Vaihteeksi hellettä

Juhannustokoilut, kuva: Jenni Suomalainen

Keskiviikkona oli Ninan opastuksessa tokotreenit Jenkkapirtillä ja vettä satoi vaihtelevalla kovuudella koko ajan. Tapasimme myös Maridan ja Chilan Roosa-tädin, jotka liittyivät seuraamme paikkamakuun ajaksi. Chila meni ensin lonkalleen maahan, mutta otin uudestaan ja jäi hyvin. Olin piilossa koko 3 minuuttia ja hienosti nökötti liikkumatta. Sitten Chila teki luoksetuloa ja haimme siihen lisää vauhtia. Neiti ajattelee niin kovin kaikkea, mutta läpijuoksuilla pallon perään saimme turbokiihdytyksen toimimaan. Teimme myös luoksetulon stoppeja ja maahanmenoja irrallisina. Niihin Nina neuvoi kävelemään ja sittemmin juoksemaan takaperin koiran edellä, siitä sitten käsky ilman oman vauhdin hiljentämistä. Chila osoitti osaavansa käskyt hyvin, minulla sen sijaan on vaikeuksia muistaa olla nykimättä kroppaani maahan-käskyn yhteydessä, sekä palkata pallolla koiran etujalkojen väliin, ei heittää palloa sen taakse (ettei opi jäämään koholle). Käytän molemmissa sanallisia käskyjä, ovat varmempia ainakin tällä hetkellä. Seuruu meni hienosti, vaikka Chila tarvitsi hieman ylimääräisiä kehuja välillä, kun oli niin kamalan ällöä tehdä hommia vesisateessa. Välillä tekivät muut ja sitten Chila pääsi opettelemaan avoimen hyppyä. Oli vähän ihmeissään alkuun kun käskin istua, mutta ilme alkoi kirkastua, kun tajusi juonen. Pitää miettiä käskytys takaisinpäin tuloon, olisiko se hyppykäsky, jotta varmasti tulee esteen yli vaikka olisi vinossa. Chilahan rakastaa hypätä, mutta varmuuden vuoksi. Lopuksi vielä ruutua. Nyt olen onnistunut opettamaan koirani hakeutumaan oikealle takatötsälle, hyvä minä. Se katselee maisemia kun käyn taputtamassa ruudun paikkaa, ja on ihan varma että tietää mihin pitää mennä. Nyt siis vähän takapakkia ja lelulla oikeaan paikkaan. Onneksi Nina laittoi minut ruotuun, etten palkkaa koiraparkaa milloin mistäkin kohdasta.

tokohyppy, kuva: Jenni Suomalainen

Chila on tehnyt esinetreeniä olkkarissa ja tykkää hommasta kovasti. Tuo siis ihan kaikki esineet minulle käteen, joskin luovutus on aina hätäinen. Siirsin treenin vanhempieni puutarhaan perjantaina ja levitin nurtsille sukkia, hanskoja, pieniä pehmoleluja, muoviesineitä, rispsiväriputkilon, kynän ja nahkalompakon, sekä metallikapulan, jota ällöää. Chila oli aivan tohkeissaan ja mietti pitkään minkä esineen tuo ensin. Se juoksenteli ja otti niitä suuhunsa ja heittelikin vähän. Sitten tulivat ensin pehmolelut, sitten sukat, sitten hanskat. Sen jälkeen se meinasi tukehtua intoonsa ja alkoi heitellä esineitä, johon hieman älähdin. Sitten tulikin metallikapula ihan innokkaasti ja hyvällä luovutuksella! Tästä se sai ekstrajuustonpalat. Loputkin esineet tulivat samalla innolla. Hieman häiriötä se kuitenkin otti naapuripihoista kuuluvista äänistä ja pyöri välillä ilman esinettä luonani ja haukkui vahtihaukkua pari kertaa. Nyt siis täytyy tehdä tutuissa pihoissa, kunnes tekee rentona.

Juhannustokoilut, kuva: Jenni Suomalainen

Chilan anturasta lähti pieni pala torstaina (ilmeisesti terävä kivi viilsi). Haava vaivaa sitä soralla, joten nurtsi ja vesi ovat parhaat elementit vähäksi aikaa. Mikään himouimari Chila ei ole, mutta tekee mielellään pieniä uimakierroksia suht lähellä rantaa ja noutaa palloa vedestä. Kun on uinut pari pikkukiekkaa, pitää aina saada vetää hepulit rannalla, mielellään pallon perässä.

