keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Ei murtumia hurjalla sudella :)


Chila kävi tarkastuksessa tänään ja eläinlääkäri oli myös sitä mieltä että tuskin on murtumaa tms. Ei siis kuvattu ja Chila sai parin viikon edestä särkylääkkeitä ja kehoituksen levätä muutaman päivän. Se ei ole ihan niin yksinkertaista, neiti on sitä mieltä että hänellä on tylsäääää. Pitää ehkä mennä istumaan sen kanssa vaikka torikahvilaan jos vain ehdin, nimittäin hevonenkin pitäisi viedä eläinlääkäriin ja se on hieman monimutkaisempi urakka. Venla sai ikävän räkätaudin, joka ei tunnu menevän itsellään ohi, joten siitä pitäisi ottaa kaikenlaisia näytteitä Viikissä. Huoh, välillä noista eläimistä ei ole ihan niin paljon iloa kuin murhetta. Onneksi nämä vaiheet menevät ohi.


Eilen sain kyllä hyvät naurut, kun naapurin rouva kysyi, että mitä ihmettä Chilan ja Nelli-koiran välillä on tapahtunut. Nellin emäntä oli kuulemma vaahdonnut, että mulla on kamala iso susikoira jota pidän irti, ja joka meinas syödä heidän Nellin. Hän kuulemma ilmoittaa siitä poliisille. Haluan nähdä kyllä poliisien naamataulut jos tulevan mun isoa sutta katsomaan... Chilahan ei ole kertaakaan edes haukahtanut sille pikkupiskille, joka sitävastoin rähisi oikein kunnolla Chilalle ja rähisee kuulemma naapurin terriereillekin. Emäntä itse taas on usein nähty aikamoisessa laitamyötäisessä, mikä kyllä selittääkin paljon.


Partsin sentään sain siivottua ja turvalliseen kuntoon, vaikkei vielä olekaan kalusteita, onpahan jotain uutta Chilalle ja Inksullekin kun ravaavat partsilla ihmettelemässä ääniä ja näkymiä.


          

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Aurinkoa ja sairastelua


Ihanaa kun aurinko paistaa, vaikka emme ole päässeet siitä ihan täysissä ruumiin voimissa nauttimaankaan. Ainoa joka on nauttinut täysin rinnoin sekä auringosta että minun sairastelustani on Inksu, joka tykkää kehrätä kainalossa kun lojun sohvalla. Chila on meinannut kiivetä seinille tekemisen puutteessa. Olen käynyt heittelemässä sille palloa välillä, siitä on tulossa pallohullu hyvää vauhtia. Tänään Chila pääsi sitten pentutokoon, joka olikin uudessa paikassa ulkokentällä. Chila keskittyi alkuosan kaikkeen muuhun paitsi minuun, mutta huomasi vartin jälkeen, että ollaankin hommissa. Sitten se yhtäkkiä alkoi toimia ihan superhienosti ja jopa seurasi keskeytymättä pujottelussa, eikä kertaakaan yrittänyt mennä muiden luo. Sai se kyllä namiakin roppakaupalla, mutta olin siitä tosi ylpeä, kun tämä on ollut meidän kompastuskivemme! Harjoittelimme myös hieman jalkojen välistä pujottelua, ohjaajan koordinaatio vain meinasi alkuun haitata kehitystä. Teimme myös seuraamisesta maahanmenoja, istumisia ja seisomisia, kaikki Chila teki loistavasti! Lopuksi tuli vielä pari luoksetuloa niin, että minä piilouduin pieneen metsikköön (Chila kyllä näki minne menin). Chila ulvoi ohjaajan pidellessä narua, kunnes pääsi sinkoamaan luokseni. Sen mielestä leikki oli ihan mahtava ja se olisi halunnut mennä etsimään kaikkien muidenkin koirien ohjaajat.  Nyt meillä onkin eka kurssi loppu, menemme seuraavalle pentutokokurssille parin viikon päästä.


