujen alle, mutta vaihtoehdoksi Riitta antoi kosketusalustan etujalkojen väliin. Kun koira tekee nenäkosketuksen, niin ensimmäisessä vaiheessa menee etujalat alas ja koira pyllistää, kun se toimii niin takapääkin alas. Tätä aion testata, koska Chila pyllistää herkästi kosketusalustan kohdalla ajatellessaan olevansa agilityn kontaktilla takajalat korkealla.

Päivä oli mahtava ja antoisa, vaikka lämpötila aiheuttikin minulle syväjäädytystilan. Tokomotivaationi sai aimo-buustin ja oli ihanaa saada kehuja omasta koulutuskyvystä ja kyvystä tulkita koiraa. Pekka kysyi jossain vaiheessa monesko koira tämä minulle on ja katsoi epäuskoisesti, kun sanoin että ensimmäinen. Mutta eivätpä nuo paljoa hevosista eroa...

Lopuksi kuvia lauantain ihanalta syyslenkiltä Tiilinjärvien ympäri Hollolassa.

Oon nyt hetken tässä kauniina, niin saan taas luvan juosta.

Täysii!!! Suossa mennään suojuoksua (=reikäpäistä hepulirinkiä), mitään tylsiä pitkospuita tarvita...

...tai jos mennään pitkospuilla, niin mennään täysii!!!

Missä te viivytte, mennään jo!

Hakua & tokoa

Torstaina hakuilimme pienellä porukalla Sipurassa. Haluan keskittyä suoristamaan Chilan pistoja, joten se etsi neljä ukkoa ääniavuilla, niin että loppumatka sen oli pakko etsiä nenällä. Hyvin menikin, suoraan ja lujaa ja nenä auki.

Olen lupautunut toiseksi pääksi viestille, kun Chilan ikäisestä Giusa-aussiesta tehdään viestikoiraa. Muiden koirien tehtyä hakua, otimme Giusalle sen tokat viestitreenit. Se menee ihan tolkuttoman kovaa ja näyttää ihan vesiskootterilta tullessaan isojen vesipassien läpi. Hauska opetella uutta lajia sen kanssa, mistä sitä tietää, jos vaikka joku seuraava koirani tekisikin viestiä.

Perjantaina saatiin kiva tokoporukka kasaan ja tapasimme Kilpiäisissä. Chila teki ensin noutoa, häiriönä sen takana ruutua vinkulelulla tekevä koira. Chila jopa karkasi kerran ruutuun (sehän ei normaalisti paljoa välitä muista), mutta tsemppasi sitten taas. Se nouti sekaisin metallia, ohjattua ja 650g kapulaa, välillä otin loppuun asti ja välillä vauhtinoutona, niin ettei se tiennyt kumpi tulee. Hyvin meni ja kokonaisuuskin alkoi toimia. Sitten otimme hyppyä, ihan vain motivaatiotreeninä, niin että heitin pallon aina, kun se hyppäsi reippaasti, enkä pysäytellyt joka kerta hypyn taakse. Illan jo hämärtyessä teimme paikalla istumiset ja perään paikkamakuut. Molemmissa palkkasin odottamisesta "tuomarin puhuessa" (tästä välillä ottanut painetta) ja Chila menikin maahan yhdellä käskyllä ja hyvään asentoon. Kävin myös piilosta palkkaamassa useamman kerran. Tämä selvästi toimii, ilme oli kerta kerralta parempi, eikä paineistunut kävellessäni kohti. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin istumisenkin piilossa. Näiden jälkeen laitoin herkkupurkin autolle ja teimme seuruuta kisanomaisesti (kehuin kyllä parissa kohtaa ja annoin ylimääräisen käskyn ennen täyskäännöksiä). Vire oli hyvä ja vain parissa juoksukäännöksessä toivomisen varaa. Teimme pitkän seuruun, eikä vire yhtään tippunut. Siitä loppupalkalle, hieno likka.