Lämpötila kohosi siinä määrin, että painelimme Chilan kanssa mökille viikonloppuna. Siellä Chila oli tärkeänä, kun oli paljon tonttia vahdittavana ja veneestäkin oli hyvä pöhähdellä kaikille, jotka Chilan lahdella kehtasivat liikkua. Tassu parani hyvin. Chila toi minulle esineitä mökilläkin ja into meinasi olla ylitsevuotavaa, piti jo hieman huomauttaa ettei homma mene pelleilyksi. Nyt esineet tulivat siinä järjestyksessä, että lähimmät ensin, viimeiseksi kauimmainen. Muuten treenasimme lähinnä uintia (minäkin heitin talviturkin) ja  makkaransyöntiä.

Soukkionlahden itsevaltias veneessään.

Maanantaina Chila pääsi tokoilemaan nihkeässä kuumuudessa Löytylle kimppatreeneihin. Ensin otimme paikkamakuun, kaikki olivat piilossa. Muuten hyvä, mutta Chila meni loppuajasta kiemuralle ja laittoi etutassun alleen. Korjasin, annoin olla hetken ja menin sitten palkkaamaan ja vapauttamaan. Tämän jälkeen paikallaolo istuen. Muut läähättivät, mutta Chila istui suu supussa ja korvat luimussa nyrpeänä, kun  olin sitä huomauttanut makuuasennosta. Hassu otus. Vapauduttuaan se pomppi onnellisena syliini kuin kumipallo. Hetken levon jälkeen levitin Chilan esineet kentälle ja istuin niiden lähelle penkille. Chilalle paikassa oli nyt paljon haastetta ja se kävikin välillä haukkumassa ympäristöä ja yritti palauttaa minulle paria esinettä pujahtamalla jalkani alta väärinpäin istumaan eteeni. En palkannut näistä ja neiti kokosi itsensä ja teki loppupuoliskon hyvin. Metallikapulakin tuli hienosti, samoin muut esineet ja häntä viuhui koko ajan. Tämän jälkeen teimme lyhyesti häiriöseuruuta, eli seurautin Chilan ihmisrivistön ohi ja ihmiset taputtivat, maiskuttelivat käsi ojossa tms. Pari kertaa se vilkaisi, jolloin minä lähdin juoksemaan poispäin ja otimme uudestaan. Hyvin meni, Chila tietää juonen. Palkkasin vinkutennarilla, joten vire oli hyvä. Tämän jälkeen Chila katseli heinikosta, kun muut treenasivat. Se vaikutti tyytyväiseltä maatessaan tuulisessa paikassa. Kun lopulta kutsuin, se tuli iloisesti ja täysiä. Se pääsi tekemään ruutua ja huolehdin tällä kertaa, ettei se päässyt muuallekuin oikeaan paikkaan (lähetin lelulle ja vain kerran tyhjään ruutuun). Viimeiseksi pitkä lähetys ruutuun lelulle, hyvin riitti virtaa vielä leikkiä ja riekkua.

Kaikenlaista touhuilua

Viime torstaina oli kimppatokotreeneissä kisanomaiset vanhan raviradan montussa. Pohja oli melko haastava kivineen ja heinineen. Chila ei siitä paljoa välittänyt, vaan teki alokkaan palkatta ja hyvällä vireellä. Pari kertaa otti vainua jostain seuruun aikana, mutta vain pieneksi hetkeksi. Käännökset olivat hyviä. Jäävissä ei moitittavaa. Luoksetulossa ravasi viimeiset askeleet, mutta tuli suoraan eteen, vapautin siitä. Hyppy ok. Sai suorituksen jälkeen reilut palkat ja leikki valtavalla innolla. Treenien jälkeen olisi ollut mahdollisuus leikkiä kavereiden kanssa, mutta Chila päätti mielummin nyrpistellä kaikille nenäänsä ja hyppi syliini tai istui jaloissani. Se haisi ilmeisesti aika hyvälle vielä, kun sai mitteliurokset takamukseensa kiinni jatkuvasti.

Välillä on heppailtu ja treenailtu itseksemme noutoa (taas hermot katkeamispisteessä, tuleekohan tuosta ikinä mitään...) ja muitakin tokojuttuja.

