Tavoitteita

Päätinpä minäkin listata hieman tavoitteita. Viime vuonna en osannut niitä tarkemmin asettaa, ainoastaan että Chila olisi terve ja pääsisimme etenemään tokossa, agissa ja haussa.

Saavutuksia 2012
Luustokuvat priimaa, terveydessä ei mitään ongelmia muutenkaan. Kävi pari kertaa hierojalla, ei jumeja.
Näyttelyt: NUO H, eli pakollinen näyttelytulos plakkarissa!
Toko: Kaksi ALO1-tulosta hyvin pistein, sekä pääsy SSKP:n nuorten koirien valmennusrenkaaseen.
Agility: Möllikisoissa nollaratoja ja räpellyksiä, sekä kaksi virallista kisaa, joista 4 hylsyä ja 1 nolla+LUVA hyppäriltä.
PK: BH-koe läpi syksyllä. Laukauksia treenattu silloin tällöin. Jossain vaiheessa reagoi selkeästi, ehkä hieman agressiivisesti (ei pelästynyt, mutta lopetti tekemisen ja lähti kiskomaan ääntä kohti), viimeksi reaktiona minivilkaisu ja tekeminen jatkui koko ajan. Haussa ei olla päästy treenaamaan niin paljon kuin olisi haluttu, mutta treenimäärään nähden on edistytty ihan hyvin. Rullailmaisua aloitettu. Maastossa tekee välillä suoria pistoja, välillä siksakkia, mutta on kamalan innoissaan ja työskentelee hyvin. Pressun alla oleva maalimies tai hieman raollaan oleva umpipiilo ok. Esineruudussa toimii hyvin, alue ei vielä täysikokoinen.
Paimennus: Kävimme yhdellä viikonloppuleirillä. Chila on ehdollistunut voimakkaasti talleilla siihen, että muut eläimet ovat ystäviä eikä niitä paimenneta, joten oli aivan liian kiltti lampaille. En jatka sen paimennusuraa aktiivisesti, koska tärkeämpää on, että se ei paimenna hevosia. Minulle riittää, että se osoitti puolivuotiaana omaavansa potentiaalia lajiin. Kanojen paimennusta se kokeili kesällä ja siinä se oli tosi hyvä, joten ankoilla voisimme joskus tilaisuuden tullen kokeilla.

Tavoitteet vuodelle 2013
Terveyden ja treeni-innon säilyttäminen.
Toko: TK1 ja AVO1. Tavoitteena myös voittajan ja EVL:n liikkeiden hallinta. Mikäli ne saadaan kisakuntoon, eteneminen ylempiin luokkiin.
Agility: Ohjaajan kisapaniikin hallinta ja mahdollisesti eteneminen kakkosiin.
PK: Haussa enemmän treeniä ja rullailmaisu kuntoon. Jäljen aloitus, pudotetun- ja tarkkuusesineen etsinnän opetus.
(Ohjaajalla myös tavoitteena oppia lisää viestistä ja toimia mahdollisesti kisauran aloittavan koiran toisena viestipäänä.)

Tällä hetkellä Chila joululomailee. Alla hieman kuvasaldoa. Chila on tassuistaan niin kylmänarka, että ontuu, vaikertaa ja nuolee jatkuvasti tassujaan, jos pakkasta on reilusti yli 10 astetta (ulkoilu on siis tuolla tyylillä melko mahdotonta). Ei siis auta kuin pukea neiti tossuihin ja johan meno maittaa! Lenkeille se tarvitsee myös takin, ainakin jos ei ole muita koiria pitämässä sitä koko ajan tarpeeksi vauhdikkaana. Se on edelleen melko karvaton, vaikka nyt kasvattaakin pikkuhiljaa uutta karvaa ja varmaan aloittaa juoksunsa heti alkuvuodesta.

Chila joululahjansa kanssa. Se oli niin onnellinen, että tönötti paikoillaan varmaan minuutin luu suussa .

Sitten alkoi hyökkäys luun kimppuun, eikä muuta maailmaa ollut pariin tuntiin olemassakaan. (Kunnes takavarikoin luun, jotta Chila kykeni juomaan ja vetämään henkeä välillä.)

Tossut jalassa ja pallo suussa, elämä on ihanaa.

Ready... steady...

Lähtökiihdytys

Delfiini

Hyvää Joulua!

Tokoiluja

Keskiviikkona omat treenit hallilla. Jatkettiin eilisiä juttuja, myös kapulan kanssa A:n yli juoksentelua. Lisäksi tehtiin ruutu (ei sekoittanut merkkiin), luoksetuloa (ihan huono, mutta jossainhan pitää ottaa takapakkia) ja opeteltiin kaukojen jättökäskyä, eli Chilan pitää oppia oikeasti, mitä tuleman pitää, kun sanon "kaukot". Muuten jumittaa, eikä reagoi. Pääosin teki älyttömän hyvin, intoa piisasi ja jopa taisteli kapulasta! Eli itseluottamus on jo niin suuri, että ei päästänyt irti kapulasta, vaikka aloin vetää hieman vastaan, koska en sanonut irti. Jes! Nyt pitäis alkaa miettiä, miten sen saa tuomaan kapulan myös, jos seison hiljaa, koska nyt on hilluttu aika paljon viime aikoina ja jos seison hiljaa, jää Chila seisomaan kapula suussa puolimatkaan. Näin se ongelmakohta pikkuhiljaa vaihtelee paikkaa, mutta edelleen olen vakuuttunut, että joku päivä se vielä noutaa kisoissa...

Torstaina oli Vau:n tokokurssin viimeinen kerta. Chila teki merkkiä, suuntia, noutoa ja seuruun käännöksiä. Se teki kivasti, mutta huomasin, että nyt on treenattu aika paljon, into voisi olla kovempikin. Kurssista sinänsä jäi melko valju olo, koska siellä ei oppinut yhtään mitään uutta. Kurssia ei jatkossa varmaankaan kannata nimittää voi/evl-kurssiksi, mikäli kouluttaja ei edes tiedä mitä evl:ssa kuuluu tehdä. Mielummin varaan hallin jatkossa omalla porukalla.

Perjantaina Chilalla oli vapaa (ei käyty edes pitkällä lenkillä), mikä oli sen mielestä ihan tyhmää. Lauantaina sitten treenattiin tokoa Korkeavireellä nuorten koirien porukalla. Melko kova häiriö, toinen teki yhtä aikaa osin ristiin.
Merkki -Tietää jo hienosti, välillä tökkii nenällä tötsää.
Suunnat -Vasemman paperilautasen löysi hyvin, oikea oli vaikea. Oikea oli ihan ruudun vieressä ja Chila kävikin ensin heilumassa ruudussa ja haistelemassa kaikkea muuta. Autoin vähän ja alkoi löytämään hyvin. Laura käski minun kehua sitä enemmän, kun se on suorittanut oikein, ja palkata vielä itsekin kunnolla se. Merkille pitää asettaa se, ei käskeä merkkiä, vaikka se jo merkin löytääkin, ettei keskittyminen leviä.
Seuruu -Purkki kentän reunalle. Paljon käännöksiä, hitaat ja juoksu myös. Chila teki hyvin, eikä takaosa levinnyt suorillakaan. Itse olen taas liikaa joutunut vahtimaan sitä, joten nyt pitää saada muut vahtimaan ja oma asento suoraksi. Perusasennot olivat huonoja, liian edessä, muualla ei näkynyt purkki-innostus.
-
Kaukot -Tuntuu tajunneen jättökäskyn, reagoi hyvin. Kun tehtiin liikkuroituna, alkoi liikkua hieman, eli pitää venyttää kestävyyttä palkattomuudesta.
Nouto -Voisi olla innokkaampi, mutta ei huono. Lauran neuvoilla sain Chilan vihdoin leikkimään tarttumisleikkiä. Heti sen tarttuessa kapulaan, jes (useimmiten piti myös antaa irttoituskäsky) ja leluun kiinni, leikkien viedä se kauemmas kapulasta, vauhdista tuo jne. Tätä pitää leikkiä isolaippaisella kapulalla, pikkukapulalla tarrasi välillä päähän kiinni.
Ruutu -Tarjosi kovasti etureunaa, kävin näyttämässä ja jätin välillä lelua ruutuun. Lelun ollessa ruudussa pitää kehua jo kun on ylittämässä etunauhaa, jolloin pääsee kertomaan koiralle sen olevan tekemässä oikein ja se saa lelun palkaksi.
-
Paikalla istuminen -Hienosti istui, mutta ilmeisesti inisi hieman alkuun
Paikalla makuu -Hyvä. Meni hieman epävarmaksi, kun viereistä koiraa käytiin komentamassa, mutta ei ottanut liikaa itseensä.

Heitä lumikökkö. Heitä jo!

Tiistaitreenit

Aamulla olimme Korkeavireellä tokoilemassa Tanjan ja Päivin kanssa.
Merkki: Hienosti menee, Chilalla oli hauskaa ja pystyin jo lähettämään vähän kauempaa merkille. Ei tarjonnut enää merkin päällä seisomista, mutta välissä tuli kyllä kaikki kaukot. Se myös harjoittelee bordercolliekäytöstään, eli hieno bortsu-tuijotus pää matalana merkillä... (Hiljattain multa kysyttiin onko se Tendingiltä, varmaan niitä Sinnan pentuja. No ei ihan.)
Nouto (puu+metalli): Vauhtinoutoa ja luovutukseen tuloja sekaisin, tekee jo huomattavasti paremmat luovutukset Oilin ohjeilla. Kokeili alkuun leikkiä kapulalla hakiessa, en palkannut ja lähetin uudestaan, haki asiallisesti.
PK:n A-estenouto: Aloitimme tämän uutena juttuna agility-A:lla. Jotta vältymme hienoilta kontakteilta, Chila sai ensin harjoitella juoksentelua A-esteen yli kapulaa kantaen ilman käskyjä, paitsi "tuo" tarvittaessa. Tämä alkoi sujua hyvin. Tätä vielä ainakin seuraavalla kerralla, kunnes voitaisiin edetä siihen, että se noutaa esteen yli. Minun täytyy pohtia käsky erikseen, joka tarkoittaa "kiipeä ja nouda", mikä alkaa olla haastavaa kun sanoja on jo niin kamalasti käytössä... Onneksi Tanja oli pohtimassa miten tuo kannattaa tehdä, vältyin heti monelta virheeltä.
Ohjatun suunnat namialustoilla: Korrin ohjeilla, hyvin sujui. Tämä alku on helppoa, kun Chila hakee niin varmasti namille.
Seuruu: Käännöksiä käännöksiä... Ne paranevat koko ajan, mutta samalla täytyy olla tarkkana, ettei peppu lähde ulospäin suorilla pätkillä, nyt kun intoa riittää. Siihenkin auttaa, kun tekee pysähdyksiä ja käännöksiä, jolloin Chila huomaa, että välttyy ylimääräiseltä duunilta, kun pysyy oikeassa paikassa koko ajan.
Paikalla istuminen: Hieman liian korkeassa vireessä, mutta pysyi hyvin. Varmuuden vuoksi vain 1,5min.
Paikalla makuu: Hieno. Molemmissa paikallaoloissa olin piilossa ja tullessani Chilan ilme pysyi innokkaana, ei mitään sijaistoimintoja!