Tiistaitreenit

Päivällä reenailtiin tokoa Tanjan kanssa Löytyllä. Chilalla oli kiva mielentila koko ajan.
Nouto: Vauhtinoutoa metallilla, kiersi aina kapulan taakse ja tarttui hyvin. Tuontivauhtia saisi olla vielä enemmän, mutta enimmäkseen tuo laukalla. Myöhemmin otin luovutusta ja pienen pätkän seuruuta puukapulan kanssa, meni tosi hyvin.
Luoksetulon stopit: Juoksutettiin Chilaa Tanjan ja minun välillä, sai namin aina tullessaan luokse. Minä välillä pysäytin kun oli tulossa, sitten vapautin palkalle Tanjan luo. Chila oli hämillään alkuun, mutta alkoi hyvin hiffata jujun.
Ruutu: Vuorottelin läheltä ja kaukaa, välillä lelu ruudussa, välillä ei. Sujui hyvin ja Chila haki hyvin ruudun paikkaa, jos alkuun meni väärään kohtaan. Ei lähtenyt enää haahuilemaan ruudun taakse juurikaan. Onnistuin melko hyvin heittämään pallon Chilalle suoraan.
Paikalla istuminen: Hienosti, ei haitannut vaikka vieressä käytiin palkkailemassa.
Kaukot: Tarjosi vain maasta seisomaan nousemista, koska sitä on tehty viime aikoina paljon. Maahan mennessä jätti kyynärpäät aavistuksen koholle. Hieman jumpattiin siis I-M-I siirtymiä lyhyemmältä matkalta, jolloin toimi hyvin, mutta jostain syystä tänään Chila ei kestänyt etäisyyttä paria metriä enempää.
Seuruu: Alkutreenin aikana lyhyitä pätkiä palkattuna, käännöksissä annoin tehostekäskyn ja pidin katsekontaktia. Meni oikein hyvin. Treenien lopussa pitkä seuruupätkä käännöksineen, yritin enemmän katsoa eteenpäin. Vähän kontakti tippui joissain käännöksissä oikealle, mutta komensin ja se auttoi hyvin. Tästä loppupalkalle.

Hauskasti kuvakulma huijaa, ihan kuin este olisi valtava.
Kuva: Tiina Pesonen

Agilityssa oli kiva rata ja huomasin taas oppineeni jotain. Viskileikkaus onnistui parilla yrityksellä ja sylkkärinkin olen vihdoin tajunnut oikein. Chila meni loistavasti kepeille tosi vaikeasta kulmasta, enkä päästänyt sitä kertaakaan karkaamaan tokavikasta keppivälistä. Pöytä meni hienosti radan keskellä, vaikkei sitä juuri ikinä tehdä. Yksi kuvio oli taas kamalan vaikea, piti juosta takaperin ja kääntää ja hallita pitkät heiluvat käsivarret, mutta selvittiin lopulta siitäkin... Kaiken kaikkiaan hyvä päivä.

Aktiivilauantai

Lauantaina päivällä treenasimme isolla porukalla Asikkalan maneesilla. Ensin Chila teki tokojuttuja. Aluksi paikkamakuu. Meni huonosti maahan, pistin uudestaan. Etujalat menivät nätisti, korjasin hieman vasenta takatassua, että on tukevasti. Pysyikin tosi hyvin, olin piilossa. Tein muutaman uuden lähestymisen tullessani piilosta ja kävin palkkailemassa, koska Chila edelleen näyttää onnettomalta kun tulen kohti. Sitten paikalla istuminen, jäin näkyviin. Hyvin nökötti istualtaan. Vierestä vapautettiin koirat aiemmin ja Chilan yksi jalka meinasi lähteä mukaan riehakkaaseen menoon, mutta pysyi kuitenkin. Kun vapautin, haukahti. Ohhoh.

