Paimennusta Somerolla ja agiin tutustumista

Viime viikonloppuna olimme Somerolla Woollandiassa opettelemassa paimennuksen alkeita. Chila oli aivan mahtava, tykkäsi hommasta ja syttyi hyvin paimentamaan. Alkuun se oli niin innoissaan, että paimensi pompahtelemalla, mutta lähti melko pian tekemään nättiä kaarrosta lampaiden takana. Lauantaina olimme isossa pyöröaitauksessa, jossa oli neljä lammasta. Itse sähelsin mitä sattuu, mutta Chila teki parhaansa ohjaajasta huolimatta. Lauantaina se kävi neljä kertaa lampailla ja viimeinen kerta meni tosi hyvin, itse älysin suurinpiirtein mistä on kyse ja Chila oli sopivasti hieman väsynyt, eikä siis niin nopea. Mukana olivat myös Mai-äiskä ja Hali. Lauantai-iltana Chila ja Hali peuhasivat sydämensä kyllyydestä leirintäalueella, samoin sunnuntaina aamulenkillä. Pikkupaimenet olivatkin hieman väsyneempiä sunnuntaina ja otimme vain lyhyet pätkät pyörössä viiden lampaan kera. Chila kuitenkin teki hyvää duunia ekalla kierroksella ja kesti hienosti että pamauttelin aurauskepillä suunnanvaihdoksia. Tokalla kerralla Chilaa väsytti liikaa ja se päätti hankkia lisäenergiaa syömällä papanoita mahdollisimman tehokkaasti. Annoin sen nukkua autossa pari tuntia ja menimme lopuksi isoon aitaukseen, jossa oli n. parikymmentä lammasta, myös karitsoja. Chilalla oli taas into päällä ja kivaa oli. Siihen oli hyvä lopettaa, on mulla hieno pikkupaimen.

KUVIA

Mennääs katsomaan mitä nuo ovat...

kuva: Hanna Turunen

Mami mä toin noi villapallot sulle!

kuva: Jukka

Suuntakin pysyi jo hieman hanskassa vauhdin vähennyttyä.

kuva: Jukka

Chila ja isompi lauma

kuva: Inkeri Haapamäki

 

Perjantaina aloitimme pentuagilitykurssin Korkeavireellä. Meitä on neljä koirakkoa, joista yksi on myös aussie, Wolffhouse-Caratia Lamborghini "Rico". Suurin osa tunnista kului, kun kävimme kaikki esteet läpi ja Chila käyttäytyi kauniisti ja makasi jaloissani, vaikka olisikin ollut kamalan kivaa moikata kavereita. Lopuksi pennutkin pääsivät kokeilemaan esteitä. Musta putki oli superkiva Chilan mielestä ja rengaskin oli hauska. Pöytä (minikokoinen) oli myös mahtava, siis ihan mieletöntä kun joka paikassa oli namikuppi Chilaa varten! Kontaktia harjoittelimme nenäkosketuksella kiipeämättä kuitenkaan itse sillalle.

Eilen harjoittelimme vähän kiertoja, Chila ei oikein tykännyt lähteä kiertämään puutarhan keskellä ollutta tuolia yksin, mutta tuli sitäkin lujempaa toiselta puolelta pallon perään. Ensi kerralla menee jo varmaan sujuvasti. Teimme myös hieman nenäkosketuksia niin että takajalat olivat kaltevalla tasolla. Kokeilin myös heitellä metallikapulaa, mutta se oli ällö eikä sitä voinut kauheasti ottaa suuhun. Välissä tietysti leikkiä ja Chila auttoi puutarhanhoidossa.

Lopuksi vielä kuva, kun Hali ja Chila esittelivät toisilleen uusia hienoja hampujaan. ;)

Patchcoat-päivät

Toukokuun puolessa välissä kokoonnuimme Laukaaseen Patchcoat-leirille. Paikalla oli 35 koiraa, joista vain muutama ei ollut tilkkuturkkeja. Chila pääsi leikkimään neljän sisaruksensa kanssa ja tapasi isänsä ensimmäistä kertaa. Oli aivan mahtava viikonloppu, ihanaa porukkaa ja hienoja koiria! Chila yöpyi ensimmäistä kertaa poissa kotoa ja samassa hotellihuoneessa olivat myös Hanna, Mai, Hali ja Pinja, mutta siskokset malttoivat ihan hyvin nukkuakin. Nujuta sai sitten päivisin senkin edestä; vähän väliä oli kimppalenkkejä, peltoriekkujaisia tai pieniä koulutustuokioita. Oli upeaa katsella kuinka iso aussie-lauma riehui pellolla sulassa sovussa, useampi uroskin seassa. Isommat koirat kouluttautuivat agilityssä ja tokossa, me Chilan kanssa otimme oppia katselemalla. Hanna Helminen piti myös erittäin hyvän pentutokoluennon ja osa pennuista pääsi kokeilemaankin joitain juttuja. Chila ei päässyt siinä tilanteessa oppiin, mutta onneksi paikalla oli monta ihmistä, jotka neuvoivat minua loputtomine kysymyksineni. Chila pääsi myös kokeilemaan flyball-telinettä! Se tajusi suht nopeasti jujun ja pamautti pallon suuhunsa pari kertaa tosi hienosti. Väliajat Chila nukkui autossa, on se kätevä kun osaa ottaa lunkisti silloin kun ei tapahdu mitään.