Piiskahäntä kepittää :)

Illalla olimme pitkästä aikaa vakkari-agilityssä. Meillä oli tänään oli teknisesti hankala hyppäri, mutta tein siitä oman version. Minua ilahdutti erityisesti kepit, sillä olin puolessa välissä keppejä kun kutsuin Chilaa, ja se haki tosi hienosti kepit itse. Teimme teknisesti (minulle) haastavan kohdan 4-8 muutamaan kertaan, Chilaa muistin padota ja palkata. Silti hiipui hieman, kun joutui toistamaan samaa. Sitten painelimmekin loppuun, toistaen loppusuoraa muutamaan otteeseen. Chila nimittäin pisti korvat niskaan littaan ja paineli esteistä 15 ja 16 ohi suoran päässä odottavalle lelulle, mikäli jäin siitä itse jälkeen. Teimme sitten niin, että Nina piti lelua ja Chila sai sen vain jos meni kaikki esteet. Kokeili silti vielä ohitusta (ei viitsinyt kasata itseään renkaan jälkeen), mutta kun nännikumia ei saanut, se alkoi hyppäämään kiltisti kaiken. Osaa sekin välillä olla velmu. 

Ratapiirros on ensikokeiluni Agility Bluesin ratapiirrosohjelmalla. En saanut sitä ihan mieleiseskseni, eikä demo antanut tehdä kuin ykkösnumeroon asti, kunnes jumittui. Jatkoin sitten Photarilla, lopputulos ei ole järin kaunis.

Ringin koulutuspäivä

Sunnuntaina oli ensimmäinen nuorten koirien tokoringin koulutus Vironmäen maneesissa. Kouluttajina olivat Oili Huotari ja Elina Niemi. Olin ehtinyt nukkua pari tuntia pikkujoulujen jälkeen ja kylmäkin oli, mutta koulutus oli todella antoisa, kyllä siinä piristyi. Teimme kahdessa erässä, 25min/koira x2 ja lounastauolla oli kyselytunti.

Oili
Nouto - Luovutuksessa epävarmuutta, muuten hyvä. Lelu (nännikumi) käsissä reisiä vasten ja kun Chila tulee liki, nostan lelua ylöspäin, jolloin autan Chilaa tulemaan lähelle ja katsomaan ylöspäin, sitten heti vapautus ja Chila saa tarttua leluun, itse otan samalla askelia taaksepäin. Paljon myös vauhtinoutoa.
Jäävät - Ok, istumisen kanssa nyt ollut hankaluuksia. Koska Chila sen kuitenkin osaa, ei käsiapua tai tuplakäskyjä, vaan uusi yritys, jos ei istu. Jos istuu heti käskystä, superpalkka. Zeta-harjoittelussa pitää muistaa kävellä eri pituisia matkoja myös tötsien ohi ja kääntyä eri suuntiin, sekä tehdä myös väleihin tyhjiä. Ei haittaa jos Chila odottaa kiertämistäni pää kääntyneenä oikealle, kunhan se ei liiku.
Seuruu - Käännökset oikealle tiiviimmiksi antamalla ennen käännöstä seuruukäsky, hidastus käännökseen ja pysähtyminen heti käännöksen jälkeen. Voi pysähtyessä myös sanoa "sivu". Myös täyskäännöksiä oikealle. Välillä palkka voi olla lelu oikeassa kädessä, johon saa sinkaista, mutta Chila ei ehkä tätä tarvitse. Täyskäännökset vasemmalle jäävät hieman vajaiksi, pitää muistaa välillä pyöriä useampi kierros paikoillaan, jotta Chila ei huijaa.
Merkki - (Ei tehty, koska Chila vasta aloittanut sen.) Pitää tehdä tosi hauskaksi, lelua merkin taakse, pitkältä matkalta juoksemista sinne. Tasapainoleikkiä, huippupalkkausta jne.

Elina
Kaukot - Näitä purettiin ja pohdittiinkin pitkään, niissä on aika paljon ongelmaa. I-m-i on ok, virittelysana vain on opetettava kunnolla, jotta ei jämähdä ja unohda kuunnella käskyjä. Seisomaan nousee hyvin istumasta ja maasta, mutta s-i ja s-m ovat melko surkealla tolalla. Etenkin istuminen, se täytyy aloittaa alusta ja siinä on vahvana nyt väärä tekniikka. Töitä tiedossa, mutta teki hyvää saada ohjeita ja toimintatapoja tuohonkin.Chila ei keskity, sen mielestä pääasia on tehdä supernopeasti jotain, jotta saisi namin, ei kai se nyt niin tarkkaa ole mitä tekee. Omat liikkeet pitää muuttaa rauhallisemmiksi. Myös palkkaukseen pientä muutosta, eli vapautus ja kävely yhdessä taaksepäin, siellä palkkaus. Takapalkkahan ei toimi, mutta näin saadaan ajatuksia taaemmas. Vaihtoehtoisesti voi lähettää vapautuksen jälkeen kiertämään vaikka kauempana takana olevaa tötsää, sillä välin itse menee kauko-paikan taakse palkkaamaan.

Agi-intoa

Chilalla sujui hyvin hoitoaika Hannalla, huomiota se kyllä kovasti hinkunut. Siskokset olivat edelleet tulleet hyvin juttuun ja leikkineet kovasti. Minä palasin sateisesta Berliinistä lumiseen ja kovin kylmään Lahteen. Joulukuun ensimmäisellä viikolla ei tullut kauheasti 16 asteen pakkasissa treenattua, tokoa teimme hallissa parina päivänä. Chila aloitti ohjatun suuntien opettelun. Korkeavireellä kokeilin purkkipalkkausta niin, että purkkeja oli useampi taskussani. Toimi ja vire oli sopiva, mutta jatko näyttää toimiiko vielä sittenkin, kun Chila osaa odottaa purkin tulevan taskusta. Aloitin myös treenaamaan zetaa, istuminen aiheutti Chilalle eniten päänvaivaa. Mukaan lähtee oikein mielellään seuraamaan, mutta huomasi ettei liikkeestä istumisia ole vähään aikaan tehty.

Agikuvat syksyltä, kuvannut Tiina Pesonen.

Maanantaina oli Vau:lla Lotta Vuorelan agikoulutus. Se oli taas kerran aivan mahtavan antoisa ja sain selkeyttä tekemiseemme. Lotta näki heti sen, minkä olenkin tiennyt jo jonkin aikaa; Chila on joutunut tekemään liian vaikeita tehtäviä, sen kanssa on edetty liian nopeasti ja sen into on hiipunut. Lotta huomasi selvän eron puolen vuoden takaiseen. Nyt siis pidän itse ehdottomasti kiinni seuraavista asioista:

- Chilan treeni sisältää paljon kivaa juoksemista, helppoja ja suoria pätkiä.
- Yhdessä treenissä saa olla 1-2 teknistä kohtaa, jotka tehdään vain yhdellä tavalla. Mikäli tekniikka ei onnistu viimeistään toisella yrittämällä, liike pilkotaan osiksi, kouluttaja tai minä palkkaan Chilan välissä lelulla (itse liikettä jatkaen, kuin koira olisi vielä mukana).
- Palkkaaminen vauhdissa ja paljon lelua kädessä liikuttaen, ei aina heittäen.
- Vain startissa koira istumaan ja odottamaan. Muissa tilanteissa lähdetään vauhdista tai padotaan seisaallaan: 1...2...putkeen!

- Kirjanpitoa Chilan ylösmenokontakteista -kuinka usein hyppää yli. Jos tilasto ei huonone, ei tehdä asialle mitään, mutta jos alkaa hyppäämään yli yhä useammin, opetetaan sille kehikko. Mikäli kehikkoon ryhdytään, siinä pysytään vähintään 8kk aina treeneissä ja välillä epiksissä, mahdollisesti kehikosta ei pääse ikinä eroon. Rytmimuutokset eivät Lotan mielestä ole hyväksi Chilalle, siitä seuraa hitautta ja epävarmuutta.

Teimme rataa osissa päästen esteelle 14 asti. Minulle piti alkuun opettaa kädestä pitäen väli 5-6, koska kuvittelin voivani katsoa koiraa koko ajan takaaleikkauksessa ja juoksentelin päin estettä. Tajusin sentään, eli käteni ovat Finnairin siivet ja esteen 5 kohdalla on hetki kun en katso koiraa. Opimme myös Chilan kanssa tekemään saksalaisen oikein. Ensin Lotta väänsi sen rautalangasta minulle, sitten asia pilkottiin Chilalle (11-12-13).

Lotan koulutuksen seurauksena päätin hankkia itsenäistä treeniaikaa, jotta oikeasti pääsemme etenemään agissakin. Heti keskiviikkona siis menimme hallille treenaamaan Lotan rataa uudestaan. Chila innostui kamalasti, kun näki että taas pääsee aksaamaan (tiistain vakkaritreenimme jäivät väliin, koska olin joulukonsertissa). Tein kertaheitolla esteet 1-14 ja kylläpä olin onnellinen, kun koira oli aivan intona, minä en sählännyt ja saksalainenkin tuntui jopa helpolta.

Chila ei tajunnut vaikeaa keppikulmaa 14-15, mutta ei myöskään pelostani huolimatta ahdistunut, kun otin sen käteen ekasta keppivälistä. Sen sijaan se oli helpottunut kun osasi ja meni kepit innolla. 16-23 ei tuottanut vaikeuksia (paitsi että huomasin, ettei Chila enää kuuntele sanaakaan mennessään lujaa, seuraa kyllä silti kroppaani). Sitten taas saksalainen (jee, alan tykätä siitä) 25-esteelle ja putken sekä hypyn kautta kepeille. Tämä oli tosi vaikea, kuten olin nähnyt maanantaina olevan monille muillekin. Chila ahdistui minun juostessa niin läheltä lujaa putken ja keppien väliin ja yritti välttää kepeille menon kokonaan. Helpotin lähestymistä ja pakotin sen aloittamaan kepit joka tapauksessa, ja homma alkoi sujua. Siihen olikin hyvä lopettaa. Loistofiilis!

Torstaina oli tokokurssi Vau:lla. Naksuttelin Chilalle merkkiä ja se hiffasikin jujun nopeasti, tarjosi vain välillä merkin tökkimistä nenällä ja yritti kovasti seistä merkki mahan alla. Tein myös kapulan luovutuksia ja alkoi tulla olo, että jotain uutta on keksittävä, kun itse hillun idioottina, eikä koira innostu sen enempää. Tuohan se, mutta ei ole viime aikoina edistynyt lähemmäs tuomisessa. Se kantaa kapulaa mielellään, jopa hyppää syliin kaaressa kapula suussa, mutta se eteen tuominen... Kouluttajan valvonnassa teimme alkeis-zetaa ja totesimme, että Chila väistää minua, kun lähden tulemaan kohti. Se ei ole varma mitä tapahtuu, joten luulee heti tehneensä väärin. Nyt siis palkka aina ohimennessä ja zetaa tosi pilkottuna, mutta kuitenkin niin, että liike sitten jatkuu.

Perjantaina kävin itsekseni hallilla. Ideana pitää hauskaa urakalla. Vähän seuruuta namipalkalla. Muutamia jääviä zetamaisesti, namia tuli aina vähän joka asiasta. Chilalla oli kivaa, eikä jäävät nyt ahdistaneet. Pari noudon luovutusta niin että juoksin karkuun ja käännyin viime hetkellä. Palkkana nännikumi, joka toimikin paremmin. Sitten vähän taukoa, jonka jälkeen juostiin (edelleen pystyssä oleva) Lotan agirata kokonaan läpi yhden kerran. Palkkasin 23:n esteen jälkeen ja sit jatkettiin. Ohjasin pari kohtaa huonosti, mutta Chila ei huomannut mitään ja meni tosi hienosti ihan kaiken, myös viimeiset kepit! Huomasin kyllä silmäkulmasta, että kun intoa ja vauhtia oli, niin A:n ylösmenokontaktit hypättiin aina kivasti yli. Chila taisteli muristen nännikumista ja oli ihan riemuissaan. Lopuksi otin vielä vieraalla kapulalla pari pitkän matkan noutoa ja Chila luovutti tiiviisti! Taas muristiin ja revittiin ja tapettiin ihan raivona nännikumia, joten siihen oli hyvä lopettaa ja vähänkö oli hyvä treeni! Kun mitään ei jääty hinkkaamaan, treenin kesto oli yhteensä hengähdystaukoineen n. 20 minuuttia.

Neiti 2v

Sunnuntain vietimme Tanjan, Miran ja Jossun kanssa Ylöjärvellä. Oli mahtava päivä ja opin paljon viestistä lajina, nyt on edes joku käsitys mitä olen tekemässä. Mallia näyttivät kaksi SM-tason koiraa Tinka ja Kalevi, ja me opettelimme Giusan kanssa alkeita. Chila sai painaa kurarallia aussielauman kanssa pihalla ja oli melko pöllämystynyt, kun se jätettiin lauman kera pihalle yksin, kun ihmiset kahvittelivat ja söivät Chilan synttärikakkua. Välillä se seisoskeli auton luona hämillään ja välillä juoksenteli puskia haistellen ja muiden kanssa leikkien. Päälakea myöten se oli ainakin kurassa lopuksi.
Viestitreenien jälkeen Chila harjoitteli vähän hakuilmaisua. Tanjalta saatiin paremmat ohjeet ja homma lähti nyt hyvin eteenpäin. Maalimies oli näkyvillä tai puoliksi piilossa puskan takana irtorulla vähän koholla kädessä, saattoi hieman liikauttaa rullaa Chilan tullessa kohdalle. Sitten ei autettu, vaan Chilan piti tajuta tuoda rulla ilman eri käskyä. Kun toi, kehu ja näytölle, itse juoksin perässä ja kehuimme molemmat maalimiehen kanssa, mutta minä palkkasin koiran maalimiehen vieressä. Chila teki myös pienet tokottelut lopuksi.

Oli luvattu sadetta, joten jätin järkkärin kotiin. Onneksi minulla oli sentään pokkari mukana, koska näkymät olivat huikeita ja sumu teki maisemasta epätodellisen. Kerrankin unohdin kuvata koiria kokonaan, virallista 2v-potrettia Chilasta ei siis ole.

Tänään treenailimme tottista Löytyllä. Chila teki paljon noutoa ja lelurevitystä purkin odottaessa autolla. Välillä se ei oikein palkkaantunut lelusta, mutta alkoi sitten vähän unohtaa purkkia. Välillä pääsi purkille hyvästä noudosta ja sitten seuruuta. Hyvin teki, siitä taas purkille ja tauolle. Pitkästä aikaa myös ammuttiin. Chila kuuli jo pari laukausta autoon melko läheltä ja sitten mentiin kentän toiseen päähän revittämään lelua ja siitä pieni seuruupätkä, jonka aikana kaksi laukausta. Ensimmäisen kohdalla vilkaisi tosi nopeasti vain kääntäen vähän päätä ja toisen kohdalla muljahti vain silmä. Oikein hyvä siis. Sai vielä autossa kuunnella muutaman muunkin laukauksen ja sitten se pääsi riehumaan metsään Giusan, Valton ja Hikan kanssa.

Chila ja Inksu lähtevät illalla hoitopaikkoihinsa, eli Chila Hannalle ja Inksu pääsee isäni kaveriksi, kun lähden äidin kanssa käymään Berliinissä.

Mopo keulii

Torstaina Vau:n hallilla tokokurssilla tehtiin alkuun paikalla makuu ja -istuminen. Otin ohjattuna liikkeenä ruutua. Ensin kokeilin luhyehköltä matkalla ilman apuja ja Chila oli melko epävarma ruudun paikasta. Meni kyllä ruudun sisään, mutta hitaasti ja haahuili siellä vähän hukassa. Seuraavalla kävin näyttämässä paikan ja hyvin meni. Sitten otettiin kaukaa niin, että kävin näyttämässä paikan. Meni tosi hienosti. Lopun aikaa tein itsekseni juttuja, häiriötä oli paljon. Noutoa pureskelluilla vierailla kapuloilla, joita löysin hallista. Chila haisteli kapulaa ekalla kerralla hetken, sen jälkeen nouti hyvin, eikä halunnut tiputtaa kapulaa ollenkaan, vaikka vingutin lelua. Olin helpottunut, vieras kapula ei siis ole ongelma. Pistin koiran tauolle vähäksi aikaa ja sitten tehtiin seuruuta, sivuaskelia ja etenkin tiukkoja käännöksiä oikealle. Välillä se unohtaa ja tekee laajan kaarroksen, mutta enimmäkseen käännökset ovat jo hyviä. Täyskäännös oikealle on melkoisen hyvä, mutta suora kulma on hankalampi. Peruutus paranee koko ajan, mutta joudun vielä ottamaan tosi varovaisia askelia. Chilasta peruutus ja sivuaskeleet ovat ihan huippuja. Sitten liikkeestä maahan ja naksuttelua siitä, että Chila katsoo eteenpäin, vaikka kierrän takaa. Se on Chilalle tosi vaikeaa, mutta sai jo ideasta kiinni. Lopuksi hyppyä. Olisi pitänyt olla tähän selvästi joku huippupalkka, kun viimeisenä tehtiin. Täyttä laamailua koko hyppy. Lopulta innostui, kun viskoin vain palloa, enkä stopannut, vaikka itse tarjoilikin stoppia joka väliin. Päätin jatkaa niin kauan, että menee hyvin, ja lopulta teki innokkaasti. Alun jälkeen sai siis siilipallon vain, kun hyppäsi laukasta hypyn, ravista ja laamailuista kutsuin takaisin. Tästä lähtien täytyy muistaa, että pitää olla kissanruokapurkki hypystä ja siihen loppuu treenit. Hyppy ilmeisesti muuttuu laamailuksi, jos sitä tekee, kun Chila on hieman jo väsynyt. Jos sen tekee aluksi, intoa on vaikka muille jakaa. Pakko se on kuitenkin pystyä suorittamaan myös lopuksi. Jotta varmasti jäi hyvä fiilis, annoin juosta agiputkesta pari kertaa lopuksi ja sitten pois.

Seuruukuvat juhannukselta by Hansu.

Perjantaina tokoiltiin Niinan ja Helin kanssa Mustanmäen kentällä. Chila teki noutoa vieraalla metallikapulalla. Oli hieman hämmästyneen näköinen, mutta nouti mielellään. Tehtiin myös vähän kaukoja, ruutua ja luoksetuloa. Hieman vaikeuksia oli tänään saada kunnon vauhti luoksetuloon ja ruutukin oli hivenen vaisu. En tiedä ottiko häiriötä samaan aikaan treenaavasta Maisa-bortsusta, joka ärisi Chilalle pariin otteeseen ennen treenejä. Voi olla että hormonitkin sekoittavat, Chila tekee juoksua. Loppuun seuruun käännöksiä ja sivuaskelia, se on nykyään niin kivaa. Peruutus sujui jo tosi hyvin, eikä ollut sellaista poukkoilua enää. Loppulenkki vielä mittelipoikien kanssa.

Lauantaina Pirttiharjun kentällä tokotreenit Tiinan ja Sirkun kanssa. Jätin Chilalle purkin autolle ja tarkoitus oli tehdä kisanomaisena pitkä seuruu, luoksetulo, nouto ja hyppy. Chila veti aivan hirveät kierrokset purkista. Se seurasi pompahdelleen ja levottomasti, vingahti parissa käännöksessä ja tärisi perusasennoissa. Kun jätin sen paikoilleen luoksetulossa, vinkui kunnolla ja tuli miljoonaa takaa kiertäen sivulle. Huh. Sivullehan se siis tulee vasemmalta ja muutenkin luoksetulossa eteen... Uusintayritys ei tuottanut muutosta, joten otin muutaman luoksetulon lyhyeltä matkalta ja autoin hieman eteen. Katselimme tärisevää, täysin ylikierroksilla käyvää koiraa ja totesimme, että ei voi jatkaa, sen paineita on purettava. Teimme siis ruutua pallon kera ja Chila teki iloisesti, juoksi paljon, eikä karannut pallon kera autolle, vaikka mieli teki. Sen jälkeen oli ilme huomattavasti parempi ja teimme noudon ja hypyn. Hyppy meni valtavalla leiskautuksella ja kun lähdin koiran luo, se liikkui. Otin uudestaan ja meni tosi hienosti, siitä purkille. Nyt on viritetty koira kiehumispisteeseen ja siitäpä sitten täytyykin laskea hieman alas... Purkin jätön jälkeen siis kokeilemme jatkossa riehumista ja juoksemista jonkin aikaa, ennen töihin ryhtymistä. Voisi myös kokeilla miten vaikuttaa purkin laittaminen taskuuni.

Muiden treenattua Chila teki vielä hakuilmaisuharjoituksen. Intoa oli kamalasti, mutta ei mitään hajua siitä, mitä rullalla pitäisi tehdä, heitteli sitä, tunki sitä Tiinan syliin, toi välillä hyvin jne. Teimme lopuksi vain muutaman tuonnin lyhyeltä matkalta niin, että Tiina piti rullaa vähän koholla, annoin käskyn "ukko" ja sitten odotettiin, että Chila itse miettii. Tämä toimikin ja kun toi rullan, siitä palkka. Tätä ei voi tehdä montaa kertaa valeilmaisun pelossa, mutta jotenkin homma on saatava käyntiin.

Treenien jälkeen teimme lenkin metsään, missä Chila veti kurarallia Meten ja Trivin (uusi tuttavuus, vesikoirapoika) kanssa ihan pöljänä. Kyllä oli kivaa ja onnellinen kuramaakari pitikin viedä takaoven ja pesuhuoneen kautta vanhemmilleni kylään. 

Tiistai

Aamupäivällä menimme treenaamaan tokoa Mustanmäen kentälle Einen ja kahden Niinan kanssa. Mukamas ainakin. Keskityimme lähinnä Einen uusimpaan perheenjäseneen, eli pikkuiseen kelpie-vauvaan. Ihan ylisöpö otus aiheutti pahasti pentukuumeen nousua. Chila ei oikein ymmärtänyt mikä se on ja haisteltuaan niskakarvat hivenen koholla tuli kiipeämään syliini, että apua äiti, ota syliin, kun tuolla on tuntematon olio. Sitten Chila meinasi leikkiä vauvan kanssa, mutta kun se läsäytti tyypillisen leveän ja tömähtävän leikkiasentonsa, pikku-Bria säikähti ja ulvahti vähän. Chila oli taas ihan äimänä, että eikö se sittenkään ollut koira, kun tuommoisen äänenkin päästi.

Lopulta vähän treenasimmekin, kun Eine pisti Brian autoon piiloon. Paikalla istuminen ja -makuu evl-käskytyksellä meni hyvin. Istumisessa kävin piilosta välipalkkaamassa, kun Chila oli vähän epävarman näköinen. Muuten hyvä. Makuu super. Sitten Chila teki ensimmäistä kertaa liikkuroituna avo-kaukot. Se ei välittänyt liikkurista yhtään. Ensin liikkuri oli Chilan takana, sitten edessä sivulla. Toisella kerralla Chila kokeili vähän edistää, kun ei heti tullut palkkaa, mutta kävin korjaamassa ja sitten teki tosi hienosti taas. Into ja keskittyminen tosi hyviä. Harjoittelimme myös seuruun paikalla käännöksiä, sivuaskelia ja peruutusta. Peruutus on äärimmäisen huvittavan näköistä vieläkin, mutta vanhempieni ison peilin edessä harjoittelu on tuottanut tulosta. Sivuaskeleet ovat tosi hyvällä mallilla. Noutoa tein pk-kapulalla ja Chila toi älyttömän hienosti ja nopeasti. Loppua kohti hidastaa, jos otan luovutukseen asti, mutta ei enää pahasti. Aiemminhan toi pk-kapulaa vain ravilla, edistys on valtavaa nyt. Luoksetulon stoppeja tehtiin myös ja ne ovat teräviä. Ennakointi on ongelma, treeneissä pitää koko ajan vaihdella pysäytyksien paikkaa, läpijuoksuja jne. Chilan mielestä stopit ovat hauska leikki, joten vire on hyvä.

Agissa illalla oli melko haastava rata, joka alkoi layereillä, eli piti ohjata kaukaa puomin takaa koira hypylle, putkeen, hypylle ja sitten ottaakin haltuun ja mutkaputken kauempaan päähän. Ilokseni Chila meni aina vierekkäin olevista putkesta ja puomista siihen minkä sanoin ja irtosi hyvin layereissä. Kepeillä se jatkoi vain parantamistaan ja sylkkärikin onnistui, kun vihdoin taas tajusin itse toimia oikein. Inhoan sylkkäriä, sössin sen aina. Chilalla oli kyllä todella hyvä vire koko ajan. Ihan radan lopussa tein takaaleikkauksen muurin ja hypyn välissä, siitä suoraan renkaalle. Chila koki että juoksin sen päälle, vaikken edes koskenut. Se päätti, että hänet yritettiin tässä tappaa ja tuo hyppykin on ihan kamala. Kun yritin takaaleikkausta uudestaan, se hyppy-käskyn saatuaan veti uukkarilla putkeen. Naamallaan sillä oli umpimielinen "minulle-iski-narttu-hormoni-kohtaus-enkä-varmasti-tottele"-ilme. Erotan ilmeen nykyään hyvin, joten ärjäisin Chilalle pariin kertaan uukkareiden kohdalla, että ei. Se leikki että minua ei ole olemassa, katseli maisemia ja kävi välillä kiipeämässä Ninan syliin. Kun se totesi, että mikään ei auta, tehtävä ei muutu, vaikka helpotinkin kulmaa vähän, se lopulta otti kontaktin minuun ja sen jälkeen teki iloisesti takaaleikkauksena hypyn. Voi narttu, sanon minä. Loppupalkkana se sai leikkiä nännikumilla tehtyään vaikean kohdan pari kertaa hyvin. Taisi olla ensimmäinen kerta ikinä, kun narttukohtaus iski agilityssa, mutta onneksi tuli tuohon loppuun ja oli noin lievä.

Hakee hakee

Torstaina alkoi Vau:lla voi/evl-tokokurssi (kouluttajana Minna Toropainen), jossa käymme nyt muutaman viikon. Ensimmäiellä kerralla otimme sarjan lyhyitä paikallaoloja, joko istuen tai maaten. Chila toimi hienosti, oli pirteä ja keskittynyt. Sitten jokainen teki yhtä liikettä vuoron perään kouluttajan kanssa. Valitsin metallinoudon, jota ei ole tehty pitkään aikaan. Chila nouti hyvin, tosin palautti ravilla ja empi puoli sekunttia ennen kapulaan tarttumista. Muutama kerta otettiin ja nouto parani koko ajan. En ottanut luovutukseen asti, palkkasin pehmeällä nahkapatukalla. Toimi hyvin, vaikkei vinkunutkaan. Tämä kerta meni puoliksi katsellessa muita, ensi kerralla teen jotain fiksua Chilan kanssa häiriössä muiden vuorojen aikana. Kiva päästä outojen koirien ja ihmisten keskelle halliin treenailemaan.

Perjantaina teimme heti aamulla hakua Sipurassa. Chilalle valmiina piilossa vas. etukulma. En antanut sen moikata ketään ennen lähettämistä ja teki ensin pienen ympyrän yrittäen palata keskilinjalle tervehtimään Tanjaa. Huusin "hei" ja koira lähti muina miehinä etsimään maalimiestä. Teki piilon edessä siksakkia vähän aikaa, haju oli mutta ei heti paikallistanut. Toinen maalimies oli kumollaan olevassa roskiksessa, kansi vähän raollaan. Chila seisoskeli hetken ihmetellen roskiksen takana, mutta kiersi sitten roskista ja säpsähti nähdessään maalimiehen ja oven auetessa. Alkoi kuitenkin heti innolla popsimaan lihapullia. Kolmas oli jyrkänteen alla. Yhtään ei tuullut ja Chila veti aikansa siksakkia työskennellen vähän taaksepäin, kunnes löysi. Neljäs laitettiin 40 metriin ääniavulla, jotta saatiin lopetukseksi hyvä suora pisto.

Päivällä käytiin maastolenkillä Väinö-hepan kanssa ja aurinkoisen kelin kunniaksi painelimme kiitolaukkaa pitkin metsää. Väinö intoutui menemään täysiä ja pukittamaan vähän matkalla, Chila painoi korvat niskaan ja leikki greyhoundia laukaten Väinön kaulan kohdalla. Eipä tehnyt tiukkaa, vaikka mentiin melkoisen lujaa pitkiä pätkiä. Meillä kaikilla kolmella oli kamalan kivaa.

Iltapäivällä piti tehdä tokoa, mutta en raaskinut, kun Chila oli juossut niin kovasti koko päivän, eikä ollut päässyt välissäkään kunnolla lepäämään. Sen sijaan aloitimme ilmaisutreenit kentällä. Niina oli kyykyssä maalimiehenä ja Chila nouti irtorullaa vierestä. Aluksi palkkasin sitä rullan tuonnista ja se toi tosi hyvin! Sitten palkat Niinalle ja ensimmäinen yritys meni tosi sujuvasti, tosi Chila hetken nyki paikallaan, kun lähetin näytölle, ihmetellen tuntematonta käskyä "näytä". Kun se keksi, että nakit ovat Niinalla, se lähti ukolle, mutta nosteli rullaa Niinan syliin ja asettui makaamaan Niinan eteen välittämättä minun huuteluistani. Kun tällä keinoin ei saanut palkkaa, se alkoi pikkuhiljaa tuoda rullaa ja lopuksi lähti jo näytöllekin sujuvammin. Olin tyytyväinen, kyllä sille vielä ilmaisu saadaan. Chilalla oli kamalan kivaa, eikä se ollut edes väsynyt illalla.

Tallinpihalta lähdössä, joku on hieman innoissaan.

Nuorten rinki kutsuu

Saimme kivoja uutisia, eli Chila pääsi Salpausselän kennelpiirin nuorten koirien tokorenkaaseen! Kokeen perusteella saimme jo hieman palautetta, että koira oli  (turhankin) energinen ja rauhaton (liikkeet hyvällä mallilla) ja ohjaajalla tahattomia olkapääapuja jne, joten hyvä että pääsemme koulutukseen jo ennen joulua. Ryhmä vaikuttaa kivalta, puolet porukasta tunnenkin jo valmiiksi.

Chilan tokointoa kesältä. Kuva: Hansu Laitala

Chila on treenaillut tokoa itsekseen ja kavereiden kera muutamaan kertaan. Olemme myös tehneet yhteislenkkejä, mm. Tiinan ja lappalaisten kanssa tutustuimme (=harhailimme) Hollolan kauniisiin maastoihin. En ole nyt jaksanut kaikkea tekemäämme kirjata. Luoksetulon stopit sujuvat kivasti, vielä lisää vauhtia pitää tehdä maasta luoksetuloon lyhyellä matkalla. Tänään yritin kierrättää ja siitä stopata, mutta kiertämisestä ei enää tullut mitään, kun Chila vain meni stoppauskohtaan seisoskelemaan tai haahuili avustajan luo palloa pyytämään. Teimme siis ihan luoksetulona, itse palkkasin heittämällä pallon. Hyppyä teimme myös, kokeilin ensimmäistä kertaa pyytää sen istumasta sivu käskyllä perusasentoon. Se oli ihan ymmyrkäisenä, eihän se koskaan tule sivulle, vaan eteen vastaavissa liikkeissä. Eteen tulikin hyvin, täytyypä selvittää mitä säännöt nykyään sanovat tuosta, saako se avossa tulla eteen. Seuruuta se on tehnyt pätkissä välillä ja tänään tehtiin pitkä seuruu juoksuineen ja hidasteluineen kissanruuan odottaessa autolla. Meni tosi hienosti (eikä hätäillyt kuten katselmuksessa), mutta otti häiriötä Valton tullessa lähelle, selvästi Chilan piti tarkistaa, ettei Valto ole menossa sen ruuille.

