Uusi vaihde

Chila on noutanut joko sisällä kaikenlaisia esineitä (taskulamppuja yms.) tai ulkona kapuloita joka päivä. Se saattaa harkita esineeseen tarttumista, mutta tuo hyvällä mielellä. Usein tuo ravilla, välillä myös laukalla. Luovutus on hyvä. Eli nyt kun vain saisi sen tarttumaan aina kerralla kiinni, ilman tassuilla tökkimistä tai kapulan kiertämistä pariin kertaan ympäri. Maanantaina nouti hienosti pimeällä kentällä auton valojen loisteessa. Loppuun pari vauhtinoutoa, jotka olivat tosi hyviä ja iloisia.

Mun vaaralliset otukset.

Tiistaina Chila pääsi maastoon Väinön kera. Chila ei ole ikinä laukatessa mennyt Väinön edellä, koska Väinö on 180cm korkea puoliverinen, joka tömisee melko kovaa laukatessaan ja tietysti menee aika lujaa pitkillä koivillaan. Chila on tullut aina vierellä ja vauhdin kiihtyessä jättäytynyt taakse. Eilen se kuitenkin paineli edellä koko ajan. Kun Väinö laukkasi suoraa metsätietä kovaa, Chila tuli helpon näköisesti pään kohdalla vierellä ja tien päässä kääntäessäni Väinöä Chila veti hepulikierroksia hevosen ympäri ja toiseen suuntaan laukatessa se paineli taas edellä. Joku turbovaihde siitä löytyi.

Tallilta ajoimme suoraan agilityyn. Chila meni lujaa, repi lelua hurjana, totteli ohjausta ja oli ihan loistava. Se löysi itse kepit 90 asteen kulmasta putken jälkeen ja paineli ne matalana ja todella lujaa! Meinasin pyllähtää hämmästyksestä ja hyvä, että pysyin perässä, kun aussie sinkaisi kepeiltä pituuden yli A-esteelle ja pamautti sinne tämäkän kontaktin. Ninan kanssa hihkuimme vain riemusta. Kepit menivät kerta kerralta varmemmin, ihan super! Oma tärkein oivallukseni treeneissä koski ohjausliikettä nimeltä "vatsakramppi". Kysessä on keino saada pitkät huitovat käsivarteni kuriin. Kun siis pitää tehdä ennen estettä esim. vekki ja saada koira kääntymään tiiviisti, leikin saavani vatsakrampin, eli kyynärpää kylkeen kiinni ja semmoinen vähän käpertynyt asento. Tämä mielikuva toimi minulla harvinaisen hyvin.

Aksan jälkeen otimme vielä lyhyet tokotreenit. Ensin kaksi paikkamakuuta. Keskityin saamaan maahanmenon nätiksi, pistin uudestaan jos laskeutui hitaasti myttyyn. Toimi hyvin. Kehuin myös aina kävellessäni kohti, jotta ilme pysyisi iloisempana. Ekalla kerralla jäin näkyville, jotta Chila minusta tukea, kun viereistä koiraa käytiin torumassa sen pelleiltyä. Toisella kerralla kaikki pysyivät hyvin ja olin piilossa. Meni hienosti. Sitten tein noutoa maneesissa pehmeässä hiekassa muiden koirien tehdessä omia juttujaan. Häiriö oli kova Chilalle, se jäi seisomaan kapulan luo, eikä ottanut suuhun. Ilme oli kuitenkin iloinen ja sen näköinen, että otetaanko mamma tuijotuskisa, jos kuitenkin heittäisit vaan mulle pallon ilman että tarvitsee koskea kapulaan. Jos jouduin antamaan lisäkäskyjä, en palkannut, kehuin vain. Chila paransi koko ajan suoritusta ja lopulta teki samalla tavalla kuin aiemmin pienemmässä häiriössä. Nouti sekä ohjattua, että metallia. Hyvään paikkaan tuli tuo häiriötreeni. Loppuun pari luoksetuloa pitkältä matkalta. Turbovaihde oli vieläkin päällä.

Tokoa

Keskiviikkona olimme Niinan ja Helin kanssa reenailemassa Heinlammintien kentällä. Chila teki ensin ruutua. Kävin itse taputtamassa paikkaa ja lähietäisyydeltä meni tosi hienosti oikeaan. Siitä lensi sitten aina lelu. Teki myös ilman taputusta. Sitten toinen ruutu, joka oli n. 20 metrin päässä. Siellä oli lelu valmiina ja sen jälkeen meni hyvin ilman paikan näyttämistäkin. Lähetin vielä tokan ruudun läheltä ekaan, ja meni tosi hienosti.

Kaukot: hienosti teki, vaikkei juuri olla kokonaisena liikkeenä tehty. I-M-I toimii hienosti. Tein pienemmältä etäisyydeltä myös muita vaihtoja ja maasta tai seisomasta istumaankin alkaa toimia! Siinä on nykyään uusi käsky, jolla alunperin yritin opettaa Chilaa peruuttamaan. Se ei oikein peruuta, mutta sen sijaan istuu taaksepäin, eli tulipahan opetettua kaukoistumiskäsky nimeltä "back". Hissinä maahanmeno on vielä kesken.