Chila teki hyppynoutoa ohjatulla ja metallilla. Häiriö oli todella kova, koska vieressä Mette teki agi-keppejä ja toisella puolella tehtiin ruutua, moni ihminen kiljahteli, jne. Chila ei olisi tahtonut noutaa parin kerran jälkeen, lähti haistelemaan maata kapulan luona. Komensin tiukalla äänellä ja johan tuli kapula sukkelasti. En palkannut kuin kehuilla, jos ei ottanut kapulaa heti, ja lopuksi taas noutikin oikein hyvin. Hyppy oli kiva, joten palautus oli aina oikein iloinen ja luovutus oli hyvä.

Ruutu: Tajusin, että Chila ehdollistuu siihen, mihin pallon heitän kun palkkaan. Eli kun olen palkannut heittämällä pallon sen taakse, Chila lähtee etsimään ruutua taaempaa ja taaempaa. Kun heitin pallon Chilan suuhun sen ollessa ruudussa, meni se seuraavallikin kerralla oikein. Tarkkaa heittokättä vaatii tämä ruutuhomma...

Lepotauon jälkeen otimme vähän agia. Kepeillä paneiduimme tokavikan välin dilemmaan, ja nyt minun pitää vain oikeasti  tajuta jatkaa suoraan vähän keppien jälkeen ja palkata vasta hetken päästä, ei heti vikalta kepiltä, eikä käännytä heti vikalta seuraavalle esteellekään. Eli todella leikin itse, että kepit jatkuvat vielä vähän, silloin en tee mitään tahatonta ja Chila menee kepit loppuun asti. Keppien alun Chila hakee hienosti ja menee alkupätkän itsenäisesti, vaikka en olisi ihan vieressä. Sitten teimme vauhtisuoraa parin hypyn yli keinulle. Lentokeinuja ei tullut, sen sijaan hieman saattoi olla kyseenalainen ylösmenokontakti, kun en yhtään jarruttanut. Otin kupin alasmenolle, koska taas jäi liian ylös. Pari kertaa kupilla, sitten ilman, tuli hieno kontakti. Tiinalle kiitos kuvaamisesta!

Päätteeksi Chila pääsi yhteislenkille Tiinan ja Lauran koirien kanssa. Lauran neljää porokoiraa se ei ennestään tuntenut ja oli hieman ihmeissään aluksi, kun sai haukkuvan lappalaislauman peräänsä. Hetken päästä se kuitenkin totesi kilpajuoksun olevan kamalan kivaa, koska Chila oli selvästi nopein ja peineli pelloilla tuhatta ja sataa muiden vuorotellessa perässä. Kylläpä oli väsynyt ja onnellinen aussie lenkin jälkeen. Siihen päälle vielä tallikeikka, niin johan nukutti.

Kuvaaja: Tiina Pesonen

Lits läts

Tiistaiaamuna hakuiltiin Herralassa Tanjan ja Päivin kera. Maasto oli melkoisen märkää, ihan kunnon syviä lätäköitä oli pitkin metsää. Tallattiin ihan omituisen muotoinen aluekin, kun polut sekoittivat pään, mutta mitäs pienistä. Yhtään ei tuullut. Chila pääsi ensin saattamaan maalimiehen L-muotoisesti piilolle, sitten tulimme samaa reittiä pois. Sinnehän se paineli suoraan. Toiselle maalimiehelle sama juttu ja meni tosi hienosti ja L-kuviota noudattaen. Kolmannelle lähetin ilman apuja ja koira paineli urku auki alueen perälle ja katseli silmillään mennessään. Perälle päästyään vasta avasi nenän ja etsi kovasti, mutta koska työskenteli perällä ja taaksepäin, ei löytänyt hieman edempänä olemaa maalimiestä. Uusi lähetys ääniavulla. Paineli ohi maalimiehestä, mutta sai sitten hajun ja löysi hyvin. Neljäs maalimies ääniavulla, hienosti teki ällän, mutta valitettavasti väärinpäin. Ei ihan nyt mene perille tämä L-kuviojuttu, mutta ainakin koiralla on kamalan kivaa ja se menee lujaa...