Tiistain aksassa oli mukava rata, mutta itse olin jotenkin koomassa. Kun heräsin ja aloin saada vauhtia omaan toimintaan, alkoi koirakin innostua. Se on just samalla fiiliksellä kuin minäkin, joten oma fiilis on saatava kuntoon ennen radalle menoa. Eli jos olen toistekin yhtä koomassa, pitää leikittää koiraa ja hihkua ja pomppia vähän itsekin ennen omaa treenivuoroa, etten mene sinne opettamaan koiralle laamailua. Chila teki kyllä hienosti ja sai kehuja etenkin kepeistä ja layeröinnistä (joka oli helpompi kuin lauantaina, joten sujui heti). A: alkukontaktia pohdimme taas, kun Chila oikein ponnistaa päästäkseen yhdellä loikalla A:n huipulle. Minun on opittava tekemään kroppajarru, vaikka olisin koiran takana kauempana tms, jotta sen rytmi menee rikki ennen A:ta, eikä pääse hyppäämään kontaktin yli.

Pääsykokeissa

Perjantaina tokoiltiin Löytyllä, Chila teki aikas hyvää pitkää seuruuta namipalkalla. Oikealle käännökset olivat selvästi kohentuneet. Noutoa myös tehtiin (vauhdilla, luovutuksella, sekä pelkkää pitoa edessä) ja joku jääväkin. No problems.

Lauantaina mentiin Asikkalaan vapaavuorolle treenaamaan agia aussieporukalla, Maija teki meille hyppäriradan. Rata olikin aika hauska, siinä oli irtoamista ja layeröintiä ja pari muutakin kiemuraa. Otin ensin radan muutamassa pätkässä ja sitten yritimme tehdä sen kokonaan läpi. Mokasin parissa kohtaa, mutta Chila teki tosi hienosti. Jostain syystä biitsihiekalla juokseminen tuntui todella raskaalta tällä kertaa, vaikka ainahan se on vähän kuin suossa aksaisi. Meinasin siis läkähtyä, mutta jotenkin selvittiin, alla siitä video. Koiruushan on koko ajan parempi ja parempi, en tiennyt että se jo irtoaakin noin hyvin. Kiinnittäkään huomiota etenkin renkaaseen, kun itse juoksen eri puolelta putkea!

Kannettuamme esteet varastoon päästimme koko lauman (6kpl) remuamaan maneesiin. Chila painoi kuin viehe edellä ja oli kovin onnellinen. Etenkin se ihastui Ketkuun (Särkivaaran Uskoo Ken Tahtoo). Kun valtavan iso sakemannipentu Faro yritti roikkua Chilan niskanahassa, Chila irvisti sille ja ajoi sitä pois, eikä hämmentynyt tilanteesta yhtään, jatkoi vain leikkiä.

Tänään olimme Salpausselän kennelpiirin nuorten koirien tokorenkaan katselmuksessa. Chila oli vähän hätäinen, kun koko homma tehtiin kisanomaisesti ja kissanruoka odotti autolla. Kuitenkin se oli iloinen ja teki esim. supernopeat sivulletulot ja muutenkin hyvin, seuruun pientä hätäilyä lukuunottamatta, joten ei ainakaan nyt ole siitä kiinni. En halunnut tehdä noutoa palkatta, joten tein vain pitämisen ja vapaavalintaisena tehtiin liikkeestä maahanmeno.

Näyttökokeen suoritukset
- ALO paikallaanolo, kerroin 2
- Seuraaminen taluttimetta (vähän pidempi kuin ALO + suora hidas ja juoksu), kerroin 3
- Suora luoksetulo, kerroin 3
- Noutaminen tai noutokapulan pitäminen (kapula annetaan perusasennossa olevalle koiralle, joka pitää sitä suussaan n. 5 sekuntia ja irrottaa ohjaajan käskystä), kerroin 1
- Vapaavalintainen liike, kerroin 1
- Yleisvaikutelma, kerroin 3
- Nuorten koirien kohdalla voidaan katsoa myös palkkautumista, yhteistyötä, leikkiä jne

Talvi tuli taas

Chila opettelee tallikoiraksi ja tutustelee Venlan kanssa
maaliskuussa 2011.

Chila on ollut taas onnellinen, kun tuli hivenen lunta ja pakkasta, jotta maa on valkoinen. Se murjotti kamalasti, kun muutama päivä oli välissä vesisadetta. Chila on ollut tallikoirana monena päivänä ja alkaa tottua uuteen talliin vihdoin. Tallihan remontoitiin sisältä kokonaan ja sinne muutti syksyllä paljon uusia hevosia ihmisineen. Chilan mielestä semmoinen ei ole sallittua hänen tallillaan ja murisi ja murjotti tallilla ahkerasti, välillä huusi ihmisille ja oli sitä mieltä, että ihan liikaa outoja tyyppejä lykätty yhden pienen aussien vahdittavaksi, menkää kaikki pois. Se yritti aina karata auton luo mököttämään, kun hoidin hevosta. Tallilaiset luulivat, että olin käskenyt sen sinne, kun aussie nökötti umpimielisen näköisenä auton vieressä. Opetin sille, että sen paikka on Väinön boxissa purujen päällä, kun minä hoidan Väinöä käytävällä siinä vieressä. Boxiin ei tule kukaan häiritsemään, eikä sieltä huudella ihmisille. Oven pidän auki, jotta se näkee minut koko ajan. Tämä alkoikin toimia ja nyt se ei ole yrittänyt viime päivinä karata autolle. Ainahan se on tietenkin onnessaan sitten, kun hevonen on valmis ja lähdetään hommiin. Metsälenkki on toki Chilan lemppari, mutta hyvin se odottaa myös maneesissa tuolin alla maaten, kun ratsastan. Maneesinkin se on hyvin jo ottanut omakseen, ilmoittaa kun joku tulee ovelle, mutta muuten on niin huomaamaton, että hevosetkaan eivät tuijottele sitä yhtään, kun se on näkymättömissä tuolin alla. Sitten kun olen valmis, avaan oven ja pyydän sen mukaan, jolloin seuraa älytön hepuliralli pihalla.

Talleilujen lisäksi Chila on vähän tokoillut. Eilen se teki marketin pihalla noutoa lelupalkalla ja seuraamista purkkipalkalla. Se oli vähän kiinni purkissa alkuun, kontakti ei ollut ihan super ja oikealle käännökset menivät tosi laajoiksi. Niitä hinkattiin ja kun alkoi sujua, vapautus purkille. Sitten Chila pääsikin huvipuistoon, eli Tiinan luo kylään. Chilan mielestä ihan mahtava paikka; palloja, vinkuleluja ja luita oli vaikka kuinka paljon ja niillä sai touhuta vapaasti, paitsi jos Jaava vei vinkupallon. Meten kanssa sai painia ja Tiina piti Myrtinkin komennuksessa, ettei mikään estänyt Chilan leikkejä. Lopuksi Chila otti nokoset lappalaisten luolassa, eli kevythäkissä (mamma saattoi kyllä komentaa lepäämään, kun Chila olisi leikkinyt iltaan asti). Sitten tehtiin vielä pitkä lenkki ja koirapuistossakin käytiin matkalla, siellä Chila yritti kovasti olla yhtä nopea kuin whippet. Tänään tehtiin noutoa ja seuruuta Löytyllä, meni oikein kivasti. Illalla vielä tosi pitkä lenkki. Chila juoksee puskasta toiseen ja nuuskii innokkaasti toisten koirien hajuja, sekä merkkailee. Se on myös tiputtanut kaikki karvansa. Saapi nähdä mikä on tämänkertainen juoksuväli...

Haku & agiepikset

Maanantaina hakuilimme kolmen ihmisen ja -koiran voimin samalla radalla kuin viime viikolla. Chilalle ensin etukulma ääniavulla, sitten toinen etukulma ilman ääntä, tosin sillä oli mielikuva, että kuuli jonkun liikkuvan siellä, kun oli lähdössä ekalle ukolle. Meni tosi hienosti ja suoraan. Kolmantena oli roskis-umpipiilo, tosin kansi oli auki. Sinne lähetin ensin vähän alempaa, mutta koira palasi melko pian takaisin, kun ei ihan suoralta reitiltä löytänyt. Sitten lähetin suoraan piilon kohdalta, niin sinnehän se paineli. Nyt se tuntuu hiffanneen suoruuden idean, ainakin tällä kerralla.

Lopuksi teimme Giusalle viestitreenit ja olimmekin valmiina reilussa tunnissa. On siinä joskus puolensa, ettei ole montaa ihmistä. Toivottavasti kuitenkin saamme laajennettua ryhmäämme jossain vaiheessa. Sipurasta siirryimme tallille ja Väinö-hepan kanssa metsään lenkille. Pohjat olivat hyviä, joskin paikoin turhankin märkiä. Tänään onkin sitten valkoinen maa ja taukoamatta sataa lisää räntää/lunta.

Juhannuksena Kannuksen hakumetsissä. Kuva: Hansu Laitala

Tänään oli oman ryhmäni agiepikset. Vähän keskittyminen rakoili itsellä, kun olin samalla hommissa, mutta Chila oli ihan liekeissä. Se meni täysiä mölliradalla, välittämättä hirveästi siitä, mihin ohjasin. Aika hauskaa, tekee Chilalle ihan hyvää. Törkeästi kyllä hyppäsi miltei suoraan A:n huipulle ja sieltä kontaktin yli alas, joten pistin sen tekemään A:n uudestaan ja ainakin loppukontakti löytyi sillä kertaa. Kisaavien radalla se kuunteli hieman paremmin, mutta vauhtia ja intoa oli silti. Kontaktit ok, kepit hienot, mutta paineli putkeen kun piti mennä rengas.

Loppulenkillä Chila pääsi rellestämään Minnan ja Maijan koirien kanssa. Chila ei hätkähtänyt haukkuvaa laumaa yhtään, vaan paineli onnessaan menemään. Tällä hetkellä sen mielestä kaikki koirat ovat ihania, ihan sama vaikka ovat poikiakin.