Nouto: näytin lihapullat ja heitin suht lyhyelle etäisyydelle kapulan. Kokeili tökätä sitä tassulla ensin, muuten toi hyvin. Kehuin, en palkannut. Toisella yrittämällä toi hyvin. Metallin toi hienosti. 650g-kapulan toi ensin epäröiden, toisella kerralla hyvin. Sitten taas metallia. Toi pari kertaa pitäen kapulaa vinossa etuhampaiden välissä. Kehuin tuonnista, en palkannut. Laitoin kapulan Chilan eteen ja pyysin tuomaan. Tätä harjoitusta inhoaa ja toi huonosti edelleen. Näytin lihapullia ja sama uusiksi. Nyt toi hyvin. Eli kokeilee mikä menee läpi, ja kun ei palkkaa kuulu, tekee lopulta oikein. Fiksu tyttö. Luovutus oli pari kertaa epävarma, mutta ei räkinyt kertaakaan kapulaa ja pääosin luovutti hienosti. Loppuun vielä pari vauhtinoutoa, ja toikin ihan innoissaan ja tiputti vasta kun sanoin. Repi lelua ihan raivona ja muutenkin oli poikkeuksellisen onnellinen lelustaan tänään.

Loppulenkki porukalla ja Chila juoksi ihan onnessaan kelpie- ja irlis-tyttöjen kanssa, eikä mittelipojat häirinneet menoa, vaikka kelpie niille pari kertaa rähähti. Aiemmin Chila olisi vastaavassa tilanteessa tullut kävelemään vieressäni korvat luimussa, mutta nyt vain totesi, että juostaan lisää. Ihanaa.

Iltamenoa kotona

You've been served

Haaste tuli Jonnalta. Haastan kaikki tutut, jotka eivät vielä ole tähän vastanneet, käyttäkää noita samoja kysymyksiä.

1. Miksi juuri harrastamasi koirarotu?

Pohdin rotua todella kauan. Sen piti olla keskikokoinen, puolipitkäkarvainen, koiran näköinen, ei metsästysviettinen, nopea oppimaan, terve. Valikoima supistui nopeasti paimenkoiriin (osittain koska sitä piti voida pitää irti tallilla mukana) ja pitkään olin ottamassa bordercollieta. Sitten löysin aussien ja kyseltyäni siitä kasvattajilta ja tutustuttuani livenä erilaisiin rodun edustajiin, koin sen omakseni. Se on yleisesti ottaen huumorintajuisempi kuin bc ja aussieiden väri ja ulkonäkö vaihtelee enemmän, sekä se on ryhdikkäämpi kuin bc. Chilassa taisin vähän saada molemmat rodut samassa paketissa... Ei ole mitenkään poissuljettua, etteikö minulta vielä joskus voisi löytyä myös joku aivan muun rotuinen koira. Sydämessäni tulee varmasti olemaan aina hovawartin mentävä kolo, joten jos olosuhteet joskus muuttuvat ja tervelinjaisia pentuja löytyisi jne, who knows.

2. Mitä ominaisuuksia toivot koiraltasi? Siis esim. pentua valittaessa.

Minulla oli pitkä lista toiveita, kun olin Chilaa ottamassa. Ne liittyivät enimmäkseen pääkopan sisältöön, eli halusin harrastamiseen sopivan koiran, joka tekisi mielellään töitä, omaisi hyvän hermorakenteen, olisi rohkea, älykäs, nopea, taistelutahtoinen, keskittymiskykyinen ja vaikka mitä kaikkea. Tietysti lähtökohtana oli, että pentue on mahdollisimman terveistä linjoista ja vanhemmat miellyttävät silmää. Väristä minulla oli toive, mutta se sai väistyä tärkeämpien ominaisuuksien tieltä. Seuraavalle pennulle tulee olemaan lyhyempi, mutta tietyistä kohdista tarkentunut lista. Chilan ollessa kovin teini ja narttu, olen (pääosin) vitsinä sanonut listan olevan: bluemerle, uros, hullu ja söpö. Noh, ihan vielä ei ole sen aika.

3. Miten innostuit päälajistasi, mikä siinä kiehtoo?

Hmm, en ole vielä päättänyt päälajiamme. Minua kiehtoo niin kovasti moni laji ja nälkä kasvaa syödessä. Tokossa minua kiehtoo kouluttaminen, siis kuinka koiralle voi opettaa millin tarkasti vaikka mitä, ja vielä monella tapaa. Agissa minua kiehtoo hauskuus, haasteet ja vauhti. Haussa minua kiehtoo koiran valtava into, kouluttaminen ja luonto.

4. Kuinka usein treenaat?

Miltei joka päivä jotain. Joskus se voi olla vain pieni tokohetki itsekseni, mutta useampana viikonpäivänä treenaan tokoa kaveriporukalla, käyn agilityssa, haussa, mahdollisuuksien mukaan koulutuksissa jne. Yleensä joka viikko on joku laiskottelupäiväkin. Välillä pitää myös antaa nuoren koiran pohtia asioita ja pitää vaikka viikko treenitaukoa.

5. Missä haluaisit olla parempi?

Kaikessa. Kouluttaminen on intohimoni, eikä siinä tule ikinä täydelliseksi. Sehän se niin kivaa onkin. Lajeista turhauttavin on tällä hetkellä agility, siinä en kehity ollenkaan niin nopeasti kuin haluaisin.

6. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?