Illalla oli agilitytreenit. Itse olin jotenkin jäässä ja oli pari kuviota olevinaan kauhean vaikeita, mutta menihän ne kun kouluttaja vähän potki persuksille (kuvainnollisesti). Kun yritin selittää, etten millään saa Chilaa mukaan sylkkäriin renkaan jälkeen, Nina näytti itse, että kyllä se Chila tekee, kun ohjaaja vaan on kartalla. Tuli siellä onneksi hyviäkin pätkiä, minultakin. Puomin perään laitettiin markkeri, jotta saadaan Chila taas tulemaan loppuun asti. Viimeiseksi kannettiin vielä treenikaverin kanssa keinu pihalle ja otin sitä muutamaan kertaan tarkistaakseni, ettei Chilalle jäänyt mitään traumoja Valkealan lentokeinusta. No eipä jäänyt, paineli hienosti keinulle ja teki nätisti kontaktin, vaikka lähetin kauempaakin vauhdilla.

Agitreenien jälkeen Chila pääsi taas paikkamakuuseen ja otin monta maahanmenoa, jotta sain sen tajuamaan, että pitäisi jäädä suorana, eikä vasen kyynärä edessä, josta voi sitten kellahtaa lonkalleen. Alkoi toimia ja piilopaikkamakuun oli tosi hienosti. Loppuun vielä tokohyppyä, pallopalkalla joko stoppi tai istuminen hypyn taakse, tärkeimpänä hyvä fiilis.

Nyt Chila saa muutaman päivän olla kevyemmällä aivoduunilla, tuntui olevan melko väsynyt monen päivän treeni- ja kisasatsista. Ehkä jotain pientä tokoilemme, muuten otetaan rennosti loppuviikko.

Tokoa ja agi-epikset

Päivällä treenailimme Löytyllä tokoa Niinan ja Katariinan kanssa. Pientä sadettakin tuli niskaan. Ensin paikkamakuu n. 3min, menin piiloon. Chila oli hienosti, mutta tärisi, kun tulin takaisin, koska ei ollut saanut aamuruokaa ja oli fiksoitunut siihen. Rentoutui taas, kun palkkasin nameilla. Autoon tauolle ja seuraavaksi jätin autolle ruokapurkin. Niina liikkuroi tiuhakäännöksistä seuruuta kentän päässä, lähellä autoa. Chilalla oli vaikeuksia, mutta kielsin kun vilkuili auton suuntaan. Paikka pysyi koko ajan, vain kontaksi tipahteli etenkin käännöksissä. Annoin uuden seuraamiskäskyn ennen käännöksiä ja kehuin välillä. Lopulta kääntyi hyvin, siitä purkille. Sitten sama uudestaan, nyt pääsin vapauttamaan melko lyhyen seuraamispätkän jälkeen. Sitten se pääsi autoon vähäksi aikaa sulattelemaan ruokaa. Kolmas setti sisälti noutoa. Chila tarttui hienosti ohjattuun ja metalliin, mutta jäi luovutuksessa kauas minusta. Otin lyhyellä tuontivälillä luovutuksia ja lopulta se parani, hyppi jopa kapulan kanssa minua vasten pari kertaa. 650g kapulaa se yritti ensin töniä tassuilla ja pyöritellä suulla maata pitkin. Toruin ja käskin uudestaan tuomaan. Toi erittäin hyvin, vapautin kesken tuonnin ja sai sinkaista leluun. Tätä pari kertaa, eikä enää ollut ongelmaa tarttua siihenkään kapulaan. Viimeiseksi vielä ruutu. Sekosi vähäksi aikaa kokonaan, kun vaihdoin ruudun puolta, mutta lopuksi pääsi taas kartalle. Hyvä treeni.

Illalla olimme Kanavan epiksissä agittamassa. Möllirata oli helppo ja kiva, siinä sai juosta melko suoraan. Chila meni hienosti ja teki hyvät kontaktit, nolla tuli. Kisaradassa oli pari muistettavaa kiemuraa, mutta sekään ei ollut kovin paha. Chila teki hienosti kepit (vaikkakin vähän hitaasti treeneihin verrattuna) ja pysäytin sen kunnolla kontakteille. Puomin alastulossa se jää seisomaan liian aikaisin, en tiedä miksi. Houkuttelin kädellä oikeaan kohtaan ja kehuin. Nolla ja kolmas sija tuli, olin tosi tyytyväinen.

