Vaihteeksi hellettä

Juhannustokoilut, kuva: Jenni Suomalainen

Keskiviikkona oli Ninan opastuksessa tokotreenit Jenkkapirtillä ja vettä satoi vaihtelevalla kovuudella koko ajan. Tapasimme myös Maridan ja Chilan Roosa-tädin, jotka liittyivät seuraamme paikkamakuun ajaksi. Chila meni ensin lonkalleen maahan, mutta otin uudestaan ja jäi hyvin. Olin piilossa koko 3 minuuttia ja hienosti nökötti liikkumatta. Sitten Chila teki luoksetuloa ja haimme siihen lisää vauhtia. Neiti ajattelee niin kovin kaikkea, mutta läpijuoksuilla pallon perään saimme turbokiihdytyksen toimimaan. Teimme myös luoksetulon stoppeja ja maahanmenoja irrallisina. Niihin Nina neuvoi kävelemään ja sittemmin juoksemaan takaperin koiran edellä, siitä sitten käsky ilman oman vauhdin hiljentämistä. Chila osoitti osaavansa käskyt hyvin, minulla sen sijaan on vaikeuksia muistaa olla nykimättä kroppaani maahan-käskyn yhteydessä, sekä palkata pallolla koiran etujalkojen väliin, ei heittää palloa sen taakse (ettei opi jäämään koholle). Käytän molemmissa sanallisia käskyjä, ovat varmempia ainakin tällä hetkellä. Seuruu meni hienosti, vaikka Chila tarvitsi hieman ylimääräisiä kehuja välillä, kun oli niin kamalan ällöä tehdä hommia vesisateessa. Välillä tekivät muut ja sitten Chila pääsi opettelemaan avoimen hyppyä. Oli vähän ihmeissään alkuun kun käskin istua, mutta ilme alkoi kirkastua, kun tajusi juonen. Pitää miettiä käskytys takaisinpäin tuloon, olisiko se hyppykäsky, jotta varmasti tulee esteen yli vaikka olisi vinossa. Chilahan rakastaa hypätä, mutta varmuuden vuoksi. Lopuksi vielä ruutua. Nyt olen onnistunut opettamaan koirani hakeutumaan oikealle takatötsälle, hyvä minä. Se katselee maisemia kun käyn taputtamassa ruudun paikkaa, ja on ihan varma että tietää mihin pitää mennä. Nyt siis vähän takapakkia ja lelulla oikeaan paikkaan. Onneksi Nina laittoi minut ruotuun, etten palkkaa koiraparkaa milloin mistäkin kohdasta.

tokohyppy, kuva: Jenni Suomalainen

Chila on tehnyt esinetreeniä olkkarissa ja tykkää hommasta kovasti. Tuo siis ihan kaikki esineet minulle käteen, joskin luovutus on aina hätäinen. Siirsin treenin vanhempieni puutarhaan perjantaina ja levitin nurtsille sukkia, hanskoja, pieniä pehmoleluja, muoviesineitä, rispsiväriputkilon, kynän ja nahkalompakon, sekä metallikapulan, jota ällöää. Chila oli aivan tohkeissaan ja mietti pitkään minkä esineen tuo ensin. Se juoksenteli ja otti niitä suuhunsa ja heittelikin vähän. Sitten tulivat ensin pehmolelut, sitten sukat, sitten hanskat. Sen jälkeen se meinasi tukehtua intoonsa ja alkoi heitellä esineitä, johon hieman älähdin. Sitten tulikin metallikapula ihan innokkaasti ja hyvällä luovutuksella! Tästä se sai ekstrajuustonpalat. Loputkin esineet tulivat samalla innolla. Hieman häiriötä se kuitenkin otti naapuripihoista kuuluvista äänistä ja pyöri välillä ilman esinettä luonani ja haukkui vahtihaukkua pari kertaa. Nyt siis täytyy tehdä tutuissa pihoissa, kunnes tekee rentona.

Juhannustokoilut, kuva: Jenni Suomalainen

Chilan anturasta lähti pieni pala torstaina (ilmeisesti terävä kivi viilsi). Haava vaivaa sitä soralla, joten nurtsi ja vesi ovat parhaat elementit vähäksi aikaa. Mikään himouimari Chila ei ole, mutta tekee mielellään pieniä uimakierroksia suht lähellä rantaa ja noutaa palloa vedestä. Kun on uinut pari pikkukiekkaa, pitää aina saada vetää hepulit rannalla, mielellään pallon perässä.

Lämpötila kohosi siinä määrin, että painelimme Chilan kanssa mökille viikonloppuna. Siellä Chila oli tärkeänä, kun oli paljon tonttia vahdittavana ja veneestäkin oli hyvä pöhähdellä kaikille, jotka Chilan lahdella kehtasivat liikkua. Tassu parani hyvin. Chila toi minulle esineitä mökilläkin ja into meinasi olla ylitsevuotavaa, piti jo hieman huomauttaa ettei homma mene pelleilyksi. Nyt esineet tulivat siinä järjestyksessä, että lähimmät ensin, viimeiseksi kauimmainen. Muuten treenasimme lähinnä uintia (minäkin heitin talviturkin) ja  makkaransyöntiä.

Soukkionlahden itsevaltias veneessään.

Maanantaina Chila pääsi tokoilemaan nihkeässä kuumuudessa Löytylle kimppatreeneihin. Ensin otimme paikkamakuun, kaikki olivat piilossa. Muuten hyvä, mutta Chila meni loppuajasta kiemuralle ja laittoi etutassun alleen. Korjasin, annoin olla hetken ja menin sitten palkkaamaan ja vapauttamaan. Tämän jälkeen paikallaolo istuen. Muut läähättivät, mutta Chila istui suu supussa ja korvat luimussa nyrpeänä, kun  olin sitä huomauttanut makuuasennosta. Hassu otus. Vapauduttuaan se pomppi onnellisena syliini kuin kumipallo. Hetken levon jälkeen levitin Chilan esineet kentälle ja istuin niiden lähelle penkille. Chilalle paikassa oli nyt paljon haastetta ja se kävikin välillä haukkumassa ympäristöä ja yritti palauttaa minulle paria esinettä pujahtamalla jalkani alta väärinpäin istumaan eteeni. En palkannut näistä ja neiti kokosi itsensä ja teki loppupuoliskon hyvin. Metallikapulakin tuli hienosti, samoin muut esineet ja häntä viuhui koko ajan. Tämän jälkeen teimme lyhyesti häiriöseuruuta, eli seurautin Chilan ihmisrivistön ohi ja ihmiset taputtivat, maiskuttelivat käsi ojossa tms. Pari kertaa se vilkaisi, jolloin minä lähdin juoksemaan poispäin ja otimme uudestaan. Hyvin meni, Chila tietää juonen. Palkkasin vinkutennarilla, joten vire oli hyvä. Tämän jälkeen Chila katseli heinikosta, kun muut treenasivat. Se vaikutti tyytyväiseltä maatessaan tuulisessa paikassa. Kun lopulta kutsuin, se tuli iloisesti ja täysiä. Se pääsi tekemään ruutua ja huolehdin tällä kertaa, ettei se päässyt muuallekuin oikeaan paikkaan (lähetin lelulle ja vain kerran tyhjään ruutuun). Viimeiseksi pitkä lähetys ruutuun lelulle, hyvin riitti virtaa vielä leikkiä ja riekkua.