Ehkä Chilan luotettavuudesta. Voin mennä sen kanssa julkisille paikoille tai kylään tai kisoihin ja tietää, että ihmiset tulevat kehumaan sen käytöstä (ja ulkonäköä). Vaikka sillä olisi mikä ikäkausi tai hormonihirviövaihe menossa, se tottelee aina. Kukaan ei ole ikinä tullut valittamaan minulle koirastani, mutta saan siitä usein kehuja.

7 Tähtihetkesi koiraharrastuksessa?

Jos kisoista puhutaan, niin jokainen startti. Olemme vielä niin alussa. Aina kun Chila on sisäistänyt jonkin kouluttamani uuden asian, koen tähtihetken. En osaa vielä eritellä sen tarkemmin.

8 Entäpä se tähtihetken vastakohta?

Se on silloin, kun en ymmärrä mitä koirani yrittää minulle sanoa. Kun se näyttää surkealta ja käyttäytyy ei-toivotulla tavalla ja pohdin mitä tein väärin. Onneksi on paljon ihania ihmisiä, joiden kanssa voi miettiä tilannetta ja saada neuvoja ja ratkaisumalleja, yleensä toimivat tulkinnat ja ratkaisut löytyvätkin melko nopeasti.

9 Miksi kilpailet ja ketä vastaan (jos kilpailet?)

Kilpailen ehdottomasti eniten itseäni vastaan. Koska kouluttaminen on minulle ykkösjuttu, haluan päästä parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Tätä on kätevä mitata käymällä kilpailuissa. Samalla tulee toki vertailtua suorituksia muihin, mutta se ei kuitenkaan ole niin oleellista (ainakaan vielä).

10 Vahvuutesi koiran ohjaajana harrastamassasi lajissa?

Lajista riippumatta, en menetä hermojani koiralle. Tiedostan selkeästi, että räyhääminen vie asioita ainoastaan huonompaan. Lisäksi minulla on vahva pohjatieto eläinten oppimispsykologiasta, se auttaa ehkä kaikkein eniten tokossa.

11 Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet jostain syystä? (ja miksi?)

On, moniakin. Olen ollut monen ihmisen koulutuksissa, joista olen oppinut paljon. Olen myös nähnyt hienoja koiria tekemässä upeita suorituksia. En kuitenkaan vielä tällä kokemuksella halua kirjoittaa nimilistaa, vaan odotan innolla, keitä kaikkia upeita ohjaajia/koiria pääsen vielä ihailemaan. 

Löytyllä tokoa

Kimppatokotreenit Löytyllä.

Nouto: Uskaltauduin pitkästä aikaa ottamaan ihan liikkeenä. Ensin tuotin yhden hanskan, sitten kahta kevyttä kapulaa. Toi joka kerta, mutta usein ravilla ja usein piti vinossa suussa. Kehuin ja korjasin pitämisen, palkkasin vain suorasta tuonnista. Luovutus oli joka kerta hyvä. Tuo vino pitäminen oli suurin ongelma, tassuilla tökkimisen ja tiputtelun lopetti yhteen kokeiluun, kun ei tullut palkkaa. Olin tyytyväinen, edistytty on.

Ruutu: Tiina taputteli ruutua, mutta välillä Chila teki kummallisuuksia. Ihan kuin olisi lähtenyt etsimään esinettä ruudun takaa. Välillä meni oikein. Kävin myös itse taputtelemassa ruutua. Lopuksi teki pari tosi hienoa, tuntui taas käsittäneen tehtävän. Lopetimme siihen.

Eteenmeno: Tätä ei olla tehty ikuisuuksiin. Alkuun heitin lelun, sitten päästin Chilan perään. Sitten vein lelun Chilan katsellessa. Kun ei lähtiessä nähnyt lelua, jäi pyörimään ja etsimään, sen sijaan, että olisi juossut eteenpäin. Kutsuin pois. Viimeillä kerroilla vein lelun, näytin kuinka tiputan sen, sitten seuruuta ja lähetys. Meni lujaa ja suoraan, hyvä.

Lopuksi metsälenkki kavereiden kera. Chila leikki hienosti Muusa-bortsun kanssa ja juoksivat kilpaa onnessaan. Siinä ei ehtinyt edes ahdistua, vaikka kaksi innokasta mitteliurostakin olivat välillä takamuksessa nenineen. Ihanaa kun Chila taas nauttii vieraampienkin koirien seurasta.

Uuteen lajiin tutustumassa

Perjantaina Chila treenasi hieman tokojuttuja. Se oli aivan intona ja kamalan iloinen koko ajan, mörköily on siis tältä erää jäänyt taakse. Ensin otin jäävät, lähinnä tarkistuksena, ettei BH-kaavion vaatimista pysähdyksistä ollut aiheutunut harmia. Ei onneksi ollut, Chila teki kaikki kolme jäävää todella hyvin. Palkkasin siilipallolla. Sitten siilipallo ruutuun ja koira perään. Hyvä, mutta kun kokeilin ilman palloa, Chila haki aina tötteröille. Tiina kävi taputtelemassa ruudun paikkaa ja Chila alkoikin huomioida, että paikalla voisi olla merkitystä. Tarjoili välillä oikeaa takatötsää tai ruudun etuosaa tms, mutta niistä en palkannut. Otimme monta kertaa melko läheltä niin, että Tiina taputteli molemmin käsin ruutua ja sanoi "Chila täällä, RUUTU". Se toimi ja oikea paikka alkoi löytyä, siitä palkkasin heittämällä pallon joko Chilan suuhun tai sen taakse. Vaihdoimme myös lähetyssivua, jolloin haki pari kertaa edelliseen paikkaan ja sen jälkeen oikeaan Tiinan taas käytyä taputtelemassa. Viimeiseksi pitkä vauhtilähetys ruutuun pallolle. Hieman kaarsi, mutta ainakin meni lujaa.

Lopuksi Chila ja Mette pääsivät koirapuistoon leikkimään ensin keskenään ja sitten parin vieraan kultsun kanssa ja kivaa oli. Chila leikki pitkästä aikaa täysin rinnoin vieraiden koirien kanssa.

Lauantaina lähdimme Tuusulaan seuraamaan, kuinka Hikka-täti menee EK-kisoissa. En ollut lajia ennen nähnyt kokonaisuutena ja tykkäsin kovasti. Chila matkusti ensimmäistä kertaa auton takaosaston häkissä ja koki sen hyvin stressaavana alkuun (omassa autohäkissään se ei näe ikkunasta, mutta näkee minut). Hikka oli seinän takana. Pikku hiljaa Chila rentoutui takapaksissa, hyvää kokemusta. Chila sai melko lähietäisyydeltä 12 laukausta tottiskentällä, ollessaan auton takapaksissa, takaluukku auki. Se reagoi ensimmäisiin istumalla pystyyn ja hätkähtämällä hieman. Reaktio väheni koko ajan. Viimeisistä palkkasin broitsupullalla, reaktio oli enää hyvin pieni. Metsässä Chila pääsi tauon aikana juoksemaan ja aiheuttamaan suurta hämmennystä kisaajissa, koska taas tuli bortsu-ihmisiä kysymään, mistä kennelistä se on (viimeksi näin tapahtui BH-kokeessa). No eivätpä ole ennen kuulleet bortsu-kennelistä nimeltä Patchcoat... kun sanoin, että tämä on tuon Hikan veljentyttö, niin totesivat Hikankin kyllä näyttävän vähän bortsulta. Chila pääsi tekemään tauon aikana pari hanskan noutoa metsästä, jotta sai tienattua vähän herkkuja, kun muutkin niitä kerran saivat. Lahteen palattuamme se pääsi vielä Giusan kanssa metsälenkille, ja juoksivatkin ihan päättömästi siellä. Illalla vielä kyläilimme vanhemmillamme. Chila pyysi siellä kovasti syliin ja kun pääsi, sammui siihen ja kuorsasi pää leukani alla selällään tyytyväisenä vauvelina.

BH Chila

Sain peruutuspaikan SRY:n eiliseen käyttäytymiskokeeseen, jonka piti olla Löytyllä. Siellä oli kuitenkin karavaanareja, joten koe siirtyi melko onnettomalle "kentälle" Simolankadun hallin pihaan. Tuomarina oli Leila Tikkanen. Chila on mörköillyt ja uhmaillut viimeiset pari päivää ja huutanut kurkku suorana kaikille ihmisille, joita ei tunne. Lisäksi vettä tuli aivan kaatamalla, kun ajoin kohti koepaikkaa, joten fiilis ei ollut ihan paras mahdollinen siinä vaiheessa. Onneksi sade talttui tihkuksi ja pari kaveriakin tuli tsemppaamaan kokeeseen.

Sain numeron 6 ja jouduin parissani ensin paikkamakuuseen. Chila ei huutanut ihmisille koepaikalla, vaan oli melko varautunut. Se pysyi hienosti paikoillaan liikkumatta, pää vain kääntyi välillä katsomaan mitä suorittava rottweiler tekee. Chila näytti tapansa mukaan onnettomalta, kun kävelin sitä kohti, mutta piristyi kehuista. Kentällä oli kiviä, töyssyjä, lätäköitä ja heinää, joten siihen nähden Chila seurasi hyvin. Kehuin sitä suupielestäni, kun kukaan ei nähnyt, niin jaksoi seurata heinästä ja lätäköistä huolimatta. Henkilöryhmä oli loivassa rinteessä ja siinä Chila hieman ihmetteli, mutta jatkoi sitten seuraamista eikä välittänyt henkilöistä. Jäävät se teki hyvin, mitä maahan meni vähän omituiseen kasaan, kun en ole treenannut ensin pysähtymistä ja sitten maahanmenoa. Luoksetulo oli hyvä ja reipas. Kehuista se riemastui kamalasti, mutta mökötti tuomarin antaessa palautettaan, kun ei päässytkään ryntäämään autolle ja palkalle. Tottis meni läpi, saimme parini kanssa molemmat kehuja ja palkallekin päästiin.

Kaupunkiosuus oli Launeen ison Cittarin edessä, missä kulki paljon muitakin ihmisiä, koiria ja ostoskärryjä, ja autot ajoivat ihan vierestä. Kelloa rimputtavaa pyöräilijää Chila olisi halunnut moikata, mutta ei kiskonut. Se tajusi selvästi, että pyöräilijä kuului "meidän porukkaan", ei se niistä yleensä välitä. Ympärillä pyöriviä ihmisiä se mulkoili hyvin epäluuloisesti, mutta pysyi tietysti vieressäni. Sitten se piti jättää kiinni ostoskärrykujan kaiteeseen. Pistin sen makaamaan tolpan juureen ja siinä se oli, kun tulin takaisin kaupan sisäpuolelta. Hieman oli ryöminyt kohti tuomarin käydessä tervehtimässä sitä. Toisessa osassa oli ohi juoksevia ihmisiä ja koiria, niitä Chila ei juuri noteerannut.

Mukava kokemus, vaikka tottis olikin kamalalla pohjalla. Yhdeksän kymmenestä koirasta sai hyväksytyn kokeen. Nyt Chilalla on sen ihka eka titteli, se on virallisesti BH Patchcoat Urania.

Aksaa ja noutoa

Päätin aloittaa noutokuurin Chilalle. En halua ikuisesti pelätä k.o. liikettä. kotona se saa tuoda nyt erilaisia esineitä minulle lyhyellä matkalla, niin että esine on sen vieressä ja sen pitää ottaa esine ja luovuttaa minulle. Hassua kyllä, se toi ensimmäisellä yrittämällä paremmin metallisen avaimenperän kuin laudanpätkän. Oman pantansa se toi äärimmäisen varovasti, ettei vain tule pantaan hampaanjälkiä. Hassu. Alkuun oli hyvin alistuneella ilmeellä, mutta innostui pian, kun palkka oli extrahyvää. Se ottaa esineen suuhun avaten suutaan mahdollisimman vähän ja pitää mieluiten yhdellä kulmahampaalla kiinni, joten nyt vaan hirveästi erilaisia esineitä, jotka eivät pysy suussa, jos ei ota kunnon otetta.

Chilan ja Inksun versio yhteisen sängyn jakamisesta.

Tiistain agilityssa meillä oli uusi ohjaaja Annika. Rata oli haastava ja teimme siitä vain osan. Chila oli päättänyt, että kepeistä ei todellakaan ole tarpeen tehdä viimeistä väliä, joten teimme heti alkuun paljon keppitoistoja. Alusta, jos ei mennyt loppuun asti, ja palkka vain kun teki myös viimeisen välin. Keppejä minun on säestettävä jatkuvalla kehulla, muuten iskee epävarmuus Chilaan. Puomin kontaktin neiti oli myös hieman hukannut, joten teimme myös puomia muutamaan kertaan. Kontakti löytyi onneksi pian. Haastavin kohta meille olikin, kun pussin jälkeen olisi pitänyt kaartaa vähän minuun päin ja hypätä suoraan. Chila tuli miljoonaa pussista, kaahasi esteen ohi ja hyppäsi väärään suuntaan. Tähänkin löytyi keinot, eikä minulla ole hajuakaan miksi mitään tekemistämme kuvioista kutsutaan, joten se siitä.

Tiistaitreenit

Päivällä olimme Tanjan ja Aijan kanssa Koiramäessä treenaamassa tottista ja esineruutua. Chila oli paikkamakuussa Chilin tehdessä. Oli pitkään hyvin, mutta jonkin ajan päästä muljahti lonkalleen ja läsähti alemmas koko koira. Kävin korjaamassa, minkä koki äärettömän törkeänä henkilökohtaisen tilansa loukkauksena ja oli hyvin loukkaantunut minulle. Ilostui kyllä kun palkkasin hetken päästä, mutta kun aloin seuruuttamaan, mökötti taas. Komensin muutaman kerran ja kehuin hyvästä, mutta kontakti vähän tipahteli. Kun oli hyvä, pääsi purkille. Alkoi taas jäädä purkkiin kiinni, ja minä kuulemma aloin taas vähän hiipiä silloin. Argh. No korjasimme molemmat suoritustamme ja tuli ihan hyvää pätkää. Alkuun en taas muistanut, että jäävissä pitää pysähtyä, mutta toisella kertaa meni hyvin ja luoksetulo oli erittäin hyvä. Henkilöryhmässä oli taas kontaktin tippumista, mutta kun oli hyvä, pääsi purkille. Loppuun vielä pätkä seuraamista, muutama purkki häiriönä kentällä. Kehuin käännöksissä ja onnistui hyvin, joten siitä autolle isommalle palkalle.

Otin erikseen pallon kanssa pk-hyppyä. Vaihtelin korkeutta, korkeimmillaan se oli 90cm. Chila kolautti hivenen, mutta ei häiriintynyt siitä yhtään, tuli pallon kanssa takaisin kunnon ilmavalla hypyllä. Sitten taas hyppy matalammaksi ja siihen lopetettiin.

Esineruutu: Kolme esinettä valmiina, kapea 50m syvä kaistale. Toi ensin takakulman ja sitten etuesineen, todella hienosti ja vauhdilla. Kolmatta jäi etsimään keskeltä, jouduin menemään syvemmälle ruutuun, jotta sai apua. Piti myös kehoittaa muutama kertaa menemään syvemmälle. Lopulta lähti iloisesti etsimään takaa ja löysikin oksaryteiköstä viimeisen esineen. Törmäsi risukkoon tuodessaan, mutta hanska oli tiukasti suussa, eikä tippumisesta ollut pelkoa. Hieno Chila! Sille on nyt selvästi tärkeää tuoda esine minulle, eikä sitä enää tiputella yhtään.

Kuva collie-leiriltä parin viikon takaa.