Treeneistä matkasimme tallille hoitelemaan räkätaudissa olevaa Venlaa. Chila sai harjoitella tarhailua Valion kanssa, sitten tarhaan lykättiin myös pikkukoirat Pipo ja Myssy. Viimeksi mainitut yrittivät jatkuvasti vain nylkyttää Chilaa. Chila pomppi alkuun vain leikistä innostuneena poikien päällä, mutta kun se alkoi väsyä liian innokkaisiin poikaystäviinsä, otin sen tarhasta talliin lepäämään. Sitten lähdimme Venlan kanssa kävelylle, alkuun talutin toisessa kädessä koiraa ja toisessa hevosta. Molemmat käyttäytyivät supermallikkaasti, joten Chila pääsi vapaaksi ja jolkotteli onnellisena edellämme. Se pysyi lähellä eikä edes poistunut hiekkatieltä, ei ole vielä hiffannut että pusikkojakin voisi koluta. Kun tulimme puolentunnin kävelyltä pois, vastaan tuli kaveri suomenhevosella. Chila tuli vierelläni ja kaveri ihasteli kun se tottelee niin hienosti. Sitten Chila meni iloisesti moikkaamaan kaveria ja hevosta, jostain syystä vain moikkaus kohdistui hevosen takajalkaan. En ehtinyt sanoa mitään, kun heppa potkaisi, se ei tajunnut mikä sen jalkaan koski. Onneksi suokki potkaisi melko hiljaa, kavio osui Chilan lapaluun yläkärkeen. Chila ulvoi lujaa ja kauan ja juoksi karkuun, mutta palasi luokseni nopeasti. Se istui surkeana jaloissani kun tutkin mihin sattuu ja Venla yritti turvalla auttaa sitä pystyyn ja oli selvästi huolissaan adoptoimastaan pienokaisesta. Chila ontui tosi pahasti, mutta ei reagoinut mihinkään kovakouraisiinkaan paineluihin. Löysin myöhemmin pienen kohdan, johon painamalla se vinkaisi, mutta mustelmalla taidettiin selvitä, ja isolla säikähdyksellä. Illan mittaan sen ontuminen on vähentynyt koko ajan, nyt se ontuu enää ihan vähän. Toivon todella, että se oppi pysymään erossa hevosten takajaloista...


Edit 26.4: Chila jolkottaa ihan sujuvasti suoraan, mutta jos pompahtaa tai astuu vinoon, menee melkein kolmijalkaiseksi. Vien sen huomenna lääkäriin. Pöljä pentu vaan alkaa tylsistyä ja tuo mulle leluja tai pomppii kissan kanssa koko ajan ja unohtaa aina koipensa. Siltä myös irtosi juuri toisen puolen kulmurit, joten lelut kiinnostavat siksikin. Hyvä että irtosivat, jokin aika sitten yksi kulmuri katkesi leikkiessä.


 


            

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Ätsuu!


Olen pärskinyt kiihtyvällä tahdilla viikon verran ja ollut saikulla eilisestä, joten Chilalla on ollut vähän tylsää. Toivon vain, ettei tämä ole samaa flunssaa, kuin monella kollegalla, joka kestää 4 viikkoa... Sunnuntaina raahauduin pentukurssille ja Chila pääsi näyttelypöydälle ja ohjaaja lääppi sitä. Ohjaaja vain ei ottanut siitä kunnon otetta, ja Chila peruutti hänen vierestään niin etten itse ylettänyt estämään ja tippui pöydältä. Sitten nostelin sitä muutamaan kertaan pöydälle ja kehuin kovasti ja kyllä se surkea ilme taas siitä reipastui, mutta toivon ettei jäänyt traumaa. Sitten harjoittelimme pieniä luoksetuloja ja matalaa tokoestettä. Chila toimi hienosti, pysyi paikoillaan istumassa ja tuli luokseni kutsusta, eikä yhtään mennyt moikkailemaan kavereita. Tokoeste olikin sitten jännempi juttu. Chila teki kaikkensa väistääkseen estettä alkuun ja lopulta hiipi yhdessä kanssani yli häntä koipien välissä. Haimme namia pari kertaa yhdessä esteen toiselta puolelta ja sitten Chila uskalsi hiipiä siitä yli hakemaan namia ohjaajalta minun jäädessäni toiselle puolelle. Kun kurssimme loppui, menin vielä itsekseni pallon kanssa esteelle ja juoksimme Chilan kanssa hakemaan heittämääni palloa esteen yli. Se sujui jo paljon paremmin. Täytyy rakennella jotain risuesteitä Chilalle metsään tai jotain, että saan hyppy-käskyn opetettua niin että sillä on kivaa. Sulaisi vaan vielä lumet metsästäkin. Läheinen hiekkakenttä on hyvässä kunnossa, siellä olemme vähän harjoitelleet pallon noutoa.


