sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Agia ja Lottaa

Maanantaina oli Lotan koulutus Vau:n uudessa hallissa. Chila oli kiinnostunut tutkimaan mattoa, mutta keskittyi kyllä hyvin silloin kun piti. Itsekin sain sentään jotain aikaiseksi, mutta tuli taas paljon harjoiteltavaa.

Kotiläksyt: 
- Kierto-käsky niin vahvaksi tekniikkatreenillä, ettei mun tarvitse jäädä saattelemaan koiraa kiertoon. Voi käyttää namikuppia apuna siivekkeen takana.
- Harjoittelua radan alkukohdassa, eli koira odottaa nokka kohti 1-estettä, itse olen lähellä 2-putkea. Namikupilla voi harjoitella, että tulee minua kohti hypättyään 1-esteen, eikä ammu 27-putkeen.
- Jos itse joutuu seisoskelemaan ja odottelemaan koiraa jossain, on valinnut väärän ohjaustavan, olisi ehtinyt tehdä jotain fiksumpaa. Esim. takaaleikkauksessa koiran pitää olla selkeästi edellä.
- Tietysti myös sitä samaa kuin aina, eli mun pitää liikkua nopeammin ja luottaa, että kun koira on lukinnut esteen, se menee sen ja itse voin juosta kohti seuraavaa, enkä jää odottelemaan!

Tiistaina oli vakkariaksat Asikkalassa. Rata oli kiva ja siinä tuli tehtyä ihan sujuvia pätkiä. Välillä sorruin taas siihen, että huokailin hieman omaa mokaani ja Chilan into laski välittömästi, tästä sain heti huutia, mutta muuten tuli kyllä kehujakin. Lopuksi tuli parhaat pätkät, kun otin esiin vinkupallon. Sitä ei oikeastaan voi pehmeällä, suolatulla hiekalla käyttää (heti kun se on ollut koiralla suussa, se on hiekkakuorrutettu ja vinku menee tukkoon), mutta otin sen vähän niinkuin loppupalkaksi. Siitähän minä sitten vasta huutia sainkin, kun Nina näki, kuinka Chila syttyi pallosta ihan valtavasti. Pitää kuulemma näyttää sitä sille heti treenien alussa, kyllä se kestää tehdä hommia vaikkei joka välissä saakaan palloa. Täytyy sanoa, että se teki ihan superhienot puomit lopuksi pallon innostamana. Ei se joka kerta innostu pallosta näin paljoa, mutta itse pitäisi tajuta vaihdella palkkalelua useammin. Chila rakastaa uusia leluja.

Kun ajoin iltamyöhällä agitreeneistä kotiin, autossani syttyi kaikenlaisia varoitusvaloja, eikä se pihahtanutkaan enää kotipihaan parkkeerattuani. Laturi rikki, selvisi myöhemmin. Treeneihin ei siis pääse nyt jos ei vanhemmilta liikene autoa, mutta onneksi on ollut ihan mielettömät kelit kävellä jäällä ja seuraakin on löytynyt. Chila ei oikein nyt leiki kenenkään kanssa, mutta ei se kenenkään kimppuunkaan käy, joten hyvin voi porukalla lenkkeillä.

Lauantaina kävin itsekseni hallilla tekemässä agilityn kuuntelutreeniä. Chila ei tällaista ole tehnyt ennen ja olihan se vähän vaikeaa. Kepit ja puomi olivat vierekkäin ja lähettelin mutkaputkesta jompaan kumpaan. Chila ei kuunnellut yhtään, meni sinne mihin silmä ensin osui, vaikka huusin käskyä jo sen ollessa puolessa välissä putkea. Sitten se ei olisi halunnut enää tehdä, kun ei tullut palkkaa jos meni väärään, yritin kyllä muuten olla neutraali ja kehua. Se ei osannut enää mukamas kontaktiakaan, liikkui hidastetusti ja kiipeili syliini. Tämä on tuttu vaihe uusissa asioissa, joten itse olin reippaana ja totesin, että uudestaan. Välillä pidettiin toki lepotauko. Lopuksi Chila antoi periksi ja alkoi kuunnella, siitä hurjat bileet. Ihan loppuun vielä muutama vahvistus sivusta kontaktille. Eiköhän tuo homma ole ok, kun neiti ymmärsi nyt mitä halusin. Uskon että kun saa miettiä nyt rauhassa, seuraavalla kerralla homma näyttää aivan toisenlaiselle.

Giusa ja Chila tiistaina: voisko joku heittää ton pallon!?
Auringossa kelpaa rallatella hankikantosilla.
Ihana Giusa.


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Sirken koulutuksessa

Lauantaina oli nuorten koirien tokoringin koulutuspäivä Korkeavireellä. Kouluttajana oli Sirke Viitanen ja jokaisella oli 2x20 minuuttia aikaa.

Nouto: Ongelmana palautus, eli hidastaa lähestyessään ja jää hieman liian kauas minusta. Sirke antoi välittömästi toimivat neuvot tähän, tuli sellainen olo, että kohtahan meillä on ihan oikeasti nouto kunnossa!


Seuruu: Kuulemma mun kävelytahti ja ryhti ok, Chilan perusseuruu hyvää. Vain se tietämäni ongelmakohta, eli vähän intoa lisää hommaan, jotta olisi näyttävämpi, kuitenkaan nostamatta kierroksia kaakkoon. Tähänkin tuli todella hyviä pointseja. Tärkeimpänä se, että ei nosteta vain kierroksia nostamalla palkan odotusarvoa, vaan nostetaan nimenomaan Chilan intoa tehdä minun kanssani. Jo halliin tullessa olen rentona ja odotan, että se tarjoaa minulle jotain, sitten voin yllyttää kyselemällä "haluatko seurata" tms. Palkkaan, kun innostuu minusta ja kehuista. Liikkeestä ei yllätysvapautuksia palkalle, vaan kehut ja kun koira on rento ja iloissaan kehuista ja huomio minussa, mennään palkalle yhdessä. Jos tätä kautta saataisiin siirrettyä lenkeillä olevaa fiilistä treeneihin ja sitä kautta kisoihin... Tekniikan osalta Sirke totesi sen mitä olen ajatellutkin, Chila on niin kiltti ja tosissaan tekevä koira, että kun sille treenaa vain lyhyet tehtävät, kuten käännökset erillisenä tekniikkatreeninä supervarmoiksi, se ilahtuu joka kerta tehdessään esim. hyvän käännöksen, eikä seuruun keston kanssa ole sitten ongelmaa.

Ruutu: Olemme junnanneet kauan samassa kohtaa ruudun kanssa ja nyt sain kasan neuvoja, miten edetä siinä ja yhdistellä osioita. Chila oli kummissaan, kun sitä läheteltiin ruutuun milloin mistäkin, minun ollessa milloin missäkin, mutta se selvästikin tiesi missä on ruutu ja saimme kasapäin onnistumisia! Tärkeää on palkata menemisestä, eli kun Chila on juuri menossa oikeaan kohtaa ruudussa. Minähän pysäytän sen sitten stopilla, joten haluan vauhtia loppuun asti. Teimme myös osiota, jossa koira jätetään seisomaan ja kentän toiselta laidalta käsketään maahan. Alkuun Chila ei tätä tajunnut, mutta nopeasti alkoi toimia oikein. Teimme myös putken kautta seuraamaan tuloja eri kulmista. Alkuun ravasi viimeiset askeleet viereeni, joten palkka heti, kun tulee seuruuasentoon, jotta sillä on enemmän kiire oikeaan kohtaan. Kerta kerralta nopeutui (myös siksi, kun tajusi jujun, sehän on uudessa asiassa aina hidas kun pohtii).

Lopuksi tein itsekseni kaksi tunnaria laudan kanssa. Molemmilla kerroilla Chila haisteli hyvin ja toi oman koskematta hampailla vääriin!

Ihan mahtava päivä, sain paljon irti myös muiden tekemisestä ja hurjasti uutta intoa tokoiluun. Nyt kun vaan kentät sulaisi ja pääsisi treenaamaan porukalla enemmän!

perjantai 22. maaliskuuta 2013

RIP Fedi

Yksi ensimmäisistä australianpaimenkoirista, joita ikinä livenä tapasin ja suuri syy siihen, että minulla on Chila, on nyt poissa. Chilan isän emä Fedi (Springfever Early Frost) nukkui tänään ikiuneen. Se oli mahtava koira ja suuri persoona. Chila kantaa Fedin muistona vaaleanruskeita tan-merkkejä (eikä tummanpunaruskeita, kuten vanhemmillaan).

Fedi 17.3.13, 13v 8kk


torstai 21. maaliskuuta 2013

Back to business!


Vihdoin on juoksu ohi ja Chila oli melkoisen riemuissaan päästessään tiistaina agitreeneihin. Ohjauskin sujui ihan kivasti ja saimme Chilan kanssa molemmat kehuja Ninalta! Chila teki kepit itsenäisemmin kuin koskaan, sain juosta reilusti edelle ja se teki hienosti loppuun asti joka kerta. Keinussa se jäi kerran liian ylös, muut kontaktit hyviä. Mun pitää varoa, etten ala voivottelemaan jos se jää ylös, käyn vaan reippaasti korjaamassa ja sit uudestaan. Sen vire laskee heti jos voivottelen yhtään. Oli tosi kiva rata ja tuli loistava treenifiilis, kyllä sitä on kaivattukin. Pöllin ratapiirroksen Maijalta.




Tokoa on tehty miltei päivittäin lenkkien yhteydessä. Välillä raahaan puukapulaa mukana lenkillä ja teen noutoja missä milloinkin. Siihen onkin tullut kivasti intoa lisää ja luovutukset ovat tiiviitä välillä, välillä jää vieläkin hieman liian kauas, eikä nosta päätä ylös eteentullessa. Merkki on enimmäkseen hieno, parannusta kaivataan vain suorempaan asentoon merkin takana. Seuruu on ollut tasaisen varmaa, vaikka kaipaisin hieman lisää virettä siihen. Purkkitreenejä emme ole nyt tehneet, niitä täytyy aloittaa kuuriluontoisesti. Jäävät ovat todella hyviä ja Chila osaa nyt myös tulla pitemmältä matkalta mukaan seuraamaan (kuten ruudussa tulevaisuudessa). Se ei myöskään enää hämmenny, vaikka jääviä olisi monta peräkkäin ja seuruu jatkuu, eli zeta-harjoittelu hyvällä mallilla. Nämä kaikki pitää nyt vaan saada siirrettyä kentille ja halliin isomman häiriön alle.


sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Hiihtoa ja muotia



Maanantaina Chila pääsi vetovaljaisiin jäälle ja itse pidin köyden kädessä, sukset jalassa. Ensin Chila oli epävarma, mutta muisti sitten, että mammahan menee suksilla kovaa, mikä on hyvä, joten se lähti innoissaan edelle. Aina kun köysi kiristyi, kehuin kovasti ja se jopa muisti viime kesänä rullisten kanssa harjoitellun sanan "go". Se ravasi reippaasti köysi kireänä edelläni ja kannustettuna välillä laukkasikin pätkiä ja vilkaisi taakseen nauraen ja häntä pyörien innosta, välillä köysi oli ihan kunnolla kireänäkin ja se lisäsäsi oikeasti vauhtiani hieman. Se muisti myös suunnat ja jäällä, jossa ei ollut mitään "teitä" ja kääntyi sinne minne huutelin. Aika hienoa! Annoin sen "vetää" 10 minuuttia ja sen jälkeen se oli aivan riemuissaan suorituksestaan. Lopun lenkin se juoksi vapaana.


Tiistaina Chila sai kennelyskärokotteen, joka -yllätys- ruiskutettiin sieraimeen. Siinä on elävää virusta, joka alkaa heti lisääntyä limakalvolla, joten rokoten on huimasti tehokkaampi kuin niskaan annettava. Chila ei tykännyt nenään tiputetuista tipoista yhtään ja mulkoli Juha Pärnästä sen jälkeen hyvin epäluuloisesti, kun tämä vielä tarkisti korvat, suun ja sydänäänet. Palkaksi saatu nami vähän lohdutti ja muutenhan koko asema oli täynnä ihania hajuja juoksuiseen nenään. Valitettavasti en ajatellut rokotusaikaa varatessani, että aamuaika tarkoittaa, ettemme pääse sinä päivänä hiihtämään. Sen jälkeen satoikin sitten urakalla lunta ja täällä on ollut öisin -25, että kivaa kevättä vain kaikille.

Treenitauolla voinkin tehdä muotipostausta:

Chila sai uuden toppiksen kevät-alesta, koska se tarvitsi lämpöisen toppatakin etenkin tallille, jossa BOT ei ole paras ratkaisu. Ainoa malli, joka sille sopi (Pomppa olisi voinut sopia, mutta niitä ei ole tarjouksessa missään), on Rukka. Mallin ja värin (pinkki!!) takia sitten ostin sen, mutta takki on kyllä vähän kummallinen ja vaatii tuunausta. Koko on isompi kuin muissa merkeissä, eli oli otettava 50, vaikka Chilan koko on 55. Jalkalenkit ovat liian kireät ja jos vatsan alle kiinnittää lumilukon, ei mahakappaleen tarroja saa kunnolla paikoilleen. Jos taas ei kiinnitä lumilukkoa, takki voi aueta kun juoksee. Siksi en täydellä hintaa tätä olisi ostanutkaan ja olen siitä Rukalle lähettänyt palautettakin. Pohdin vielä, miten saan vahvistettua mahakappaleen kiinnityksen. Silitettävästä heijastinkankaasta tein takkiin jo Chilan nimen, joten tärkein tuunaus on hoidettu...


Perjantaina Chila pääsi taas valjaisiin mahtavassa kelissä. Se viipotti ravilla menemään, ei oikeastaan vetänyt, mutta käysi kireällä mentiin ja uskaltauduin jo kiinnittämään sen vyöhöni. Chila alkoi oppia, että pitää mennä suoraan edessäni, eikä kaartaa koko ajan vasempaan. Kun sitä kovasti kehui, se välillä sai pienen hepulin, sitten setvittiin köysi ja jatkettiin matkaa. Se oli nyt valjaissa parikymmentä minuuttia, sitten se sai juosta jäällä pallon perässä antaumuksella. Kun hiihdin takaisin, Chila oli vapaana, mutta ravasi koko ajan tiukasti edessäni köydenmitan päässä. Sanoin muutaman kerran vapaa, mutta Chila pisti korvat luimuun, että justhan opetit, mun kuuluu kulkea tässä. Mun pieni tosikko.










perjantai 8. maaliskuuta 2013

Juoksutauolla

21.2. olimme Lotan koulutuksessa Ruusulantiellä. Minä olin todella onneton, koira ei. Oma möhliminen vähän masensi, mutta ehkä otin jotenkin paineita liikaa ja kuvittelin liikoja etukäteen. Chila ei onneksi huomannut mitään, eli tein edes jotain oikein.

Kotiläksyt:
-Lähetyksiä esteille kahteen suuntaan, itse seisoen keskellä ja pidentäen pikkuhiljaa esteiden etäisyyttä.
-Kontaktit nopeiksi ja varmoiksi! Viritys, aina sivusta kontaktille, ei pyöräytystä/peruutusta edestä. Vapautuskäsky aina erikseen, mutta ei samaan aikaan kun itse liikkuu. Chilalla käsky on "vapaa", sen se osaa, eikä "tule", kuten kuvittelin.
-Kun jokin este on opetettu valmiiksi, vaaditaan että koira tekee sen vauhdilla. Tämän jälkeen ei saa enää palata hitaaseen suoritukseen ollenkaan! (Meillä tämä koskee etenkin puomia.)

Chila tykkää Lotasta kamalasti ja siksipä varmaan päättikin, että nyt on hyvä hetki aloittaa juoksu. Siten pääsemme kuukauden päästä olevaan seuraavaan Lotan koulutukseen myös. Jos kehtaan mennä, kun en pääse kertaakaan harjoittelemaan kotiläksyjä ennen sitä...



Muutama päivä koulutuksen jälkeen siis alkoi juoksu, ehdittiin vielä treenata tokoa nuorten ringin porukalla Korkeavireellä 23.2. Juuri aluillaan olevasta juoksusta johtuen Chila ei ollut ihan oma itsensä. Onhan se tietysti vähän vaikea tehdä tokoliikkeitä säpäkästi, jos pitää liikkua peppu pystyssä vähän kakat housussa -tyylillä. Olin Niinan parina ja onnistuneesti saatiin tehtyä tunnari laudan kera. Sit tehtiin kisanomaisesti (purkkipalkka) pitkä seuruu (alkuun jämähteli, sit alkoi sujua), avo-kaukot, liikkeestä maahan ja seis, suora luoksetulo ja alo-hyppy. Chila oli jonkin verran kiinni purkissa, mutta teki kyllä ihan ok. Luoksetulossa harkitsi kaartaa ohitseni purkille, mutta korjasi linjansa ja tuli eteeni. Hypyssä ei sitten kyennyt keskittymään yhtään, arpoi mitä sattuu hypyn toisella puolella. Tiukensin hieman äänensävyä ja Chila kuuntelikin hyvin, mutta pysähtyi seisomaan peppu minuun päin. Se on saanut kaksi kertaa palkan hypyn jälkeen, joten oletti koko ajan pääsevänsä palkalle. Otettiin siis vielä viimeiseksi seuruu ja kun kontakti oli intensiivinen (tähän meni muutaman käännöksen verran aikaa), vapautin purkille. Pitää siis muistaa aina palkata niin, ettei sillä ole mahdollisuus ennakoida.

Nuorten treeneistä painelin suoraan tallille ja Väinö-hepan kanssa harkkakoulukisoihin. Jotain Lotan koulutuksessa kärsimästäni lähimuistihäiriöstä oli edelleen jäljellä ja unohdin yhden kohdan radasta. Silti kolmas tila ja hevonen oli tosi hyvä, joten kivaa oli. Se oli ensimmäinen oman talliporukkamme järjestämä yleisötapahtuma ja meillä oli aivan mahtava talkoohenki ja loistava puffetti. Yleisöäkin oli ihan mukavasti.



Viime viikolla olin työleirillä (eikös niin voi sanoa jos on 2,5 vuorokautta töissä putkeen leireillen mökillä seitsemän lapsen kera?) ja Chila oli hoidossa ensimmäistä kertaa yön yli veljeni ja hänen morsiamensa luona. Siellä ei ole muita eläimiä. Olen pelännyt Chilan epävarmuuden aiheuttamia vahtihuutokohtauksia (veljeni on epävarma toimimaan koiran kanssa), mutta keksin hyvän suunnitelman. Chila rakastaa kevythäkkiään, joten se pystytettiin asuntoon ja siellä Chila vietti yksinoloaikansa. Häkki oli myös peitetty niin ettei Chila nähnyt ovelle ja tämä onneksi toimi, eikä ongelmia tullut. Chila meni häkkiinsä itse aina jos sitä alkoi arveluttamaan. Ikävää vain oli, että pienessä asunnossa Jaana sai allergisen reaktion Chilasta (ennen ei ole saanut, vaikka on ollut monta tuntia sen kanssa samassa tilassa ja rapsutellut) ja joutui evakuoitumaan vanhemmilleen toiseksi yöksi. Ihan vielä lyödä hansoja tiskiin tulevien hoitojärjestelyjen suhteen, mutta huonolta näyttää.

Kuvassa Tuijan ihana Jippo-pentu ja Chilan asenne näkyy hyvin. Olen kieltänyt sitä syömästä pentua (juoksuisena kaikki vieraammat koirat ovat ihan syvältä, etenkin liian innokkaat pennut), joten se mököttää selkäni takana aina, kun pentu tulee lähelle. Se tosin saattaa kerran pari mökötettyään lenkin ajan lämmetä yhtäkkiä jollekin koiralle ja sen jälkeen olla parasta kaveria. Vain yhdelle nartulle se ei tunnu ikinä enää lämpenevän (se taas oli pentuna Chilan rakas ystävä), johtunee reviiristä koska se narttu asuu meidän rapussa.
Sain leiriltä kunnon flunssan, joten Chila on joutunut elämään viime ajat melko vähillä aktiviteeteilla. Se alkoi jo vähän hyppiä seinille, vaikka kestääkin suht kiltisti tekemättömyyttä muutaman päivän. Nyt olen pystynyt sentään kerran päivässä ulkoilemaan ja puhumaankin, joten olen tehnyt lähialueilla tokotreeniä pallopalkalla ja muutenkin heitellyt palloa hankeen. Nyt täällä on paljon tyytyväisempi koiruus, joka on hyvin onnellinen päästessään iltaisin syliin köllimään sohvalle. Ja jotain edistystä on tapahtunut luoksetuloissa, jäävissä ja ehkä jopa noudossa ja tunnarissa (tänään tein ulkona tyynellä ilmalla suojaisassa paikassa laudan kanssa 2 kertaa. Haisteli hyvin, ekalla kerralla yritti ottaa väärää, tokalla oli paljon itsevarmempi ja toi heti oman).


Inksu-kissa köllii normaalisti vieressäni ja usein poikittain esim. rintani päällä. Öisin se usein laittaa päänsä kiinni poskeeni ja nukkuu pitkin pituuttaan kyljessäni pää tyynyllä. Sen mielestä sairaslomani on ollut tosi kivaa. Enpä tiennyt että näin voi käydä, mutta Inksu sai minulta nuhan. Nyt se on aivastellut pari päivää, mutta onneksi sille näyttää tulleen vain ihan lievä nuha. Kysyin hoitajalta sairaslomaa hakiessani, että onko tuo mahdollista ja hän sanoi, että kyllä on. Sain lisäksi neuvon, että mikäli kissan nuha äityy pahaksi (kerran sillä oli kamala kuukauden kestänyt flunssa), sille voi syöttää neljänneksen Zyrtec-tabletista murskattuna ruuan sekaan. Ei siis tarvita erillistä eläinlääkärikäyntiä sen takia.