Illalla oli agitreenit, radan oli tehnyt Annika. Rata oli vaikean oloinen, mutta se olikin oikein hauska loppujen lopuksi. Harjoittelin erityisesti putkeen lähetystä, ja Nina huomasi, että en ohjaa kunnolla putkeen, kuten ohjaan muille esteille. Huitaisen sinnepäin ja koska koira näkee myös taaksepäin, Chila ei menekään putkeen, vaikka pää olisi jo siellä, jos vetäisen käteni takaisin. Eli nyt siis huolellisuutta putkien ohjaamiseen. Sain myös ideaa keppeihin, eli kun Chila tuppaa helposti lopettamaan kepit tokavikaan väliin, minun pitää itse ajatella, että kepit jatkuvat vielä. Mielessäni siis kuvittelen puolta pidemmät kepit, jotta en itse huokaise liian aikaisin ja koira lukee ohjausta loppuun asti. Muuten meni tosi kivasti ja keinukin meni hienosti.

Agility-kisat, apua.

 Enpä tiennyt osaavani jännittää niin paljon, että jalat eivät kanna, vatsa on solmussa, happi ei kulje, päähän sattuu ja sydän pomppii rytmihäiriöiden tahdissa. Nytpä tiedän, koska tämä oli olo startattuani elämäni ensimmäisellä agilityradalla virallisissa kisoissa.

Oma seuramme, Kanavan Koirakilta, järjesti piirimestaruudet viime viikonloppuna. Lauantaina olin talkoissa, onnekseni puffassa, koska meillä oli katto pään päällä ja kolmosluokan koirakkoparat suorittivat ratojaan kaatosadekuurojen, rakeiden, ukkosen ja salamoiden vaihdellessa. Kisojen jälkeen käväisin kentällä ottamassa Chilalle vauhtipätkän esteitä ja kepit pari kertaa, ja se meni ihan superhyvin. Sitten se pääsi Kidan ja Taran kanssa lenkille, mikä oli myös sen mielestä superhauskaa.Tässä vaiheessa minulla vasta vähän kutkutteli vatsanpohjassa.

Sitten koitti sunnuntai ja olo muuttui kovin mielenkiintoiseksi. En edes muista mitään ensimmäisestä radasta, mutta videolta katsottuna ei uskoisi oloni ollen mitä oli. Toki sössin pari kohtaa, mutta selvisin kuitenkin ihan ok, ja mikä tärkeintä, Chila ei muuttunut epävarmaksi, paitsi radan jälkeen ihmetteli, mikä kohtaus mammaan iski.

Olisin kaivannut hieman enemmän palautumisaikaa toista rataa ennen, mutta olo ehti kuitenkin helpottua selkeästi. Ohjasinkin ihan hyvin ja koira meni koko ajan minne ohjasin, ainut vaan, että tein väärän radan. Oho. No muuten olisikin tullut puhdas rata, ei kai semmoista voi vielä ekoissa kisoissa tehdä.

Chila makoili autossa aamuseitsemästä asti, koska olin myös hommissa, ja nuo radat olivat puolenpäivän aikaan. Chila pääsi verryttelylenkille Kidan kanssa, mutta joutui sitten taas autoon. Iltapäivällä kun hain sen, ajattelin, että se on varmaan jo ihan väsy. Eikö mitä, se oikein tärisi innosta, kun näki minun pukevan treeniliiviä päälle. Kolmas rata oli joukkuepiirimestaruus, rata oli mukavan nopea, eikä esteet olleet aivan niin korkealla kuin virallisilla radoilla. Olin tosi tyytyväinen rataan, mutta Chilan väsymys näkyi sen verran, että se tuli kepeiltä yhtä väliä liian aikaisin pois. En tiennyt mitä tehdä, joten jatkoin vain matkaa ja sain hylätyn, vaikka olisin voinut käyttää Chilan vielä vikassa välissä ja saada vain vitosen. No, ensi kerralla tajuan. Ehkä.

Rata 1

Rata 2

pm-rata

Tottista

Keskiviikkona olimme sopineet kimppatreenit Villähteelle uudelle kentälle. Päätin ottaa Chilalla tottista tokon sijaan ja se pääsikin paikkamakuuseen kehänauhan viereen. Itse olin lähes poispäin kääntyneenä ja vaklasin sitä olkani yli välillä. Chilalle ei tuottanut mitään vaikeuksia, vaikka vieressä tehtiin luoksetuloja, kiljuttiin ja palkattiin. Pidin sitä siinä ehkä vajaat viisi minuuttia. Palkkasin nakeilla ja Chila oli ihan villinä, haukkui ja hyppi minua vasten. Ei ole ikinä ennen haukkunut vastaavassa tilanteessa.

Tämän jälkeen otimme BH-kaavioharjoitusta, jota olemme tehneet vain kerran aiemmin, joskus kuukausi sitten. Chila otti hyvin keskittyneen työilmeen ja piti kontaktin erinomaisesti. Autoin sitä käännöksissä antamalla välillä ennen käännöstä seuraamiskäskyn ja kehumalla käännöksen aikana/jälkeen. Henkilöryhmänä olivat Niina ja Eine ja seuruutin ihan läheltä. Niinan kättä Chila olisi halunnut nuuhkia, mutta kielsin. Sitten vain reilut kehut, hihna pois ja sama homma uudestaan. Chila otti taas työilmeen ja jaksoi todella hyvin. Kaavion jälkeen otimme jäävät ja luoksetulon. Muistin jopa pysähtyä itse jäävissä, vaikka tuntuikin tyhmältä antaa istu-käsky valmiiksi istuvalle koiralle. Chila oli hieman ihmeissään, kun maahan käsky tuli heti pysähdyksen ja perusasennon jälkeen, mutta menihän se maahan. Luoksetulo oli muuten hieno, mutta ravasi viimeiset askeleet. Sen jälkeen vapautin ja lähdettiin juoksemaan kissanruualle kentän toiseen päähän.