Agiliitämässä Valkealassa

Aurinkoisessa säässä porhalsimme Heidin ja kahden aussien kera Valkealaan agility-kisoihin. Olin päättänyt hoidattaa kisapaniikkiani lähtemällä vieraaseen paikkaan kisaamaan ja sain onneksi houkuteltua Heidin seuraksi, olipahan sitten toverijännittäjä. Olin kyllä vatsa solmussa ennen rataa, mutta kykenin kuitenkin puolittain järkevään toimintaan. Maksien hyppäri oli ensin ja unohdin radan vain kerran... Onneksi Chila oli hidas johtuen oudosta pohjasta ja sähläävästä ohjaajasta ja jäi odottelemaan, että minne tässä nyt oikeastaan piti mennä. Tuomarikin oli aika kiltillä päällä ja saimme kuin saimmekin nollan. Niitä ei kaikkiaan tullut kuin kolme, joten siitä tuli myös LUVA.

Agility-radalla olin paljon rauhallisempi itse ja kykenin jopa ohjaamaan. Sanoin juuri ennen rataa, että Chila ei harrasta ollenkaan lentokeinuja, niin sellaisenhan se päsäytti. Se oli kuitenkin niin hilkulla, että virhettä ei tullut. Chila itse vähän säikähti pamautustaan ja kepeillä sitten en osannut vahvistaa tarpeeksi ja se tuli väärästä välistä pois. Enkä taaskaan tajunnut käyttää sitä uudestaan keppivälissä, koska luulin keinulta tulleen hylyn. (Nollia ei tullut kuin yksi, joten vitosella olisi saattanut päästä palkinnoille.) Noh, rata meni hyvin loppuun ja olin siihen tosi tyytyväinen.

Lopuksi Chila ja Särmä (Capricole Milkshake) pääsivät leikkimään. Viime tapaamisella Chila vain irvisteli Särmälle, mutta nyt se olikin jo tutumpi ja Särmän ihmetellessä narttujen aivoituksia Chila haastoi sitä raivokkaasti leikkimään. Sitten juostiin hiekkamontturallia onnellisena, kyllä oli hyvä päivä.

Zippiäinen ja palkinnot, sij. 3.

Ihana monttu!

Särmästä tuli oiva purulelu.

Hakua Vierumäellä

Olimme suht avoimessa maastossa hakuilemassa Tanjan ja Päivin kanssa. Toiselta puolelta tuuli hyvin, joten Chila sai sille puolelle kolme maalimiestä. Se irtosi aina alkuun lujaa ja suoraan, mutta kaartoi liian aikaisin ja veti sitten siksakkia, kunnes löysi maalimiehen. Kolmannella sai pienen ääniavun, jota en itse kuullut, sen jälkeen vielä korjasin lähetyspaikkaa ja lähetin. Meni luotisuoraan ukolle. Neljäs oli toisella puolella n. 40 metrissä, Chila näki lähdön. Tuuli oli vaikea sille puolelle ja Chila teki vain takapistoja. Parin siksak-poukkoilun jälkeen (työskenteli vain taaksepäin, tosin juoksi kerran maalimiehen vierestäkin) otettiin ääniapu, se toimi.

Ensi kerralla otamme mielikuvan siten, että kävelemme Chilan ja maalimiehen kanssa L-muotoisesti piilolle, jätämme maalimiehen sinne ja palaamme samaa reittiä takaisin. Katsotaan alkaisiko kuvio löytyä. Ilma oli pääosin aurinkoinen ja syksy näytti parhaita puoliaan, vaikka kylmästi tuulikin. Ennen uudehkon objektiivi hajoamista sain muutaman kuvan, tosin aurinko oli ehtinyt jo painua miltei näkyvistä.