Maanantaina olin niin kipeä, ettei Chila päässyt kuin tarpeilleen pihalle. Se alkoi vähän kiipeillä seinille, kun taas kissa oli oikein tyytyväinen rokulipäivästä kainalossani. Tänään sitten vein Chilan koirapuistoon, vaikken niitä niin fanitakaan. Pakkohan sen oli saada jonnekin energiat purettua. Se sai leikkiä samanikäisen pennun kanssa urakalla, mutta me molempien pentujen omistajat saimme olla tarkkana. Siellä oli toistakymmentä koiraa ja kaikenkarvaista omistajaa. Yksi porukka ryyppäsi ja heillä oli mukana kaksi todella isoa 10kk urosta, joista toinen yritti nylkyttää kaikkia. Se onneksi väisti hyvin minua, kun menin aina väliin kun se lähestyi Chilaa. Sitten siellä oli ilmeisesti hieman juoksuinen pittbull-narttu, joka oli melko suosittu. Suurimman osan omistajat vain pälisivät keskenään, eivätkä huomioineet yhtään, vaikka pittbulluros meinasi välillä puolustaa naarastaan muilta tms. Lopulta sinne tuli belggariuros, joka rähisi jo portilla. Omistaja huuteli vain ettei hänen koiransa ikinä haasta riitaa ja toi sen sisään. Nostin jo siinä vaiheessa Chilan syliin ja rähinähän siitä tuli, kun belggari ja sekarotuinen jättiuros tapasivat. Että osaa olla omistajat hölmöjä, toisen omistaja oli kännissä ja huuteli vain kauempaa, että "Käyttäydy Muhku!" ja belggarin omistaja selosti vain kuinka se ei ikinä haasta riitaa, mutta on vaan niin ylisuojeleva, ja vahvisti kokoajan nameilla ja käytöksellään koiran agressiota. Kannoimme pennut ulos kun rähinöitsijät siirtyivät portilta pois, uroksilla oli siinä vaiheessa jo ihan oikea tappelu käynnissä. Eipä oltu ainoita jotka lähtivät pois. En taida vastakaan harrastaa koirapuistoja kuin hätätilanteessa...


Kuvituksena tällä kertaa Venla-heppa, joka valitettavasti näyttää ihan ponilta mun ollessa selässä. Venla lähteekin todennäköisesti omistajansa luokse Englantiin, se on liian pieni mulle kisaratsuksi. Jonkun normaalikokoisen ollessa selässä se kyllä näyttää ihan kookkaalta... Se on nyt 6v ja valmis suureen maailmaan, mutta kyllä siitä on surku luopua, se on mun mussukka. Vielä en tiedä koska se lähtee, eli onhan tässä vielä aikaa valmistautua eroon.



maanantai 11. huhtikuuta 2011

Mallikasta pentuelämää


Chilalla oli aktiivinen viikonloppu talleilun ja pentukurssin merkeissä. Lauantaina vieraammalla tallilla se sai tutkia pihaa itsekseen ja kyllä se aika hienosti pysyi lähistöllä ja tuli välillä hakemaan namia. Heti kun tallille tuli muukin ihminen, se haukahti pihassa ja juoksi sitten luokseni. Lantaa se popsii innoissaan ja jos vaan löytää, niin heppojen rehuja myös, mutta ei se ainakaan vielä ole oksentanut... Illalla olimme vanhemmillani saunomassa ja Chila lähti iloisesti aina alakertaan lämmittämään saunaa isäni kanssa, mutta sen tuli kyllä äkkiä ikävä ja oli kuulemma mennyt jo edeltä vinkumaan yläkerran ovelle. Saunomiseni ajan se oli ylhäällä isän kanssa oikein reippaasti ja heitteli vain luutaan ympäriinsä.