Olin tosi ylpeä Chilasta, se jaksoi aivan älyttömän hyvin pitkät seuraamispätkät, eikä väleissä ollut rynnimässä mihinkään, kun huomasi että hommia vielä riittää. Treenien jälkeen pääsi noutamaan geelipalloa ja leikkimään muiden kanssa. Se jopa tällä kertaa uskalsi painella muutaman kierroksen täysillä Maisa-bortsun kanssa hippaa, sitten Maisa taisi ärähtää ja Chila tuli hyppäämään mamman syliin turvaan. Mun vauva.

Kuvat sunnuntain tokokokeesta, kuvaaja Heidi Virtanen.

Chilan ajatukset taitavat olla aamuruassa.

Luoksetulo.

Chila varsin pätevänä TOKO-kisoissa

Zippiäinen tokoili tänään Hollolan Kukonkoivussa hirrrveen pätevästi. Sataa tihuutti aamulla, mutta onneksi sade ei yltynyt pahaksi kokeen aikana. Jännitin aivan hulluna, koska seuruu on rakennettu parin viikon aikana uudelleen, eikä koira edes eilen hypännyt estettä. Meinasin oksentaa ja pyörtyä, mutta sain jotenkuten otteen itsestäni. Chila oli hyvällä mielellä alusta asti, enkä pitänyt sitä kentällä yhtään ylimääräistä. Ensin kävimme metsälenkillä ja sitten Chila odotti autossa, kunnes oli aika mennä paikkamakuuseen. Sen jälkeen se taas odotti hetken autossa, kunnes heittelin sille palloa vähän, sitten radalle. Liikkeiden välissä ei ollut juurikaan aikaa, eikä mitään tuomarin kommentteja tullut, mutta kehuin aina reilusti Chilaa ja annoin sen hypähdellä väleissä. Aloon oli ilmoitettu 27 koiraa, ja vaikka pari-kolme oli poissa, oli luokka sen verran pitkä, että olin tosi tyytyväineen numeroon neljä. Tuomari oli hyvin kiltti pisteiden suhteen, mutta tasapuolinen kaikille.

Palkintoina tuli kapuloita ja hyvää syötävää sekä mulle että koiralle, on se hienoa että Chila tienaa nykyään sapuskat meille!

Lopuksi lähdettiin lenkille Särmä-aussien kanssa, joka on aivan ihana nuori uros, mutta Chila ei ollut kanssani samaa mieltä. Se liimautui jalkaani irvistettyään kunnolla Särmälle pari kertaa, eikä suostunut lähtemään luotani, vaikka Särmä huiteli ihan muualla. Lenkin lopussa tapasimme Ninan kolmen ison valkoisen villakoiran kanssa ja lähdimme Chilan kanssa uudelle lenkille heidän seurassaan. Chila muisti Chicon ja aloitti heti hurjat leikit. Ne painelivat päättömänä metsässä, mikä oli todella hauska näky, sillä Chico on täydessä näyttelyturkissa oleva vitivalkoinen hieno nuori villisuros, jolla kuitenkin on sisällään turboahdin. Kun sillä keitti yli ja se joutui välillä hihnaan, jatkoi Chila leikkiä Pelen kanssa, joka on vanhempi uros. Niiden kanssa Chila on leikkinyt vain kerran viime talvena, mutta ilmeisesti isovillakoirat olivat jättäneet lähtemättömän vaikutuksen. Muut urokset, joita on tavattu yhtä vähän, ovat saaneet vain samaa irvistelyä kuin Särmä.

ALO1-tulos, sijoitus 1.

Tuomari: Marita Packalén

Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 10 (Meni maahan hienosti, mutta lonkalleen n. puolessa välissä.)
Seuraaminen kytkettynä: 10 (Hieno, jatkoi eilisen treenin tyylillä.)
Seuraaminen taluttimetta: 9,5 (Kontakti tipahteli hivenen käännöksissä, muuten vire edelleen oikein hyvä.)
Liikkeestä maahanmeno: 10 (Katsoin taakseni, että menikö maahan, kun huomasin aiemmin, ettei tuomari tästä rokota. Hienostihan se oli mennyt, ei olisi tarvinut katsoa.) 
Luoksetulo: 10 
Liikkeestä seisominen: 10 (Todella hyvä ja terävä!)
Vapaahyppy: 10 (Löysä suoritus, mutta virheetön.)
Kokonaisvaikutus: 10
Yhteensä 198p. 

Collie-leirillä Upilassa

Upila on ihana vanha seurakunnan leirikeskus Hollolassa. Siellä olen viettänyt lapsena mahtavia leirejä ja pääsin sinne nyt pitkän tauon jälkeen taas. Siellä oli tehty uusia rakennuksia ja kaikkea, ihana paikka Vesijärven rannalla. Collieyhdistyksen leirillä oli tilaa ja vietimme tämän päivän siellä Chilan kanssa. Eilen osallistuin Oili Huotarin luennolle, tänään olin Oilin tokokoulutuksessa aamupäivän Upilan kentällä. Joka välissä meitä aina ruokittiin, joten nälkä ei ainakaan päässyt yllättämään. Iltapäivän olin agilityssä HOTin kentällä Mikael Viitaniemen opissa.