Tänään oli Mäntyharju-päivä. Ensin pellolla hakua. Tarkoitus oli tehdä ilmaisua ja kokeilimme mitä tapahtuu, kun Chilalle laitettiin tuttu maalimies ihan lähelle ja irtorulla käteeen. Chila ei ensin edes lähtenyt ukolle, vaan ihmetteli kamalasti, miten ukko voi olla näkyvissä ja ihan lähelläkin. Otti rullan useammalla käskyllä, mutta tiputteli sitä niin paljon  ja yritti vain leikkiä maalimiehen kanssa, että saimme käskyn hioa nouto kuntoon ennen uutta yritystä. Eli ei varmaan ikinä, kävi mielessäni. Sain kuitenkin hyviä neuvoja ja tsemppausta, joten ehkä en heitä hanskoja tiskiin. Chila pääsi sitten "etsimään" pellolta muutaman maalimiehen ja oli ihan ihmeissään, että miten ne voivat olla näkyvillä. Lähti aina vasta toisella käskyllä, vaikka into oli kova, ihan kuin olisi sanonut, että en voi mennä vielä, kun nuo eivät ole ehtineet vielä piiloon!

Illalla pääsin vierailemaan Tanjan ja Hikan agilityryhmään. Teki oikein hyvää päästä vieraalle kentälle ja vieraille esteille tekemään. Chila oli hieman hidas (oudoksui paikkaa) ja palkkasin vain nameilla (varmuuden vuoksi, koska niillä ainakin tekee aina), mutta teki hienosti töitä. Teimme kahdessa osassa helpon radan kahdella eri tavalla. Oikein hauskat treenit. Chila tuli ensin kontaktilla läpi, kuten on tehnyt aina oudolla pohjalla, mutta alkoi sitten pysyä. Pitäisi olla fiksu ja viedä oudoissa paikoissa aina ensin kosketusalusta kontakteille. Kepit se teki hyvin varovasti ensin, mutta loppua kohti alkoi jo löytyä rytmi. Pari kertaa teimme pieleen ja Chila alkoi heti himmailemaan ja rauhoittelemaan minua. Se on niiiin herkkis ja huomaa aina jos tulee moka, vaikka kuinka yritän peittää asian. Positiivista oli sen loistava irtoaminen loppusuoralle, siinä ei enää mitään ongelmaa.

Chila Mäntyharjun kirkolla.

Se mun pallo upposi jonnekin tänne...

She's back!

Nimittäin mahtava harrastuskoirani, jonka mielestä kaikki tehtävät ovat ihania. No more hormonihirviö! Kylläpä oli kivaa tänään tokoilla Ninan opastaessa Jenkkapirtillä. Seuruuseen viilattiin mun kävelytahtia Chilalle sopivammaksi. Mulla on niin pitkät koivet, että Chilan on paljon helpompi seurata, jos en hiihdä ihan normaalilla askelpituudellani. Myös hitaaseen kävelyyn ja juoksuun haimme hyvät tahdit. Käännökset ovat kehittyneet paljon, täyskäännöksessä on vielä vähän töitä. Oikealle kääntyy jo tosi hyvin ja vasemmallehan on hyvä ollutkin.

Liikkeestä seis on suoristunut, ei tee enää sitä ihme sivuaskelta vasemmalle, great. Tässä kohtaa mun kannattaa kävellä melko reippaasti, muuten on liian kiinni jalassa ja joutuu ottamaan tasapainotusaskeleen kun pysähtyy. Reippaammalla tahdilla pitää enemmän ilmaa mun jalkaan nähden.

Sivuaskeleet oikealle hienoja, vasemmalle aloitimme treenaamaan nyt. En oikein ole itse hahmottanut miten teen ne, mutta nyt sain kädestä pitäen ohjeet ja homma lähti hyvin käyntiin, tuon saanee nopeasti treenattua kuntoon. Peruutus on ok, tosin pitää miettiä tahti hyväksi, kun Chila sinkaisee äkkiä liian vauhdikkaasti taaksepäin tai hypähtää sivulle varoen, etten astu sen varpaille (näin on saattanut joskus käydä..).

Chila on alkanut hieman aussiemaistua, eli sen lisäksi, että sen rintakehä on hivenen levinnyt, se pomppii nykyään tasajalkaloikkia korkealle ilmaan, tähdäten syliini. Refleksini ovat parantuneet huimasti, saan sen nykyään aina kiinni, vaikken osaa odottaakaan pomppua. Yritän nyt vahvistaa niihin loikkiin käskysanan ja sen jälkeen yritämme jalostaa loikat tapahtuviksi vain pyynnöstä, on meinaan vähän riskaabelia, kun se pomppaa yhtäkkiä silmien korkeudelle jutellessani vaikka jonkun kanssa ja olettaa, että otan kopin. Onneksi se tekee tätä lähinnä vain treeneissä.

