keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

She's back!

Nimittäin mahtava harrastuskoirani, jonka mielestä kaikki tehtävät ovat ihania. No more hormonihirviö! Kylläpä oli kivaa tänään tokoilla Ninan opastaessa Jenkkapirtillä. Seuruuseen viilattiin mun kävelytahtia Chilalle sopivammaksi. Mulla on niin pitkät koivet, että Chilan on paljon helpompi seurata, jos en hiihdä ihan normaalilla askelpituudellani. Myös hitaaseen kävelyyn ja juoksuun haimme hyvät tahdit. Käännökset ovat kehittyneet paljon, täyskäännöksessä on vielä vähän töitä. Oikealle kääntyy jo tosi hyvin ja vasemmallehan on hyvä ollutkin.

Liikkeestä seis on suoristunut, ei tee enää sitä ihme sivuaskelta vasemmalle, great. Tässä kohtaa mun kannattaa kävellä melko reippaasti, muuten on liian kiinni jalassa ja joutuu ottamaan tasapainotusaskeleen kun pysähtyy. Reippaammalla tahdilla pitää enemmän ilmaa mun jalkaan nähden.

Sivuaskeleet oikealle hienoja, vasemmalle aloitimme treenaamaan nyt. En oikein ole itse hahmottanut miten teen ne, mutta nyt sain kädestä pitäen ohjeet ja homma lähti hyvin käyntiin, tuon saanee nopeasti treenattua kuntoon. Peruutus on ok, tosin pitää miettiä tahti hyväksi, kun Chila sinkaisee äkkiä liian vauhdikkaasti taaksepäin tai hypähtää sivulle varoen, etten astu sen varpaille (näin on saattanut joskus käydä..).

Chila on alkanut hieman aussiemaistua, eli sen lisäksi, että sen rintakehä on hivenen levinnyt, se pomppii nykyään tasajalkaloikkia korkealle ilmaan, tähdäten syliini. Refleksini ovat parantuneet huimasti, saan sen nykyään aina kiinni, vaikken osaa odottaakaan pomppua. Yritän nyt vahvistaa niihin loikkiin käskysanan ja sen jälkeen yritämme jalostaa loikat tapahtuviksi vain pyynnöstä, on meinaan vähän riskaabelia, kun se pomppaa yhtäkkiä silmien korkeudelle jutellessani vaikka jonkun kanssa ja olettaa, että otan kopin. Onneksi se tekee tätä lähinnä vain treeneissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti