HOT-toko 2

Teemana jäävät ja luoksetulo. Chila ei innostunut nähdessään kentän, koska viimeksi siellä oli vähän tylsää sen mielestä. Nostatin sitä pienillä helpoilla jutuilla, mistä sai paljon nakkia. Aijan ohjauksessa teimme jääviä ja Chila teki hienosti. Sain hyvät vinkit käsiapuihin, kun nyt olen tehnyt isot avut, jotta pysähdykset ovat varmasti nopeita. Maahanmenoon täytyy vain tehdä pieni käsimerkki ja hieman niiata kävellessä, ettei tarvitse pysäyttää omaa vauhtia. Seisomisessa kannattaa tehdä käsimerkki heilauttaen kättä hieman vasemmalle, eikä pamauttaa kädellä koiraa nenään. Simple, but works. Chila ennakoi jääviä helposti, joten lyhyitä seurauksia tai kulman jälkeen jäävä liike, ei treeneissä ikinä suoralla linjalla, eikä lähtöä perusasennosta.

Luoksetulossa Chila oli hieman epävarmassa mielentilassa, kenttä, takana agihallista kuuluvat äänet ja vieraat koirat ilmeisesti vaikuttivat. Oli vilkuillut ympärilleen kun kävelin poispäin, eikä tuijottanut selkääni kuten yleensä. Palkkasimme siis välillä, niin että Elina naksautti kun kävelin poispäin ja Chila katsoi minua. Pallosta Chilan vire nousi ja teki sitten ihan normisti hyvän kokonaisen luoksetulon. Luoksetulon stoppeja harjoittelimme kierrättämällä siivekettä ja pallon avulla pysäytys tai oman liikkeen avulla maahan, ovat kuulemma hyvällä mallilla.

Tiistai-agit ja TOKO-cup

Tiistain agitreenit, kouluttajana Enni. Tein radan taas pätkissä, jotkut pätkät menivät jopa kerralla oikein. Chila oli hyvä ja kaarteet tiukkoja, jos vain kerroin sille ajoissa mihin pitää mennä. A:lla hyvä kontakti ja kepit molemmilta puolilta ok, olivat keskellä rataa. Valssit menivät hyvin, mutta minulle piti aina sanoa, että tee tuohon valssi, en osaa vieläkään itse arvioida mihin se olisi fiksua tehdä. A:n jälkeen oli suoraan rengas ja siitä mutkaputkeen ja kepeille, se meni Chilalta todella hienosti. Chila on alkanut selvästi sisäistää, että kepit kannattaa tehdä vauhdilla loppuun, siellä vasta saa palkan.

Tänään alkoi TOKO-cup Asikkalasta, olin jo aikoja sitten luvannut sihteröidä siellä. Kyseessä on siis epäviralliset tokokisat, jotka mennään virallisten sääntöjen mukaan. En aikonut osallistua, etten aiheuta koiralle epäreilua tilannetta, kun en ole koskaan tehnyt kisanomaista harjoitusta. Kisat alkoivat EVL:sta ja ALO oli viimeisenä. AVO:ssa oli vain kaksi osallistujaa, joten hain Chilan suoraan autosta tekemään paikkamakuuta. Itse pysyin näkyvillä. Myrtti lähti vierestä kävelemään ja Chila vilkuili sitä, mutta muuten tapitti minua todella hyvin ja hyvässä asennossa kolme minuuttia. Lopulta päätin saaneeni sen verran kokemusta katselemalla muita, että verryttelin nopeasti koiran ja osallistuin lopuksi itsekin ALOon, tosin palkkasin väleissä koiraa ja tulokseksi tuli siis nolla. Chila oli aivan innoissaan. Seuruu oli hyvää sekä hihnassa että ilman, hyvä vire ja hyvä kontakti. Myös juoksupätkät ja täyskäännökset menivät hienosti, vaikkemme ole niitä treenanneet oikeastaan ollenkaan. Liikkeestä maahan ja seis olivat hienot, autoin käsiavulla reilusti. Luoksetulo oli myös super, kunnes siirtyi sivulle liikkurin käskystä. Liikkurin kanssa emme ole ikinä tätä tehneet, joten nyt vaan liikkureita meille treeneihin... Hyppy on vielä kesken, otin sen treeninä, en edes yrittänyt valmista liikettä. Olin todella otettu Chilan pitkistä palkattomista seuraamiskuvioista, se innostui koko ajan vain lisää. Tämä oli hyvä kokemus, ehkä uskallan vielä oikeastikin kisaamaan tämän vuoden puolella. Videonpätkääkin laitan kun ehdin, tässä pari otosta videolta... voi verrata eri seuraamistyylejä:

HOT-toko 1

Tänään alkoi HOTin ALO/AVO-kurssi Hollolassa kentällä, jolla emme ennen ole olleet. Ensin oli kehään tulo, luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Paikallaolossa Chilalla vähän pyöri pää, kun kavereita käytiin palkkaamassa ja se lumpsahti lonkalleen kerran, mitä ei ole koskaan ennen tehnyt. Kävin korjaamassa asennon ja loppu menikin paremmin. Sitten kolmessa pisteessä harjoittelimme häiriötä, seuraamista ja perusasentoa. Chila oli väsynyt todella lämpimän päivän takia, se oli viettänyt päivän tallilla eikä saanut levätä välissä. Hienosti se skarppasi häiriössä. Ensin se oli maassa, sitten istui, itse oli pari metriä sen edessä ja Reija heitteli palloa ja antoi sitten käskyjä. Chila hairahtui kerran per asia, mutta samaan lankaan se ei mennyt toista kertaa. Lopuksi se oli perusasennossa kontaktissa, eikä juurikaan vilkaissut edes häiriköintiin päin. Sitten odottelimme jonkin aikaa ja Chila alkoi nukkua. Se oli melko uninen seuraamisessa, mutta se oli toisaalta hyvä, koska ongelmat korostuivat, eli lähinnä minun hiipimiseni aiheuttama epävarmuus koiralle. Aija uhkasi äänittää minulle C-kasetin, jossa on tahti 1-2-1-2, että muistan kävellä normaalissa tahdissa eteenpäin. Pitää myös tehdä harjoituksia, joissa Chila tulee seuraamaan jostain muualta kuin perusasennosta, nyt olen fiksoitunut siihen, että aina on ensin perusasento. Perusasennossa Chilalla ei ole ongelmaa, joten sitä emme enää väsyneellä koiralla hinkanneet. Sain lopuksi vielä loistavat neuvot, kuinka edetä noudon kanssa ja hyppyynkin treenivinkit Aijalta.

Sehän näyttää jo ihan koiralta :)

We love agi

Meillä on ainakin Chilan kanssa hauskaa agissa, jos ei muuta. Chila pomppii ilmaan joka välissä (mitä se ei muualla tee) ja keskittyy loistavasti töihin. Minä saan ahaa-elämyksiä ja ohjaan välillä hyviä (pieniä) pätkiä, joten kuvittelen olevani varsin kehityskelpoinen, ja välissä sählään niin, että ei voi kuin nauraa. Chila menee mihin ikinä ohjaan, onnellisen tietämättömänä siitä, että ohjaan puolet ajasta mihin sattuu.

Tänään oli kouluttamassa Enni. Tein radan viiden esteen pätkissä. Heti alkuun piti ohjata koira esteen yli oman selän takaa ja tiukassa kaarteessa putkeen. Ja sehän meni! Putkesta takaakierron kautta puomille, todella lujaa meni, mutta kontakti oli hieno! Seuraava pätkä sisälsi välistävedon ja takaakierron, sen jälkeen piti tehdä semmoinen takaakierto, missä itse pitää osata kiemurrella niin, että koira tajuaa missä sen pitää olla parin esteen päästä. Meinasin kuolla nauruun ensimmäisen räpellykseni jälkeen, mutta saatiinhan se tehtyä! Loput eivät olleet monimutkaisia kiemuroita, mutta kepit olivat Chilalle uudenlaisessa paikassa ja se meni hienosti silti. Lopuksi vielä kepit vasemmalta irrallisena ja se meni aivan yhtä hienosti kuin oikealta! Vähänkö mulla on fiksu koira.

Katariina Kainulaisen koulutuksessa

Tänään olimme VAU:n järkkäämässä Katan TOKO-koulutuksessa. Aikaa oli ruhtinaallisesti ja Chila sai neljän tunnin kuluessa tehdä useamman vartin pätkän.Sen vire oli hyvä ja into vain parani loppua kohden, olin todella tyytyväinen. Se sai myös Katalta paljon kehuja. Kata vain ihmetteli alkuun, että onpa pyöreä ja pentumainen pää bortsuksi... no juu, kun se onkin aussien pää. ;)

  1. Seuruu hyvällä mallilla. En tykännyt kontaktin säröistä oikealle kaarrettaessa, mutta ei kuulemma ole hätää, johtuu lähinnä siitä että itse hiivin. Siispä reippaasti eteenpäin ja Chila teki tosi hyviä pitkiä seuraamispätkiä käännöksineen, eikä kontaktikaan tipahdellut alun jälkeen juurikaan. Käytän nyt seuraamiseen käskyä "katso", toimii paljon paremmin. Yksi tokohyppy seuraamisen lopuksi, hienosti meni.

  2. Nouto. Hetsaten vauhtinouto ok, tuli hyvin vinkupatukkaan ja toisella kerrallakin tiputti kapulan juoksenneltuaan hetken perässäni se suussa. Staattisen kapulan haku ok, pyysin tuomaan minulle asti ja muutaman pudotuksen jälkeen toikin, ihan iloisella ilmeellä jopa. Sitten pitoharjoituksia, oli melko vaikeaa alkuun ja Chilaa yökötti kapula. Muutaman yrityksen jälkeen piti ok. Kata käski yrittää kokonaista noutoa. Chila toi iloisesti, tiputti metrin ennen minua. Pyysin uudestaan ja toi melko hyvin, vähän vinoon asentoon. Nyt vain kaikkia näitä sekaisin treenissä, lisäksi kapula suussa hyppyä, putkea, agirataa jne. Kokeilimme hypyn yli noutoa. Tiputti kapulan ennen kuni hyppäsi, palasi hakemaan ja hyppäsi yli kapula suussa. JEE! Kyllä se vielä noutaa...

  3. Jäävät. Seisominen vielä epävarma, mutta kuulemma kokeessa olisi täysin hyväksyttävä. Haluan siitä todella selkeän, joten treenaamme vielä niin, että pysäytän kääntymällä koiraa vasten, jolloin vähän hätkähtää ja etuset pysähtyvät tasan. Istuminen erittäin hyvä, pieni käsimerkki riittää. Maahan hidas, keskittyy asettelemaan jalkojaan. Ohjeena tehdä väliin paljon leikin lomassa nopeita maahanmenoja, sitten taas liikkeestä maahan, jotta saadaan nopeutta. Iso apu vielä maahanmenoon, jotta tekee nopeasti.

Lopuksi yhteispaikallaolot. Koirat seurasivat kaksi ympyrää, sitten riviin istumaan, Chila keskellä. Chila oli vähän ihmeissään jonossa seuraamisesta, kun ei ole sitä tehnyt, mutta ihan hyvin toimi, alkuun tiputteli kontaktia. Istuen paikallaolo hyvä. Toinen paikallaolo maassa. Valui etuosaltaan vasemmalle, korjasi etusten asennon. Hyvä, koska tiedosti ettei saa valua. Kata kierteli koirien lomassa, Chila muutaman kerran vilkaisi. Olin n. kolmen metrin päässä. Takana tehtiin kovalla kiljumisella agia, Chilalla heiluivat vain korvat sinne.

Lapsella on kurapuku

Juuri sopivasti kevään kurakelejä varten Chila sai mittatilauksena tehdyn Janutexin kurapuvun. Hinta oli sama kuin Hurtan puku olisi maksanut ja koska Janutex on Lahtelainen firma, Chila mitattiin siellä viimeisen päälle ja postikuluja ei syntynyt. Puku on kevyttä ja loistavasti vettä ja kuraa hylkivää kangasta, kaulukseksi valitsin poolokaulouksen, jonka saa tarvittaessa vedettyä vaikka korville ja kylkiin otin pitkät heijastimet. Chila ei kurapukua muualla varmaan tule juurikaan käyttäämään, mutta tallille se on ihan must. Muuten on pestävä koko otus ennenkuin sitä voi edes ottaa autoon ja se on myös hankala saada pestynä ja märkänä tallista kurapihan yli autoon. Haalari poisti koko ongelman. Chila oli aluksi melko surkea haalarissaan, mutta riemastui kun aikansa pidäteltyään tajusi, että se päällä voi tosiaankin pissiä. Vielä kun pääsi heppalenkille, niin alkoivat jalatkin kyetä liikkumaan ja loppulenkistä meno näytti jo melko normaalilta. Haalari on varta vasten mitoitettu niin, että Chila kykenee laukkaamaan ja loikkimaan se päällä.

Okei, tämmönen tällä kertaa. Voidaanko nyt riisua tämä samantien?

Nyt alkaa mennä jo vähän pitkälle, otetaan nyt tämä pois jotta voin liikkua, jooko?!

No ehkä en kuole, pääsin kuitenkin tallille. Voin ehkä harkita kohta liikkumistakin.

Agitreenit ja VAU:n vapaavuoro

Tiistaitreenit menivät kivasti ja Chila toimi hyvin, kuten yleensä. Tehtiin ainakin kiertoa ja jarrua ja joku minulle vaikea kuvio, missä koira jäi hetkeksi selän taakse. Mukana oli rengas ja okseri. No broblemos. Chila myös söi vähemmän hevosenkakkaa, kun olen nyt aktiivisesti palkinnut sitä namilla tallilla ja maneesilla aina kun pysyy lähellä ja ohittaa kikkareet syömättä. Teimme ensimmäistä kertaa maxi-hypyillä (tarkoitus ei ole vielä hyppyyttää jatkuvasti niillä) ja Chila pompahteli yli kuin ei olisi nostoa huomannutkaan. Keinu meni hienosti, Chila pysähtyi ensimmäistä kertaa itse odottamaan, että keinu keinahtaa, eikä juossut täysiä keinun toiseen päähän. Myös kepit olivat hyvät, teimme pelkkää vasenta puolta, koska oikea on ollut nyt huimasti parempi kuin vasen. Tarvitsee apua, mutta alkoi hakea itse rytmiä ja vauhtia. Minun pitää muistaa pitää itseni sen pään edessä, käsi ei heilu vaan osoittaa millä korkeudella Chilan pään kuuluu olla ja pitää sen tarpeeksi rauhallisessa tahdissa, kunnes osaa rytmityksen itse alusta asti. Oikealta se osaa jo.

Keskiviikkona tokoilimme VAU:n vapaavuorolla Ruusulantien hallilla, jossa Chila käynyt pari kertaa ja viimeksi ei ollut niin kivaa. Nyt oli kuitenkin rento koira ja meni kauhealla innolla sisään. Alkuun luoksepäästävyys kahden eri vieraan ihmisen toimesta tokokurssin rivin jatkona istuessa ja paikallaolo (n.2min). Molemmat menivät hienosti, vaikka viereinen koira häipyi kesken. Chila teki pari nopeaa vilkaisua sivuille. Sitten siirryimme hallin perimmäiseen osaan tekemään hommia itseksemme, kahden eri tokokurssin pyöriessä muissa osissa. Äänitaso oli siis melko korkea ja erilaiset käskyt kaikuivat vähän väliä.

Seuraaminen: Hyvä kontakti, hyvät käännökset. Muutaman metrin pätkiä. Perusasennossa välillä korjailee yli-innostuneena takamustaan taakseni, erityisesti huomiota nyt siis siihen, että oma hartialinjani pysyy suorana.

Paikallaolo maaten 8 min: Paino valui hieman oikealle, oli lopuksi hassusti kallellaan, muttei lonkallaan. Tuijotti minua hienosti, ei välittänyt vaikka lähistöllä tehtiin tokohyppyä ja takaa kuului käskyjä. Kaikki olivat vieraita koiria ja ihmisiä. Odotti rauhassa palkkaa maassa ja pomppasi reippaasti myös kaskystä istumaan sivulle (aiemmin ollut hyvin epävarma, saakohan tästä kuitenkaan nousta).

Tokohyppy: Vein namin esteen taakse ja kävelin esteen yli Chilan viereen. Kesti tämän hienosti. Käskyllä yli, käännös peppu ilmassa ja nokka maassa namissa ympäri ja aavistuksen epävarma jääminen seisomaan katse minua kohti. Tästä naks ja kehut ja meno esteen yli koiran luokse palkitsemaan lisää. Toistoja muutama ja koko ajan meni hienommin ja varmemmin ja seisomaan jääminen oli selkeä ja suora. Taitava mussukka!

Jäävät: Liikkeestä seis hyvä ja pienennän käsimerkkiä koko ajan, voi olla että sen voisi jo jättää poiskin, mutta haluan olla varma ettei etuaskelta tule. Liikkeestä istu paranee vauhdilla, istui tosi nopeasti ja käsimerkkiä pääsi tässäkin pienentämään. Liikkeestä maahan on vaikein tällä hetkellä, kun on hinkattu etujalkojen asentoa pelkässä maahanmenossa. Chila heittää aina toisen etusen pidemmälle eteen. On nyt tajunnut että etutassut pitäisi olla samassa, mutta siihen pitää keskittyä, joten maahanmeno on nyt hidas. Kyllä se siitä taas kohta nopeutuu, mutta autoin nyt namikädellä vauhdikasta maahanmenoa ja toimi ok. Lopuksi vielä luoksetulovauhdista maahan eteeni, lämähti todella vauhdilla maahan, joten tekniikka on kyllä hyvin hallussa. Chilalla oli kamalan kivaa ja se olisi jatkanut varmaan läpi yön, joten siihen oli hyvä lopettaa ja päästää se pellolle riekkumaan vinkupallon kanssa.

Tänään olisi ollut agiepikset, mutta harmikseni ristiselkäni on kipeä ja ärtyi tiistain ratsastuksesta ja agista niin pahaksi, etten uskalla juosta nyt yhtään, kävelykin on vaikeaa. Saisi parantua äkkiä, meillä on jo Chilan kanssa tylsää.

Tokoilua itseksemme

Ensin kelivaroitus: Kävin poikkeuksellisesti kävelyllä asfaltilla, äitini ja Chilan kanssa. Enpähän mene enää, ainakaan ennen kesää. Chilan mahanalus ja jalkakarvat olivat täynnä pitkiä öljyisiä rastapatukoita. Se yritti syödä niitä ja minä yritin putsata niitä lumeen. Ei lähteneet. Lopulta harjasin Chilan vanhempieni pihalla lumessa (ettei öljy sula sisätiloissa) ja revin kököt irti harjan kanssa. Chilaa se sattui, mutta kiltisti se vain antoi minun hoitaa homman. Tassut pestiin lopuksi. Huh, kamala kokemus. Onneksi äidillä oli Chilalle varastossa possunkorva, niin pikkuisen mieli kohentui kummasti.

Tässä Chila 8vk tapaa vauvan. Ne ovat olleet pelottavia siitä asti. Nyt kyläilimme saman vauvan luona, joka liikkuu jo pystyasennossa ja sanoo "Maahan Hila, istu Hila, tänne Hila!" ja Chilan, tai siis Hilan mielestä lapsi oli jo melkein siedettävä. Ilme oli hieman kärsivä, mutta Saana sai silittää ja tulla viereen lukemaan Hilalle Puppe-kirjaa, eikä Hila murissut yhtään.

Chila ei ällöä kapulan ottamista suuhun enää kovin paljoa, nappaa sen sisälläkin ihan hyvin ja tuo minulle, mutta luovutus on kauhean vaikeaa jos siihen yhdistää yhtään liikettä. Tätä alamme nyt työstää, jos saisi ihan askeleen-kaksi liikettä ja nätin luovutuksen, jossa koira ei yritä kiemurrella, näyttää hakatulta ja kääntää itseään johonkin ihme solmuun, ettei tarvitsisi luovuttaa. Luulen että kun pääsemme tuohon, niin pitempi matka ei tule olemaan ongelma, mutta tämä tulee olemaan pitkän ajan projekti.

Eilen tokoilimme Löytyllä, häiriönä jonkun ukon flexissä hengaileva uroslabbis, joka välillä oli irtikin eikä totellut yhtään. Onneksi ukko älysi sentään pitää sen kiinni, kun Chila oli kentällä. Kenttä oli osaksi jäässä, osaksi kuraa ja osaksi lunta. 

- Pieni paikallaolo maassa, kurassa, mikä oli Chilan mielestä aivan hirveää. Pysyi kuitenkin, jäin aika lähelle enkä pitänyt kauaa. Nousi luvatta istumaan kun tulin vierelle. Toinen paikallaolo lumessa, se meni hienosti ja Chila vilkaisi vain labbista pari kertaa, mutta korjasi heti kun hieman älähdin. 

- Tokohyppyä, joka oli lumessa, mutta se ei haitannut Chilaa yhtään. Kerran se kokeili nostaa etutassut esteen päälle kun oli hypännyt ja kääntynyt, mutta siitä kielsin ja Chila alkoi tajuta jujua. Teemme hyppyä vauhditta ja menen aina koiran perässä esteen yli palkkaamaan, tai enemmän niin että palkka tulee esteen yli kädestäni, koska Chilaa vähän ahdistaa kun astun esteen yli sen viereen ja haluan sen seisovan reippaana toisella puolella. - Seuruuta ja teemana kontakti. Minun pitäisi varmaan vaihtaa seuruukäsky, mutta pelkään sanovani sitten koko ajan väärää. Kontaktissa on vähän ongelmaa, koska Chila kulkee todella paljon irti vierelläni käskyllä "siinä". Silloin sen kuuluu vain tulla nätisti vieressä, ei tarvitse pitää kontaktia. Sivu-käsky on liian lähellä siinä-sanaa... Seuruu meni kuitenkin alun jälkeen ihan hyvin ja saatiin pitempikin pätkä tehtyä. Vasemmalle käännökset toimivat hyvin, mutta oikealle kääntyessä kontakti usein tippuu hetkeksi, täytyy siis naksautella ahkerasti oikeita käännöksiä. Asento ja paikka ovat edelleen hyvät, mitä nyt pystyin katsomaan. Oma olkapääni meinaa ohjata koiraa sivulletulossa, koska teen aina yksin. 

- Chila lepäsi autossa hetken ja sitten otin puukapulan ja vinkuvan nahkapatulan esiin. Chila nouti vauhtinoutoa kolme kertaa (ja tarttui empimättä aina kapulaan!) ja aina tiputti hienosti kapulan, kun otin patukan esiin ja syöksyi patukkaan. Loistavaa, alkaa löytyä työkaluja noutohommaankin. Mikään leluhan ei ole meinannut olla tarpeeksi kiinnostava, että kapulasta voisi luopua, paitsi vinkupallo. Sen kun heittää, niin tulee liian pitkä tauko toistoihin, koska sitä sitten vingutetaan ympäri kenttää juosten.

Tänäänkin menimme Löytylle tokoilemaan. Kun ajoin parkkiin, alkoi sataa jalkarättejä vaakatasossa ja tiheästi. Chila teki paikallaolon, lähellä loikkiva dobermanni harjoitteli seuruuta. Hienosti pysyi lumen kerääntyessä sen päälle sivulta ja dobberiakaan ei vilkaistu kuin kerran ihan vähän. Sitten otin seuruuta pari minipätkää ja yhden pitkän, meni aika hyvin ja oikealle käännöksetkin olivat paljon parempia kuin eilen. Enempää en viitsinyt, omat varusteeni eivät olleet tarkoitetut lumiukoksi muuntautumiselle ja Chilaa satoi pahasti silmiin, kun oli hienosti kontaktissa. Menin puun suojaan ja heittelin palloa vähän aikaa, sitten poistuimme. Sisätiloissa sitten pidin vähän temppukoulua. Chila tasapainoili jumppapallon päällä ja vaihtoi sujuvasti istu-maahan-istu. Se myös työnteli palloa etujaloilla edellään pari metriä ja sillä oli kamalan kivaa. Hanna kokeili sen kanssa kerran DOBO-palloa silloin kun olin hakemassa Chilaa hoidosta ja Chila muisti siitä heti, että tuollaisen pallon päälle hypätään istumaan ja käännytään peppu mammaa vasten jos tarvitsee tukea. Hauska otus. Chila myös teki käskystä selälleen kellahtamisia ja oppi kierimään. Myös jalkojeni alta pujottelussa tapahtui ahaa-elämys.

Lomailua ja agiharkat

Chila vietti kivan viikon Hannan huomassa kolmen muun koiran ja kahden kissan kanssa. Hannalle iso kiitos hoidosta! Etenkin Hali-siskon kanssa oli tietysti ollut mahtavaa remuta. Alkuun se oli vähän stressannut esim. sitä, että jos koirien pyöriessä Chilan hihna kiristyi, kun Chilahan ei hihnassa vedä ja kamalaa jos joku niin luulisi. Hannan kehuilla se oli kyllä relannut viikon mittaan. Rapun ääniä oli kyllä tainnut vahtia aika paljon. Hain sen sunnuntaina ja vietimme vielä illan ystäväni luona Espoossa. Chila yritti siellä kovasti tehdä tuttavuutta kissojen kanssa, mutta niissä oli jotain tosi outoa, kun sähisivät vain tai juoksivat karkuun. Chila oli kovin kummissaan. Maanantaina Chila sitten nukkuikin koko päivän.

Ennen ja jälkeen treenien Chila pukeutuu Back on Track-takkiin, täytyyhän urheilijalla tekniset varusteet olla! Kehonlämpöä takaisin heijastava takki toimii myös hyvin tallilla, jos pitää odotella kylmässä boxissa.

Tiistaiaamuna Chilalla oli valtavasti virtaa ja se tarjosi kaikkea mahdollista. Hanna ei ollut ehtinyt sillä mitään aivotyötä teettää, joten hinku tekemiseen oli kova. Hyödynsin tilanteen ottamalla puukapulat esiin. Laitoin ne parin metrin päähän maahan ja käskin Chilan hakea. Sehän haki innoissaan ja valkkasi ensin kiloisen kapulan, toi sen minulle ja kehuin ja silitin, en ottanut kapulaa pois. Kun se itse tiputti hakeakseen ohjatun noudon kapulan, otin kiloisen ja annoin Chilan ryysiä ottamaan sen suuhunsa tiputtaen samalla toisen kapulan jne. Välillä taas laitoin kapulat maahan ja Chila haki. Se ei edelleenkään ota kapulaa suuhun niin nopeasti kuin pitäisi, vaan tökkää sitä aina ensin kuonolla tai pysähtyy sekunniksi kapulan ääreen. Täytyy siis alkaa urakalla naksutella kapulaan puremisesta. Nyt kuitenkin saimme mahtavat treenit ja vielä sisätiloissa (ulkona tuominen on helpompaa, mutta saisi tuoda sisälläkin). Tein myös kaukojen asennonvaihteluja ja se liikutteli jalkoja miten sattuu... tuleekohan niistä ikinä mitään. Isolla avustamisella toimi.

Tiistai-iltana oli agitreenit ja sama vire jatkui. Chila tarjosi sivulle tuloa ja vaikka mitä halliin mennessä. Takaakierrot menivät tosi hienosti (olen taas vähän oppinut ohjaamaankin) yhtä kohtaa lukuunottamatta. Chila oli lukinnut esteen suoraan hypättäväksi ja vaikka menin blokkaamaan esteen seisomalla sen edessä ja näytin vahvasti kiertoa, Chila hyppäsi väkisin kohti estettä ja onnistui päätymään mahalleen riman päälle. Onneksi mitään ei käynyt ja este kaatui. Otimme sitten sen kierron yksittäisenä ja laskin rimankin alas, eikä Chila ollut moksiskaan, homma jatkui iloisesti. Maxi-muuri meni upeasti ja siitä vauhdissa vaikeassa kulmassa kepeille. Sehän meni! Haki keppivälin itse ja lähti hienossa rytmissä pujottelemaan! Olin keppien oikealla puolella, se on helpompi Chilalle. Lopuksi otimme keppejä vasemmalta muutamaan kertaan, se oli selvästi vaikeampaa, minun pitää olla Chilan pään kohdalla, eikä vauhti saa kasvaa liikaa, muuten menee keskeltä joku väli ohi. Sekin sujui lopuksi hienosti ja into oli koiralla koko ajan kova.