perjantai 23. maaliskuuta 2012

Tekemistä ja olemista


Maanantaina Chila pääsi pitkästä aikaa riekkumaan Giusan kanssa, viimeinen päivä kun uskaltauduin jäälle. Kyllä oli kakaroilla hauskaa, kun juoksivat, vaikka niillä onkin kovin erilaiset tempperamentit. Ne saivat myös uusia kavereita, kun eräältä naiselta karkasivat pyrtsiurokset todella kauas emännästä... Onneksi kaikki tulivat juttuun keskenään ja palautimme pyrtsit omistajalleen.

Tiistaitreeneissä oli teemana kepit. Chila menee muuten hyvin, mutta jää jollekin ekoista väleistä odottelemaan palkkaa, ei auta kuin vahvistaa nyt vaan kovasti sitä, että enää ei tipu väleissä palkkaa. Hienosti paineli kyllä kepeiltä putkeen tai hypylle. Sylkkäriä ja niistoa tehtiin myös, no broblemos. Lopuksi oli pussi ja lisäsin Chilalle sen perään yhden esteen, koska Chila on ollut siinä luulossa, että pussin jälkeen lentää aina pallo. Nyt jäi vähän ihmettelemään, mutta kun itse jatkoin vain vauhdilla hypylle, meni ihan sujuvasti.

Keskiviikkona Chila oli tallilla pitkään satulahuoneessa hengailemassa ja illalla mentiin VAU:n vapaavuorolle tokoilemaan. Chila oli kuluttanut satulahuoneen vahtimiseen energiaa paljon enemmän, kuin tajusin, joten yritin tehdä liikaa tokoa. Alkuun ryhmäpaikallaolo, Chila oli reunimmaisena. Vilkaisi pari kertaa sivuilleen, kun kaverit ääntelivät tai häipyivät paikaltaan, mutta pysyi hienosti. Sitten yksi luoksetulo, tuli täysiä loppuun asti eikä jäänyt odottelemaan liki-käskyä, oikein hyvä. Autan sitä huomaamattani olkapäällä sivulletulossa, siitä minulle noottia. Harjoittelimme hyppyä, jota emme juurikaan ole tehneet. Yritin ensin kosketusalustan kanssa, mutta jätin alustan pois, kun Chila vain tarjosi siihen peppu pystyssä ja etupää alhaalla 2on2offia... Hyvin sujui ilman. Tähän olisi ehdottomasti pitänyt lopettaa, mutta yritin vielä jatkaa ja Chila ei suostunut enää tekemään mitään. Ei edes leikkinyt. Otin pari sivulletuloa namin avustuksella ja sitten poistuimme, mutta jäi itselle paha mieli, kun sössin muuten hyvät treenit.

Torstaina Chilalla oli ensimmäistä kertaa hieronta. Katri Ilves katsoi sen liikkeet ensin vapaana asfaltilla ja sitten kävi läpi koko koiran. Chila sai kehuja käytöksestään ja lihaksistostaan. Ei mitään jumeja, vain hivenen tiukkuutta lapojen edessä. Katri sanoi, että lihakset tuntuvat siltä, että aineenvaihdunta on hyvä ja lihakset ovat nopeasti toimintavalmiit, palautuvat nopeasti ja kestävät siis todennäköisesti hyvin rasitusta. Chila antoi Katrille lopuksi pusut ja yritti tunkea itsensä namirasiaan. Chila oli unelias hieronnan jälkeen, mutta illalla oli jo täysi toimintatarmo päällä ja lelut saivat kyytiä.

Huomenna Chila menee Hannan hoitoon viikoksi, Inksu menee ensimmäistä kertaa vanhemmilleni hoitoon (odotan mielenkiinnolla mikä on tulos, tuleeko sille porttari vai halutaanko sitä toistekin hoitoon). Itse menen parantelemaan homeallergiaani tunturi-ilmalla, kun siihen tarjoutui yhtäkkinen mahdollisuus.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Rokotukset hoidettu ja vähän muutakin

Neidit Chila ja Inksu kävivät viikolla moikkaamassa mukavaa Seppo-setää, jolta sai rapsutuksia ja keuhkonpalasia. Inksu ihmetteli miksei saanut tutkia paikkoja enempää, eikä edes tiedä saaneensa piikin pyllyynsä. Chila ihmetteli, miksi sille iski kamala kirvely yhtäkkiä niskaan (yhdistelmärokotteesta tulee noin minuutin kirvely, joka alkoi sen jälkeen kun Chila oli hypännyt jo pöydältä pois) ja se vinkui minulle, että ota kipu pois. Oikein heitti selälleen ja katsoi anovasti, että tee jotain. Minä hieroin niskaa ja pian koira jo örisi, kun tuntui hyvältä, ja oli sen jälkeen entistä vakuuttuneempi, että mamma on kaikkivoipa, kun otti kivunkin pois noin hyvin... Jännitin herkkää Inksua, mutta onneksi sille tuli vain peppu tai maha kipeäksi, sekä vähän löysä vatsa. Vuorokauden päästä rokotteesta se jo paini Chilan kanssa täyttä häkää, ehkä sen siis uskaltaa rokottaa toistekin. Pentuna se sai hieman enemmän reaktiota ja nyt kokeilimme eri rokotetta.

 Tiistaina oli treenikisat, tällä kertaa olin sen verran kipeä etten osallistunut, olin vain hommissa ja lopuksi Chila sai mennä pari putkea ja riehua kavereiden kanssa. Olemme myös jäälenkkeilleet ahkerasti, nyt kun vielä jäälle pääsee. Perjantaina olin aamusta yöhön saakka pois ja Jaana hoiti Chilan lenkitykset. Chila osoitti minulle mieltään poissaoloni suhteen koko lauantain ja tänä aamunakin piti vielä esittää marttyyria. Jätin aamuruuan antamatta teatraaliselle otukselle ja menimme ryhmämme ylimääräisiin agitreeneihin Korkeavireelle. Ensimmäiseksi otimme vinokeppejä ja Chila meinasi ratketa liitoksistaan. Se yritti mennä kepit hyppimällä, mikä ei ihan toiminut, mutta oikeita välejä se haki kyllä. Muutaman yrityksen jälkeen hurjasti pomppiva aussie rauhoittui sen verran, että rytmi löytyi ja lopulta se meni itsenäisesti kepit, niin että keskimmäiset kepit olivat hieman vinossa, alku ja loppu suorassa. Jes! Ohjasin sitä kepeille renkaan tai hypyn kautta ja palkkasin pallolla, nyt ei tarvita nameja enää kuin kontakteille. Nina opasti meitä viiden esteen radanpätkän kanssa, ja pari kertaa sählättyäni se meni ihan sujuvasti. Puomille hienot kontaktit, koira ei välittänyt jäänkö kauas taakse.

Treenien jälkeen otimme vielä pari juttua tokoa aurinkoisella pihalla. Nina neuvoi minut alkuun ruudun opettamisen kanssa. Nyt siis alamme harjoitella:
- hankintalistalle tötsät ja naru (saan isältä käytettyä kuormaliinaa, ajaa varmasti asian)
- Erikseen oikean paikan harjoittelua ja vauhtiharjoittelua
- Paikan harjoittelu aloitetaan viemällä koiran kanssa lelu ruutuun. Palataan ruudun ulkopuolelle ja koiran vilkaistua lupaa, heti koira ruutuun. Itse perässä ja leikkiä ruudussa.
- Toinen vaihe: jätetään koira istumaan ruudun ulkopuolelle, viedään lelu ruutuun, palataan koiran vierelle ja lähetetään koira ruutuun. Itse perässä ja leikkiä ruudussa.
- Kolmas vaihe: Koira istuu ruudun ulkopuolella, käydään kädellä taputtamassa maata ruudussa. Palataan koiran luo, lähetetään koira ruutuun ja heitetään lelu koiralle/koiran taakse heti, kun se on oikeassa paikassa.
- Kun homma sujuu, voidaan jättää vaihe 1 pois ja lisätä vaihe 4: Käsketään koira ruutuun, kun se on oikeassa paikassa heitetään lelu jne.
- Vauhtiharjoittelu: Kisassa matka n. 25m, joten harjoitellaan pidemmällä matkalla. Viedään koiran kanssa lelu ruutuun, juostaan pois, käsketään koira ruutuun, voi vähän hetsata. Juostaan itse perässä ja leikitään ruudussa. Matkat aina juoksemalla, että oppii vauhdin. Sitten sovelletaan vaiheita 2-4. Kootaan liike vasta kun koira tajuaa tötsien merkityksen.

Chila: Enkö saisi leikkiä sun lelulla?

Jos hivuttaudun tästä niin saan tuon lelun...

Inksu: Älä unta näe, mun lelu!

torstai 8. maaliskuuta 2012

Kotitokoa ja kriittiset mitat


Chila on kotitokoillut ja opetellut temppuja, etenkin murrosikäiselle sopivaa selälleen kellahtamista käskystä. Aiemmin se kellahti mielellään heti kun vähän rapsutti mahasta, mutta viime aikoina sen ego on kasvanut melkoista vauhtia ja selälleen ei tekisi mieli kellahtaa ollenkaan. Kun aloimme harjoitella temppua, Chila kellahti superpikaisesti, ponkaisi ylös ja hyppäsi niskaani (olin kyykyssä). Murahdin hieman ja neiti oli kyllä heti nolona. Silti sillä oli melkoinen kynnys tehdä temppua, mutta ahne mikä ahne, nakeilla teki. Kaukoja olemme harjoitelleet ahkerasti niin että olen ihan vieressä ja ne sujuvatkin hienosti, mutta heti jos siirryn kauemmaksi, Chila nopeuttaa liikkeitä niin paljon, että s-m tapahtuu pikaisella mahaplätsillä, jossa kaikki neljä jalkaa katoavat alta, eli liikahtavat hieman. M-i menee jo useimmiten hyvin ja i-m aina hienosti kaukaakin. Maasta tai istumasta seisomaan toimii useimmiten myös, joskus voi tulla pieni etuaskel, joten sitäkin hinkkaamme vielä niin, että olen ihan vieressä. Jääviä on tehty myös, tosin aina hyvin vähän kerrallaan. Ne sujuvat hyvin ja Chila on alkanut tajuta, että niissä ei sitten liikahdeta. Palaan palkkaamaan kuljettuani askeleen tai kolme. Chila on osannut jäävät jo kauan, mutta siten että liikkuu vielä yhden askeleen käskyn jälkeen. En ole niitä toistanut tuosta syystä pitkiin aikoihin, ennenkuin sain Ninalta korjausohjeet ja nyt homma etenee hyvin.



Tänään otin Chilasta mitat. Painoa 17,7 kg ja korkeus hieman vajaa 52 cm. Näyttäisi siis pysyvän juuri sallitun rajoissa korkeudellisesti, painoa saisi olla vähän enemmän. Se on nimittäin nyt hieman turhankin hoikka ja karvanlähtö teki siitä entistäkin kuikelomman näköisen. Tuollaisena sitä ei kyllä näyttelyyn kehtaisi viedä, mutta jospa se kasvattaisi vähän karvoja toukokuuksi. Se syö nyt kalapohjaista ruokaa ja tarkkailen tilannetta, pitääkö vaihtaa takaisin lihapohjaiseen, jos paino ei ala yhtään nousta. Se saa myös nyt madotuksen ja Helokkiöljy-kuurin karvanvaihtoa vauhdittamaan. Kalaöljyä se saa muutenkin. Punnitsin muuten Inksunkin... se on taas lihonut, vaikka saa todella vähän ruokaa, jossa ei edes ole juuri yhtään hiilareita.


tiistai 6. maaliskuuta 2012

Oreniuksen valmennus ja hiihtoa

Sunnuntaina olimme VAU:n hallilla Anna Oreniuksen agikoulutuksessa. Chila mörköili outoon paikkaan tullessa, mutta kun se tajusi, että täällä aksataan, ilme muuttui ihan toisenlaiseksi. Rata oli pitkä ja haastava, mutta teimme sitä pieninä pätkinä ja onnistuin pyörittelemään koiraani jopa välillä sinne minne pitikin. Sain hyviä neuvoja ja oli hyvä, että joku vaati taas meiltä vähän lisää ja erilaisia asioita kuin normitreeneissä. Chila kääntyi todella hyvin ja teki esim kepit hienosti, niiltä suoraan A:lle. Kontaktilta se sai yhden palkan ja siitä jatkoimme rataa, hienosti sujui. Anna totesi, että se tulee muutes aika lujaa kontaktille... Chila oli vähän innoissaan, joten hyvä ettei lentänyt puolivolttia, kun pysäytti itsensä A:n alastulossa. Ainakin sillä on selkeä ajatus mihin pitää stopata.

Maanantaina teimme iltalenkin jäällä, Chila oli ensimmäistä kertaa mukana kun hiihdin. Sillä oli uutukaiset Janutexin tossut jaloissaan ja alkuhämmennyksen jälkeen se ihastui tossuihin, koska tassut pysyivät lämpiminä, jäinen lumi ei sattunut anturoihin, ja silti pääsi lujaa. Hassun näköinen se kyllä oli vetäessään hepuleita, sen mielestä oli myös loistavaa että minä kuljin tavallista lujempaa. Kerran se juoksi suksien "alle", mutta tossut estivät sitä satuttamasta itseään ja sen jälkeen se osasi varoa pidentyneitä jalkojani. Jos käskin, se ravasi rinnalla, mutta muuten vaihteena oli vain ja ainoastaan täyttä kiitoa ja hepuliloikkia.

Tänään olimme agitreeneissä ja Chila toimi hienosti, itse olin hieman homeessa (ko. ainetta tulee haisteltua töissä sen verran, että aivotoiminta on melko onnetonta työpäivän jälkeen). Sain kuitenkin lopulta tehtyä takaakiertoja ja päällejuoksua, tajusin ehkä jopa taas jotain uutta. Chila teki kepit loistavasti oikealta, mutta vasemmalta se jätti tietyn välin menemättä. Sunnuntaina olimme tehneet keppejä vain oikealta, joten nyt oli asiat vasemmalta outoja. Autoin vähän enemmän siltä puolelta ja Chila alkoi taas innostuneesti hakea rytmiä. On se mahtava otus.

Vuosi on toisaalta mennyt nopeasti, mutta toisaalta tuntuu että on jo kauan, kun se oli tällainen pieni piiskahäntä:


lauantai 3. maaliskuuta 2012

Agiharkat ja mörköjen paluu

Tiistaitreeneissä Chila oli loistavasti kuulolla ja tiukkojen kaarteiden harjoitukset menivät hienosti. Itse saan olla tosi tarkkana ajoituksen suhteen, Chila lukee kehonliikkeitäni ja reagoi niihin ilman viivettä. A oli hyvä, annoin Chilan mennä edellä A:lle ja toisella puolella oli pieni kosketusalusta. Chila paineli lujaa yli ja tömähti hyvin määrätietoisesti oikeaan paikkaan kontaktille, kesti myös hyvin että menin ohi, tosin kävellen. Kepeillä pitää nyt huomioida palkkaus aina eri kohdissa, nyt Chila menee pari väliä hienosti ja jää sitten katsomaan minua, että tässä tarvitsen namin. Alan nyt siirtyä siihen, että palkka tulee vain lopussa ja ehkä silloin tällöin vahvistan eri väleissä.






Olemme hieman tokoilleet ja työn alla ovat nyt etenkin jäävät. Keli vain tekee ulkotreenaamisen nyt hankalaksi, on liukasta ja jäistä ja epätasaista joka paikassa. Onneksi Chila pääsi eilen kunnon rallilenkille Maijan, Johannan, Kidan, Taran ja Jetan kanssa Mukkulan vähällä käytöllä olevilla latupohjilla. Ralliosuudesta vastasivat lähinnä Chila ja Kida. Chila myös teki pari mörköhälytystä, sillä on taas jonkinlainen mörkökausi. Muut koirat haukkuivat mukana, mistä Chila sai vahvistusta mörköteorialleen, vaikka kukaan ei oikeasti tiennyt mille haukutaan. Onneksi Chila kuitenkin uskoo aina lopulta minua, kun lupaan etteivät möröt syö sitä. Välillä sille pitää ilmoittaa melko painavasti, että mörköjä EI nyt ole. piste. Sitten sen elämä on taas helpompaa.