Chilan ihana mummo Fedi 13v kävi etsimässä myös yhden äijän. (Takana Giusa.)

Mielipuoli-aussie

Korkeimmalla kukkulalla

Pupujussi ja keppi

Se noutaa!

Ooh ja aah, Chila noutaa. Ainakin tänään nouti. Eilen tehtiin muita juttuja, ei noutoa, mutta tänään mentiin vieraammalle kentälle ja tehtiin pelkkää noutoa ohjatulla ja metallilla (tosin sillähän ei Chilalle ole väliä, onko puu vai metalli). Ninan tiistaiset neuvot tepsivät ja Chila tarttui joka kerta kerralla kapulaan! Kerta kerralta se myös nouti iloisemmin. Otin vauhtinoutoja ja välillä otin sen eteen ja palkkasin kunnon herkuilla, sitten taas vauhtinoutoa. Ihan mahtavaa, ahkera puurtaminen noudon parissa alkaa jo näyttää iloiselta tekemiseltä!

Kaikenlaista

Torstaina Chila treenaili noutoa ja vähän muutakin sateessa ratsastuskentällä. Ei ollut noutaminen helppoa, jäi kapulan luo katsomaan, että onko pakko. Toi kuitenkin ja paransi koko ajan.

Perjantaina lähdimme Väinö-hepan, sen omistajan Heidin ja Chilan kera Nummi-Pusulaan viikonlopuksi. Inksu meni vanhemmilleni lellittäväksi. Perille päästyämme satoi ja oli pilkkopimeää. Heidi lähti silti viiden kilometrin juoksulenkille ja Chila pääsi mukaan. Se käyttäytyi mallikelpoisesti eikä pöhissyt mitään. Itse ratsastin sillä välin. Yöksi menimme pieneen omakotitaloon, josta Chila tykkäsi kovasti.

Lauantaina ja sunnuntaina oli eversti Carden kurssi. Kurssi oli aivan huippu ja eversti on maailman ehdotonta huippua hevosten koulutuksessa ja ratsastuksessa. Hän on jo iäkäs ja ehtinyt urallaan ratsastaa, valmentaa ja tuomaroida olympialaisissa. Hän on edelleen aktiivinen ratsastajana ja kiertää maailmaa opettamassa vanhaa ranskalaista klassista ratsastustaitoa, joka valitettavasti on ollut katoamassa. Hänen kouluttamansa hevoset menevät GP-liikkeitä suu rennosti kiinni, häntä ei viuhdo, eikä turpa ole koskaan luotilinjan takana. (Pakko hehkuttaa hieman, vaikka tämä onkin koiratreeniblogi.) Tulkkasin everstin puhetta suurimman osan päivää ja Chila makasi maneesin nurkassa saaden välillä rapsutuksia yleisöltä. Tauoilla se pääsi vetämään parit hepuliringit maneesissa tai pihalla ja sillä tuntui olevan kivaa. Eversti kommentoi Chilaa, että fiksu koira, hänellä on aina ollut myös koiria. Olimme samaa mieltä, että niiden koulutus ei juurikaan eroa hevosten koulutuksesta. Ratsastin Väinöllä viimeisenä molempina päivinä ja sain aivan valtavasti inspiraatiota, neuvoja ja kotiläksyjä everstiltä.

Treenatessa ei ole pakko näyttää kauniilta, kunhan tekee oikein. Tässä nostetaan Väinön etuosaa ja autetaan takajalkoja astumaan alle.