Lisää kuvia

Jesse-iskä ja onnellinen tytär

Jesse ihastui etenkin samanvärisiin tyttöihinsä, kun taas Mai peuhasi enemmän merle-lastensa kanssa.

Chila ja Jussa-veli eivät olleet tavanneet luovutusiän jälkeen.

Täydessä vauhdissa Jussa, Chila ja kärjessä Hali.

Kikkailua puutarhassa

Chila sai vanhan jalkapallon ja tykkäsi siitä kovasti. Pienen harjoittelun jälkeen se oppi ottamaan pallon suuhunsakin ja voi sitä riemua, kun se tajusi hampaidensa pitävän! Sille on nyt kasvanut sen verran kulmahampaita, että saa taas otteen. Se toi futista minulle tosi tärkeänä. Harjoittelimme myös puutarha-agia, eli rakentelin jotain virityksiä, joista mentiin yli. Tutussa paikassa kaikki on vaan kivaa eikä mikään pelota. "A-este" oli vähän jännä, joten Chila tarjosi ensin makaamista sen päällä, mutta tuli namin kanssa hyvin yli.

Chila myös auttoi isää kantamaan saunapuita, eli otti isältä yhden halon kantaakseen. Kyseessä oli sileä ja painava omenapuun oksa, jonka Chila sai juuri ja juuri nostettua, kun keskeltä otti kiinni. Se meinasi haljeta ylpeydestä ja tuli tanssien esittelemään minulle halkoaan. Se oikein tepasteli eestaas, kun oli niin ylitsevuotavan onnellinen hienoista uusista kyvyistään. Halossa riittikin puuhaa koko Idolsien ajaksi.

         

         

Puudeli pääsi kehään

Chila on parantunut saamastaan potkusta täysin ja on oppinut noutamaan keppiä tällä viikolla. Ei se kyllä välttämättä tuo sitä aina minulle, mutta välillä kumminkin. Tämä oli erityisen hauskaa läheisellä hiekkarannalla, vaikka keppiä oli jännää hakea jos se oli hieman järven puolella. Uimaan se ei mennyt, mutta uskalsi hakea kepin jos vesi oli mahakarvoihin asti.

Keskiviikkona alkoi uusi pentutoko, tällä kertaa kurssi on ulkona, meitä on 10 ja kesto on 45min. Alue ei ole iso, joten häiriöharjoitteluna se on loistavaa. Teemme samoja juttuja kuin edellisellä kurssilla, mikä oikeastaan on ihan hyvä. Kontaktin pito häiriössä on se vaikein Chilalle, tehtäväthän se tekee hienosti. Eli sivu, maahan, istu, seiso ja seuraa sujuvat kyllä, välillä se meinaa seota jalkoihinsa kun on niin innokas tarjoamaan suorituksia. Etenkin sivulle tulo takaperinvoltilla on selkeästi tähtäimessä... Luoksetulot ovat myös hauskoja, enää se ei onneksi ulvo kun muut tekevät niitä vaan odottaa kiltisti.

Eilen olimme Jokimaan parkkiksella mätsärissä, ekaa kertaa. Olin valmistellut Chilan tosi hyvin, eli sain päähäni muutama päivä sitten pestä sen kokoaan ja föönasinkin. Ja sitten öljysin, kun hilseet nousi pintaan. Se oli siis kohtuullisen epäedustavassa turkissa. Kannattaa saada tuollaisia päähänpistoja ennen mätsäriä. Mutta Chila tykkäsi föönauksestakin alkujännityksen jälkeen. Ajattelin että föönin siedosta voi olla vielä hyötyä joskus. Mätsärissä neiti käyttäytyi ihan loistavasti alusta asti! Ainoa miinus oli vetäminen, mitä se ei muutoin tee. Parkkiksella oli pölyistä ja Chila oli pian aivan harmaa, kun vielä leikki joka välillä Giusa- ja Puma-aussieiden kanssa. Kehässä Chila jaksoi ihan mielettömän hyvin seistä ja antoi tuomarin tutkia hampaatkin hyvin. Chila sai punaisen ja kehut yhteistyöstä ja käytöksestä. Punaiseen kehään mennessä Chila oli jo täysin pölynvärinen ja vaikka se käyttäytyi hienosti sielläkin, emme sijoittuneet.

Ei muuten ollut kontaktiongelmia, kun sai tuijottaa suoraan edestä.

Siitä tulee isona vaunuhevonen?

Kivaa, joku tulee rapsuttamaan! (korvat olin irroittanut liimasta juuri ennen mätsäriä, ei taida ihan kolmioita tulla niistä...)

Lopuksi Chila, Puma (kuvassa) ja Giusa pääsivät juoksemaan isolle pellolle. Tanjan poika Nuutti oli namien kanssa toisessa päässä ja me toisessa, kolmikko veti tuhatta ja sataa eestaas.