TOKO

Treeni 1, 10 min: Purkkeja kentän ulkopuolelle, tulimme kehään kuin kisassa. Kun Chila otti hyvän perusasennon, juoksimme purkille. Toisella kerralla seuruutin hivenen, taas purkille. Kolmannella kerralla seuruutin vähän enemmän. Oili sanoin Chilan olevan rauhaton, se ei ole täysin varma mitä sen kuuluu seuruussa tehdä, eli että sillä ei ole lupa vilkuilla mitään. Neljännellä kerralla seuruuta tehtiin pitempi pätkä ja komensin aina, kun Chila vilkuili muualle. Oili myös useasti käski kävelemään nopeammin. Etenkin käännöksissä oli vaikeuksia ja minun piti auttaa koiraa antamalla sille seurauskäsky ennen käännöstä. Hyvistä pätkistä reilusti kehuja ja lopulta vapautus purkille. Viidennellä kerralla seuruutettiin pisimpään ja oltiin tiukkoja säännöistä. Chilalla oli hyvää tekemistä ja yrittämistä, mutta oli hieman rauhaton ja jännittynyt.

Treeni 2, 15 min: Kentälle kylvettiin leluja, kapuloita ja 2 isoa purkkia (joissa haisevaa kissanruokaa), sekä yksi purkki kentän ulkopuolelle. Chila oli alusta asti paljon vapautuneempi ja rennompi, tiesi selvästi nyt mitä sen kuuluu tehdä. Alkuun otin sen perusasentoon. Oili häiriköi ja houkutteli sitä. Kun se tapitti vain minua, sai kehuja tai nakinpalan, kun taas meni lankaan, toruin. Tämä meni hyvin. Sitten seuruuta lelujen ja purkkien seassa. Leluista ei välittänyt mitään, mutta purkkien kohdalla hyytyi, väisteli ja katseli. Vilkuili myös välillä purkkeja muutoin. Teimme paljon seuruuta läheltä purkkeja ja koko ajan parani. Lopulta seurasi jo tosi hyvin. Otimme myös jäävät, niissä ei ongelmia. Luoksetuloa otettiin purkkien ohi. Parin alo-luoksetulon jälkeen (Chila oli niissä loistava) piti pysäyttää se. Tätä ei ole liikkeenä tehty, joten hämääntyi vähän ja meni maahan, tästä kuitenkin palkka. Seuraavalla kerralla käskin maahan purkin kohdalla ja toimi hyvin. Sitten perusasentoon ja Oli häiriköi tuomalla purkin Chilan viereen, houkuttelemalla sitä tyyliin "Mennään syömään, vapaa!" jne. Chila keskittyi hienosti kontaktiin, vaikka näki että oli kova paikka. Tästä vapautus kentän ulkopuolella odottavalle purkille. Sen jälkeen ruutuun lelulle lähetyksiä, matkalla purkkeja. Ensimmäisellä kerralla kävi haistelemassa purkin, jatkoi sitten ruutuun. Siitä eteenpäin meni suoraan ruutuun hienosti, vaikka purkki oli suoraan sen kulkuväylälläkin. Viimeinen lähetys oli kentän toisesta päästä, jossa lauma muita koiria teki häiriötreeniä. Chila paineli täysiä ruutuun, tästä sai kentällä olleen purkin ja treeni loppui siihen.

Viimeiseksi otettiin ryhmäpaikkamakuu, rivissä n. 10 koiraa, joista suurin osa collieita, aika hauska näky. Chilalla ei ollut ongelmia, iloinen otus. Otin vielä sen jälkeen tokohypyn, jossa sille iski selvästi trauma kaatosadekokeesta (sen jälkeen ei ole hyppyä tehnyt, tyhmä minä). Sehän on aina rakastanut hyppyä, mutta nyt ravasi hypylle ja hädin tuskin viitsi hypätä yli. Heitin palloa palkaksi aina kun hyppäsi, toivottavasti sille jäi edes vähän parempi mieli.

AGILITY

Ratana oli 3. luokan hyppyrata, josta ensin opettelimme puolet. Mikael sanoi teettävänsä kolmosluokan ratoja heti kun koira on oppinut esteet. Kouluttajana hän oli melko hiljainen, mutta kysymällä sai kyllä neuvoja. Minulla oli hankaluuksia yhden käännöksen kanssa, kun aiheutin koiralle liiallista kaarretta tai ohjasin ohi esteen, mutta muuten meni kivasti. Chila oli hieman hidas, kuten aina oudoilla esteillä/pohjilla. Mikael kysyi onko mielestäni nopeampi lähelläni, jolloin totesin sen tarvitsevan paljon kehuja uusissa paikoissa ollakseen nopeampi. Kylläpä oli tyhmä olo, kun tiesin tämän ja silti ohjasin sitä paljolti hiljaa! Kun kehuin koko ajan, ero oli selvä ja Mikael kehoitti hyödyntämään tätä keinoa, kun kerran vaikutus on niin selkeä. Chila myös repi vimmattuna narupalloa, leikki siis yhtä hyvin kuin kotimaneesissa. Seuraavalla kierroksella opeteltiin toinen puoli radasta, jossa olikin paljon haastetta. Sain sen lopulta kuitenkin menemään sujuvasti ja olin oikein ylpeä meistä molemmista. Chilalla oli kamalan kivaa, mikä olikin agitreenien tärkein tavoite.

Leirikuviakin on luvassa jossain vaiheessa, monella oli onneksi kamera mukana.