Loppuviikon tokoiluja

Perjantaina tokoiltiin porukalla Mustanmäen kentällä. Luvattu sade oli onneksi lähinnä tihkua. Chila teki kahdessa osassa, ensin paikallaolot ja ruutu, myöhemmin kisanomaisesti muutama liike. Paikalla istuminen ja makuu menivät hienosti ja koira oli valppaana, eikä ahdistunut mennessäni kohti. Istumisen olin piilossa, makuun (4min.) näkyvillä ja kävin välillä palkkaamassa. Ruututreeni lelupalkalla meni hienosti, eikä Chila yhtään hämääntynyt kehänauhoista, jotka olivat ekaa kertaa mukana sen ruututreenissä!
Kisanomaiset Niinan liikkuroidessa:
Suora luoksetulo: Nopea ja hienot suorat asennot. Oli niin täpinöissään, kun purkki oli jätetty autolle, että en uskaltanut edes kehua paljoa liikkeiden välissä.
Nouto: Ekaa kertaa kokonaisena liikkeenä. Ihan loistava! Tässä kohtaa poikkesin kisanomaisuudesta ja palkkasin lelulla.
Liikkeestä maahan: Ensin lähti seuruussa seilaamaan ja edistämään, otin alusta. Teki hienosti.
Seuruu: Suht pitkä pätkä, jossa juoksua ja hidasta käyntiä. Chila kävi vähän ylikierroksilla ja  takapää hivenen seilasi, mutta parani koko ajan ja pääasia oli, että se oli huippuinnoissaan koko hommasta. Kun oli tehnyt keskittyneesti pätkän, vapautus loppupalkalle. Hieno Zippiäinen!
Loppulenkki seikkailtiin hämärässä metsässä porukalla, sen jälkeen olikin ihana päästä saunaan sulamaan.

Sunnuntaina olimme apukoirakkona tokon koulutusohjaajakurssilla. Oli mielenkiintoista kuunnella ja katsella kosketuskeppiopetusta, pienen pennun ruutuharjoittelua ja montaa tapaa opettaa tunnari. Chila pääsi harjoittelemaan hyppyä. Vaikea teeskennellä, ettei se sitä osaisi, nyt kun sillä on taas pysynyt hyvä fiilis hypystä päällä. Kouluttajana olleelta Riikka Pulliaiselta tulikin kommenttia, että tuo on noita bortsuja, mihin on asennettu pentuna mikrosiruun jo liikkeet valmiina... Yleisöstä sitten kaverit kyllä tiesivät kertoa, että ei muutes ole. Kun ihmiset pohtivat eri tapoja opettaa hyppy ja palkata, Chila paineli pönöttämään hypyn taakse pää kenossa, että tätähän te halusitte, mitäs sitten? Korjailimme vähän Chilan pysähdystä, joka ei ollut ihan terävä ja parilla käsiapuisella pysäytyksellä Chila tekikin mainiot stopit. 2-3 kertaa käsiapua on maksimi nopealla ja älykkäällä koiralla, sitten tehtiin pelkällä sanalla ja toimi. Ei siis mitään suuren suurta tehty.

Kotitreeninä Chila on viime ajat treenannut etenkin s-m kaukoja kosketusalustan kera. Kierrokset tuppaavat nousta liikaa, mutta nyt Chila on hieman alkanut saada ajatuksen päästä kiinni, että keskittyminen olisi suotavaa tässä hommassa. Jos mielentila on hyvä, se tekee loistavan hissi-maahanmenon ilman, että minun täytyy olla kiinni koirassa, eli edistystä vihdoin havaittavissa.

Alkuviikon treenit ja hieronta

Maanantaina reenailtiin tokoa osittain räntäsateessa Niinan kanssa. Chila oli tosi mahtavalla asenteella.
Nouto: Heitin kapulan, Niina heitti sen vielä pitemmälle ja Chila haki. Meni tosi hienosti ja innolla, tiputtaa vasta kohdallani kapulan, vaikka annan vapautussanan jo aiemmin. Viimeistään lelun vinkauksesta kuitenkin tiputtaa ja repii innokkaasti lelua.
Seuruu: Lyhyitä pätkiä, teemana saada oikealle käännökset tiiviimmiksi. Parani koko ajan ja oli tosi innokas ja hyvässä vireessä. Perusasennot erinomaisia. Hitaassa käynnissä hieman seilasi, kun oli niin viritettynä käännöksiä varten, mutta pieni käsiapu korjasi tilanteen.
Ruutu: Todella hienosti löysi ruudun eri puolilta. Käytössä keltaiset nauhat ja oranssit tötsät, eli helppo nähdä. Ei yhtään mennyt epävarmaksi puolenvaihdosta ja tarjosi hienosti eri kohtaa jos ensin meni "vanhaan" kohtaan.
Luoksetulon stopit:  Kassin kierrosta muutama kerta läpijuoksua, sitten stoppeja. Hieman hitaasti laukkasi kassia ympäri, mutta stopit hyviä ja palkaksi Niina heitti pallon Chilan taakse. Sitten seisomisesta luoksetuloa, oli tosi epävarma, lähti yleensä ravilla liikkeelle. Kiihdytti vasta kun pallo lensi taakseni. Sama, kun kokeilin lyhyellä matkalla maasta luoksetuloa. Tämä nyt päiväksi hautumaan, että saa miettiä asiaa.

Vakkariaksassa tiistaina olikin melkoisen pitkä ja kimurantti rata. Lopulta kuitenkin pätkissä tehden homma alkoi toimia. Chila oli superhyvä ja innoissaan ja omakin ohjaus toimi kohtuullisesti. Putkikulmien kanssa ei ollut ongelmaa, se myös meni hienosti siihen putkeen mihin pitikin, vaikka tarjolla oli niitä enemmänkin vieri vieressä. Keinu siellä seassa meni hyvin ja kontaktikin löytyi, vaikka ensin jäi liian ylös. Osasin virittää koiran sopivasti aina välitaukojen jälkeen ja kepitkin Chila meni matalana ja lujaa. Hieno fiilis! Lopuksi tietysti heitin pallon maneesin reunan taakse (mun kuuluisa heittokäsi), joten loppujumppana sain kiipeillä korkean ja erittäin pölyisen reunan ja kuplahallin katon väliseen kapeaan tilaan. Pääsin sentään poiskin.

Keskiviikkona tehtiin aamutokoilut Tiinan kanssa Löytyllä.
Ruutu: Käytössä valkoiset nauhat ja siniset tötsät lumella. Todella hyvin löytyi paikka, vaikka puoltakin vaihdeltiin. Myös matkaa voi jo lisätä aika kivasti. Pari kertaa piti pöhistä parkkipaikalle päin pallo suussa, mutta teki silti hyvin hommia.
Nouto: Chila haki omasta heitostani sekä puuta että metallia tosi iloisesti ja lujaa. Otin pari kertaa luovutusasentoon, mutta en ottanut kapulaa käteen ja vapautin siitä lelulle. Tulee viimeisen metrin hieman varovasti, muuten tosi hyvä.
Luoksetulon stopit: Kierrätystä kassin ympäri, tuli jo paljon paremmalla vauhdilla kuin viimeksi. Pari läpijuoksua, sitten stoppailua niin, että Tiina heitti pallon Chilan taakse palkaksi. Tosi hyviä ja teräviä stoppeja, sitten taas väliin läpijuoksu (pitää olla aika nopea heittämään pallo taakse kun koira tulee pari laukka askelta kohti, ennakoi muuten). Sitten jätin Chilan seisomaan ja kutsuin siitä luokse. Tuli hitaasti, mutta lähti kuitenkin laukalla liikkeelle. Tässä todettiin toimivan, että heitän pallon miltei heti tänne-käskyn jälkeen, jotta oppii napakan liikkeelle lähdön. Viimeiseksi läheltä maasta luoksetuloa. Sama homma, eli heitän pallon miltei heti, jotta lähtee lujaa.

Iltapäivällä Chila pääsi Katrin hierottavaksi. Se on viimeksi käynyt puoli vuotta sitten, eikä silloin ollut muuta sanottavaa kuin hiven kireyttä etuosassa. Nyt ei ollut sitäkään, lihakset kuulemma lämpenevät ja reagoivat poikkeuksellisen hyvin. Chila olisi välillä halunnut leikkiä Katrin kanssa ja välillä yritti pussailla, mutta lopulta alkoi nuokkua ja hoidon loputtua oli melko unelias, eikä edes viitsinyt mörköillä oudoille tyypeille kaupassa. (Hieronnat tehdään Maikin lemmikkikellarin takatilassa.) Kotona vedettiin ensin rallit Inksu-kissan kanssa ja sitten hauveli sammui kuin saunalyhty.

Postauksen kuvituksena Hansun otoksia viime juhannukselta.

Tämä ilme tarkoittaa, että Chila tietää saavansa namin tai lelun.

Sittenkin haukkuilmaisu?

Kokoonnuimme ihanassa aurinkoisessa kelissä Sipuraan hakuilemaan, siellä oli myös parin sentin lumipeite. Chila sai neljä ukkoa. Ensimmäinen oli ääniavulla ja koira ampaisi lujaa matkaan. 10 metriä ennen maalimiestä se pysähtyi, ulvoi mörköhuutoa ja jatkoi haukulla. Se tuli haukkuen minulle päin kertomaan mörkölöydöksestään ja meni sitten edelleen rytmikkäästi haukkuen ukkoa kohden minun tullessa perässä. Lähempänä Chilalle puolituttu maalimies puhui sille ja koira meni innokkaasti hakemaan lihapullia. Melko huvittava esitys oli, Chila selvästi oli vielä eilisen rauhoituksen takia hieman sekaisin. Eilenhän se tokkuraisena huusi kaikelle liikkuvalle ja mm. kirkonkellojen äänelle... Sillä on myös mörkökausi, joka tuntuu nyt koko ajan voimistuvan. Noh, tulipahan haukkuilmaistua maalimies.

Loput kolme ukkoa menivät hienosti. Ääniavulla paineli suoraan, ilman ääntä eteni siksakkia, mutta lujaa ja hyvin nenällä. 

Kuvauksellinen neiti

Ensilumi tuli muutes eilen!

Olipa kerran pieni aussie nimeltä Chila.