Sunnuntaina oli pentutoko ja Chila oli aivan intona. Se oikein heitti itsensä maahan pyydettäessä ja sillä oli selvästi kivaa. Harjoittelimme paljon ohituksia, mikä oli tosi hyvä juttu, koska niitä en juurikaan pääse muuten harjoittelemaan. Ne ovatkin vähän haastavia, mutta jos otan Chilan istumaan juuri ennen ohitusta, ei mitään ongelmaa ole. Tällä kertaa annoin joka välissä Chilan taistella lelusta, että tulisi paremmin taukoa tekemiseen. Hallilta ajoin suoraan tallille, missä Chila sai peuhata kerrankin itseään nopeamman kaverin kanssa. Valio, 3v valkoinenpaimenkoirauros oli myös aivan intona ja muisti hienosti varoa pikkuista, etenkin kun sen isäntä välillä muistutti sitä. Valio painatti välillä hepulikyytiä ympäri pihaa autojen takaa, eikä Chila pysynyt perässä. Se oli todella huvittava laukatessaan täysiä Valion perässä ja vinkuessaan samalla. Sitten se odotteli kiltisti satulahuoneessa, kun esittelin Venlaa ostajaehdokkaalle. Kun vieraampi ihminen tuli satlariin, Chila oli ensin odotellut hiljaa paikallaan satuloiden alla, sitten se oli mennyt mielistellen hakemaan rapsutuksia. Ei siis enää mitään haukkumista/murinoita. Päivä venyi aika pitkäksi, kun menimme vielä vanhemmilleni illaksi (mun auto alkoi haista pahalle tallireissulla ja isä korjasi polttoaineletkusta reiän). Tänään Chila onkin nukkunut suurimman osan päivää.


Tänään aamulla olimme talomme pihassa, kun penkan takaa tuli melko lähelle naapurirapun täti räksyttävine minikoirineen (läski minipinseri?). Chila tuli heti kutsusta luokseni ja käveli minikoiran edellä kanssani pois, rinnallani ja häntä heiluen. Hieno pentu mulla! Sama täti tuli tänään myöhemmin valittamaan, että hänen koiransa pelkää tuota ja minun pitäisi laittaa se kiinni. Just joo, sosiaalistaisi oman pelkoagressiivisen piskinsä. Onhan Chila tarvittaessa kiinni, mutta pikapissalla se tietää rutiinin eikä häivy mihinkään ja tulee heti viereen kutsusta. Olen nähnyt tädin pari kertaa aiemmin, eikä hän edes vastaa tervehdyksiin.


   



  




Lopputuloksena onnellinen rotta :D

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Herkkyyskausi?


Viime sunnuntaina pentutokossa Chila sai ahaa-elämyksen: jos täällä keskittyy tarjoamaan mammalle kaikkia opittuja juttuja, saa koko ajan namia. Neiti siis teki hienosti töitä koko puolituntisen eikä juurikaan vilkuillut muita. Harjoittelimme paikallamakuunalkeita. Chilahan nökätti hienosti maassa paikoillaan vaikka kävelin ringin sen ympäri. Sitten piti harjoitella namin ohittamista ja kieltää namin otto. No eihän Chila mitään nameja nähnyt, kun tapitti mammaa silmiin! Lopuksi seuraamisesta maahan, kävelimme ringissä. Aluksi ohjasin kädellä maahan ja maahanmeno oli melko hidas, muttakun annoin vain käskyn, niin meni paljon vikkelämmin maahan. Kai se ihmetteli mitä mamma siinä sotkee kädellään kun homma on jo ihan hallussa. Penturyhmän jälkeen kävin kotona vaihtamassa tallivaatteet ja heti menoksi. Chila ei ollenkaan tajunnut mistä moinen eestaas meno ja kieltäytyi tulemasta ovesta, juoksenteli vain even editse eestaas korvat luimussa, vaikka kuinka iloisesti kutsuin. Tämä toistui jokaisella ovella, en tiedä mistä moinen. Nappasin sitten talutukseen pennun. Autoon se meni ihan iloisesti ja tallilla oli kovin onnellinen ja ovi-ongelma oli poissa.