Antakaa mulle uros

...tätä mieltä olemme Chilan kanssa olleet viime ajat. Chila on ollut juoksuinen hormonihirviö, jota on kiinnostanut urokset ja hajut, eikä niinkään antamani käskyt. Uhmaa ja teiniangstia kerääntyi neidille siinä määrin, että pari päivää sitten piti järjestää pitkästä aikaa oikein kunnos draama-show kusemisineen kaikkineen, kun maahan-käsky ei yhtäkkiä ollut mitenkään mahdollinen toteuttaa. Tästä taas johtuu että olen valmis vaihtamaan nartun urokseen, tosin kun kun pahimmat hormonipäivät hellittävät, alan taas muistaa narttujenkin hyvät puolet. Onneksi juoksu on nyt ohi ja Chilakin alkaa olla päivä päivältä iloisempi.

Emme ole nyt niin vakavasti treenanneet, mutta tokoiltu on jonkin verran, sekä lenkkeilty heppojen ja koirakavereiden kera. Mökilläkin olemme käväisseet. Tokossa on nyt ykkösteemana nouto, ja se on jopa edistynyt. Vauhtinouto toimii hyvin ja Chila irroittaa kapulasta vasta käskystäni, välillä ei silloinkaan, mutta Cuzin vinkaisu aiheuttaa kyllä heti kapulan tiputtamisen ja leluun kiinni käymisen. Kapulan tuomista eteen olemme myös harjoitelleet, ja Chila tuo sen jo kohtuullisesti, välillä katsoo minua, että onko ihan pakko. Se istuu kapula suussa eteeni, mutta mielellään vasemman jalkani luo vinoon. Metallinkin se tuo, mutta ällöää sitä kovasti, joten siihen laitan nyt jotain teippiä ja jätän vain vähän metallia väleihin.

Lauantaina oli Katja Tammisen toko-koulutus VAU:n hallilla. Saimme ohjeita Chilan seuraamiskäännösten nopeuttamiseen ja tiivistämiseen, noutoon (itse asiassa oli hyvin mielenkiintoista saada kokonaan erilainen, vaihtoehtoinen tapa opettaa nouto alusta asti) ja kaukoihin. Kaukoissa oleellisin asia oli, että käskyt pitää vaihtaa. Minä-idiootti olen antanut saman käskyn maahanmenolle, jolloin esim. liikkeestä läsähtää nopeasti maahan, ja kauko-maahanmenolle, jossa koiran pitää kaatua suorin jaloin taaksepäin maahan. Lisäksi sama käsky on istumaanmenoille, jotka se myös tekee täysin eri tekniikalla eri tilanteissa. Siis: MAA=mene maahan nopeasti, DOWN=hissinä maahan, ISTU=hilaa etujalat takajalkojen luo, SIT=istu alas nopeasti.

Oli hyödyllistä katsoa muiden treenejä myös, koko ajan sai uusia ideoita, kuten loistavan tavan opettaa tunnari. Lisäksi saimme pienen näytöksen koiratanssia ja infoa myös siitä lajista.

Tänään treenasin Löytyllä pk-hyppyä ja nostin hypyn n. 75-senttiseksi. Olisi mennyt korkeampikin, mutta Löytyn hyppy on niin palasina, että enempää en saanut korotettua. Heitin sitten kapulan hypyn yli ja sehän tuli innolla hypyn yli takaisinkin! Chila rakastaa hypätä, joten hyppy on hyvää motivointia noutoon. Treenasimme myös pk A-estettä, hienosti meni. Lisäksi vähän eteenmenoja ja luoksetuloja, eli vauhtitreenit olivat päivän sana. Chila ei nosta kierroksia liikaa, sille on vain hyväksi pitää välillä vire korkealla ja tehdä hauskoja juttuja.

Kuvituksena juhannusleirikuvia, kuvaaja Tami Tarkiainen.

Chila jahtaamassa tätiään Hikkaa ympäri hiekkamonttua uinnin jälkeen.

Perhe koolla ja treenattukin on

Viikonloppuna haettiin rakas kattikaveri Kotkasta kotiin. Chila sekosi kun pääsimme kummeilleni, kissaa oli ollut kova ikävä. Inksu oli ensin vähän varautunut intoilevasta ja vinkuvasta koirasiskostaan, mutta illalla jo painittiin. Minua Inksu kohteli melko nyrpeästi. Yön aikana kissa hiippaili pikkuhiljaa ensin jalkoihini nukkumaan ja lopulta kainalooni, sain ilmeisesti anteeksi hylkäämisen. Inksulla oli ollut mahtava loma, se oli saanut jatkuvaa huomiota ja päässyt jopa möyrimään vaatehuoneessa vapaasti. Sillä oli myös aitiopaikka vahdata pihalintuja ikkunasta. Kotiin tultua se on ollut täysin oma itsensä, vaikka pelkäsin sen riekkuvan pari yötä tai kehittävän ruven kaulaansa (se saa helposti stressistä vereslihalla olevan läntin kaulaansa). Se ei tuntunut häiriintyvän parin tunnin automatkastakaan. Suuret kiitokset kummeilleni loistavasta kissanhoidosta!

Zippaduida on tokoillut pikkuisen joka päivä ja keskiviikkona päästiin Ninan silmän alle tekemään. Alkuun otettiin ryhmäpaikallaolo ja Chila pysyi todella hienosti, vaikka vieressä käytiin palkkailemassa. Ninan kanssa analysoitiin kaukot ja todettiin, että tilanne ei ole mahdoton. Kaikki muu on ok, paitsi seisomasta istumaan tai maahan. Hormonihirviöllä oli myös sinä päivänä ongelma seisomaan nousemisen kanssa, mutta eiköhän se ongelma poistu hormonien tasoittumisen myötä. Chila nousee aina seisomaan kovin pitkärunkoisesti, eikä siitä sitten helpolla pääse taaksepäin istumaan tai suorin jaloin maahan, etenkin kun mamman vetovoima eteenpäin on valtava. Ihmeekseni se kuitenkin esitti nyt seisomasta istumaanmenon täydellisesti, joku aivopieru varmaan. Sain hyvät ohjeet, kuinka tehdä Chilalle karsina ja vielä kiusata sitä etujalkojen väliin laitettavalla lankulla, jotta taaksepäin maahanmeho alkaisi vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta sen mielestä, tekniikanhan se kyllä osaa. Harjoittelimme myös ruutua ja nyt olen onnistunut saamaan sen oppimaan, että ruudun paikka on takarajan takana. Olen pelännyt sitä liian eteen tulemista, joten nyt sitten on pakko palkata ruutuun, pallolla Chilan eteen ja stoppiakin oli pakko ottaa mukaan pari kertaa, koska se juoksee suoraan ruudun taakse ja seisoo siellä hyvin tyytyväisenä itseensä. Tämä ei kuitenkaan ole paha ongelma, kyllä me ruutu vielä kuosiin saadaan. Pääasia että sen mielestä on kiva juosta sinne täysiä. Pikaisen katsauksen teimme myös liikkeestä seisomaan jäämiseen, joka olikin alkanut suoristumaan. Jes.

Tänään olimme Mäntyharjussa Tanjan, Dianan ja Hillevin kanssa hakuilemassa. Oli kuuma ja miljoona ötökkää, mutta minullapa oli upouusi hieno hyttystakki, eikä ollut hätäpäivää! Chila oli ratketa liitoksistaan jo heti kun näki Tanjan ja ulisi kun odotti pääsyä hakuradalle. Rata oli erilaista maastoa kuin ennen, ojia ja kumpuilevaa ryteikköä ja keskilinjana oli kapea hiekkatie. Maalimies 1 oli etukulmassa ja Chila meni lujaa, teki hieman siksakkia poikittain ja löysi lopulta perille. Maalimies 2 oli ojan ja ryteikön takana n. 40:ssä metrissä, Chila meni hienosti suoraan ja epäröimättä. Molemmat ensimmäiset maalimiehet olivat sille outoja. Kolmantena oli takakulma ja hienosti meni. Chilan into on niin kova, että meinaa syödä maalimiehiltä sormetkin, tällä kertaa se nimittäin syöteltiin takaisin keskilinjalle. Lopuksi se tarjosi lähetysasentoa toiselle puolelle moneen kertaa ja yritti näyttää minulle, että kyllä niitä ukkoja varmaan olisi vielä, jos etsittäisiin vaan.