Chilan mielestä aamu alkoi tosi tyhmästi, koska se ei saanut aamuruokaa. Varmuuden vuoksi se maiskutteli kovaan ääneen aina kun mamma vilkaisi siihen, jos vaikka vihje menisi perille, mutta ei vain ruokaa tippunut. Mamma oli jotenkin omituisen jännittynyt, liekö unohtanut itsekin aamupalan. Sitten Chila pääsikin jännälle ajelulle, eli kesärenkailla lumiseen Lahden keskustaan. Ei ollut mitään ongelmia, onhan nuo sentään oikeasti talvirenkaat, joskin nastat on nypitty pois... Sitten mentiin ihan outoon paikkaan sisään, missä oli hurjasti kivoja hajuja ja mikä ihaninta, vastaan tuli Tanja ja Giusa. Jotain kummallista asiassa kyllä oli, kun Giusa vain murisi tervehdykseksi ja kävelikin huojuen. No Chila sai pian tutkittavakseen ihan oman huoneen, mutta sieltäkään ei ikävä kyllä löytynyt ruokaa. Sitten tuli täti rapistelemaan jotain ja Chila oli tosi toiveikas, että nytkö tädillä on jotain herkkuja. Oudosti täti vaan rapsutti peppua, eikä sitten antanutkaan herkkuja. Chilaa alkoi kauheasti nukuttaa. Mamma oli jotenkin tajunnut ottaa viltin mukaan ja Chila totesi että onkin hyvä hetki ottaa nokoset siinä omalla viltillä.

Oikeastaan se paikka olikin kauhean hyvä nukkumiseen. Välillä kuului jotain ihme ääniä ja Chila yritti hieman nykiä itseään hereille, mutta sitten kuului mamman ääni ihan läheltä ja Chila totesi, että ei hätää, voi hyvillä mielin jatkaa unia. Tunnin päästä se rapistelijatäti tuli ravistelemaan ja kun Chilaa ei yhtään huvittanut herätä, täti tökkäsi vähän ainetta olkalihakseen. Sitten taas joku täti tuli herättelemään, kun mamman ääni vain nukutti aina lisää. Lopulta Chila sai pään ylös, ihmetteli hieman kun oli mennyt ihan eri paikassa nukkumaan ja yritti kiivetä heti mamman syliin, mutta takapää oli kumman tottelematon. Kyllä se siitä sitten lähti toimimaan ja kaikki olivat kovin iloisen oloisia, puhuivat jostain A-lonkista ja 0-kyynäristä ja selkäkin näyttää hyvältä. Chila ei moisista piitannut, mutta alkoi heti tutkia löytyisikö mitään syötävää. Kotiin asti joutui odottamaan, onneksi sinnekin päästiin turvallisesti. Vähän oli hutera olo vielä, ja kun porraskäytävässä tuli joku täti taakse niin piti huutaa oikein kunnolla sille, jos se vaikka olikin mörkö. Inksu-kissa oli vähän kummissaan kotona, kun ei saanut haastettua Chilaa leikkimään ja ihmetteli, että onpa kaveri muuttunut kerralla kömpelöksi, kun peppu törmäilee välillä seiniin kävellessä. Parempi sitten vain ottaa yhdessä päikkäreitä.

Sen pituinen se.

Tätä viikkoa

Maanantaina olimme Pirttiharjun kentällä porukalla tokoilemassa. Chila teki vauhtinoutoa Einen heittäessä kapulaa kauas ja meni tosi hienosti. Chila pisti vaan korvat luimuun ja juoksi lujaa, vaikka toinen koirakin karkasi sen lähelle, kun oli tuomassa kapulaa. Sitten otin kassin kiertämistä ja pari stoppia, lähinnä tarkoituksena saada kiertämiseen varmuutta ja nopeutta. Viimeisenä pitkää seuruuta kahdessä erässä purkkipalkalla. Oikealle käännöksissä esiintyy edelleen hieman väljyyttä ja hienoista kontaktin tipahtelua. Keskityin erityisesti siihen ja paranikin loppua kohden.

Tiistaina oli vakkari-agility. Mukava rata, jossa oli paljon irtoamisia. Chila teki hienot kontaktit joka kerta puomille, vaikkei ollut markkeria. Kepeillä oli havaittavissa taas epävarmuutta, joten niitä otettiin alkunostatuksen kera erillisenä ja saatiinkin hyvää fiilistä ja rytmiä. Opetin eteen-käskyä jättämällä pallon estesuoran loppuun ja toimi tosi hyvin. Teemaksi muodostui vireen hallinta, eli lisää virettä sekä minulle, että koiralle. Kun olen odotuttanut Chilaa ja jutellut/harjoitellut yksin kuviota, pitää koiran vire ensin nostaa pallolla, sitten siitä suoraan tekemään, eikä saa itse analysoida loputtomiin... Olemme siten molemmat rennompia ja homma toimii. Kepeillä pitää kehua, muutoin turhat kehut pois, ne vain vievät koiran huomiota, ja pitää keskittyä juoksemaan lujaa ja ohjaamaan.

Agin jälkeen otimme ryhmäpaikkamakuun. Chila oli oikein innokas tarjoamaan maahanmenoja odottelunkin jälkeen. Meni heti lonkalleen, mistä en huomauttanut. Kävin useaan kertaan palkkaamassa, ekalla kerralla korjasi myös asennon. Otin myös pari vauhtinoutoa siten, että Nina heitti kapulan kauemmas, hienosti toimi taaskin. Chila juoksi minulle asti kapula suussa, vaikka vapautin jo aiemmin, ei malttanut luopua kapulasta ennenkuin oli ihan lelussa kiinni. Viimeiseksi vielä muutama tokohyppy liikkuroituna, mutta niin että aina lensi pallo suoraan palkaksi. Chila oli nyt kovasti innoissaan ja jopa varasti hypylle. Parempi niin. Kaikenkaikkiaan jäi oikein hyvä mieli treeneistä.

Kuva on otettu muutama päivä sitten, tänään oli jo valkoista huurretta kaikkialla.

Keskiviikkona Chila kieltäytyi syömästä aamuruokaansa, herkkuja, mitään. Olin todella huolissani, koska se ei eläissään ole kieltäytynyt syömästä mitään. Se nukkui paljon päivällä, mutta lenkillä juoksenteli ihan ok ja kakkasi. Illalla söi jo hivenen ja piristyi kovasti. Yöllä se oksensi ja tänään aamulla oli täysin oma itsensä. Ilmeisesti joku koirien vatsatauti, sitä kuulemma nyt paljon liikkeellä. Vähällä päästiin, tänään se juoksenteli pirteänä heppalenkillä mukana.

Kyllä toko on kivaa!

Sunnuntaina pääsimme Korrien koulutuspäivään Pennalaan. Olin Pekan ryhmässä ja sain jo paljon hyvää oppia ennen omaa vuoroamme, mm. selkeät ohjeet miten voi kouluttaa tunnarin ja ohjatun noudon. Kuulimme myös esimerkkejä huumekoirien nenänkäytöstä, pointtina lähinnä, että ihmisen on turha yrittää koiralle selittää miten sen pitäisi nenäänsä käyttää, se on siinä asiassa ekspertti.

Kopioin tähän Oilin selkeät muistiinpanot tunnariin liittyen, toivon ettei hän pahastu.
"Vinkkejä tunnariin nuorelle koiralle
- käytä aina uusia kapuloita (tarkoittaa siis vieraita kapuloita, jotka eivät ole olleet edes omassa autossa - kuten kisassa)

- jos toistat, vaihda kapuloiden paikkaa selkeästi (edellisen oman kapulan haju jää maahan ja saattaa sekoittaa koiraa)

- älä revi ruohoa kapuloiden päälle, koska koira saattaa alkaa etsiä ruohon hajua
- älä kaiva vain omaa kapulaa piiloon maahan (hiekkaan), koska saattaa oppia etsimään maan hajua
- jos piilotat maahan, niin riko maata muualtakin
- voit piilottaa joskus kolme väärää ja oikea on muiden kolmen kanssa näkyvissä (ettei opi aina ottamaan vain sitä, mikä on piilossa)

- opeta kokonaisuus: aina välimatka 10 m kapuloille, ohjaajan käännös paikalla jne (jos haluat olla lähellä kapuloita, tulee koira silti 10 m päästä)

- kun koira ottaa oman, ole hiljaa asennossa (kisamaisuus, luottamus)
- jos ottaa väärän, mene koiraa vastaan, mutta älä moiti vaan juttele jostain muusta (koiralle riittää, että kisamaisuus katkaistaan)
- tämän voit tehdä myös, jos koira hämpsii kapuloita

- älä tee kuin kerran, jos tekee hyvin

- älä neuvo koiraa nenän käytössä"

Chila teki ensimmäisessä osuudessa noutoa. Olen palkannut sitä vauhtinoudosta lelulla ja luovuttamisesta nameilla. Nyt tuli käsky unohtaa namit, palkkaan aina lelulla. Siten koiran ei tarvitse miettiä, kumpi tulee. Teimme pitkän matkan noutoharjoitusta siten, että heitin ensin kapulan itse, Pekka otti sen, vei vähän eteenpäin ja heitti kauas. Kapulan vielä ollessa ilmassa, päästin Chilan noutamaan. Sen tullessa hyvällä laukalla, vapautus ja leluun. Tämä toimi tosi hyvin, Chilalle alkoi tulla kiire hakea kapula ja myös palauttaa se vauhdilla. Läksyksi saimme tehdä tätä muutaman päivän, sitten ottaa luovutus mukaan, aluksi auttaen kädellä oikeaan kohtaan.

Toisessa osuudessa Chila teki luoksetuloa stoppien kera. Laitoimme estejohteen keskelle kenttää (Chila ei välttämättä tajua muita kierron kohteita niin hyvin) ja koira kiertämään sitä. Kun Chilan naama näkyi johteen takaan, annoin luoksetulokäskyn. Lähempänä minua, kun oli vielä hyvässä laukassa, vapautus ja leluun kiinni. Sitten uusi kierto, luoksetulokäsky, stoppikäsky. Heti stopin huudettuani Pekka heitti lelun Chilan taakse, samalla vapautin sen. Stoppi tehdään, kun se on tullut n. 1/3 matkaa minua kohti. Tähän joitain toistoja, välillä läpijuoksuna, välillä stopaten. Sitten vein koiran seisomaan stoppikohtaan. Siitä kutsun luokse, leluun kiinni. Kun tulee hyvin, käsken maahan lähellä minua ja lelu lentää etujalkojen väliin. Tähän myös toistoja vaihdellen läpijuoksuun ja maahan-käskyyn. Viimeisessä vaiheessa koira jätetään maahan lyhyelle matkalle, siitä kutsutaan luokse ja leluun kiinni, tällä tehdään vauhtia viimeiseen pätkään. Välillä myös pitkältä matkalta suoria luoksetuloja. Chila tuli todella lujaa luokse, vaikka oli stoppailtu, koska kiertäminen ja tuo vaiheittaisuus sai sen pitämään niitä kaikkia eri juttuina. Kun nämä sujuvat aletaan välillä tehdä kokeenomaisia luoksetuloja stoppien kera. Aina pidetään kuitenkin selkeinä nuo välimatkat, eli pysähdys kauempana ohjaajasta ja maahanmeno lähellä ohjaajaa, niinhän ne kokeessakin menevät.