Aina välillä heittelen leluja tai kumipalloa sisällä ja ulkona, ja Chila tuo ne minulle tosi reippaasti. Etenkin kumipallo ulkona on kova sana, se jopa etsitään hangesta ja tuodaan, vaikka häviäisi matkalla. Lisään aina sanat hae ja tuo, mutta ei se niitä vielä ihan ymmärrä. Eleitäni ja käsimerkkejäni se lukee niin hyvin, että välillä se tuntuu ymmärtävän puhetta.


 


                       

"Olen ihan pieni vieläkin ja mahdun ihan hyvin syliin ja kissan patteripetiin!"


Chila on ollut tosi herkkä reagoimaan minuun nyt, se pissii alleen heti jos kuvitteleekin että tilanne saattaa muistuttaa jotain aiempaa tilannetta jossa se ei toiminut oikein ja minä kielsin, ja sitten se alkaa madella ja pissii alleen jos toistan käskysanan, vaikka siis sillä hetkellä ei olisi mitään hätää ja itse olen koko ajan iloinen ja hyvällä mielellä. Näitä tilanteita tulee nyt aina välillä, ihan yllättäen. Esimerkiksi tänä aamuna laitoin kupin maahan ja pyysin koiran sivulle, kuten aina. Sitten pyysin sen maahan. Olen nyt muutamana kertana pyytänyt maahan enkä istumaan, mutta tänä aamuna Chila ahdistui maahan-käskystä ja alkoi tuo em. matelu ja alle ruikkiminen, vaikka en siis yhtään suuttunut enkä tiukentanut äänensävyä, eikä aiemmin ole vastaavassa tilanteessa ollut ongelmia. Sitten kun pyysin sen mukaani pois keittiöstä ja teetin istu-seiso käskyjä kovilla kehuilla, se alkoi tarjoamaan maahanmenoa. Keittiössä ei vain voinut mennä maahan. En ymmärrä. Pyysin sitten maahan keittiön kynnykselle, missä se juuri ja juuri onnistui, ja vapautin siitä kupille. Muuten on pelkkää plussaa, kun penneli on niin tottelevainen. Tallilla se saa jatkuvasti ihmettelyjä hyvästä käytöksestään ja siitä, että tulee aina kiitoa luokseni kun kutsun. Palkkaan kyllä aina kun tulee, ja yleensä saa jatkaa lantakikkareiden jäljestämistä kaikessa rauhassa. Muutaman kerran se vinkuu ovella kun joutuu jäämään satulahuoneeseen oven taakse, mutta ei ole nyt haukkunut ja murissut siellä ihmisten tullessa sisään. Se on tainnut tutustua tarpeeksi ihmisiin ja välillä siellä on myös tallikissa kaverina, tai tänään oli vanhempi bullgogginarttu. Se ei kauheasti ole innostunut pennusta, mutta antaa Chilan jopa vähän roikkua niskamakkaroissa. Bulldoggi karkasi tänään satlarista (talliinpäin on jäykkä heiluriovi), mutta kiltti pentuseni oli nätisti satulahuoneessa kun tulin ratsastamasta, bulldogin tyhjentäessä heppojen kuivaleipävarastoa... Chila menee tervehtimään kaikkia hevosia nuolaisemalla turpaa, mikä herättää hilpeyttä tallilla.  Useimmiten hepat laskevat päänsä ja Chila istuu niiden eteen ja nuolee turpaa. Se myös kovasti olisi lähdössä mukaan aina kun joku lähtee maastoon, joten täytynee ottaa se mukaan piakkoin maastokävelylle. Täytyy vain katsoa että Venla on sopivasti uneliaalla päällä, ettei tarvitse hevoseen niinkään keskittyä.

 


       

Lumikököt on kivoja metsästettäviä :)


Mun lelut.