Maanantaina treenasimme hakua Mukkulassa Tanjan, Aijan ja Mirjan kanssa. Chilalla oli liikkuvat maalimiehet, neljä siis. Kahdessa ensimmäisessä oli taputukset ääniapuina ja ukot olivat syvällä, molemmin puolin oli rinne alaspäin. Ensimmäisellä Chila oli tajunnut maalimiehen olevan Tanja ja into löytää hänet oli niin valtava, että se nuuskutti ihan epätoivoisena lähistöllä ees taas. En nähny yhtään rinteeseen ja luulin kuulleeni Tanjan kehuvan, joten lähdin sinne ja tulin paikalle juuri kun Chila löysi Tanjan. Olin sitten kuullut omiani. Toiselle irtosi suoraan ja syvälle, palasi hieman takaisin ja löysi nopeasti ukon. Kolmannelle hienosti suoraan ja syvälle ilman ääniapua. Neljäs oli kaikkein syvimmällä (70m?) ja Chila jäi sahaamaan 50 metriin. Kutsuin pois ja lähetin uudelleen maalimiehen annettua ääniavun. Nyt meni hienosti. Hyvä treeni. "Loppuverkat" edelleen hyvin energinen aussie pääsi tekemään Ahtialassa maastolenkillä Väinön kanssa, joka tarvitsi palauttavan pitkän kävelyn rankan viikonlopun jälkeen.

Tiistaina oli tietenkin agilityharkat. Maija oli tuonut radan A.Oreniuksen koulutuksesta ja Nina koulutti. Aluksi meinasin vaipua epätoivoon, mutta tein teknisesti hyvin haastavaa rataa pätkissä. Alun niistopersjättö meni ok, kunhan taas muistin pitää kyynerpään lähellä kroppaa. Perään kepit haastavassa kulmassa, Chila suoritti ne loistavasti ja joka kerta loppuun asti. Sitten harjoittelimme valssi-viski-yhdistelmää (en ole edelleenkään ihan varma mikä osa oli viski). Samaan kohtaan olisi voinut tehdä japanilaisen, eli tuplapersjätön, mutta en suostunut masentamaan itseäni sillä. Perjättöjä tuli useampaan kohtaan muutenkin. Keinu meni hienosti. Lopussa oli niistopersjättö toisinpäin, ja oikeakätinen oli ihan pulassa, sitten piti juosta takaperin ja samalla ohjailla koiraa hyppimään, argh. No sujuihan se lopulta, eikä ollutkaan niin kamalaa, kun tajusin, ettei minulla ole mikään hirveä kiire. Ehdin kyllä, kun teen kuviot fiksusti. Huh. Hyvä mieli jäi treeneistä kyllä, on sellainen olo että edistymme.

Agilityn jälkeen otimme hieman tokoa maneesissa, alkuun paikkamakuu kaikkien ohjaajien mennessä piiloon. Chila meni lonkalleen ja kävin korjaamassa. Ajan loputtua se oli juuri menemäisillään toiselle lonkalle, tähän täytyy nyt päästä puuttumaan jatkossakin. Otin perusasentoon tuloja. Chila muisti vain, että kaksi viikkoa sitten opettelimme takaa kiertäen sivulle tuloa, ja tarjosi sitä. En palkannut ja lyhyen epävarmuus-angstikohtauksen (meinasi ettei tule anää ollenkaan sivulle) jälkeen homma pautui normaaliksi. Teimme tietenkin myös noutoa ja kapulaan tarttuminen on jatkuvasti se ongelmakohta. Nina neuvoi jättämään koiran istumaan, kapula n. 10m koiran eteen ja minä tarpeeksi kauan kapulan sivulle rintamasuunta kapulaa kohti, ei koiraa. Siitä tuo-käsky ja heti kun ottaa, lähden juoksemaan karkuun ja kapulan saa tiputtaa. Tämä toimikin, kunhan Chila tajusi idean. Se todella tarttui kerralla kapulaan! Loppuun otin seuruuharjoituksia kapula suussa. Oli melkoisen haastavaa, mutta monen yrityksen, kehujen ja auttamisen jälkeen (Chila jätätti pahasti ja kantoi kapulaa onnettoman näköisenä ja välillä tiputti) se lopulta seurasi iloisesti ja kontaktissa kapula suussa! Voittajafiilis. Lihapullia kului ja lelua revitettiin joka välissä, kaikkia keinoja yhdistelemällä ja vuorottelemalla ja pätkimällä harjoituksia osiksi homma alkaa vihdoin näyttää lupaavalta.