Kysyin vielä kaukoihin vinkkiä Riitalta. En meinaa päästä Chilasta kauemmas S-M-vaihdossa, niin että hissitekniikka säilyisi. Olen miettinytkin laudan laittamista takatassujen alle, mutta vaihtoehdoksi Riitta antoi kosketusalustan etujalkojen väliin. Kun koira tekee nenäkosketuksen, niin ensimmäisessä vaiheessa menee etujalat alas ja koira pyllistää, kun se toimii niin takapääkin alas. Tätä aion testata, koska Chila pyllistää herkästi kosketusalustan kohdalla ajatellessaan olevansa agilityn kontaktilla takajalat korkealla.

Päivä oli mahtava ja antoisa, vaikka lämpötila aiheuttikin minulle syväjäädytystilan. Tokomotivaationi sai aimo-buustin ja oli ihanaa saada kehuja omasta koulutuskyvystä ja kyvystä tulkita koiraa. Pekka kysyi jossain vaiheessa monesko koira tämä minulle on ja katsoi epäuskoisesti, kun sanoin että ensimmäinen. Mutta eivätpä nuo paljoa hevosista eroa...

Lopuksi kuvia lauantain ihanalta syyslenkiltä Tiilinjärvien ympäri Hollolassa.

Oon nyt hetken tässä kauniina, niin saan taas luvan juosta.

Täysii!!! Suossa mennään suojuoksua (=reikäpäistä hepulirinkiä), mitään tylsiä pitkospuita tarvita...

...tai jos mennään pitkospuilla, niin mennään täysii!!!

Missä te viivytte, mennään jo!

Hakua & tokoa

Torstaina hakuilimme pienellä porukalla Sipurassa. Haluan keskittyä suoristamaan Chilan pistoja, joten se etsi neljä ukkoa ääniavuilla, niin että loppumatka sen oli pakko etsiä nenällä. Hyvin menikin, suoraan ja lujaa ja nenä auki.

Olen lupautunut toiseksi pääksi viestille, kun Chilan ikäisestä Giusa-aussiesta tehdään viestikoiraa. Muiden koirien tehtyä hakua, otimme Giusalle sen tokat viestitreenit. Se menee ihan tolkuttoman kovaa ja näyttää ihan vesiskootterilta tullessaan isojen vesipassien läpi. Hauska opetella uutta lajia sen kanssa, mistä sitä tietää, jos vaikka joku seuraava koirani tekisikin viestiä.

Perjantaina saatiin kiva tokoporukka kasaan ja tapasimme Kilpiäisissä. Chila teki ensin noutoa, häiriönä sen takana ruutua vinkulelulla tekevä koira. Chila jopa karkasi kerran ruutuun (sehän ei normaalisti paljoa välitä muista), mutta tsemppasi sitten taas. Se nouti sekaisin metallia, ohjattua ja 650g kapulaa, välillä otin loppuun asti ja välillä vauhtinoutona, niin ettei se tiennyt kumpi tulee. Hyvin meni ja kokonaisuuskin alkoi toimia. Sitten otimme hyppyä, ihan vain motivaatiotreeninä, niin että heitin pallon aina, kun se hyppäsi reippaasti, enkä pysäytellyt joka kerta hypyn taakse. Illan jo hämärtyessä teimme paikalla istumiset ja perään paikkamakuut. Molemmissa palkkasin odottamisesta "tuomarin puhuessa" (tästä välillä ottanut painetta) ja Chila menikin maahan yhdellä käskyllä ja hyvään asentoon. Kävin myös piilosta palkkaamassa useamman kerran. Tämä selvästi toimii, ilme oli kerta kerralta parempi, eikä paineistunut kävellessäni kohti. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin istumisenkin piilossa. Näiden jälkeen laitoin herkkupurkin autolle ja teimme seuruuta kisanomaisesti (kehuin kyllä parissa kohtaa ja annoin ylimääräisen käskyn ennen täyskäännöksiä). Vire oli hyvä ja vain parissa juoksukäännöksessä toivomisen varaa. Teimme pitkän seuruun, eikä vire yhtään tippunut. Siitä loppupalkalle, hieno likka.

Tiistaitreenit

Päivällä reenailtiin tokoa Tanjan kanssa Löytyllä. Chilalla oli kiva mielentila koko ajan.
Nouto: Vauhtinoutoa metallilla, kiersi aina kapulan taakse ja tarttui hyvin. Tuontivauhtia saisi olla vielä enemmän, mutta enimmäkseen tuo laukalla. Myöhemmin otin luovutusta ja pienen pätkän seuruuta puukapulan kanssa, meni tosi hyvin.
Luoksetulon stopit: Juoksutettiin Chilaa Tanjan ja minun välillä, sai namin aina tullessaan luokse. Minä välillä pysäytin kun oli tulossa, sitten vapautin palkalle Tanjan luo. Chila oli hämillään alkuun, mutta alkoi hyvin hiffata jujun.
Ruutu: Vuorottelin läheltä ja kaukaa, välillä lelu ruudussa, välillä ei. Sujui hyvin ja Chila haki hyvin ruudun paikkaa, jos alkuun meni väärään kohtaan. Ei lähtenyt enää haahuilemaan ruudun taakse juurikaan. Onnistuin melko hyvin heittämään pallon Chilalle suoraan.
Paikalla istuminen: Hienosti, ei haitannut vaikka vieressä käytiin palkkailemassa.
Kaukot: Tarjosi vain maasta seisomaan nousemista, koska sitä on tehty viime aikoina paljon. Maahan mennessä jätti kyynärpäät aavistuksen koholle. Hieman jumpattiin siis I-M-I siirtymiä lyhyemmältä matkalta, jolloin toimi hyvin, mutta jostain syystä tänään Chila ei kestänyt etäisyyttä paria metriä enempää.
Seuruu: Alkutreenin aikana lyhyitä pätkiä palkattuna, käännöksissä annoin tehostekäskyn ja pidin katsekontaktia. Meni oikein hyvin. Treenien lopussa pitkä seuruupätkä käännöksineen, yritin enemmän katsoa eteenpäin. Vähän kontakti tippui joissain käännöksissä oikealle, mutta komensin ja se auttoi hyvin. Tästä loppupalkalle.

Hauskasti kuvakulma huijaa, ihan kuin este olisi valtava.
Kuva: Tiina Pesonen

Agilityssa oli kiva rata ja huomasin taas oppineeni jotain. Viskileikkaus onnistui parilla yrityksellä ja sylkkärinkin olen vihdoin tajunnut oikein. Chila meni loistavasti kepeille tosi vaikeasta kulmasta, enkä päästänyt sitä kertaakaan karkaamaan tokavikasta keppivälistä. Pöytä meni hienosti radan keskellä, vaikkei sitä juuri ikinä tehdä. Yksi kuvio oli taas kamalan vaikea, piti juosta takaperin ja kääntää ja hallita pitkät heiluvat käsivarret, mutta selvittiin lopulta siitäkin... Kaiken kaikkiaan hyvä päivä.

Aktiivilauantai

Lauantaina päivällä treenasimme isolla porukalla Asikkalan maneesilla. Ensin Chila teki tokojuttuja. Aluksi paikkamakuu. Meni huonosti maahan, pistin uudestaan. Etujalat menivät nätisti, korjasin hieman vasenta takatassua, että on tukevasti. Pysyikin tosi hyvin, olin piilossa. Tein muutaman uuden lähestymisen tullessani piilosta ja kävin palkkailemassa, koska Chila edelleen näyttää onnettomalta kun tulen kohti. Sitten paikalla istuminen, jäin näkyviin. Hyvin nökötti istualtaan. Vierestä vapautettiin koirat aiemmin ja Chilan yksi jalka meinasi lähteä mukaan riehakkaaseen menoon, mutta pysyi kuitenkin. Kun vapautin, haukahti. Ohhoh.

Chila teki hyppynoutoa ohjatulla ja metallilla. Häiriö oli todella kova, koska vieressä Mette teki agi-keppejä ja toisella puolella tehtiin ruutua, moni ihminen kiljahteli, jne. Chila ei olisi tahtonut noutaa parin kerran jälkeen, lähti haistelemaan maata kapulan luona. Komensin tiukalla äänellä ja johan tuli kapula sukkelasti. En palkannut kuin kehuilla, jos ei ottanut kapulaa heti, ja lopuksi taas noutikin oikein hyvin. Hyppy oli kiva, joten palautus oli aina oikein iloinen ja luovutus oli hyvä.

Ruutu: Tajusin, että Chila ehdollistuu siihen, mihin pallon heitän kun palkkaan. Eli kun olen palkannut heittämällä pallon sen taakse, Chila lähtee etsimään ruutua taaempaa ja taaempaa. Kun heitin pallon Chilan suuhun sen ollessa ruudussa, meni se seuraavallikin kerralla oikein. Tarkkaa heittokättä vaatii tämä ruutuhomma...

Lepotauon jälkeen otimme vähän agia. Kepeillä paneiduimme tokavikan välin dilemmaan, ja nyt minun pitää vain oikeasti  tajuta jatkaa suoraan vähän keppien jälkeen ja palkata vasta hetken päästä, ei heti vikalta kepiltä, eikä käännytä heti vikalta seuraavalle esteellekään. Eli todella leikin itse, että kepit jatkuvat vielä vähän, silloin en tee mitään tahatonta ja Chila menee kepit loppuun asti. Keppien alun Chila hakee hienosti ja menee alkupätkän itsenäisesti, vaikka en olisi ihan vieressä. Sitten teimme vauhtisuoraa parin hypyn yli keinulle. Lentokeinuja ei tullut, sen sijaan hieman saattoi olla kyseenalainen ylösmenokontakti, kun en yhtään jarruttanut. Otin kupin alasmenolle, koska taas jäi liian ylös. Pari kertaa kupilla, sitten ilman, tuli hieno kontakti. Tiinalle kiitos kuvaamisesta!

Päätteeksi Chila pääsi yhteislenkille Tiinan ja Lauran koirien kanssa. Lauran neljää porokoiraa se ei ennestään tuntenut ja oli hieman ihmeissään aluksi, kun sai haukkuvan lappalaislauman peräänsä. Hetken päästä se kuitenkin totesi kilpajuoksun olevan kamalan kivaa, koska Chila oli selvästi nopein ja peineli pelloilla tuhatta ja sataa muiden vuorotellessa perässä. Kylläpä oli väsynyt ja onnellinen aussie lenkin jälkeen. Siihen päälle vielä tallikeikka, niin johan nukutti.

Kuvaaja: Tiina Pesonen